Tag: gorno

Martyrs (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1029234/
Gorno, nyljetty peukalo alas

Englanninkielessä on mainio ilmaisu “jumping the shark”. Tällä viitataan Onnen päivät -sarjan kohtaukseen, jossa Fonzie hyppää vesisuksilla hain ylitse. Yleisessä naurettavuudessaan ja epäuskottavuudessaan kohtausta pidetään todisteena siitä, että sarja oli jo peruuttamattomasti ohittanut lakipisteensä ja että syöksykierrettä yritettiin oikaista toinen toistaan hölmömmillä ideoilla. Sama vertauskuva on luonnollisesti sovitettavissa mihin tahansa TV-sarjaan, elokuvasarjaan, pelisarjaan, tai vastaavaan tuoteperheeseen, jossa havaitaan laadun heikkenemistä ja sen epätoivoista peittelyä kikkakolmosilla.

Jos annamme gorno-genrelle antropomorfisia ominaisuuksia – ja miksi emme antaisi – niin tämän elokuvan julkaisuhetkellä eräskin rustoeväkala jäi nälkäisenä haikailemaan horisonttiin etääntyvän, maanisesti hohottavan vesihiihtäjän perään, jolla oli vyö täynnä leikkuuvälineitä.

Gornolle tyypillisesti elokuvan pääpaino on itsetarkoituksellisella silpomisella, joka saavuttaakin jo lähes ennätykselliset sfäärit, mutta suoraviivaisesti etenevän tarinan sijaan on pitänyt mennä taide-elokuvalinjalle ja tällä kertaa veripalttukekkereitä höystetään täysin käsittämättömällä juonella, jonka lopputwisti on pöhköydessään sitä luokkaa että se on pakko toistaa tässä: kun sinut nyljetään elävältä, saat yhteyden tuonpuoleiseen. Sairaan mielen viihdyttämisen tai kauhuntunteiden herättämisen sijasta elokuva vain vieraannuttaa, eikä siitä saa mitään irti (heh) edes asianharrastajakaan.

No, gornon tilalle näyttääkin parin viime vuoden aikana vakiintuneen loputtomiin jatkuva uusioversioiden tehtailu 70-80 lukujen kauhuelokuvista. Sanonnoilla leikkiäksemme, taas mentiin sutta pakoon ja tuli karhu vastaan.

Frontier(s) / Frontière(s) (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0814685/
Gorno, peukalo tervehtii voittoa

Tämähän voisi olla melkein jatko-osa À l’intérieurille, nyt on sitten “nuorison” mellakointi joka edellisessä alkoi valunut täysin yli äyräitten. Kerrankin leffa alkaa lupaavasti ja melkein antaisi luvata, että gornolla olisi kerrankin onnellinen loppu – päähenkilökaarti kun on kaduilla rettelöitsevää “nuorisoa” ja heidän punavihreitä ystäviään, joka on tehnyt kaikenlaista kansalaisoikeuksiin kuuluvaa kuten pankkiryöstöjä ja poliisimurhia. Tässä vaiheessa Smash Asemin jälkipuintia nyreänä seurannut katsoja odottaakin siis veripaltun valmistusta jo innolla.

Hetken epäilyttää jo, tehdäänkö tässä itse asiassa parodiaa, kun maaseudulla on taas kerran syrjäinen motelli jolla synkät kellarit, ja siellä asuu sisäsiittoinen kyömyniskaisten kannibaalipunaniskojen klaani (siinä vaiheessa oli jo repskops kun auto ajaa portista ja Hammer Horror -tyyliset kirkkourut pauhaavat taustalla). Ja taas kerran seksin harrastamisesta rankaistaan, ja niin edes päin, kunnes jokikinen klisee alkaa olla käytetty. Mutta sitten potti räjäytetään NATSEILLA! Klaaniaan johtava entinen SS-mies von Geisler joka meuhkaa edelleen saksaksi rotupuhtaudesta on jotain käsittämättömän vastustamatonta. (Tosin olisi nyt laitettu hyräilemään jotain vähän räyhäkämpää kuin Lili Marlenea.)

Raina eteneekin ihan lupaavasti, kunnes natseja aletaan ikävästi kirjoittamaan alakynteen. Mitämitä? No kuitenkin, annan armon käydä oikeudesta, on tässä sen verran reipasta meininkiä ja herkullisia ideoita (kuten kurkussa kurlaava sirkkelinterä, tai elävältä savustaminen). Propsit Aliensin hissikohtauksen kuppaamisesta, sekä MP40:n satojen panoksien suuruisesta tankolippaasta.

Inside / À l’intérieur (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0856288/
Gorno, abortoitu peukalo alas

Olikos tällä tarkoitus symboloida raskautta, kun ensimmäisellä kolmanneksella ei tapahdu juuri mitään? Elokuvan lyhyt kesto (PALina 80 min miinus lopputekstit) huomioiden se ei ole vähän se johdannoksi tuhlattavaksi. Monesti lisäksi jäädään turhaan vellomaan paikalleen, ihan kuin yritettäisiin tehdä psykologista kauhua vaikka gornomielellä tässä kuitenkin ollaan liikkeellä. Ja gornokriteereilläkin ihmiset kestävät ihan epäuskottavan paljon rankaisua ennen hiippakunnan vaihtoa. Pöllhö(i)stä lopputwist(e)istä en edes ala.

Koko se alun onnettomuus on muuten LOLWUT. Miten auton tuulilasi on hajonnut sisäänpäin nokkakolarin seurauksena, kun missään ei näy rekasta pudonnutta konttia tms. joka sen olisi tehnyt (pään iskeytyminen siihen olisi hajottanut sen ulospäin)? Mistä tulevat karmeat ylävartalon vammat muualle kuin turvavyön alueelle, koska kojelauta ei ole painunut sisään? Joojoo, ymmärrän minä, pienellä budjetilla ja tiukalla aikataululla oli lähiromuttamolla saatavilla vaan tuollaiset kolariautot, mutta silti…

Seed (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0758781/
Slasher/gorno, peukalo alas aina kellariin asti

Aluksi ne hyvät uutiset. Tästä tulee mieleen ihan vanhat kunnon video nastyt, ei vähiten siksi että tarina on sijoitettu vuoteen 1972 ja että loppupuolella on pari oikeasti ilkeää tappoa (kuten pään vasarointi tohjoksi).

Sitten voikin todeta, että 30 vuotta sitten tämä ehkä olisi vielä mennyt läpi, ja silloinkin lähinnä valinnanvaran puuttuessa ja koska verellä mässäys vielä riitti. Leffa on nimittäin niin perkeleen tylsä, huonosti näytelty, niin pimeässä kuvattu ettei kuvasta saa selvää, ja niin epätunnelmallinen ja eläytymistä karkoittava, että siihen verrattuna Alone in the Darkkin vaikuttaa Citizen Kanelta.

Alun eläinrääkkäysvideon jälkeen poliisit tuijottavat puolisen tuntia nimihenkilön tekemiä tappoja ja nälkäännäännyttämisiä. Sitten seuraa sekava pimeässä kuvattu rynnäkkö jonka tuloksena murhaaja päätyy sähkötuoliin (rusikoituaan sitä ennen pahoinpitelemään tulleet sikakytät). Oi voi, 50 minuutin rajapyykki häämöttää eikä mitään varsinaisesti ole vieläkään tapahtunut. Grillijuhlien mentyä mönkään Seed haudataan elävältä, kiipeää ylös, ja sen kummemmin mitään selittämättä murhaa teloitusmiehistön kuin liukuhihnalta ja lopuksi kaappaa päähenkilöpoliisin perheen. Ylipitkäksi venytetyn loppudraaman ratkaisu nähtiinkin jo trailerissa, niin kuin se ketään kiinnostaisi.

I Know Who Killed Me (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0897361/
Gorno, peukalo haudattu elävältä

Elokuvan torpedoi visuaalisten teemojen ylitunkeminen, onneton näyttelijätyö, onneton kameratyö, sekä aivovammaisten apinoiden kirjoittama juoni, joka yrittää olla nokkelampi kuin onkaan, mutta kompastuu omaan näppäryyteensä. Kas, kun meillä on nuori runotyttö Aubrey, joka soittaa pianota ja kirjoittaa pyötälaatikkoon. Sitten perinteinen psykotappaja paloittelee tytön, vai fileroiko sittenkään, kun tien varresta löytyykin identtinen tyttö jolla on samat vammat mitä psykosetä on leikellyt, mutta joka väittää olevansakin strippari nimeltä Dakota. Niin hei, ja alkupuoli on täynnä sinistä ja loppupuoli täynnä punaista! Joka kuva täyteen saturoituna! Eix oo niinq taiteellista, vähän kuin Kaksi väriä duologia, kaksi filmiä yhden hinnalla zomfg!

Jos haluatte säästää pari tuntia johonkin järkevämpään, niin luntatkaa alta. Ai niin, Lindsay pitää vaatteet yllä strippauskohtauksessa (jopa DVD-ekstroista löytyvästä pidennetyssä versiossa) sekä seksikohtauksessa, että se siitäkin motiivista katsoa.

Elokuvasta VOISI esittää seuraavat hypoteesit, joista viimeinen lienee kuitenkin se tarkoitettu tulkinta:

  1. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Dakota saa selville psykotappajan ja löytää Aubreyn henkihieverissä valmiiksi kaivetusta haudasta. Vaatii lobotomialeikkausta joko katsojalta tai käsikirjoittajilta tai mieluiten molemmilta, jos loppupuolen tapahtumat voisivat tapahtua edes elokuvatodellisuudessa.
  2. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Aubreytä ei kidnappaa kukaan, vaan tämä kuvittelee sen, koska on seonnut sarjamurhaajajutuistaan. Dakota löytää hänet metsästä. Ei toimi.
  3. Aubrey on todellinen mutta Dakota mielikuvitushahmo. Aubrey haluaisi olla joku muu mutta viiltelee itseään. Ei toimi.
  4. Dakota on todellinen mutta Aubrey mielikuvitushahmo. Dakotanhan me näemmekin ensiksi. Aubrey on tyttö joka Dakota olisi halunnut olla. Hän keksii hahmon stripatessaan lavalla. Hän sekoaa ja luulee lopulta Aubreyn sieppausta todeksi. Morpheuksenkin pillereistä punainen vei tosimaailmaan ja sininen palautti Matrixiin. Huomaa tosin kohdan 1 varoitus.
  5. Joka paikassa räpyttelevät pöllöt. An Occurrence at OWL Creek Brige, anyone? Tarinaa tuntemattomille, Aubrey kuvittelee kuollessaan että hänen tappajansa löydetään, kunnes lopulta tajuaa olevansa elävältä haudattuna. Ihan jees teoria, mikä estäisi toista puoliskoa olemasta täysin aivovammainen. Mutta mutta. Selkeästihän alkujaksokin on aivan tolkutonta dadaa? Onko tässä kuitenkin vain faniwänkkäys “the owls are not what they seem to be”?
  6. Ainoa “looginen” (järkevästä turha puhua tässä yhteydessä) päätelmä on, että lähes koko elokuva onkin vain kuvitelmaa. Alkutekstijakso on osa kuvitelmaa, mut alkutekstit onkin irrallinen osuus varsinaisesta narratiivista. Huiman 7 minuutin kuluttua alusta on kohtaus, jossa Aubreyllä on vaikeuksia kirjoittaa. Kätevästi hänellä on seinä täynnä muistilappusia, joista pysäytyskuvasta katsomalla voikin lukea juonen kaikki tulevat twistit. Kamera zoomaa Aubreyn hiuksiin kertojanäänen säestämänä. Tämän jälkeen alkaakin tapahtua outoja ja pöllöjä vilistä joka puolella. DVD:ltä löytyvä vaihtoehtoinen (poisleikattu) loppu (joka jatkuisi saumattomasti itse leffan lopusta) olisi vahvistanut tämän aukottomasti – kamera zoomaa pois Aubreyn hiuksista voiceoverin säestämänä, ja tämä on juuri saanut tarinan valmiiksi. Mut se leikattiin pois, ja nyt pitää vain mennä perstuntumalla. Eli leffassa onkin zomfg sisäkkäisiä tasoja, vähänx me ollaan daa älykköjä! Koska koko juttu on kuvitelmaa, niin kohdista 1-5 mikä vain voi pitää paikkansa Aubreyn mielikuvitusmaailmassa, minkä pohtiminen ei kiinnosta enää ketään. Kaikki on tuotu esille niin sekavaksi että hermoradat kärsivät pysyviä vaurioita leffaa katsoessa.

Captivity (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0374563/
Gorno, ruhjottu peukalo alas

Takakannen perusteella Captivity näyttäisi yhdistelevän Selliä, Kuutiota, Sahaa, ja Retkeilymajaa. Saapas nähdä, montako puujalkavitsiä… äh. No näinhän se oli, paitsi että on paljon huonompi kuin niistä yksikään, Elishasta huolimatta. Ylläripyllärinä vielä pakollinen ennalta-arvattava (ainakin yllämainitut nähneille) twisti juonessa.

Hauskaa versionhallintaa: alkuperäinen versio (julkaistu vain Espanjassa ja Argentiinassa, Englannissa festareilla, pituus 95 min) kait on lähempänä normaalia kidnappaustrilleriä ja sisältää paljon matskua kun poliisisedät etsivät kadonnutta ihquhottista jota Cuthbert esittää. Ei tullut katsottua. Sitten “länsimarkkinoita” (muu maailma) varten filmattiin kunnon gorea ja kidutusta ja leikattiin pois turhaa juonenkuljetusta, niin että lisäyksineenkin pituus on enää 85 min (lopputekstit mukaan lukien!). Unrated on tismalleen sama kuin läntinen teatteriversio, paitsi lisää todella tökerön ja kliseisen ylläripylläriepiloginpätkän (mikä siis on vielä eri twisti kuin se juonessa mukana oleva).

Hostel: Part II (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0498353/
Gorno, verinen peukalo vapisten ylös

Siinä vaiheessa, kun leffaohjaaja tekee leffalleen kakkososan, joka on ihan kuin ykkönenkin mut siinä on enemmän gorea ja useammat 715517 on turha tulla selittämään kuinka ykkönen oli oikeasti kulutusyhteiskunnan kritiikkiä. Ihan kivaa splättäystä, enemmän kuin vähän tulee mieleen kaikki hiljattain tapitetut nazisploitaatiot. Vanhan mantereen splattergurujakin vilahtelee cameoissa. Kyllä tämän katsoo, jos genre miellyttää, mutta ei mitään mieleenpainuvaa (paitsi toiseksi viimeinen todella ilkeä tappo).

Hostel (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0450278/
Gorno, irtiporattu peukalo tippuu lattialle

Juonireferaatin saa luntata vaikka IMDB:stä, tai jotain. Joo, tuota, öö, noin. Ainakin tämä oli (positiivisessa mielessä!) sairain näkemäni leffa. Jos nimittäin jaksaa tylsän, pehmopornon ja teinikomedian välillä tasapainoilevan alun läpi, 45 ekaa minuuttia kun ainoa attraktio ovat nimenomaan tissit ja känniörvellys. Aika äkillisen tyylilajin vaihdoksen jälkeen törkätäänkin sitten porakone vielä elävään lihaan, ja tahti vain paranee loppua kohden. Vähemmän yllättäen tämän genren kummisetä Takashi Miike piipahtaakin cameoroolissa.

Jotenkin tähän ei oikein osaa suhtautua. Väkivalta on oikeasti kuvottavaa, mutta näyttelijätyö jättää toivomisen varaa ja lipsuu pikkaisen campin puolelle (totta kai hullu tohtori on vapiseva ja silmät lautasina pyörivä, totta kai teurastamon jätteenkäsittelijä on kaksimetrinen köyryselkä, jne.) Toisaalta, tahaton komiikka ei jotenkin tähän sovi – Ichi the Killerin tyylinen totaalivinksahtanut huumori sen sijaan olisi mennyt. Niin, ja loppuratkaisuun johtava tapahtumaketju on äärimmäisen epäuskottava ja epätodennäköinen, mutta ainakin oli maskeeraajalla töitä.

Jos olisin vielä alakoulussa, niin tällä voisi ainakin kerskua kavereille, että näin raakaa pätkää ei teidän vanhemmat annakaan katsoa. Elokuvan muut arvot ovatkin sitten vähän niin ja näin. Jopa BloodRayne oli viihdyttävämpi kokemus.

Apropoo, voisi kyllä kuvitella, että Karpela/Räsänen-akseli riemastuisi tästä (kuhan ne selkäydinnestettä mädättävät ja karvoja kämmeniin kasvattavat seksikohtaukset leikataan pois), elokuvahan opettaa kuinka moraalittomat haureuden harjoittajat joutuvat nahkurin orsille jo tässä elämässä.