Category: Arvostelut

Postal (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0486640/
Komedia, peukalo ylös

Järkyttävää kyllä, tässä on nyt Uwe Bollin ensimmäinen hyvä elokuva. Tai riippuu siis siitä, miten “hyvä” tulkitaan. Postal on groteski, mauton, infantiili, ja ties mitä, ja juuri siksi se toimii. En muista nauraneeni näin paljon sitten Star Wreckin, ja tämä siis vilpittömästi ilosta, ei vahingonilosta. Se törkkii kaikkia aiheita, joita ei saisi törkkiä, etenkin amerikkalaisen post-9/11-itsesensuurin tabuja. Etenkin ikimuistoinen loppukohtaus. Voi todeta, että se ilmaisu “näytelty South Park” on aika hyvä tiivistelmä.

Knalli ja sateenvarjo: “Lasten leikkiä” (1994)

http://www.imdb.com/title/tt0121439/
Komedia, peukalo alas

Ei tämä toimi TV-elokuvana, ei. Varsinkaan kun on väännetty yksi kuunnelman heikoimmista jaksoista eläviksi kuviksi (no, budjettisyyt ovat luonnollisesti karsineet suurimman osan lennokkaimmista ideoista pois, mutta silti…). Verbaaliset gägit korvattu liiaksi fyysistä komiikkaa painottamalla, ja kun suomalaisilta puuttuu se kuuluisa “stiff upper lip” niin lopputulos on joko liian jäykkää tai sitten täysin Turhapuro-linjaa. Meille faneille suunnattua kamaa korkeintaan, muiden ei kannata vaivautua. Kuunnelma oli paljon parempi.

Itse asiassa, nyt minä keksin myös, mikä Linnunradan käsikirjan leffaversiossa (BBC:n TV-versio edelleen näkemättä) mätti, kyseessähän oli sama asia kuin tässäkin: kuunnelmasta oli syntynyt liian vahva mielikuva siitä, millaisia hahmot, tapahtumat jne. ovat, ja ottelussa selluloidi vs. mielikuvitus, mielikuvitus vie selluloidia kebab-kioskin taakse aika paljon-nolla. Siksi toiseksi, ääni ei vanhene samaan tapaan kuin ulkomuoto: useammankin Knallin hahmon luulisi olevan kaiken kuullun perusteella hieman nuorempia kuin eläkeiässä…

Crank (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0479884/
Toiminta, peukalo katosta läpi

Selkeästi yksi (viime vuosien?) parhaista toimintaelokuvista. Käsittämätön paketti ylilyötyä toimintaa, kaheleita ideoita ja pikimustaa huumoria, joka etenee kuin irtipäässyt pikajuna. Ei tätä voi sanoin kuvata, se pitää nähdä.

Mutta sitten pitää ihmetellä loppuratkaisua. Siis oliko tää koko homma pelkkää videopeliä? Alkutekstit ja lopputekstien jälkeinen klippi kovasti viittaisi siihen, sekä jatkuva “poweruppien” keräily plus itsestään korjautuvat vammat? Jos oli “totta”, niin miten jo varmistettu jatko-osa samalla päähenkilöllä on mahdollinen? Joko Chev alkaa hourailemaan jossain vaiheessa, eli ei putoa kopterista, tai sitten jäi henkiin, mikä ei nyt leffan muu realismi huomioonottaen (etenkin se viimonen pompaus) olisi kai edes kovin mahdotonta…

Ganes (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0909388/
Komedia, peukalo alas

On se niin. Tämä olisi muuten ollut ihan OK kepeä komedia, mutta jostain syystä suomalaiseen elokuvaan on pakko tunkea tätä patologis-depressiivistä “melankoliaa”. Pikku-Remun raahatessa kelkalla vesiämpäreitä metrisessä hangessa räkätapin valuessa tekee mieli vetää ranteet auki, joko omat tai tekijöiden. Vastaavia tunnelman rikkovia kohtauksia on läjäpäin. Ei näin.

The Covenant (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0475944/
Fantasiaeksploitaatio, peukalo noidutaan maan alle

Kun leffa alkaa mahtavalla Times New Romanilla skriivatulla alkuscrollilla kera Powerpointin vakioefektien, pitäisi osata ottaa DVD pois soittimesta. Kun leffa jatkuu kömpelöllä puhuvapääkohtauksella, jossa roolihahmot selittävät läpi hahmogallerian, pitäisi tajuta viimeistään. Mutta ei niin ei.

Harjolan poika on mennyt luomaan oman genren, pottersploitaation (pitää vielä oikein pistää päähenkilöistä yksi kirkumaan Harry Potter can suck my ass!), jossa päähenkilöt ovat lupaavasti lukion viimeisellä yksityiskoulussa. Tämä tarkoittaisi kyllä toisaalta koulupukuisia tyttöjä. Olisiko uusi klassikko, tai edes eksploitaatiokulttileffa syntynyt? Onko Suomen autovero oikeudenmukainen? Onko Paris Hiltonilla useampia toimivia aivosoluja? Onko palkkasi tarpeeksi iso?

Neljän Salemin noitavainoista selvinneen sukulinjan vanhin miespuolinen perillinen saa aina “Powerin”, ja 18. synttärien koittaessa tapahtuu “Ascending” jolloin demoversio päivittyy retailiksi Noita 1.0:ksi. Sen jälkeen pitää varoa Pimeää puolta (ei tosin näin nimetty), joka on nopea, viettelevä, ja rypistää naaman Palpatinen näköiseksi. Hoh hoijaa. Vähemmän yllättäen viideskin sukulinja on säästynyt mutta on T3h Ultimaat 33vul ja haluaa tappaa neljä muuta saadakseen itselleen POWERR! UNNNLIMITED POWERRR! Warssin ja Pottereiden lisäksi kaikkia mahdollisia kauhuelokuvia ripataan, Evil Deadista Psykoon (suihkussa ei tapahdu murhaa kuitenkaan). Käytävillä haahuillaan The Shiningin oloisesti. Jne. Aijoo, se etiäinen näyttää ihan ankeuttajalta. Siinä missä uusimmassa Resident Evilissä lainat toimivat, tässä tapahtuu täsmälleen päinvastainen. Välillä mennään selkeästi kengännauhabudjetilla, välillä elvistellään mahdollisimman teennäisen näköisellä CGI:llä (hahmot käyttävät Teh Poweria niin silmät joko muuttuvat kokomustiksi ja/tai Suursormus näyttäytyy iiriksessä), mutta suurimman osan ajasta Maailman Ärsyttävimmät Päähenkilöt ™ lätisevät eikä mitään tapahdu. Tasan kukaan ei osaa näytellä vaikka henki olisi siitä kiinni, musiikki kuulostaa “stock musicilta”. Käsikirjoitus, erityisesti dialogi on ilmeisesti peräisin aivovammaiselta apinalta (pyydän tässä kaikilta kädellisiltä anteeksi jo etukäteen). Siniseksi saturoitu kuva joko yökohtauksien ja/tai “noitafiiliksen” takia sattuu jo silmiin, koska suurin osa elokuvasta on näin käsitelty.

Enemmän T&A:ta (väärän, eli sen karvaisemman sukupuolen kankkuja näkyy kyllä liikaakin, mutta kauniimpaa sukupuolta vain parit pikkupöksyt) ja gorea (PG-13, repikää siitä), 12 parsekia vähemmän ärsyttävät päähenkilöt, vähemmän pölhön näköiset efektit (mieluummin vaikka ilman) ja jotain tolkkua soundtrackiin, sekä edes eksploitaatiotason käsikirjoittaja niin tämä menisi känniviihteenä – mutta ei tästä katastrofista saa oikeasti hyvää elokuvaa yhtään millään. Kaikkine ärsyttävyyksineen katson jopa mieluummin Potter vitosta kuin tätä. Tai no, itse asiassa taitaisin mieluummin katsoa jopa Dungeons & Dragonsia kuin tätä.

The Transporter (2002) / Transporter 2 (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0293662/
http://www.imdb.com/title/tt0388482/
Toiminta, tuuletusta molemmilla peukaloilla

Jos ei ymmärrä, että Statham on 2000-luvun Arska (paitsi että lisäksi puhuu ymmärrettävästi ja osaa jopa näytellä), niin katsoo alkajaisiksi vaikka nämä. Läski tummuu kun rystysvoileipä puhuu. Plus autojakin rankaistaan älsän käihästi. Plot, what plot?

The Sopranos (1999-2007): kommentti päätösjaksosta

http://www.imdb.com/title/tt0141842/
Provokaatio, älämölöpeukalo ylös (satunnaiskatsojana en ole muodostanut mielipidettä koko sarjasta)

Oe voe. Myrsky vesilasissa. Suomalaisen bulkkirahvaan reaktio (kahvipöytäkeskustelujen ja netin massafoorujen perusteella) Sopranosin eiliseen päätösjaksoon siis. Aluksi valitetaan “kaavamaisesta jenkkiviihteestä”, mutta kun kerrankin saadaan avoin lopetus, niin vingutaan sitten siitäkin.

Keksitään ihmeellisiä teorioita siitä, mitä musta ruutu tarkoittaa – kuka/ketkä ammutaan/ei ammuta/tms. Mustasta ruudustahan sarja alkoikin, kesken lauseen, olisiko tämä jotain symmetriaa, mitä? No, sama pulinahan on maailman foorut täyttänyt jakson tultua muualla ulos ensi kerran. Turhaan tekijät selittävät, että lopun on tarkoituskin olla täysin avoin, jättää katsoja epätietoisuuden valtaan, tarinalle ei saada “vapauttavaa ratkaisua”, onnellista tai onnetonta, vaan koko sarja oli vain katkelma Tonyn ja lähipiirin elämästä. Ei ei, kyllä MUSTA RUUTU on varmasti jokin salainen viesti. Tai no, onhan se, mutta hieman eri tavalla tosin. Pienen ihmisen (jollainen mahtava mafiapomokin loppupeleissä on) kohtalolla ei maailmankaikkeuden kannalta ole mitään merkitystä. Ilmankos katsojia ahdistaa ja tarinalle pitää keksiä väen vängällä “sen pituinen se” loppuja.

Edelleen olen sitä mieltä, että ainoa naula mihinkään arkkuun on se, että Tonylle käy joka tapauksessa enemmän tai vähemmän huonosti, mutta katsojat eivät koskaan saa tietää mitä, miten ja milloin. Ammutaanko sekunnin kuluttua vai ehtiikö vankilaan vai kompastuuko siellä toistuvasti irtonaisen tiiliskiven päälle, vai vapautuuko raihnaisena vanhuksena ja rikollisimperiumi on rapautunut sillä aikaa, vai ammutaanko sen sijaan tytär, vai mitä, sitä ei kerrota. “Lopun” antaminen tarinalle tai sen venyttäminen venyttämisen vuoksi pilaisi koko homman. Sarjan luojan David Chasen taannoinen kommentti siitä, että 30-60 -lukujen Hollywoodin “production code” edellytti, että rikolliselle piti näyttää eksplisiittisesti käyvän lopussa huonosti, ja että hän ei halunnut sitä kliseetä mukaan omaan teokseensa, pätee minusta edelleen.

Ja edelleen, sarja loppui niinkuin se alkoikin.

I Know Who Killed Me (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0897361/
Gorno, peukalo haudattu elävältä

Elokuvan torpedoi visuaalisten teemojen ylitunkeminen, onneton näyttelijätyö, onneton kameratyö, sekä aivovammaisten apinoiden kirjoittama juoni, joka yrittää olla nokkelampi kuin onkaan, mutta kompastuu omaan näppäryyteensä. Kas, kun meillä on nuori runotyttö Aubrey, joka soittaa pianota ja kirjoittaa pyötälaatikkoon. Sitten perinteinen psykotappaja paloittelee tytön, vai fileroiko sittenkään, kun tien varresta löytyykin identtinen tyttö jolla on samat vammat mitä psykosetä on leikellyt, mutta joka väittää olevansakin strippari nimeltä Dakota. Niin hei, ja alkupuoli on täynnä sinistä ja loppupuoli täynnä punaista! Joka kuva täyteen saturoituna! Eix oo niinq taiteellista, vähän kuin Kaksi väriä duologia, kaksi filmiä yhden hinnalla zomfg!

Jos haluatte säästää pari tuntia johonkin järkevämpään, niin luntatkaa alta. Ai niin, Lindsay pitää vaatteet yllä strippauskohtauksessa (jopa DVD-ekstroista löytyvästä pidennetyssä versiossa) sekä seksikohtauksessa, että se siitäkin motiivista katsoa.

Elokuvasta VOISI esittää seuraavat hypoteesit, joista viimeinen lienee kuitenkin se tarkoitettu tulkinta:

  1. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Dakota saa selville psykotappajan ja löytää Aubreyn henkihieverissä valmiiksi kaivetusta haudasta. Vaatii lobotomialeikkausta joko katsojalta tai käsikirjoittajilta tai mieluiten molemmilta, jos loppupuolen tapahtumat voisivat tapahtua edes elokuvatodellisuudessa.
  2. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Aubreytä ei kidnappaa kukaan, vaan tämä kuvittelee sen, koska on seonnut sarjamurhaajajutuistaan. Dakota löytää hänet metsästä. Ei toimi.
  3. Aubrey on todellinen mutta Dakota mielikuvitushahmo. Aubrey haluaisi olla joku muu mutta viiltelee itseään. Ei toimi.
  4. Dakota on todellinen mutta Aubrey mielikuvitushahmo. Dakotanhan me näemmekin ensiksi. Aubrey on tyttö joka Dakota olisi halunnut olla. Hän keksii hahmon stripatessaan lavalla. Hän sekoaa ja luulee lopulta Aubreyn sieppausta todeksi. Morpheuksenkin pillereistä punainen vei tosimaailmaan ja sininen palautti Matrixiin. Huomaa tosin kohdan 1 varoitus.
  5. Joka paikassa räpyttelevät pöllöt. An Occurrence at OWL Creek Brige, anyone? Tarinaa tuntemattomille, Aubrey kuvittelee kuollessaan että hänen tappajansa löydetään, kunnes lopulta tajuaa olevansa elävältä haudattuna. Ihan jees teoria, mikä estäisi toista puoliskoa olemasta täysin aivovammainen. Mutta mutta. Selkeästihän alkujaksokin on aivan tolkutonta dadaa? Onko tässä kuitenkin vain faniwänkkäys “the owls are not what they seem to be”?
  6. Ainoa “looginen” (järkevästä turha puhua tässä yhteydessä) päätelmä on, että lähes koko elokuva onkin vain kuvitelmaa. Alkutekstijakso on osa kuvitelmaa, mut alkutekstit onkin irrallinen osuus varsinaisesta narratiivista. Huiman 7 minuutin kuluttua alusta on kohtaus, jossa Aubreyllä on vaikeuksia kirjoittaa. Kätevästi hänellä on seinä täynnä muistilappusia, joista pysäytyskuvasta katsomalla voikin lukea juonen kaikki tulevat twistit. Kamera zoomaa Aubreyn hiuksiin kertojanäänen säestämänä. Tämän jälkeen alkaakin tapahtua outoja ja pöllöjä vilistä joka puolella. DVD:ltä löytyvä vaihtoehtoinen (poisleikattu) loppu (joka jatkuisi saumattomasti itse leffan lopusta) olisi vahvistanut tämän aukottomasti – kamera zoomaa pois Aubreyn hiuksista voiceoverin säestämänä, ja tämä on juuri saanut tarinan valmiiksi. Mut se leikattiin pois, ja nyt pitää vain mennä perstuntumalla. Eli leffassa onkin zomfg sisäkkäisiä tasoja, vähänx me ollaan daa älykköjä! Koska koko juttu on kuvitelmaa, niin kohdista 1-5 mikä vain voi pitää paikkansa Aubreyn mielikuvitusmaailmassa, minkä pohtiminen ei kiinnosta enää ketään. Kaikki on tuotu esille niin sekavaksi että hermoradat kärsivät pysyviä vaurioita leffaa katsoessa.

Captivity (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0374563/
Gorno, ruhjottu peukalo alas

Takakannen perusteella Captivity näyttäisi yhdistelevän Selliä, Kuutiota, Sahaa, ja Retkeilymajaa. Saapas nähdä, montako puujalkavitsiä… äh. No näinhän se oli, paitsi että on paljon huonompi kuin niistä yksikään, Elishasta huolimatta. Ylläripyllärinä vielä pakollinen ennalta-arvattava (ainakin yllämainitut nähneille) twisti juonessa.

Hauskaa versionhallintaa: alkuperäinen versio (julkaistu vain Espanjassa ja Argentiinassa, Englannissa festareilla, pituus 95 min) kait on lähempänä normaalia kidnappaustrilleriä ja sisältää paljon matskua kun poliisisedät etsivät kadonnutta ihquhottista jota Cuthbert esittää. Ei tullut katsottua. Sitten “länsimarkkinoita” (muu maailma) varten filmattiin kunnon gorea ja kidutusta ja leikattiin pois turhaa juonenkuljetusta, niin että lisäyksineenkin pituus on enää 85 min (lopputekstit mukaan lukien!). Unrated on tismalleen sama kuin läntinen teatteriversio, paitsi lisää todella tökerön ja kliseisen ylläripylläriepiloginpätkän (mikä siis on vielä eri twisti kuin se juonessa mukana oleva).

Hostel: Part II (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0498353/
Gorno, verinen peukalo vapisten ylös

Siinä vaiheessa, kun leffaohjaaja tekee leffalleen kakkososan, joka on ihan kuin ykkönenkin mut siinä on enemmän gorea ja useammat 715517 on turha tulla selittämään kuinka ykkönen oli oikeasti kulutusyhteiskunnan kritiikkiä. Ihan kivaa splättäystä, enemmän kuin vähän tulee mieleen kaikki hiljattain tapitetut nazisploitaatiot. Vanhan mantereen splattergurujakin vilahtelee cameoissa. Kyllä tämän katsoo, jos genre miellyttää, mutta ei mitään mieleenpainuvaa (paitsi toiseksi viimeinen todella ilkeä tappo).