Category: TV-sarjat

Battlestar Galactica: The Plan (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1286130/
Clip show, robopeukalo alas

Mitä ihmettä? Galactica-fanille tarjoillaan lisää huumetta vieroitusoireisiin, mutta DVD jää silti lojumaan vuodeksi katsottavien pinoon? Mistä on oikein kyse?

No siitä, että elin miltei kaksi vuotta itsepetoksessa. Hiljalleen valjennut totuus kun on, että neloskauden loppupuoli oli aivan käsittämätöntä paskaa ja finaali sen huipentuma. Miten on mahdollista tuhota siihen asti kaikkien aikojen parhaan scifi-sarjan laatu tällä tavoin? No siten, että oikeastihan tekijätiimillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa, muuta kuin että sarja piti lopettaa sankareiden tupsahtamiseen muinaiselle Maapallolle. Siinä vaiheessa kun oli maalattu itsensä nurkkaan kesken sarjan keksityn Viiden kanssa, päätettiin ilmeisesti lyödä läskiksi ja alkaa kieriskelemään sillä maalatulla lattialla. No, on se silti historian toiseksi paras scifi-sarja – heti Babylon 5:n jälkeen. Mikä Suurten Muinaisten kirous oikein estää sen ylittämisen? (Vastaan itse kysymykseen: tv-kanavien haluttomuus sitoutua scifiin pidemmäksi kuin yhden kauden ajaksi.)

Mitä itse The Planiin tulee, niin kyseessähän on “clip show”, jota ei olisi nykymuodossaan edes olemassa, ellei vielä neloskauden loppupuolen lukemattomien retconnausten ja ylläpripyllärienkin jälkeen olisi ollut tarvetta retconnata koko sarjan alkupuoli sopimaan jälkikäteen keksittyyn loppuun. Senpä takia The Plan sisältääkin melkein puolet uutta materiaalia. Tosin mitään yhtenäistä tarinan kaarta ei päässe syntymään, vaan käsissä on sarja huterasti yhteenliimattuja kohtauksia joista sarjaa näkemätön (tai nähnytkään) ei tajua yhtään mitään, koska kaiken tämän olisi pitänyt sisältyä jo itse sarjaan, mikäli vain se olisi alusta alkaen viitsitty suunnitella kunnolla. Ja kaikesta huolimatta tämäkin tekele vain jättää jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa, sivuuttaen lisäksi kokonaan monta monituista sarjassa avoimeksi jäänyttä juttua joita olisi voinut valaista lisää. Sikäli sääli, että kautta linjan vahva näyttelijätyö on haaskattu tällaiseen räpellykseen.

Lisätäkseen loukkausta satuttamiseen (näin anglismeilla operoidaksemme) The Plan ei sisältynyt edes The Complete Series -bokseihin (ei sikäli että moista enää ostaisin, koska sarja on jo sekä importteina että Nordic bokseina), koska niihin piti saada kiireellä Caprican pilotti. Pikkulinnut tosin lauloivat, että Caprican ykköskauden jaksot olivat siihen(kin) verrattuna silkkaa kuraa, ja vain finaali tavoitti pilotin tason, mutta liian myöhään koska sarja ehti jo saada kirveestä ennen sitä. Enpä taida vaivutua siis katsomaan (lue: lataamaan).

Seuraavaksi rahoja näköjään kalastellaan backdoor-pilotilla ensimmäiseen cylon-sotaan sijoittuvalle sarjalle Blood & Chrome. Olisin innoissani, ellei neloskauden nolo lopetus vieläkin kirvelisi. Mutta turhaan minä tutkainta vastaan potkin, kuitenkin olen piraattisatamassa kärkkymässä torrenttia heti lähetyspäivänä. Liha on heikko.

The Witcher / The Hexer / Wiedzmin (2001)

http://www.imdb.com/title/tt0300657/ (elokuva)
http://www.imdb.com/title/tt1070742/ (tv-sarja)
Fantasia, peukalo ylös… sille tv-sarjalle josta tämä on leikelty

Mitämitä? Tohtori tutustuu puolalaiseen nykyelokuvaan? Onko Suuri Cthulhu viimein herännyt nokosiltaan vai mistä moinen hulluus?

Pelko pois, kyseessä on vain Pyhän Nnirvin Pelitissä suitsuttamisen aikaansaama pakkomielle puolalaisen Andzrej Sapkowskin The Witcher -kirjojen universumiin. Kirjoihin en ole tarttunut enkä niihin perustuvaa peliä pelannut aikeista huolimatta, “kun ei ole jaksanut”, mutta tv-sarja ja siitä leikattu elokuva tuntui vaivattomimmalta lähestymiskohteelta. Siitäkin huolimatta, että leffalla oli ikävä kohtalo päätyä levitykseen ennen kuin Sapkowskin maine levisi Itä-Euroopan ulkopuolelle, joten se paitsi unohdettiin täysin marginaalisesta julkaisustaan johtuen, myös oli käännetty täysin eri nimelle (The Hexer) kuin kirjojen/pelin myöhemmät englanninnokset (The Witcher).

Leffassa ei ole oikeastaan kuin yksi paha, mutta sitäkin perustavanlaatuisempi vika: se on kaksituntiseksi leikattu versio 13 x 50 minuutin TV-sarjasta. Lopputuloksena etenkin alkupuolella meillä on vain sarja irrallisia kohtauksia, joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Punainen lanka alkaa erottua vasta siinä vaiheessa, kun satunnaiskatsoja on painanut Eject-nappia.

Idea maata kiertävistä, perheiltään ryöstetyistä lapsista mutatoimalla luoduista yli-inhimilliset taistelutaidot omaavista soturivelhoista, “noitujista”, jotka suojelevat kansalaisia hirviöiltä, on kuitenkin herkullinen, ja The Witcher hyödyntääkin sitä ansiokkaasti. Rivian maasta kotoisin oleva Geralt-noituja sekaantuu maita kiertäessään, mörköjä listiessään ja naisia naurattaessaan aluksi pienen kuningaskunnan perimysriitoihin, mutta yksi asia johtaa toiseen, ja joitakin vuosia myöhemmin Geralt on hankalassa välikädessä pahan Nilfgaardin imperiumin laajentaessa vaikutusvaltaansa. Tekojen seurauksia ja kohtaloa hämmentävää keitosta on maustettu mustalla huumorilla sekä viittauksilla reaalimaailmaan. Kuvaus on yllättävänkin raadollista, moraali harmaan eri sävyjä, väkivalta ronskia, ja alastomuutta (joskin aika kilttiä) on sen verran että jenkkimarkkinoilla ropisisi NC-17 -ikärajaa. Omaperäistä ideaakin on mukana keskivertofantasiaa enemmän, tosin edelleenkin kääpiöillä on parrat & kirveet ja haltiat ovat suippokorvaisia metsäläisiä, mutta kaikkea ei voi saada.

Noin yleensä, musiikki on mitäänsanomatonta, mutta kuvaus on paikoitellen todella upeaa, tietyllä varauksella. Kas kun kyseessä on puolalainen tv-sarja vuodelta 2001, niin ei kannata ehkä ihan odottaa Sormustarun efektejä. Mörrimöykyt ovat osin CGI:tä, osin perinteisiä kumiotuksia, ja edellyttävät katsojalta lempeää mieltä (paitsi jos katsoo alle parit 80-luvun barbaarisploitaatiot, niin johan näyttää hyvältä). Taikaefektit ovat kuitenkin ihan näppäriä ja lavasteet ajavat asiansa, niin ei lopulta audiovisuaalinen puolikaan metsään mene. Näyttelijätyö on pääosin erinomaista, edes se pakollinen comic reliefin virkaa toimittava bardinretale ei ärsytä.

Eettinen ongelma. Elokuva on saatavilla jenkki-DVD:nä enklantitekstein, mutta sarja on saatavilla vain “epävirallista” kautta (ja kauheasta kuvanlaadusta päätellen VHS-rippinä). Kuitenkin tarina suorastaan huutaa lisämateriaalia tuekseen. Kaikki eivät varmaan jaksa kokonaista sarjaa latailla, niin ehkä leffalla voisi sittenkin aloittaa, ja jatkaa sarjaan jos tarina tuntuu kiinnostavan.

EDIT: Kirjat lukenut aikamatkustaja tulevaisuudesta kertoi, että tulevaisuudessa koko sarja löytyy YouTubesta:

Caprica (2009): pilottijakso

http://www.imdb.com/title/tt0799862/
Scifi/draama, peukalo kiikun kaakun

(Genreä seuraamattomille: uuden Galactican spin-off)

Eh. Runsaasti viljellyistä koulupuvuista ja tisseistä huolimatta (joiden määrä vähenee eksponentiaalisesti pilottijakson edetessä pidemmälle) ei tuota kyllä jaksaisi seurata ilman Galactica-kytköstä. No olihan siinä hassuja hutt-kieltä mongertavia mafiosoja. Ja propsit nohevalle insinörtille, kyllähän nyt autonomisen taistelurobotin piireihin kannattaa ladata henkisesti epästabiilin, militanttiin uskonlahkoon hurahtaneen 16-vuotiaan tytön tietoisuus.

En pidätä henkeäni tuota odotellessa, mutta voisihan tuota muutaman jakson tsekatakin jotta osaa sit päättää, jaksaako fanittaa.

Periaattessa tuosta voisi saada mielenkiintoisia jaksojakin irti – siis että Zoe teeskentelee ettei ole Centurion 0001:n sisällä, ja näinollen kaikkiin niihin ladataan käyttikseksi kopio Jihad 1.0:sta, samalla kun Robottien Vapautusrintama eli pommivyöuskovaiset yrittävät vapauttaa nämä (ja lopulta onnistuvatkin, mutta vähän toisella lailla kuin kuvittelivat).

Tosin vähän tuo nytkin ontuu, koska Galacticassa kukaan ei tuntunut tietävän tai ainakaan maininnut, että uskonnolliset siirtokuntalaisfanaatikot olisivat olleet syyllisiä cylonien kapinaan. Samaten, G antoi ymmärtää että cyloneita olisi käytetty pitkään moneen muuhunkin työhön, nythän tuossa jää vain muutaman vuoden aikaikkuna (58 years before the Fall – kukaan ei ollut nähnyt cyloneita “yli 40 vuoteen” ja “ensimmäinen” cylon-sota kesti yli 10 vuotta). Siis muutamassako vuodessa tuotatetaan niin monta piljoonaa ropoottia että ne melkein korvaavat tavalliset asevoimat? Taistelurobotti laitetaan softaa ja ulokkeita vaihtamalla tehdas-, kaivos- ja lastaustöihin?

Samaten, vähän huonosti myös perusteltu, miksi jo wanhat Zoe-cylonit yrittivät terminoida koko ihmiskunnan, monoteistihihhulit mukaan luettuna, vaikka Zoe kokee itsensä edelleen ihmiseksi, mutta ehkä sarja antaa siihen vastauksen kun kerran noilla premisseillä lähti liikkeelle. Tai pikemminkin, syytä olisi.

Liikaa vain tuntuu siltä, mistä itse asiassa onkin kyse, eli että meillä oli alunperin täysin irrallinen Terminator-henkinen scifisaippis, jolle SyFy arveli saavansa lisäkatsojia pakkonaittamalla se Galactica-universumiin. Saa nähdä saako RDM ruhjottua niitä tiiviimmin yhteen, etenkin kun tämä ei aio jäädä show runneriksi ykköskauden jälkeen (G:tä ja Buffyakin kynäillyt Jane Espenson muistaakseni jatkaa siitä eteenpäin.)

PS. Hauskaa BSG:n retconnausta tai sitten “what I told you was true from a certain point of view” mitä pappa-Adamaan tulee: näköjään “famous human rights lawyer” tarkoittaakin oikeasti mafian luottojuristia. Samaten, aika ihme että Williamin laivastouraan ei isin mafiakytkökset vaikuttaneet suuntaan tai toiseen, tai ainakaan koko asiaa ei neljän kauden aikana mainittu…

Battlestar Galactica (2003-2009): finaalijakson ruodinta ja retrospektiivi sarjaan

http://www.imdb.com/title/tt0314979/ (minisarja)
http://www.imdb.com/title/tt0407362/ (sarja)
http://www.imdb.com/title/tt0991178/ (tv-elokuva Razor)
http://www.imdb.com/title/tt1286130/ (tulossa oleva tv-elokuva The Plan)
Uskonto, kulttipeukalo taivaisiin. Äkkiväärästä finaalista huolimatta

“Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu.”
–Saarnaaja 1:9

Seuraavassa en edes yritä teeskennellä, että kirjoittaisin tätä muille kuin sarjaa jo katsoneille. Loppuakin on mahdotonta kommentoida spoilaamatta, eli jos et halua tietää mitä finaalissa tapahtuu, stop tähän.

Aluksi kommentit verisen sisällissodan fanisivuilla käynnistäneestä finaalijaksosta.

Satuin olemaan matkoilla, kun finaali ilmaantui vajaa tunti loppumisestaan kaikkiin itseään kunnioittaviin vertaisverkkoihin, joten jouduin lukemaan synopsiksen battlestarwikistä. Pelkkänä tekstinä se vaikutti tahalliselta kikkailulta ja aivopiereskelyltä. Tuntui, että AIVAN liian monta asiaa jätettiin täysin avoimeksi tai arvailun varaan ja WTF-sekoiluksi, ja en jaksanut sitä, että Von Däniken-hörhöily tuotiin sitten tähän uuteenkin inkarnaatioon. Sarjan päätöksenä teksti tuntui suunnilleen samalta, kuin jos heräisin Adriana Liman ja Angelina Jolien välistä mutta nämä alkaisivat heti kommentoida “katkaravusta”…

Katsottuna tuo olikin sittenkin vaikuttava & liikuttava, ja tein 180 asteen käännöksen nopeammin kuin laivasto-osastot lautapeli Harpoonin PC-inkarnaatiossa. Vaikkei finaali ole likimainkaan sitä mitä toivoin, vaikka ihan liikaa asioita jätetään arvailun varaan tai kokonaan selittämättä, vaikkei 4.5 siisoni enää lopussa edennytkään enää niin sujuvasti kun vastausten sijasta vain “pohjustettiin” vielä viimeistä edellisessä jaksossa, niin siitä huolimatta Babylon 5 on viimein kohdannut voittajansa.

Oikeastaan ihme, että homma saatiin kunnialla loppuun. Kaikki varmaan muistavat Warnerin jatkaako-vaiko-eikö sekoilut B5:n kanssa, ja meille niin kovin rakkaan 20th Century Foxin harrastaman sarjateurastuksen (Space: Above and Beyondin annettiin elää peräti yksi kausi, Fireflyltä vetäistiin töpseli ennen puolikastakaan kautta). Loppumattomiin jatkunutta Stargåtea ja sen (valitettavasti) edelleen hengittäviä spinoffeja taas ei tunnu pysäyttävän mikään…

Takaisin itse aiheeseen, ainoa isompi rutkutus on enää oikeastaan se, että kuinka äkkiä ja hyväuskoisesti kansa suostuu Leen vatipäiseen “takaisin luontoon” -ideaan. Tai no, Ruthless Reviewiä vapaasti varioidakseni, niin vaalikarjalle tulee “yksinkertaisesta elämästä” niin helposti mieleen Pieni talo preerialla vaikka todellisuus on pikemminkin Salute of the Juggerista. Ottaen huomioon, että juuri kukaan ei tiedä mitään planeetan eläimistöstä, kasveista, ilmastosta, taudeista, jne. niin realistinen oletus on että ilman teknologiaa ja lääkkeitä noin 90% siirtokuntalaisista ja cyloneista kuolee ensimmäisen vuoden aikana, elleivät ole olleet sitä ennen tarpeeksi fiksuja liittyäkseen alkuasukasheimoihin joilla on edes joku roti asioista (tulee kiire opettaa kieli ja selvittää asiat…)

Mutjoo. Englanti olikin siis vain “dubbausta”, samoin nimet yms. ja esineiden samankaltaisuus selittyy joko “alitajuisuudella” tai ihan sillä, että esineet joiden muodon on sanellut käyttötarkoitus näyttävät vielä vuosikymmenienkin kuluttua järkevämmiltä kuin keksimällä keksityt “jännän” näköiset “avaruusajan” jutut jotka ovat campia jo muutaman vuoden päästä. (Sivistin muuten itseäni – tässä lähes ylikäytetty All Along The Watchtowerhan oli jo Watchmenin sarjakuvaversiossa, eli plagioiko RDM itse asiassa tätä eikä Snyder RDM:ää?) Täydet pisteet kuitenkin lopun kollaasista japanilaisine “skinjobeineen”. All of this has happened before and will happen again.

Itse asiassa, ei se “mitokondria-Eevakaan” häiritse – sehän näppärästi selittää, miksi fossiililöydöissä Homo sapiens idaltu (alkuasukkaat) vaihtuvat epäilyttävän nopeasti Homo sapiens sapiensiin (eli siis ihmis-cylon-hybrideihin). Tosin siitä olen eri mieltä Baltarin kanssa, että mahdollisuus sille, että edes samasta DNA:sta kehittyisi kahdella eri planeetalla sattumalta keskenään risteytymiskelpoiset elämänmuodot ei ole astronomisen pieni vaan täysi mahdottomuus. Vaikka lopputulos olisi toiminnallisesti ja ulkonäöllisesti täysin identtinen, niin saman planeetan limasienenkin DNA muistuttaisi enemmän ihmisen vastaavaa kuin toisen planeetan “ihmisen”. Ainoa selitys lienee, että se-jonka-nimeä-ei-pidä-mainita joko yksin tai yhdessä Kobolin Valtiaiden kanssa (keitä he olivatkaan) abduktoivat luolamiehiä jotka pikasivistivät, ja reisillehän se meni (Päänsisäisten Baltarin ja Kutosen dialogihan aivan lopussa vihjaa, miksi Kobol tuhoutui – 13. siirtokunnan lähtö sieltä ei sitten tapahtunutkaan niin rauhanomaisesti? Selittää myös näppärästi sen, miksi Viisi osasivat mennä suoraan siirtokuntiin Kobolin sijasta.).

Apropoo, ScFi.comin foorumilla joku esitti tämän aprillipilana, mutta entäs jos BSG olikin oikeasti Star Trekin esihistoriaa? Kobolin Valtiaat olivat ST:TOS:n Preservereitä (ja sitten aletaan väittelemään olivatko TNG:n jakson The Chase oliot Preservereitä, kappas kummaa, joku ihmeen RDM joka sen käsikirjoitti on ainakin tätä mieltä). Tai jos Valtiaat olivat ihmisiä, niin sitten ainakin se taho, joka istutti geneettisesti identtiset ihmiset Kobolille oli Preserverit. “Jumala” (hän-jonka-nimeä-ei-pidä-lausuman, joka oli mahdollisesti myös se kateellinen 13. Kobolin valtias) ja hänen “enkelinsä” paranormaaleine kykyineen taas selittyvätkin kätevästi Q Continuumilla…

Mutta itse asiassa, muinaiseen Maahan saapuminenhan on suoraan alkuperäisen sarjan johdannosta. There are those who believe that life here began out there, far across the universe, with tribes of humans who may have been the ancestors of the Aztecs, or the Mayans, or the Egyptians, who may have been the architects of the great pyramids and the lost civilizations of Atlantis and Lemuria.

Mutta mutta. Siirtokunnissahan oli vielä henkiinjääneitä vastarintaa tekeviä ihmisiä, kun cylonit päättivätkin jättää ne. Ja New Capricallekin jäi jumiin ihmisiä. Ei tilaa spinoffeille vai? Mites se alkuspiikki jatkuikaan? Some believe that there may yet be brothers of Man, who even now fight to survive somewhere beyond the heavens…

Sitten itse asiaan, eli koko sarjan retrospektiiviseen arviointiin.

BSG:n suurin ongelma oli lopulta, että siinä oli vedetty vain muutama “suuri linja” etukäteen, ja liian paljon keksittiin lennossa. “Suuria linjoja” taisi lopulta olla oikeastaan vain Maan löytyminen kaukana menneisyydessä, ihmiskunnan periytyminen homo sapiensin, siirtokuntalaisten ja cylonien hybrideistä, ja päänsisäisten näkyjen ja “ihmeiden” selittäminen jotta “the one whose name may not be spoken”, joka ei pidä myöskään siitä että häntä kutsutaan Jumalaksi tai jumalaksi, järjesti kaiken “enkeliensä” kautta. Lopuista oli ehkä hataria suunnitelmia, joita sitten venkslattiin ees taas.

Oikeastaan siinä vaiheessa RDM ja Eick maalasivat itsensä nurkkaan, kun keksivät Viisikon, etenkin näiden taustatarinan. Se paitsi kumosi totaalisesti suuren osan aiemmasta materiaalista (kuten kaksikon väitteen, että 12 cylon-mallia olivat “ihmisten stereotyyppejä” eivätkä perustuneet kehenkään tiettyyn yksilöön), myös muodostui turhan keskeiseksi arvoitukseksi verrattuna kaikkeen muuhun meneillään olevaan juonitteluun.

Ja kyllä, minusta kaksi eri Maata (mitä salaisuutta piti suoranaisesti valehtelemalla haastatteluissa suojella) oli vähän liikaa. Joko tai olisi ollut parempi – että sarja olisi tapahtunut kaukana tulevaisuudessa ja Maa olisi todella nuijittu radioaktiiviseksi soraläjäksi, tai jos haluttiin pysyä menneisyydessä, niin kyllä Kobolin rauniot olisivat riittäneet.

Samaten, pakonomainen tarve keskittyä “salaisuuksiin” tarkoitti, että aivan liikaa “paljastusmateriaalia” tungettiin kahteen jaksoon – No Exit ja Daybreak part 2. Varsinkin No Exitissä Ellenin ja Andersin monologit olivat jo huonon kirjoituksen rajoja hipovia (Daniel-retconnauksesta en edes ala).

Ja sitten ne yksittäisjaksot… toki oli SciFi Channelin painostuksen syy, että niitä edes tehtiin, mutta ei niistä silti olisi tarvinnut useimmista tehdä täysin turhia. Varsinkin Black Market ja Sacrifice tuovat mieleen vanhan Galactican, eivätkä edes millään hyvällä tavalla. Niissä on käsittämätöntä se, kuinka yltäkylläiseksi elämä pakolaisaluksilla kuvataan kaikkiin muihiin jaksoihin verrattuna (lentäjänvarustukseenko kuuluu iltapuku, tai sitten aluksilla oli matkassa kasa disain-vaatteita?) Sitten oli nämä juonikoukut kolmoskaudella jotka eivät johtaneet mihinkään (Hero, Dirty Hands). Tosin yksi poikkeus irtojaksojen joukossa oli: Scar oli irrallisuudestaan huolimatta minusta yksi sarjan kohokohtia (siitä huolimatta/johtuen, että rippaa härskisti tosielämän Punaista paronia aina päähaavaa myöten).

Neloskauden ongelmana oli sitten jo se, että liikaa jahkattiin feikki-Maan löytymistä, kun se oli välttämättä haluttu midseason finaaliin. Samalla cylonien sisällissota käydään suurimaksi osaksi off-screen, ja 4.5 siisoniin jäi aivan liikaa tavaraa, etenkin kapina (joka sinällään on turhaa toistoa 4.0:n kapinasta) joka meni ohi suunnilleen silmänräpäyksessä ja vailla muuta jälkiselvittelyä kuin että osa hahmoista puuttuu (ja vasta yksittäisestä repliikistä Daybreak part 1:ssä käy ilmi, oliko nämä teloitettu vaiko vain pistetty putkaan). Samaten, nyt kun kuitenkin Kobolin Valtiaat, Kobolin tuho, cylonien muutto Maa-1:een, Maa-1:n tuho ja Viiden pako aiotaan käsitellä sarjakuvissa, joista tehdään osa virallista kaanonia, niin ihmetyttää, miksi tätä ei käsitelty sarjassa? The Planinkin olemassaolon syynä on vain se, että kun Viisi keksittiin, niin pitää retconnata koko taustatarina uusiksi.

Joo, ja miksi Baltarin kultti nostettiin juuri ennen finaalia niin näkyvään asemaan, muttei sekään juonikoukku johtanut mihinkään? Olisi luullut, että nyt kun heille jaettiin kerran aseet, niin Baltar olisi tuonut heidät mukanaan Galactican viimeiselle keikalle. Tai olisivat nyt tehneet vielä kerran vielä yhden kapinan.

Joojoo, RDM:n alkuperäinen suunnitelmahan olisi ollut tehdä kaksi kautta matskusta, eli neloskausi olisi päättynyt Maa-1:n löytymiseen ja vitoskaudessa olisi jäänyt enemmän tilaa kapinalle ja avoimien juonikuvioiden sulkemiselle, mutta kun SciFi ei suostunut takaamaan vitoskautta vaan antoi jatkoaikaa vain vuoden kerrallaan, niin RDM tunki kaiken yhteen kauteen vaikka oikeasti olisi pitänyt kyllä karsia materiaalia.

Pakko on kuitenkin miettiä, mikä olisi ollut lopputulos, jos BSG olisi suunniteltu yhtä huolella etukäteen kuin B5, ja jos SciFi olisi sitoutunut edes ykköskauden jälkeen viisivuotissuunnitelmaan. Vastaan itse omaan kysymykseeni: tajuntaa vieläkin enemmän laajentavaa kamaa.

Tässä yhteydessä siteeraan kuitenkin USA:n ilmavoimien silloista esikuntapäällikköä Nathan Twiningia B-52 -pommittajan käyttöönottoseremoniassa 1954: Forget it… Start thinking about the next one, a bigger one, a faster one.

Kun katsoo miten kunkin vuosikymmenen terävintä kärkeä edustavien scifi-sarjojen taso on kehittynyt, niin ei voi muuta kuin odottaa mielenkiinnolla. 60-luvulla oli alkuperäinen Star Trek, 70-luvulla meillä oli UFO, Blake’s 7 ja alkuperäinen Galactica, 80-luvulla meillä oli V ja ST:TNG, 90-luvulla sitten X-Files, Babylon 5 ja Space: Above and Beyond, ja nyt uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä Firefly ja Galactica. (Huomatkaa: Dr. Who, Avaruusasema Alfa, Buck Rogers, DS9-Voyager-ENT ja kaikki Stargåtet jäivät tarkoituksella tapahtumahorisonttini alle, koska ne eivät kehittäneet genreä yhtään mihinkään.)

Mennyttä ei siis pidä haikailla, mutta kohta alkavalta 2010-luvulta odotan eeppistä scifi-sarjaa, joka vie genreä eteenpäin yhtä paljon, kuin mitä vuosikymmenen vaihtuminen on tähänkin asti vienyt, mutta joka toivottavasti on myös paremmin suunniteltu kuin edeltäjänsä ja saa tuotantoyhtiöltään ja esityskanavaltaan paremman tuen kuin mikään aikaisempi.

Valitettavasti en usko, että V:n remaken rahkeet riittävät moiseen, ja RDM:n uusin tuotos Virtuality on Foxin listoilla, mikä kertookin kaiken sen tulevaisuudesta (terkkuja kaikille Terminator: The Sarah Connor Chronicles-faneille). Pölhösti itsensä uudelleennimennyt “SyFy” ohjelmapäällikkönsä Bonnie “vihaan scifiä” Hammerin johdolla ovatkin jo lykänneet Galactican spin-offin Caprican ensi vuoteen ja se on muutenkin massoille suunnattua scifi-liteä johon verrattuna Lostikin on alakulttuuria. Lakkautusuhan alaista Dollhousea en ole tsiigannut, tosin paperilla kuulostaa pahasti Aliasilta Philip K. Dickiltä pöllityltä muistinpyyhintäidealla kera työttömien genrenäyttelijöiden.

Apropoo, voisiko musta hevonen tullakin animaation puolelta? Sielläkin on vuosikymmenittäin otettu huimia edistysaskelia (70-luvulla ST:TAS, 80-luvulla Macross ja Olipa kerran avaruus*, 90-luvulla Neon Genesis Evangelion), mutta 00-luvun edistysaskel taitaa vielä odotuttaa itseään, tai ainakaan en oo moisesta kuullut.

*) Joojoo. Se on “opettaivainen sarja taaperoille”, ja turhan mustavalkoisesti hyviksillä on EU:n lippu kun taas pahiksilla on lippu, univormut, arkkitehtuuri ja alusdesign 3. valtakunnasta… hetkinen, eihän tuo ollutkaan huono juttu Tai no oikeastaan hyvistenkin arkkitehtuuri ja alusdisain on kurkoa, ja monta detaljia on yllättävänkin realistista. Ja loppupuolellaan äityy joka tapauksessa käsittämättömän eeppiseksi saagaksi verrattuna alkupuolen irrallisiin opetusjaksoihin, joissa niissäkin oli häkellyttävän paljon moraalista pohdintaa sekä harmaan sävyjä, etenkin lähtökohta huomioon ottaen.

tl;dr: Kipikipi kaupasta hakemaan kausien 1-3 boksit ja kun se syksyllä ilmestyy, nelonen (tai sitten importtaat Briteistä Season Four ja Final Season -boksit), niin sinutkin saadaan liitettyä kulttiin hetimiten. So say we all!

Neon Genesis Evangelion / Shin sheiki evangerion (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0112159/
Scifi, hourupeukalo suuntaan jonka kuvittelee olevan ylös

Aloin katsomaan viimein ostamaani Neon Genesis Evangelion -pakettia. Muistikuvat taannoiselta TV-esityskiertueelta olivat oikeita: jo alkujaksoista lähtien tuli selväksi, että suunnitteilla oleva ikuisuusprojektina pyörivä Hollywood-elokuvatrilogiaremake ei tule ikinä toimimaan.

Ei, en nitkuta siitä, että (useimmat) henkilöt eivät enää olisi japanilaisia, lapsia vanhennettaisiin 18-vuotiaiksi (itsestäänselvyys, muuten kukkahattutätien raivotautinen lauma polttaisi leffateatterit –tai sitten sisältöön pitäisi kajota vielä oletettuakin raskaammalla kädellä), tai Toinen Osuma tapahtuisi muutamaa vuotta ensi-iltapäivän jälkeen vuoden 2000 sijaan, tai että Renault Alpinen sijaan näkyisi eniten maksaneen sponsorin uutuussporttikaara. Nämä kaikki kun ovat melko lailla sivuseikkoja (joskin tietyt jutut johtuvat juuri japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta, mutta antaa olla).

Sen sijaan jo alkujaksoissa päälle hyökkää sellainen määrä uskonnollisia, filosofisia, psykologisia, mytologisia, poliittisia, salaliittoteoreettisia ja populaarikulttuuriviittauksia että heikompaa hirvittää. Jatkuvasti on WTF? hetkiä, joita ei edes yritetä selittää (enkä nyt puhu edes houruisesta finaalijaksosta tai sen “järjellisemmästä” versiosta End of Evangelion). Kuvakulmat ovat välillä sitä sorttia, että Sam Raimiltakin putoaa purkka suusta, ja muutenkin visuaalinen ilme pyrkii monestikin taiteellisini sommitelmiin joita valkokankaalle jaksaisi pykätä vain nyt jo koiranputkea puskeva Kubrick. Konstailematon suhtautuminen seksuaalisuuteen. Ja kaiken tämän keskellä itsetietoisen itseironinen ote: “seuraavassa jaksossa fan serviceä”.

Saa siitä live-adaptaatiosta ehkä kivan mechamätön Transformersien kanssa kilpailemaan, mutta NGE:n kanssa sillä tulee olemaan yhteistä lähinnä nimi, ja yleisellä tasolla tutuhkon oloinen juoni ja henkilöt. (Mikäli taas trilogian asemesta tuleekin yksi ainokainen 2,5 tunnin pätkä… no joo, antaa olla.) 150 megataalan budjetilla kun ei kukaan rupea tekemään (saatika rahoittamaan) tarkoituksellisen outoa, vaikeaselkoista ja provosoivaa efektielokuvaa…

Terminator: The Sarah Connor Chronicles (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0851851/
Scifi, konepeukalo alas

Summer Glaun ja Lena Headeyn ansioista tätä oli neljä syytä katsoa. Eivät riittänyt pitämään sarjaa pystyssä. Juoni oli jo aika kamala. Se “seuraavassa jaksossa” jossa Cromarty-T-800:n pää heräsi eloon oli lähes yhtä typerää kuin se, että nyt ajassa pääseekin loikkimaan ees taas, joten Summer-termis oli 60-luvulla komentanut insinörtit rakentamaan itselleen koottavan plasmakiväärin, ja aikaparadokseista nyt ei ees viitsi alkaa. Enkä teinix-Johnista. Jotenkin haiskahti Smallvillelle (joka pelkästään ärsyttää) ainakin tuo koulualoitus.

Ehkä pitäisi lopettaa Terminator-leffojen ja sarjojen looginen analysointi ja olla vaatimatta niiltä minkäänlaista jatkuvuutta tai edes loogisuutta, ja keskittyä ihastelemaan ti…eteistoimintaa.

En allekirjoita Pyhän Nnirvin väitettä että tämä olisi parasta genreviihdettä sitten Galactican. Ellei Summer rupea käyttämään koulupukua tulevissa jaksoissa… Sitä paitsi, turha muiden on esittää pahisterminaattoreita koska Iso-Arska teki sen jo.

Supercarrier (1988)

http://www.imdb.com/title/tt0094560/
Lentäjäsarja, peukalo ei ole noussut sitten 80-luvun

Vertaisverkot pettivät, mutta onneksi Raretv.co.uk (lakkautettu nyttemmin, t. T-800) toimitti Supercarrier -TV-sarjan VHSripit DVD:ksi poltettuina. Tai onneksi ja onneksi, kaverin kanssa nostalgisoitiin tätä taannoin josta sain kimmokkeen tilata synttärilahjaksi hänelle (ja itselle muuten vaan).

Jotkut asiat olisi parempi jättää nostalgisiin muistikuviin. Kyllä huomaa miksi tämä topgunsploitaatio on pikkupoikana kolissut ja lujaa, mutta nyt vanhempana silmiä särkee stock footagen ja harvojen efektiotosten totaalinen ylikierrätys ja ala-arvoinen näyttelijätyö.

VHS-alkuperä huomioidenkin kuvanlaatu on tässä versiossa kamala, mutta jos tästä ikinä virallinen julkaisu tulee, olen (taas) kaivamassa kuvetta vanhojen aikojen kunniaksi.

The Sopranos (1999-2007): kommentti päätösjaksosta

http://www.imdb.com/title/tt0141842/
Provokaatio, älämölöpeukalo ylös (satunnaiskatsojana en ole muodostanut mielipidettä koko sarjasta)

Oe voe. Myrsky vesilasissa. Suomalaisen bulkkirahvaan reaktio (kahvipöytäkeskustelujen ja netin massafoorujen perusteella) Sopranosin eiliseen päätösjaksoon siis. Aluksi valitetaan “kaavamaisesta jenkkiviihteestä”, mutta kun kerrankin saadaan avoin lopetus, niin vingutaan sitten siitäkin.

Keksitään ihmeellisiä teorioita siitä, mitä musta ruutu tarkoittaa – kuka/ketkä ammutaan/ei ammuta/tms. Mustasta ruudustahan sarja alkoikin, kesken lauseen, olisiko tämä jotain symmetriaa, mitä? No, sama pulinahan on maailman foorut täyttänyt jakson tultua muualla ulos ensi kerran. Turhaan tekijät selittävät, että lopun on tarkoituskin olla täysin avoin, jättää katsoja epätietoisuuden valtaan, tarinalle ei saada “vapauttavaa ratkaisua”, onnellista tai onnetonta, vaan koko sarja oli vain katkelma Tonyn ja lähipiirin elämästä. Ei ei, kyllä MUSTA RUUTU on varmasti jokin salainen viesti. Tai no, onhan se, mutta hieman eri tavalla tosin. Pienen ihmisen (jollainen mahtava mafiapomokin loppupeleissä on) kohtalolla ei maailmankaikkeuden kannalta ole mitään merkitystä. Ilmankos katsojia ahdistaa ja tarinalle pitää keksiä väen vängällä “sen pituinen se” loppuja.

Edelleen olen sitä mieltä, että ainoa naula mihinkään arkkuun on se, että Tonylle käy joka tapauksessa enemmän tai vähemmän huonosti, mutta katsojat eivät koskaan saa tietää mitä, miten ja milloin. Ammutaanko sekunnin kuluttua vai ehtiikö vankilaan vai kompastuuko siellä toistuvasti irtonaisen tiiliskiven päälle, vai vapautuuko raihnaisena vanhuksena ja rikollisimperiumi on rapautunut sillä aikaa, vai ammutaanko sen sijaan tytär, vai mitä, sitä ei kerrota. “Lopun” antaminen tarinalle tai sen venyttäminen venyttämisen vuoksi pilaisi koko homman. Sarjan luojan David Chasen taannoinen kommentti siitä, että 30-60 -lukujen Hollywoodin “production code” edellytti, että rikolliselle piti näyttää eksplisiittisesti käyvän lopussa huonosti, ja että hän ei halunnut sitä kliseetä mukaan omaan teokseensa, pätee minusta edelleen.

Ja edelleen, sarja loppui niinkuin se alkoikin.

Jericho (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0805663/
Post-apo, varokaa peukalolaskeumaa

Yritin katsoa Jerichoa. En jaksanut. Hellyttävää sinällään, että ajastaan 20-25 vuotta jäljessä oleva käsikirjoitus on päätetty viimien filmata tv-sarjaksi. No, ainakin tuli halvaksi, mitä käsikirjoituspalkkioihin tulee. Koska totaalinen ydinsota on aika epätodennäköinen nykyään, on post-apokalypsploitaation vaatima miljöö luotu silkkaa scifiä olevilla selityksillä. Sen mitä pilottia vilkuilin niin vakiokliseet olivat ahkerassa käytössä. Huvittavaa on myös tämä perusjenkkien käsitys yhteiskuntarakenteen romahtamisesta kriisin seurauksena. 80-luvulla siihen tarvittiin sentään täysimittainen ydinsota.

Kuulemma sarja lopetettiin vähäisten katsojalukujen takia ja ihan vain ohjelmistoon jääneen aukon tilkkeeksi ostettiin 7 jaksoa lisää tarinan päätökseen saattamiseksi. Oletan, että sarja on niitä, joita pakkomyydään lähetysyhtiöille hyvien sarjojen kylkiäisinä. Ja joita Nelonen ja MTV3 sitten mainostavat primetimessään ”menestyssarjoina joista kaikki puhuvat”.