Tag: mecha

Transformers: Dark of the Moon 3D (2011)

http://www.imdb.com/title/tt1399103/
Mecha, robottipeukalo niin alas kuin ikinä menee

Hetkinen vain, tiivistän tässä patoutuneet fffffffruuuuuu-straationi osa osalta huonontuneen trilogian niistä osuuksista, joissa ei ole robottitaistelua:

VITTU MITÄ PASKAA

Jopa Bay-fanin mielestä tämä on Bayn huonoin elokuva ikinä, ja noin miljoona kertaa paskempi kuin Pearl Harbor. Ihan toimivaa introa lukuunottamatta elokuva alkaa noin kahden (2) tunnin kohdalla, ja 45 minuutin mittainen lopputaistelu on täysin juonettomaksi pitkitetty, täynnä epäloogisuuksia, klaffivirheitä ja ruudun ulkopuolella tapahtuvia ihmekäänteitä (kuten koko muukin elokuva: missä välissä oli muka vain yhdeksän (9) Autobottia hengissä Maapallukalla, kun niitä edellisosasakin jäi henkiin paljon enemmän ja Decepticonit ovat olleet piilossa?). Ja sekin on tungettu täyteen naamanvääntelyhuumoria. Väliin jäävässä osuudessa tätä on vielä enemmän, plus tarpeettomia sivujuonia jotka eivät johda mihinkään. Kerran, ainokaisen kerran, elokuvan huumori irrotti yhden naurahduksen: kun Sentinel Prime (äänenä Leonard Nimoy) lohkaisee “The needs of the many outweigh the needs of the few” (tosin repliikin sisältö lähinnä nolostuttaa: Sentinel käyttää tätä perustelemaan miksi ~7 miljardia homo sapiensia kannattaa hävittää muutaman cybertronilaisen tieltä).

3D:täkään ei käytetä yhtään mihinkään (vaikka nimenomaan lopun korkeuskammoa laukovissa kohtauksissa siihen olisi ollut tilaisuus) paitsi lens flarejen, CGI-soran ja etualalla olevien yksittäisten esineiden tunkemiseen naamalle, sekä ihmiskunnalle tärkeiden esineiden kuten USA:n lipun ja Rosie Huntington-Whiteleyn gluteus maximuksen esittelyyn. Ja näköjään Bay on yrittänyt kopioida Zack Snyderin hidastukset, sillä erolla että Bay ylikäyttää niitä jopa Snyder-mimttapuulla. Ei sikäli, koko elokuva nimittäin tuntuu etenevän hidastettuna. 2h 35min on muutenkin toimintaleffalle yläkanttiin, mutta tässä pitkästyisi vaikka katsoisi pelkän lopputaistelun.

Shia LaBoeufin hätääntynyttä naamanvääntelyä ei kestä kukaan, sentään RHW lievittää tuskaa kosska älyää toimia (MB SLS AMG:n ohella) silmäkarkkina sen sijaan että yrittäisi näytellä. Niin katoaa mainen kunnia: taannoin ennustin, että Megan Foxin tähti oli saavuttanut lakipisteensä, kun hän oli mennyt haukkumaan juutalaista Hollywood-ohjaajaa (Bay) Hitleriksi, minkä jokainen normaaliälykkyydellä varustettu ihminen ymmärtäisi olevan viihdealalla ammatillinen itsemurha, ja niinpä hänen hahmonsa kirjoitettiin kylmästi ulos kolmosesta.

Kovasti se Bay selittää, kuinka aiemmista osista saatu palaute oli otettu huomioon tätä tehtäessä. Ilmeisesti niin, että kaikkea, mitä oli haukuttu, piti lisätä moninkertaisesti? Vai onko sittenkin syypää tuottajan pallilla istuva kavala Peilivuori? Pakko olla, koska mies joka on tehnyt jotain näin jumalaista ei voi omin nokkineen osua näin pahasti harhaan.

Onneksi trilogiaan ei sittenkään laitettu viittauksia G.I. Joeen, voi sentään edes siitä nauttia ilman, että joutuisi muistelemaan tätä.

District 9 (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1136608/
Scifi, peukalo alas.

Alussa kaikki oli hyvin: ohjaaja Neill Blomkamp oli kiinnittänyt Isojen Herrojen huomion näppärällä lyhärillään Alive in Joburg, joka purki paitsi Etelä-Afrikan apartheidmenneisyyden traumoja, myös kommentoi nykytilaa (rotusorto on muisto vain kun mustat eteläafrikkalaiset kertovat mustista zimbabwelaispakolaisista rasistisia kaupunkitarinoita 130% tosina, mikäli eivät ole liian kiireisiä näitä mukiloidessaan). Samaan aikaan Sormustarun ansiosta käytännössä avoimen shekin ja valtakirjan kaikilta studioilta saanut Peter Jackson nappasi Blomkampin suojatikseen ja vakuutti Saatanan kätyrit (tai muiden kuin Linux-talebanien kielellä, Microsoft Game Studiosin) siitä, että tämä mies oli omiaan Halon hakkuuseen. Pelielokuvajeesus vain jäi tekemättä kun rahoittajat kakistelivat lähes James “3D-Jeesus” Cameronin Avatarin suuruista budjettia. Lohdutukseksi Jackson antoi Blomkampille vapaat kädet toteuttaa koko illan versio lyhäristään.

Valitettavasti Halon esituotantoon oli uponnut jo sen verran rahaa, että käsikirjoittajaa ei ollut enää varaa palkata. Niinpä lopputuloksesta näkee liiankin selvästi, että materiaalin kanssa ei ole enää tiedetty mitä tehdä. Fanipoikien jeesusleffaksi kruunaama “älyllisen scifin mestariteos” kun muuttuu silkaksi juonettomaksi räiskinnäksi vajaan tunnin kohdalla, ja jo sitä ennen on joutunut kärsimään siitä, kun jokainen kohtaus venytetään Pulttibois-tason naamanvääntelyhuumorilla ylipitkäksi. Asiaa ei auta lainkaan Maailman Ärsyttävin Päähenkilö, jota onneksi esittää (Hollywoodin ulkopuolinen alkuperä huomioiden) tuntematon paikallinen suuruus sen iänikuisen Virallisen Hätääntyneen Jokamiehen(tm) eli Nicolas Cagen sijasta.

Myöskään juonen kulkua ei onnistuta perustelemaan mitenkään järjellisesti. Nähtävästi eivät ihmiset eivätkä alienit oikeasti halua alkaa kanssakäymiseen, muuten ei tapahtumia voi selittää: alienit pykäävät laittomia aseita, joita ihmiset yrittävät käyttää, ja abduktoivat alieneita koekappaleikseen, mikä vihastuttaa alieneita, jotka eivät viitsi kaupata edes jotain heille triviaalia teknologiaa saadakseen löpöä lentävään lautaseensa, vaan mieluummin ovat 20 vuotta sorsittuina ja abduktoitavina slummissa. Oikein ovela allu olisi vieläpä selittänyt, että ne löpön valmistusaineet tarvitaankin oikeasti aseiden tekemiseen, tehdään ne aluksi teille sopiviksi ja sitten opetetaan käyttö, ylläpito ja valmistus, ja sitten olisikin ollut ihmisillä ihmettelemistä kun ravut olisivatkin kiittäneet ja kuitanneet eikä luvattuja tuikuttimia olisikaan poistuvan aluksen pohjaluukuista tippunut.

Kokonaan oma lukunsa on se, että Suomella ei ole historiassaan apartheidia (pl. suomenkielisten kohtelu Ahvenanmaalla) eikä nnn… nee… suomenafrikkalaisten orjuutta, joten emotionaalinen tarttumapinta jää väkisinkin pieneksi. Koska ihmis- tai muukalaishenkilökaartikin on joko pahvikuvia tai vastenmielisiä pahvikuvia, ei sieltäkään löydy ketään samaistumisen kohdetta, ja lopputuloksena katsoja toljottaa välinpitämättömänä.

Siksi toisekseen, leffa seisoo jalka kahdessa leirissä. Alussa (ja aivan lopussa) nähtävä muka-dokumentaarinen materiaali on kiva tatsi, ja mielellään näkisi, että koko leffa olisi tehty tällä tyylillä. Tosin siten ei olisi voitu enää kuvata loppupuolen räiskintäpeliosuutta, koska paikalla tuskin olisi ollut kuvausryhmää, joten se on suosiolla tehty normifiktiona ja siinä tyydytään vain trendikkäästi heiluttamaan kameraa 24:n ja Galactican tyyliin.

Efektit olivat kuulemma ihan ilmaiset, no niin varmaan jos kulut haudataan joka tapauksessa tappiolle menneen Halon puolelle jotta saadaan tämä projekti näyttämään voitolliselta. Vaikka ne ovatkin teknisesti mallikelpoisia ja naitettu filmattuun materiaaliin saumattomasti, muukalaismöllit näyttävät silti typeriltä. Tuottajan vaikutusta tosin lienee se, että päitä ja kokonaisia vartaloita poksautellaan kiitettävästi, irtoraajoja ja splättäystä piisaa, ja että loppupuolella alieniksi mutatoituvalla päähenkilöllä on rujo lateksimaski.

Lopussa sentään leffa lähtee lentoon kunnon mecharymistelyn myötä, jossa notkea taistelupuku pistää haisemaan hökkelikylässä, mutta näitäkin efektejä katselisi mieluummin jossain järkevämmässä leffassa, kuten vaikka Neon Genesis Evangelionin pitkään lupaillun live-adaptaation kanssa (joka ilmestynee ihan kohta Duke Nukem Foreverin ja hiljattain itsevarmasti tiedotetun Duke Nukem Beginsin jälkeen…)

Transformers: Revenge of the Fallen (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1055369/
Mecha, konepeukalo binäärisesti alas elokuvan ekalle 1½ tunnille, ylös elokuvan vikalle tunnille

Elokuvalla on pari lähes ylitsepääsemättömän pahaa vikaa:

  1. Ns. heh-heh -huumori, jota riittää, ja jota oli liikaa jo ykkösessäkin mutta jota on pitänyt tunkea ihan liikaa lisää. Witwickyn vajakkivanhemmat ja gettovelitransuformulat Mudflap & Skids sietäisi poistaa kokonaan, ja alun sekoilu yliopistokampuksella on lähinnä rasittavaa nuorisoseksikomedioiden vitsien kierrätystä. Joka ei johda mihinkään muuhun kuin noloon T-X ripoffiin.
  2. Ns. juonikohtausten liiallinen venytys ja ilmeisesti vajakkikatsojille tarkoitettu yliselittely. Ensinnäkin, useampi ihminen katsoo pornoa juonen takia kuin Transformereita juonen takia, eli ketään ei kiinnosta, ja toisaalta moneen kertaan rautalangasta vääntäminen rasittaa.
  3. 2½ tuntia on yksinkertaisesti liikaa pituutta tämänlaiselle leffalle.

Mutta onneksi viimeinen tunti vietetään perinteisen Michael Bay -militääripönötyksen vallassa, pyrotekniikkaa piisaa ja kun maltetaan ottaa useampikin otos jossa humanoidimuotoiset ‘formerit pysyvät maan kamaralla präiskimässä niin ottamalla sopivasti taikajuomaa pääsee jo ihan BattleTech-tunnelmaan. Nämä yksinään takaavat sen, että militääri- ja mechafanin rahat ja housupyykki eivät mene hukkaan. Tosin kotivideolla varmasti aika moni skippaa kyllä tehokkaan alkukohtauksen jälkeen suoraan siihen kohtaan kun Petran kivikaupunkia aletaan sisustaa Inno-ohjelmaakin tehokkaammin. Jälleen kerran fanedittejä odotellessa.

Ai niin, ja Optimus Prime taas vaihteeksi tapettiin, ja mietin jotta “jes, oli jätkillä munaa tehdä tämä sittenkin uudestaan vaikka kasarilla kukkahattutädit tästä hirmustuivat”, mutta tottakai undo-nappia painettiinkin jo saman leffan aikana. Niin, ja en kyllä tosin vuonna päärynä natiaisena piirrossarjaversiota katsoessani tulkinnut Pretender-transsujen synteettistä kuorta niin, että ne näyttäisivät ja tuntuisivat täysin ihmisiltä ja olisivat ihmisen kokoisia (kuten “Alice” leffassa, Arcee sentään luottaa hologrammeihin leikkiessään täysin ihmisen näköistä), mutta iso kiitos kuitenkin siitä, että huhuista huolimatta Dinobotteja tai mitään saaterin Beast Warsseja ei (yhtä lukuunottamatta) nähty.

Ensi kerralla voisi panoksia upata kuitenkin tuomalla itse Unicronin messiin?

Neon Genesis Evangelion / Shin sheiki evangerion (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0112159/
Scifi, hourupeukalo suuntaan jonka kuvittelee olevan ylös

Aloin katsomaan viimein ostamaani Neon Genesis Evangelion -pakettia. Muistikuvat taannoiselta TV-esityskiertueelta olivat oikeita: jo alkujaksoista lähtien tuli selväksi, että suunnitteilla oleva ikuisuusprojektina pyörivä Hollywood-elokuvatrilogiaremake ei tule ikinä toimimaan.

Ei, en nitkuta siitä, että (useimmat) henkilöt eivät enää olisi japanilaisia, lapsia vanhennettaisiin 18-vuotiaiksi (itsestäänselvyys, muuten kukkahattutätien raivotautinen lauma polttaisi leffateatterit –tai sitten sisältöön pitäisi kajota vielä oletettuakin raskaammalla kädellä), tai Toinen Osuma tapahtuisi muutamaa vuotta ensi-iltapäivän jälkeen vuoden 2000 sijaan, tai että Renault Alpinen sijaan näkyisi eniten maksaneen sponsorin uutuussporttikaara. Nämä kaikki kun ovat melko lailla sivuseikkoja (joskin tietyt jutut johtuvat juuri japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta, mutta antaa olla).

Sen sijaan jo alkujaksoissa päälle hyökkää sellainen määrä uskonnollisia, filosofisia, psykologisia, mytologisia, poliittisia, salaliittoteoreettisia ja populaarikulttuuriviittauksia että heikompaa hirvittää. Jatkuvasti on WTF? hetkiä, joita ei edes yritetä selittää (enkä nyt puhu edes houruisesta finaalijaksosta tai sen “järjellisemmästä” versiosta End of Evangelion). Kuvakulmat ovat välillä sitä sorttia, että Sam Raimiltakin putoaa purkka suusta, ja muutenkin visuaalinen ilme pyrkii monestikin taiteellisini sommitelmiin joita valkokankaalle jaksaisi pykätä vain nyt jo koiranputkea puskeva Kubrick. Konstailematon suhtautuminen seksuaalisuuteen. Ja kaiken tämän keskellä itsetietoisen itseironinen ote: “seuraavassa jaksossa fan serviceä”.

Saa siitä live-adaptaatiosta ehkä kivan mechamätön Transformersien kanssa kilpailemaan, mutta NGE:n kanssa sillä tulee olemaan yhteistä lähinnä nimi, ja yleisellä tasolla tutuhkon oloinen juoni ja henkilöt. (Mikäli taas trilogian asemesta tuleekin yksi ainokainen 2,5 tunnin pätkä… no joo, antaa olla.) 150 megataalan budjetilla kun ei kukaan rupea tekemään (saatika rahoittamaan) tarkoituksellisen outoa, vaikeaselkoista ja provosoivaa efektielokuvaa…

Starship Troopers 3: Marauder (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0844760/
Scifi/toiminta, peukalo ylös

Mechafaneille tiedoksi: kelatkaa suoraan reilu tunti 20 minuuttia siihen, kun Marauder-puvut pistävät araknideille kitiinin kurkkuun. Te muut: haluatteko tietää lisää?

Alun johdantona toimiva taistelu on ihan OK, eikä näyttelijätyökään vielä raasta silmiä, mutta sitten mennään metsään ja rajusti. Ennalta-arvattava juoni on typerä, mutta senkin kestäisi. Sitä ei, että sekopää taivasmarsalkka rasittavine seuruineen putoaa ötökkäplaneetalle jossa sitten ärsyttävät tyypit talsivat aavikon halki puoli elokuvaa. Wanhan koulun efektinä muukalaisplaneetta on vieläpä kuvattu vihreän suotimen läpi. Budjetti on kuitenkin selvästi isompi kuin kakkosessa (puvustusta on muuten selvästi muokattu entistä enemmän Kolmannen valtakunnan suuntaan, mistä plussaa) ja jälki vaihtelee leffatasoisesta todella halpaan, mikä paljastaa elokuvan DTV-luonteen. Haluatko tietää lisää?

Luonnollisesti tällä ei edelleenkään ole paria viittausta lukuunottamatta mitään tekemistä kirjan kanssa, paitsi että Mobile Infantry saa viimein kirjalle edes jotenkin uskolliset powerarmorit – ja budjetti ei riitä kuin yhteen lyhyeen kahakkaan niillä, ja ne näyttävät vähän tyhmiltä ja liian animehenkisiltä, mutta parempi tämä kuin ei mitään. Ai niin, pakolliset tissitkin näkyy kun Marauder-tiimi “skannataan” pukujen neurolinkkejä varten. Lopetuksessa sentään uskalletaan, hämmentävää kyllä, satirisoida fundamentalismia (sekä muutenkin elokuvassa kovasti virnuillaan koko ajan tälle War on Terror -asenteelle, vaikkakin viittaukset ovat enemmän Vietnam- kuin Irak-aiheisia). Haluatko tietää lisää?

Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä paketti, jolla olisi ollut tiiviimmällä leikkauksella ja isommalla budjetilla potentiaalia enempäänkin. Tällaisenaan menee kertakäyttöviihteenä genren faneille. Nelonen ehkä jo parempi, koska kammottavasta kakkosesta oli petrattu huimasti. Saataisiinkohan siihen jo kirjoista sitten “laiheliinien” muukalaisrotukin? Haluatko ostaa lisää?

Iron Man (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0371746/
Sarjisleffa, peukalo varovasti ylöspäin

Kun Tony Stark sekoilee, tai peltisetä rankaisee tale-tabbeja (itsesensuuri vaatinee kutsumaan näitä “kymmenen sormuksen liitoksi” tjsp.) on elokuvassa tenhoa (tuplaliekinheittimet = instant win). Ylipäätään Stark on piristävän erilainen supersankari siinä, että hänellä on kivaa, normisupersankarin kun pitää jostain kumman syystä olla ankaran protestanttisen työetiikan painama angstinen itsensäruoskija. Tosin pitää kyllä ihmetellä onko Stark kaapissa, on nimittäin kumma jos ei ala laitattamaan Pepper Pottsin läsnäollessa… (Paltrow’lle sopii muuten punainen tukka blondia paaaaaaaaaaaaljon paremmin.)

Mutta liian usein jämähdetään paikalleen (alun Afganistan-jakso, loppupuolella pari labraräpellystä, Jeff Bridges Show) jotta lopputulos kantaisi täysillä. Pakollinen petturijuonikin oli kyllä lähinnä hoh-hoijaa. Samaten, Starkin 180 asteen käännös yhtäkkiä (no, 3 kuukautta) on luokkaa “ei edes teoriassa uskottava”, pikemminkin katkeroitunut ja kostonhimoinen olisi realistisempaa.

Vielä typerämpää on selitellä pitkät pätkät kuinka muutaman sirpaleen takia pitää olla ihmehärpätin rintalastassa. Jos se on kerta magneetti, niin eikös se ime sirpaleet sitten itseensä, jolloin sen voisi kohta poistaa, tai viimeistään länsimaisen kirurgian piirissä luulisi sirpaleiden poiston olevan hanskassa? Parempi olisi ollut selittää vaikka, että sydänhermot ovat tuhoutuneet ja tämä tarvitaan “tahdistimeksi”, tai mihin Pepperin lahja itse asiassa viittaa, että Starkin koko sydän olisi tuhoutunut ja kyseessä olisi keinosydän.

En edes ala siitä, että jos kerran Starkilla on edelleen yli puolet yhtiönsä osakekannasta, niin miksi ihmeessä antaa hallituksen syrjäyttää hänet tj:n pallilta kun voisi sormiaan napsauttamalla vaihtaa hallituksen?

Mutta typeräähän se toisaalta on vaatia muuten viihdyttävältä supersankarielokuvalta logiikkaa.

Apropoo, kaikki me myomeerifetisistit kyllä kusimme housuihimme lopputaistelussa, joka on selkeästi ‘Mech vastaan Elementaali -matsi. Ja sitten vitutti kuin pientä apinaa, kun muistaa että Roland Emmerichin vakiotuottaja Dean Devlin istuu edelleen Battletech/Mechwarrior-lisenssin kanssa kuudetta vuotta peukalo perseessään ja että lähitulevaisuudessa tulossa on korkeintaan Macross/Robotech-liveaction (Macross toki oli ennen Battletechiä – jonka mechat olivat pahimmillaan 1:1 kopioita ensin mainitusta- mutta kun anime lähtee lapsesta hakkaamalla).

Transformers (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0418279/
Scifi/toiminta/jättirobottirymistely, robottipeukalo ylös

Mennessäni katsomaan tätä elokuvaa en ainakaan ollut etukäteen valmistautunut kehumaan sitä. Käsikirjoitus vuosi jo toista vuotta sitten nettiin, ja sen lukeminen sai aikaan äkillisen vastareaktion sekä halun kirjoittaa miljoona viestiä “Michael Bay ja Steven Spielberg raiskasivat lapsuusmuistoni”. Ihmetys oli suuri, kun useimmat elokuvan nähneet kehuivatkin sitä, mutten uskonut kunnes omin silmin näin. Kerrankin oli iloinen yllätys, että sanat paperilla eivät riitä aina kuvaamaan omakotitalon kokoista liikkuvaa kuvaa edes läheksikään

Aluksi varoituksen sana. Jos potentiaalinen katsoja on
a) militaria- tai erityisesti ilmailuharrastaja,
b) fanittanut pienenä Transformersia,
c) muuten vaan mechafriikki, tai peräti
d) Michael Bayn ohjaustyylin ystävä,
niin elokuva on mielenterveydelle vaarallista tajuntaa laajentavaa kamaa. Miksikö?

a) Koska USA:n asevoimat tykkäävät silkkaa propagandaa ohjaavasta Michael Baysta, hän on päässyt kuvaamaan asejärjestelmiä niin paljon, että CGI:hin tai pienoismalleihin tarvitsee turvautua vasta kun peltiä alkaa vääntymään. F-22 Raptor ja MV-22 Osprey pääsevät esittäytymään ensi kertaa aitoina asioina valkokankaalla arvolleen sopivasti, ja A-10 on aina yhtä söpö lentsikka. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta militariaharrastajalle varsinkin elokuvan alkupuoli on silkkaa pornoa.
b) No kun siinä on Transformersit ihka elävinä, Optimus Prime vieläpä alkuperäisellä ääninäyttelijällä. (Tosin 80-luvulla lapsuuttaan viettäneitä sapettaa se, että juonielementiksi on pitänyt ammentaa näitä uudempien aikojen kerettiläisiä ideoita. No, onneksi ei ole mitään samperin Beast Warsin mönkijöitä vielä tässä osassa.)
c) On äärimmäisen häiriinnyttävää kuvitella, miltä näyttäisi samantasoisilla efekteillä toteutettu Battletech-elokuva tai live-action versio Neon Genesis Evangelionista näyttäisi.
d) Kaikki Bayn tyyli- ja tehokeinot on ylikäytetty nupit kaakkoon -menetelmällä. Suuri osa elokuvasta on siis totaalisen paatoksellisen överiksi vedettyä laskelmointia, propagandaa ja pullistelua. Joka joko toimii tai sitten ei.

Pienen pieni pikkupiru tosin alkaa sitten nitkuttaa niistä ongelmista.

1) Produced by Steven Spielberg. Tästä on seurannut elokuvan alkupuolelle tarpeettoman paljon pikkulapsille suunnattua huumoria, joka sekin tuntuu olevan noin neljännesvuosisadan verran ajastaan jäljessä, kuten päähenkilöteinin jälkeenjääneet vanhemmat, Transformereitten piileskely heiltä puutarhassa, pienen soluttautujarobon slapstick-komiikka jne. Elokuvasta voisi huoletta leikata tätä tuskaannuttavan vaivaannuttavaa osuutta parikymmentä minuuttia, mikä myös parantaisi rytmitystä sekä tekisi leffasta paremmin kohderyhmälle soveltuvan – pikkulapset eivät leffaan kuitenkaan pääse, sen verran reipasta meno jo on, eli tämä on joka tapauksessa tarkoitettu nostalgisoijille teini-iästä ylöspäin. Sitäpaitsi, pikkulapsilta menee noin 90% elokuvasta joka tapauksessa täysin ohi.
Oletan kyllä, että DVD-version julkaisun jälkeen tästä ilmaantuu BitTorrent-verkkoihin useampikin “varttuneen väen” fanieditti, jossa nämä virheet on korjattu siinä määrin kuin materiaali antaa myöten.

2) “Origins movie”. Koska tämä on tarkoitettu sarjan aluksi (kahdelle jatko-osalle näytettiin vihreää valoa jo ennen maailmanensi-iltaa), niin toimintaan päästään kunnolla vasta leffan loppupuolella. Samaten, liikaa aikaa käytetään hahmojen esittelyyn. Yhdessä vaivaannuttavimmista kohtauksista Optimus Prime esittelee joukkonsa nimi ja tehtävä kerrallaan. Kyllä tämmöiset asiat pitäisi käydä ilmi toiminnan tai dialogin kautta. Paljon parempi olisi ollut aloittaa in medias res, keskeltä toimintaa, ja vain tarvittaessa dialogin tai lyhyitten takaumien avulla selostaa taustoja. Samaten, Transformereita on surkean vähän, muutama per puoli, kun niitä loppuja säästellään jatko-osiin. Kyllä niitä olisi pitänyt olla vaikka parikymmentä per puoli, olisi lopun taisteluihinkin tullut ihan eri lailla eeppistä mättömeininkiä.

3) Kiintiöafroamerikkalainen (tässä leffassa vieläpä monikossa) joka on aina joka hassu, lihava, tai molempia ja selviää aina hengissä. Miten minusta silti tuntuu, että tämä on “positiivisesta” kuvauksesta huolimatta ihan yhtä rasistista ja ihan yhtä jälkeenjäänyttä kuin sadan vuoden takainen “blackface”-huumori?

Muutama detalji pitää kuitenkin mainita sitten taas plussana:
I) 9/11-traumasta on viimein päästy eroon. Megatron ja Optimus Prime nimittäin lennähtävät kovin tutun oloisesti toimistopilvenpiirtäjän läpi.
II) Yksi Decepticoneista on naamioitunut xXx2:sta tutuksi äärimmilleen lisäaseistetuksi ja -varustelluksi M1 Abrams-tankiksi.
III) Sähkösahalla robojen kimppuun.
IV) Tuotesijoittelu on lyöty niin överiksi että se on jo itseironista. “But Nokia is from Finland!”
V) Loppupuolella yksi kohtaus rippaa niin suoraan Aliensia että pois alta.

Huomatkaa, minä en nitkuttanut realismista. Leikitään oletuksella, että ulkoavaruudesta tulleet tietoisuuden omaavat kerrostalon kokoiset lähes tuhoutumattomat loppumattomilla ammuksilla varustetut taistelurobotit jotka naamioituvat mm. henkilöautoksi on jo lähtökohtaisesti niin hönö idea että mitään yhteyttä realismiin ei edes kaipaa.

Summa summarum: puhtaana elokuvana tässä on parannettavaa, mutta kokemuksena se on silti uskomaton. Leffa kuuluu niihin, jotka kyllä kannattaa käydä katsomassa isolta kankaalta, isossakin plasmatelkassa tämä kyllä menettää osan tenhostaan. Tosin, mikäli varoituksen kohdat a)-d) tökkivät pahasti vastaan, niin sitten kannattaa jättää väliin.