District 9 (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1136608/
Scifi, peukalo alas.

Alussa kaikki oli hyvin: ohjaaja Neill Blomkamp oli kiinnittänyt Isojen Herrojen huomion näppärällä lyhärillään Alive in Joburg, joka purki paitsi Etelä-Afrikan apartheidmenneisyyden traumoja, myös kommentoi nykytilaa (rotusorto on muisto vain kun mustat eteläafrikkalaiset kertovat mustista zimbabwelaispakolaisista rasistisia kaupunkitarinoita 130% tosina, mikäli eivät ole liian kiireisiä näitä mukiloidessaan). Samaan aikaan Sormustarun ansiosta käytännössä avoimen shekin ja valtakirjan kaikilta studioilta saanut Peter Jackson nappasi Blomkampin suojatikseen ja vakuutti Saatanan kätyrit (tai muiden kuin Linux-talebanien kielellä, Microsoft Game Studiosin) siitä, että tämä mies oli omiaan Halon hakkuuseen. Pelielokuvajeesus vain jäi tekemättä kun rahoittajat kakistelivat lähes James “3D-Jeesus” Cameronin Avatarin suuruista budjettia. Lohdutukseksi Jackson antoi Blomkampille vapaat kädet toteuttaa koko illan versio lyhäristään.

Valitettavasti Halon esituotantoon oli uponnut jo sen verran rahaa, että käsikirjoittajaa ei ollut enää varaa palkata. Niinpä lopputuloksesta näkee liiankin selvästi, että materiaalin kanssa ei ole enää tiedetty mitä tehdä. Fanipoikien jeesusleffaksi kruunaama “älyllisen scifin mestariteos” kun muuttuu silkaksi juonettomaksi räiskinnäksi vajaan tunnin kohdalla, ja jo sitä ennen on joutunut kärsimään siitä, kun jokainen kohtaus venytetään Pulttibois-tason naamanvääntelyhuumorilla ylipitkäksi. Asiaa ei auta lainkaan Maailman Ärsyttävin Päähenkilö, jota onneksi esittää (Hollywoodin ulkopuolinen alkuperä huomioiden) tuntematon paikallinen suuruus sen iänikuisen Virallisen Hätääntyneen Jokamiehen(tm) eli Nicolas Cagen sijasta.

Myöskään juonen kulkua ei onnistuta perustelemaan mitenkään järjellisesti. Nähtävästi eivät ihmiset eivätkä alienit oikeasti halua alkaa kanssakäymiseen, muuten ei tapahtumia voi selittää: alienit pykäävät laittomia aseita, joita ihmiset yrittävät käyttää, ja abduktoivat alieneita koekappaleikseen, mikä vihastuttaa alieneita, jotka eivät viitsi kaupata edes jotain heille triviaalia teknologiaa saadakseen löpöä lentävään lautaseensa, vaan mieluummin ovat 20 vuotta sorsittuina ja abduktoitavina slummissa. Oikein ovela allu olisi vieläpä selittänyt, että ne löpön valmistusaineet tarvitaankin oikeasti aseiden tekemiseen, tehdään ne aluksi teille sopiviksi ja sitten opetetaan käyttö, ylläpito ja valmistus, ja sitten olisikin ollut ihmisillä ihmettelemistä kun ravut olisivatkin kiittäneet ja kuitanneet eikä luvattuja tuikuttimia olisikaan poistuvan aluksen pohjaluukuista tippunut.

Kokonaan oma lukunsa on se, että Suomella ei ole historiassaan apartheidia (pl. suomenkielisten kohtelu Ahvenanmaalla) eikä nnn… nee… suomenafrikkalaisten orjuutta, joten emotionaalinen tarttumapinta jää väkisinkin pieneksi. Koska ihmis- tai muukalaishenkilökaartikin on joko pahvikuvia tai vastenmielisiä pahvikuvia, ei sieltäkään löydy ketään samaistumisen kohdetta, ja lopputuloksena katsoja toljottaa välinpitämättömänä.

Siksi toisekseen, leffa seisoo jalka kahdessa leirissä. Alussa (ja aivan lopussa) nähtävä muka-dokumentaarinen materiaali on kiva tatsi, ja mielellään näkisi, että koko leffa olisi tehty tällä tyylillä. Tosin siten ei olisi voitu enää kuvata loppupuolen räiskintäpeliosuutta, koska paikalla tuskin olisi ollut kuvausryhmää, joten se on suosiolla tehty normifiktiona ja siinä tyydytään vain trendikkäästi heiluttamaan kameraa 24:n ja Galactican tyyliin.

Efektit olivat kuulemma ihan ilmaiset, no niin varmaan jos kulut haudataan joka tapauksessa tappiolle menneen Halon puolelle jotta saadaan tämä projekti näyttämään voitolliselta. Vaikka ne ovatkin teknisesti mallikelpoisia ja naitettu filmattuun materiaaliin saumattomasti, muukalaismöllit näyttävät silti typeriltä. Tuottajan vaikutusta tosin lienee se, että päitä ja kokonaisia vartaloita poksautellaan kiitettävästi, irtoraajoja ja splättäystä piisaa, ja että loppupuolella alieniksi mutatoituvalla päähenkilöllä on rujo lateksimaski.

Lopussa sentään leffa lähtee lentoon kunnon mecharymistelyn myötä, jossa notkea taistelupuku pistää haisemaan hökkelikylässä, mutta näitäkin efektejä katselisi mieluummin jossain järkevämmässä leffassa, kuten vaikka Neon Genesis Evangelionin pitkään lupaillun live-adaptaation kanssa (joka ilmestynee ihan kohta Duke Nukem Foreverin ja hiljattain itsevarmasti tiedotetun Duke Nukem Beginsin jälkeen…)