In Time (2011)

http://www.imdb.com/title/tt1637688/
Scifi, ja tätä kuvatusta en olekaan käyttänyt sitten The Matrix Revolutionsin:

Kuullessani tästä leffasta ihmettelin, miksi edelleen horistaan Logan’s Runin remakesta, kun luulin että näiden tematiikka olisi jota kuinkin identtinen. Nähtyäni leffan en ihmettele, ohimenevästä samankaltaisuudestaan huolimatta näillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ja leffan tason huomioiden uusiotulkinta jopa täysin samasta aiheesta olisi vallan perusteltu.

Perusasetelmaltaan ja juonenkäänteiltään In Time on läpeensä epäuskottava, mutta koko leffa onkin vain tekosyy hieroa itkettävän yksioikoista Occupy Wall Street -manifestia katsojan naamaan naurettavan karkealla metaforalla. Eihän yhteiskunnallisessa scifissä ole mitään vikaa, mutta kun se on tehty miljoona kertaa aiemmin miljoona kertaa paremmin. Hienovaraisuus on sitä paitsi aina toimivampi ratkaisu kuin käännynnäisille saarnaaminen. Lisäksi kortit löydään pöytään aivan liian aikaisin, jo noin viiden minuutin kohdalla (tai no, jo julisteessa jos on koskaan kuullut sanonnan “aika on rahaa”), joten koko loppuleffa on silkkaa saman sanoman jankuttamista.

Jaa miksikö metafora epäonnistuu? No esimerkiki siksi, että yhteiskunnalle, jonka tieteellinen kehitystaso riittää tekemään ihmisestä kuolemattoman ja geenimanipuloimaan ranteeseen digitaalikellon joka mystisesti pysäyttää sydämen nollaan mennessään ja jota voi käyttää maksuvälineenä, aineellisen hyvinvoinnin tuottaminen kaikille kansalaisille olisi täysin triviaali seikka ja äärettömän paljon pienempi rasite kuin meidän maailmassamme. Myöskin elokuvan maailmassa aikaa voidaan “tehdä” loputtomasti; rahaa ei oikein voi, vaikka konstia onkin kokeiltu esmes 1920-luvun Saksassa ja 2000-luvun Zimbabwessa. Niin, ja talousjärjestelmän romahtamista haaveilevilla ei ole ihan realiteetit kohdallaan: maailma, jossa yhteiskuntajärjestys on pettänyt ja universaalin vaihdantavälineen (=raha) puuttuminen on ajanut ihmiset takaisin omavaraistalouteen, ei tosiaankaan muistuta Hobittilaan muuttanutta hippikommuunia, vaan pikemminkin Mad Maxia ja sen piljoonaa halpiskopiota. Tai siis, nykypäivän Somaliaa. Ja myöskin, ihanko oikeasti muka kukaan ei olisi pystynyt hakkeroimaan tuota maksumenetelmää ja siten romahduttamaan koko systeemiä jo paljon aikaisemmin? Uskottavuus venyy allegoriassasakin vain tiettyyn pisteeseen asti.

No mutta. Voisihan elokuvalla olla muitakin avuja. Siis voisi. Ellei koehenkilö katso ihka ensimmäistä elokuvaansa, niin umpikliseiset ja sangen epätodenäköiset aasins… anteeksi, juonenkäänteet näkee jo kilometrin päästä. Toki niitä alleviivataan siirappisen ylidramaattisella musiikilla, ja toki melutraama on laskutikulla maksimoitua jotta tunnereaktiot varmasti menisivät oikeaan suuntaan. Dialogikin tökkii siinä määrin, että Lucasin tunarointi warssiprequeleissa vaikuttaa jo silkalta Tarantinolta. Näyttelijätyökin on sinne päin, palkka lienee maksettu kaikille etukäteen. Ja taas on muistettu ylisaturoida kuvaa, slummissa keltaoranssiksi ja kultahammasrannikolla siniseksi.

Ehkä vähemmällä tekopyhällä hurskastelulla ja nuo yllä mainitut virheet korjaamalla tämä olisi ihan kiva Twilight Zone/Outer Limits -episodi, vähän samaan tapaan kuin keväinen Limitless, mutta kokoillan elokuvaan eivät eväät riitä. Ja vaikka punaista lihaa syövä heteromies kärsii melkein mitä vain Amanda Seyfriedin takia, niin tätä ei enää kannata: Amandalle on lätkäisty (epäilyttävästi peruukin oloinen) polkkatukka päähän joka ei sovi daamille, ei sitten alkuunkaan (tosin polkkatukka muutenkaan ei sovi minusta kenellekään, mutta erityisen huonosti Amandalle).

Tosin yhden hämmentävän ihmeen elokuva tarjoilee: Justin Timberlake uskottavana toimintasankarina. Tämän kun olisi heittänyt muutama vuosi sitten niin oolisi ollut niin huono vitsi ettei kukaan olisi edes nauranut. Tosin sitten katsoin taas muistin virkistämiseksi The Expendables 2:n trailerin ja muistin, että ilmiö on mahdollista vain munattomalla 2010-luvulla. Kasarilla ei olisi ollut saumoja edes sidekickiksi tai comic reliefiksi.

The Adjustment Bureau (2011)

http://www.imdb.com/title/tt1385826/
Scifi, peukalo kohosi sattumalta nipin napin ylös

Hollywoodin suhde kohta 30 vuotta sitten edesmenneen tieteiskirjailija Philip K. Dickin tuotantoon on vähän kuin pikkulintuja jahtaavalla kissalla: kun se saa saaliinsa kiinni, se ei oikein tiedä, mitä sillä tekisi. Sen jälkeen kun Blade Runner (joka, ironista kyllä, on edelleen melkeinpä uskollisin Dick-tulkinta A Scanner Darklya lukuunottamatta) muodostui moderniksi klassikoksi, studiot ovat hamstranneet oikeuksia miehen tarinoihin. Mutta koska kirjallisesti lahjakkaan Dickin teksti, jossa tämä usein projisoi omia vainoharhojaan ja lääkeriippuvuttaan dystooppiseen tulevaisuuteen, on kaikkea muuta kuin yksinkertaista ja helppotajuista, joutuu onneton käsikirjoittaja sitten vaikean valinnan eteen: noudattaako alkutekstiä toki sopivasti soveltaen, vaiko napata pelkkä perusidea ja sitten säveltää jotain perinteistä Hollywood-systeemiä siihen päälle? Vähemmän yllättäen vaaka (tai olan yli yskähtelevä tuottaja) kallistuu usein jälkimäisen puolelle – niin kuin tässäkin.

Tällä kertaa tähtimankelin lävitse vaan ei ole oltu vetämässä edes kokonaista romaania vaan pelkkä novelli, josta ei ole kyllä pahemmin jäljellä muuta kuin idea “valvontavirastosta” noudattamassa “pomon” ohjeita manipuloidessaan maailman ja ihmisten kohtaloita. Sikäli on hauska visuaalinen gägi että 50-luvulla kirjoitetun novellin hengessä viraston valkokangasversio pukeutuu 50-lukulaisittain, mutta sitä onkin jo hankalampi selittää miksi useampikin vain elokuvassa esiintyvä juonenkäänne on sellainen, että se toimisi kyllä 50-luvulla mutta ei enää 2010-luvulla. Samaten, vaikka novelli on pohjimmiltaan abrahamilaisten uskontojen kritiikkiä (tai ainakin tarkoitettu herättämään ajatuksia), niin elokuva jättää tämän kortin kyllä pelaamatta loppuun asti. Mikä ei toki ison studion tähtikastatussa teoksesssa yllätä pätkääkään, oikeastaan on ihme että edes tämän verran uskalletaan tökkiä raamattuvyöhykettä simmuun.

Kaiken nitkutuksen jälkeenkin on todettava, että ei elokuvassa mitään varsinaista vikaa ole, kyllä sitä katsoessa viihtyi. Juoni on kuitenkin keskivertoa nokkelampi, ja absurdit tapahtumat aiheuttavat sopivasti nauruntyrskähdyksiä. Elokuvaa on koetettu myös pohjustaa enemmän pariskuntaystävälliseksi lisäämällä siihen (originaaliin yllättäen kuulumaton) romanssi, jopa ihan keskeiseksi juoneksi muttei kuitenkaan niin keskeiseksi että tämä olisi mitään romkom-siirappia. Lisäyksellä on sekin hyvä puoli että valkokankaalla viipyy huomattavan pitkään Emily Blunt, joka oli myös Pradan parasta antia (ja lisäksi hänen esittämänsä vakihahmo oli jo siinä piljoona kertaa luontevampi ja pliihottavampi kuin Anne Hathawayn ärsyttävä vakihahmo).

Keskivertoa parempi Dick-filmatisointi siis. Blade Runnerista (jolle puuhataan tarpeetonta jatkoa) ja iki-ihanasta Total Recallista (josta on ensi vuonna tulossa tarpeeton uusioversio) jäädään kuitenkin aika reippaasti.

Gamer (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1034032/
Scifi/toiminta, peukalo ylös -hymiö!!!!1111

Tässäpä kuva joka iski täysin puun takaa. Tosin ensi kerralla pitäisi lukea DVD-kotelon takakansitekstit takaraivoa säästääkseen, sillä lopputekstit kertoivat tekijöinä olevan samat naamat kuin loistavan Crankin takana, eli sattumasta ei ollut kyse ja olisi pitänytkin jo odottaa jotain päräyttävää. Juonen liirumlaarumi lähitulevaisuudesta, kun ihmistä voi etäkäyttää aivoja ohjaavilla nanosoluilla on toki uskottavuuden rajalla, mutta mikäs siinä, kun se mahdollistaa niin FPS-räiskinnöille kuin Simsille (tai pikemminkin Second Lifelle) naureskelun. Ohessa toki kuittaillaan myös 731n1x1en mesetys- ja nettiherutuskulttuurille, tavataan tyypillinen naishahmona nettipelissä esiintyvä pelaaja (kellarissa asuva hygieniarajoitteinen 300-kiloinen aikamiespoika), sun muuta semmoista. Mutta voi! Digiänkyräkriitikot, joille nettiväen masinointi on tuttua vain (lasten)lasten höpötyksinä tai keltaisten laatulehtien sensaatio-otsikoista, ja jotka eivät tunnistaisi meemiä vaikka Anonymous IRL-bannaisi heidän perheensä, lyttäsivät tämän käsittämättömänä koska heiltä meni yli 9000 vitsiä ohi, ja seurauksena Suuri Yleisö kiersi tämän kaukaa.

Pääjuonena toki siis on, jotta kuolemaantuomitut rikolliset laitetaan pelaajien ohjastettaviksi livenä näytettävään “räiskintäpeliin”, oikeilla aseilla siis. Luonnollisesti pelimiesten ollessa ohjaimissa nähdään, miten hassulta tosielämässä monet FPS-maneerit kuten bunnyhopping, circle strafe, grenade spam tai teabagging näyttävät, ja samalla selviää ”tallennuspisteidenkin” mysteeri. Melkein kaikki levelit selvittäneellä päähenkilötuomitulla on luonnollisesti ylivertaiset taidot, salattu menneisyys, sekä ajan tasalla oleva pelaaja joka osaa päästää ohjista irti oikeassa kohtaa lagin välttämiseksi. Mukaan sotkeutuu vieläpä kansalaisten etäkäyttöä vastustava vastarintaliike, joten pelkkää räiskintää ei leffa ole vaan media- ja yhteiskuntakritiikkiäkin on sekaan sotkettu. Mutta toiminnan ystäville riittää tylyä menoa, splättäystä ja niskojen vääntymistä niin että suupielet kääntyvät virneeseen. Toiminta on juuri oikein rytmitetty ja taidolla kuvattu. Kuvan niiiiiin muodikas saturointikaan ei pääse häiritsemään. Onelinereitakin heitellään, vaikkei Gerard Butler nyt Iso-Arskan klassisimpien lohkaisujen tasolle vielä ihan pääsekään.

2000-luvun The Running Man? Pelottavaa kyllä, tämmöistäkin titteliä voisi heitellä. (Positiivisessa mielessä siis. Kasariäksöniä vihaavankin toiminnan ystävän luulisi pitävän tästä.)

Southland Tales (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0405336/
Satiiri/dystopia/maailmanloppu, peukalo ylös

En vieläkään voi varmuudella sanoa, mistä leffassa oikein oli (yhteiskunnallisen satiirin ja maailmanlopun ohella) kyse, vaikka olen lukenut IMDB:n FAQ:n ja Salon.comin käytännössä samansisältöisen jutun, mutta silti haluan ehdottomasti lisää tämmöistä houretta. Jos viimeiset ennen maailmanloppua lausutut sanat ovat Nobody rocks the cock like Krysta Now! niin konseptilla ei voi hävitä. Lisäksi leffassa on viittauksia sinne ja tänne noin piljoona, niin että varmasti sadannellakin katsomiskerralla pysäytyskuvaa hinkkaamalla löytää jotain. Siitä vedän noottia, että leffan tarinaa paremmin ymmärtääkseen olisi pitänyt lukea oheistuotteiksi kynäillyt sarjakuvat. Ihan tuli mieleen Star Wars -prequelit…

Mutjoo, apokalypsillä johon on castattu The Rock, Sarah Michelle Gellar, Christopher Lambert ja Justin Timberlake, ei voi mennä pieleen.

Satunnaisia havaintoja ja triviaa esimerkkeinä elokuvan pikkutarkkuudesta ja yleisestä sekoboltsiudesta:

  • Uutislähetyksiä ja armeijaa sponsoroivat Bud Light ja Hustler. Tuplasti huvittavammaksi tämä menee, koska koko loppuleffan ajan kertojahahmo Pilot Abilene kittaa Budia tölkistä niin ettei varmasti jää huomaamatta. Toisaalta, mikä osa product placementista on parodiaa ja mikä ei? Ainakin Alienwaren PC:t ovat hyvin framilla…
  • Patriot Actin laajentamisen kuvitus kahdella jörnivällä ronsulla. Repesin. (Sama imagografiahan toistuu sitten leffan maailman sisäisessä automainoksessa….)
  • Bangbus. Hei oikeesti, Richard Kellyn olisi pitänyt kysyä asiantuntijoilta parempaa esimerkkiä epäeettisestä pornosta, Bangbus kun on aika kesyä kamaa oikeastaan. Olisi käyttänyt mieluummin esimerkkinä vaikka Max Hardcorea (vatipäistä tuottaja-ohjaaja-pornotähteä joka pornon vastustajien olisi pitänyt keksiä ellei häntä olisi oikeasti olemassa)
  • Viivästynyt peilikuva. Niinku WTF?
  • NOW! talkshow’han on suorastaa hyperrealistinen — nykyisiä talkkareita lienee mahdoton enää parodioida.
  • Rantavahdeilla pelastusrenkaiden sijasta Barrettit.
  • Elokuva elokuvassa, The Powerin käsikirjoitus on itse asiassa ennustus mitä tulee tapahtumaan.
  • Muriel Fox. Fox Mulder käännettynä?
  • “And miles to go before I sleep”… kumpi kampi oli kopioinut vai saiko Q idean kupata samaa runoa tästä riippumatta?
  • “Oderint tum metuant” voi viitata keisari Caligulan lisäksi myös kanafarmari Heinrich H:hon, hänen lempisanonnakseen (jota hän toisteli useasti ennen kuin tie aukesi ruskeille pataljoonille) kun kerrotaan, jotta “monet eivät ehkä tule pitämään meistä, mutta kaikki tulevat pelkäämään meitä!” (sopisi myös paremmin pollariauton kylkeen tässä asiayhteydessä).
  • Musikaalinumero. Repskops.
  • Jäätelöauto. Voi olla kaukaa haettua, mutta KLF:n biisissä Justified and Ancient Suuret Muinaiset ajavat nimenomaan jäätelöautolla. Ja KLF taas tunnetusti oli inspiroitunut Shean & Wilsonin Illuminatus!-trilogiasta, joka myöskin on hämärä metafyysinen ja postmoderni apokalypsi. Pitää itse asiassa lukea se, josko löytäisi enemmänkin yhtymäkohtia…

The Matrix (1999)

http://www.imdb.com/title/tt0133093/
Toiminta, peukalo bullet timessä ylös

Katson säännöllisesti ykkösen aulakohtausta, jonka äärellä tunnen lapsenomaista iloa. Joskus katson jopa koko elokuvan. Jos joku mainitsee, että sille on tehty jatkoa, peitän korvani ja huudan LALALALAALAAAMINÄENKUULE! Väitän edelleen, että tämä toimii itsenäisenä elokuvana.

Tosin ykkönen toimii juuri siksi, että siinä filosofisia juttuja on vain mausteena. Siinä vaiheessa, kun jatko-osat alkavat vääntää rautalangasta viiden pennin keittiöfilosofiaa piiiiiitkän jaarituksen kera, putoaa niiltä pohja pois sekä toimintaelokuvina että älyllisenä viihteenä. Plus se, että Neo on niissä jo liikaa Teräsmies, että äksönissä olisi enää mitään “wow”-efektiä joka ykkösessä vielä oli. Oli myös jotenkin pettymys, että esim. MTV Movie Awards ei koskaan parodioinut Trinityn Hollywood-standardeillakin naurettavan ylipitkää ja pateettista kuolinkohtausta.

The Running Man (1987)

http://www.imdb.com/title/tt0093894/
Kasariäksön, peukalo onelinerin saatteleman ylös

Kuten tunnettua, leffahan perustuu löyhästi Stephen Kingin salanimellä Richard Bachman kirjoitettuun kirjaan. Löyhästi siksi, että onhan siinä samaa jopa nimi ja idea tulevaisuuden TV-show’sta. Tarinahan (todenperäisyydestä en tiedä) kertoo, että King oli ystäviensä kanssa katsomassa elokuvaa ensi-illassa. Tutut sitten kysymään kirjailijalta joka välissä, mitä seuraavaksi tapahtuu. King siihen, jotta “mistä minä tiedän”.

Sen lisäksi, että leffa on silkkaa loistokkuutta alusta loppuun, se on äärimmäisen nerokas satirisoidessaan tosi-TV:tä vuosia ennen tosi-TV:n paisumista pandemiaksi. Vaikka leffa löytyy DVD:näkin, se on silti pakko katsoa myös töllöstä aina kun se tulee (kiitettävän usein), sen verran klassisia onelinereitä se on täynnä.
-Killian! Here’s your Sub-Zero. Now… plain zero!
-Jesus Christ! -Guess again!
-I’ll be back! -Only in a rerun!

Niin, sen verran vielä, että elokuvasta pitäminen on suoraan verrannollinen siihen, mitä pitää klassisesta kasariäksönistä.

Judge Dredd (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0113492/
Toiminta, tuomio harkinnan jälkeen: peukalo ylös

Tätä en ollutkaan katsonut pitkään aikaan, ja täytyy todeta että vaikka elokuva ottaakin taiteellisia vapauksia lähdemateriaalin suhteen, se on pehmennetyssäkin tylyydessään silti viihdyttävä. I cannot break the law. I AM the law! Tietysti, vielä nihilistisempi asenne ja sarjakuvalle uskollisempi sovitus, ja juoni vaikka Operaatio Maailmanlopusta olisi ollut poikaa.

Kuinka ylös peukalo kohoaa, riippuu siitä kuinka monta radikaalikonservatiivia katsomossa istuu.

Children of Men (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0206634/
Scifi, peukalo alas

Jarmo Puskala Star Wreckin tekijätiimistä kommentoi aikanaan Wreck-foorumilla näin:
“Jostain syystä oikeistolaiset, jotka valittavat Children of Menin olevan vasemmistolaista propagandaa ja täten täyttä sontaa, pelottavat minua enemmän kuin valittavat oikeistolaiset yleensä.”

Be afraid. Be very afraid.

V for Vendetta (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0434409/
Sarjisleffa, peukalo ylös

Elokuvassa yllätti iloisesti, että se oli oikeasti hyvä. “Tällaisina aikoina” se oli myös sangen uskalias, ja on dialogia myöten kohtalaisen uskollinen alkutekstille, vaikkakin sanomaa ja tulkintaa yliyksinkertaistettiin ja vietiin vähän omaan suuntaan. Audiovisuaalisena kokemuksenakin se oli vaikuttava, ja itse V oli mieleenpainuva hahmo.

Siispä voinkin hehkuttaa/nitkuttaa detaljeista.

  • V:n esiintymismusiikki. Itse olisin odottanut vaikkapa Händelin Music for the Royal Fireworksia, Tsaikovskin 1812-alkusoitto Tsaarin tykit kun ei sinällään liity temaattisesti kokonaisuuteen.
  • Uuden Englannin poliiseja ja armeijaa ei ole näköjään ollut varaa kouluttaa – kukaan ei osaa tähdätä terroristia (tai sellaiseksi epäiltyä) päähän, vaan ainoastaan vartaloon.
  • Onko maailmantilanne itse asiassa edes niin karmea, kuin kansalle kerrotaan? Jos Englanti on kerran Pohjois-Korean tavoin eristetty, netti on korvattu omalla virityksellä ja telkusta näkyy vain Virallinen Kanava, niin kuka tietää, onko USA sisällissodan kourissa, onko maailman vesipula, epidemiat, jne. niin pahoja kuin väitetään, jne. Oliko alussa mainittu Ameriikoista laivattu ruokalähetys todella lääketarvikkeiden ostoyritys, vaiko Britannian ruokapulaa lievittämään tarkoitettu avustuskuljetus?
  • Moniselitteinen tulkinta. Elokuvanhan voi nähdä satirisoivan Euroopassa yleisiä asenteita, kuinka kaiken pahan nähdään tulevan Atlantin takaa, ja kuinka eristäytymällä pahalta globalisaatiolta ja Euroopan yhdentymiseltä ollaan turvassa luonnonvoimiltakin.
  • Asennetta. Viimeinkin, melkein viisi vuotta 9/11:n jälkeen, uskalletaan taas räjäyttää julkisia paikkoja valtavirtaelokuvassa (tosin amerikkalaistettu versio, jossa olisi kosautettu Capitolium ja Valkoinen talo tuskin olisi mennyt läpi…)
  • Bioaseiden koekaniinina toiminut V saa supervoimat ja näkee tyhjillä silmäkuopilla, joo, öö tota noin. Jos nyt olisi vain pitäydytty siinä, että V kyllä oli kokeiden seurauksena rujon näköinen, muttei sentään liikkunut bullet timessä.