Fast Five / Fast & Furious 5: Rio Heist (2011)

http://www.imdb.com/title/tt1596343/
Autoilulla maustettu toiminta, peukalo ylös

Olipa kerran leffasarja, joka kerrankin keskittyi olennaiseen: laittomiin katukilpa-ajoihin ja muuhunkin autoilla kaahaamiseen. Sitten studio huomasi, että menestystä tuli, mutta heidän mielestään aihepiiri rajoitti potentiaalista katsojakuntaa. Ratkaisuksi keksittiin, että keskitytäänkin tästedes ryöstöihin perinteisemmän toimintaleffan puitteissa ja käytetään autoilua enää vain mausteena.

Tähän on siis tultu: laittomissa katukilpa-ajoissa käydään kahdesti, mutta kummallakaan kerralla itse ajotapahtumaa ei näytetä lainkaan. Tai no, on siellä välissä yksi lyhyt kiihdytyskisa kun (anti)sankarit ovat pöllineet pari poliisiautoa. Muuten ajelua saakin sitten odottaa vasta aivan loppumetreille, jossa fysiikan lakeja uhmaavassa takaa-ajossa (edes kaksi tuunattua autoa EI hinaa useampitonnista kassaholvia moottoritienopeuksilla niin että sama holvi hinataan vielä läpi rakennuksista, autoista, jne. vauhdin kärsimättä tästä lainkaan) romutetaan varmaan jo enemmän poliisiautoja kuin Blues Brothersissa konsanaan (ei tosin samaan läjään). Pitääpä tarkistaa DVD:ltä, kumpi voittaa.

Mutta yllättävän hyvin muutos pelkästä kaahauselokuvasta yleistoimintaelokuvaksi on onnistunut, ja sarja jatkaa osa osalta parantamistaan (kolmososa poislukien). Suuresti inhoamani Mödeern Väärfäree 2:n Rio-kentät on kyllä selkeästi pelattu, mutta se ei haittaa sillä tässä tapahtumat sentään etenevät käsikirjoituksen mukaan ilman että pelaaja jää jumiin skriptausbugin takia. Naljailu ja onelinerit ovat myös hallussa, eikä tarina jää missään vaiheessa paikoilleen laahaamaan.

Diisuli keräsi vesilihaksien sijaan näköjään ihan vain massaa, ettei The Rock näyttäisi tähän verrattuna liian isolta kun jäbät ottavat matsia. (Mies myöntää tämän ihan itse haastatteluisakin, eli ei ole omaa kuvitelmaani. Plus on tietyllä lailla realistisempaa, missä vaiheessa miehen hahmo ehtisi käydä salilla reenaamassa steroidien voimalla?) Tosin huvittavasti The Rockilla näyttäisi koko ajan olevan hirveä hiki, lieneekö tarvittu spraypullosta suihkutettua vettä lainkaan vai riittäneekö pelkkä Hiihtoliiton d-vitamiinin luontainen sivuvaikutus? Sinällään molempien köntysten wanhan liiton karisma kannattelisi elokuvaa jo yksinään, mikä saa suremaan sitä, miten molemmat hukkasivat nolkytluvun sen sijaan että olisivat tähdittäneet moderneja äksönklassikoita.

Tokyo Driftin ainoan hyvän hahmon tapattaminen siinä kostautuu edelleen, koska nelosen lisäksi vielä tämäkin (ja todennäköisesti myös kutonen) on prequel sille. Ongelma toki tiedostetaan kuittailemalla hemmolle koko leffan ajan jotta “eikös sinun pitäisi olla Tokiossa”. Mutta omasta mielestäni kutonen saisi jo retconnata TD:n kokonaan olemattomiin, tai ainakin selittää jotta “kyllä se kaiffari selviää vaikka jääkin räjähtävään autoon”, sillä palautetaanhan nelosessa kuolleeksi oletettu Lettykin tässä elävien kirjoihin lopputekstien päälle tulevassa kohtauksessa.

Hämmentävää kyllä – ottaen huomioon että kutosen tulo on tiedetty jo nelosen ensi-iltaviikonlopusta asti – leffa antaa useammallekin hahmolle kovin lopullisen oloisen tarinanlopun. Mutta niinhän se toisaalta aina on rikosleffoissa, ettei se viimeinen keikka koskaan kuitenkaan ole viimeinen. En usko sarjan lopettamiseen edes kutososaan, sillä koska vitososa meni lipputuloillaan jo puolen gigataalan haamurajankin yli, niin eiköhän näinä franchise-aikoina lehmää lypsetä ainakin ensimmäiseen täysin tappiolliseen osaan asti ja senkin jälkeen vielä suoraan DVD:lle.

Ja mikäs siinä, kyllähän näitä katsoo jos taso pysyy näin kovana. Vielä kun toisivat aiempien osien hahmoista takaisin Devon Aokin esittämän Sukin. Kutonen kaikesta päätellen sijoittuu ilmeisesti Eurooppaan (jonne neljä plus yksi hahmoista ovatkin jo valmiiksi päätyneet). Mistä tuleekin mieleen netissäkin ilmaan heitelty ajatus – kun kerran vanhalla mantereella ollaan, niin miten olisi Jason Statham, joko pahiksena, poliisina, tai pääjengin kaverina?

Transporter 3 (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1129442/
Toiminta/kaahaus, peukalo varovaisesti ylös

On se aito Transporter, mutta kahteen ekaan osaan verrattuna vähän väkinäinen ja tapahtumaköyhä. Eihän tässä ollut (lyhyet takaa-ajon ja tappelun tyngät alussa poislukien) kuin yksi (1) kunnon mättö ja yksi (1) kunnon takaa-ajo ennen tasonloppuhirviötä. Sentään ne on tehty asianmukaisesti ja yhdessä asiallisen epäloogisen lopputaistelun kanssa riittävät syyksi katsoa elokuva, ja Stathamin tyly karisma kannattelee kyllä keskinkertaisempaakin elokuvaa. Minkäänlaista jännitystä ei tosin pääse syntymään vahingossakaan, ja oikeasti olisi voinut harkita toistekin, kannattaako sarjaa yrittää väkipakolla vääntää romanttisen komedian suuntaan. Tosin kiitos pisamafetisismini, Natalia Rudakovan (jota toivottavasti nähdään valkokankaalla tulevaisuudessakin) takia näitäkään kohtauksia ei tule pikakelattua.

Viihdytti kuitenkin vielä nippa nappa (lähinnä siksi että verrokki, 20th Century Foxin ja WWE Filmsin hallitsema nykytoimintaelokuva, on niin hirveää paskaa), mutta kun näistä aineksista (kaahaaminen ja potkinta) saisi niin paljon menevämpääkin – kuten ne kaksi aiempaa osaa osoittivat. Tuotti kuitenkin kaikista Transportereista eniten lipputuloja, eli toivottavasti nelososassa petrataan.

Audi muuten maksanut aika hyvin taas voitelurahaa, järveen upotettu A8 toimii kuin tyhjää vain heti takaisin kuivalle maalle päästyään, kunhan vähän vain antaa apuvirtaa…

Fast & Furious (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1013752/
Kaahaus, peukalo ylös

Kätevästi osien 2 ja 3 väliin sijoitettu “interquel”, kuten meediapelissä nelososaa kutsutaan, palauttaa sarjan driftauksesta puhtaaseen kaahaamiseen pisteestä A pisteeseen B milloin milläkin tekosyyllä. Laittomia katukilpa-ajoja nähdään tällä kertaa tasan yksi, muuten on perinteisempää takaa-ajorälläystä plus alkukohtauksen säiliöperävaunujen nyysiminen vauhdissa.

Juonen tarkempi analysointi on suunnilleen sama asia kuin jakaisi nollalla, joten ei siitä sen enempää (tosin pikkaisen väärää mainostusta on Michelle Rodriguezin maininta pääosassa, koska hänen roolihahmonsa kuolee jo noin vartin kohdalla). Mutta koska tässä on olennaisin asia kunnossa, eli on päheitä autoja ja tiukkoja tilanteita ilman noloa CGI:tä (ja etenkin ilman hyperavaruusviivoja nitroja käytettäessä) ja oikea pelti rytisee kunnolla, ja koska etenkin varikkopimuja on tarpeeksi ja riittävän niukoissa & kireissä vaatteissa, niin näillä eväillä kaahauselokuva vie pointsit himaan vaikkei mikään genren klassikko olisikaan.

Vitosta odotellessa (jota sekä tämän että kolmosen lopetus, mutta etenkin tämän osan lipputulot lupailevatkin).

PS. Tätä mennään sitten katsomaan teatteriin omalla autolla, että on oikeat fiilikset lähteä baanalle kurvailemaan.
PPS. Toivottavasti Diisuli sentään tämän leffan jymymenestyksen myötä tajuaa lopettaa komedioissa yms. haahuilun ja keskittyy siihen mitä osaa parhaiten, eli olemaan valkokankaan Karski Jätkä™.

Death Race (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0452608/
Kaahaus/toiminta, peukalo ylös

Ei pärjää originaalille paitsi tietysti teknisesti, mutta viihdyttää ja tarjoaa kliseistä hupia kuitenkin ainakin yhden, potentiaalisesti useammankin katsomiskerran verran.

Siis haloo. Viekkaudella ja vääryydellä vankilaan joutunut pääpari oli aiheena lypsetty kuiviin jo The Running Manin aikaan. Eikö post-9/11 maailmassa todellakaan voida edes pistää päähenkilöiksi rehellisen härskejä paskiaisia? Entä eikö post-9/11 maailmassa saa antaa pisteitä jalankulkijoiden splättäämisestä vaan pitää eristää ralli sisäradalle ja antaa vain rikollisten ja fasistivartijoiden kuolla? Entä eikö kiintiöafroamerikkalaiselle riitä olla se loppuun asti selviävä comic relief, vaan nyt saman hahmon pitää edustaa myös seksuaalivähemmistöjä? Ja miksi kiinalainen ajaa Porschella, kyllähän se nyt olisi paremmin sopinut Arjalaisveljeskunnan tyyliin? Kyllä, freudilainen symboliikka (jossa autot syöksyvät tunneliin ja voihkivat naiskartturit joutuvat seipäiden, kaiteiden tms. lävistämiksi) on ilmiselvää, samaten elokuva myöntää tahattomasti itsekin oman agendansa: “katsojaluvut nousuun, tarvitaan autoja, räjähdyksiä ja beibejä, mitä väliä, onko järkeä”. Ikävää vain, että originaalin absurdi huumori ja ilkeä asenne tehosivat paremmin kuin miljoona CGI-tehostetta. Statham on kyllä äijjä kahdella, ellei peräti kolmella jiillä mutta originaalissakin oli äijjät David Carradine ja Syltty.

Mutta aseistettujen autojen romurallia on mahdotonta kokonaan ryssiä. Samaten puseron etumuksen hölskymistä kun kulissiautoa keikutetaan. Ja se tykkirekka on kewl. (Päähenkilön vaimoa esittävä Janaya Stephens on muuten niin hot että kiilasi omalle top-100-listalleni samantien.)

PS. Ei muuten ihme että Foortti on menossa konkurssiin, kun Ritari Ässän rebootin lisäksi on raha puhunut tämänkin leffan päätähdeksi uuden Mussen, vieläpä kera teknisten tietojen esittelypuheen.

Knight Rider (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1213404/
Campin lämmittelyä, peukalo viuhtoo ees taas

The Hoff sanoo: “I am your father.” Priceless. Muuten jury on vähän ulkona Ritari Ässä 2008:sta. Mitä tällä oikein halutaan saavuttaa? Tahatonta vai tahallista komediaa? Älkää nyt oikeasti sanoko että vakavissaan…

The Transporter (2002) / Transporter 2 (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0293662/
http://www.imdb.com/title/tt0388482/
Toiminta, tuuletusta molemmilla peukaloilla

Jos ei ymmärrä, että Statham on 2000-luvun Arska (paitsi että lisäksi puhuu ymmärrettävästi ja osaa jopa näytellä), niin katsoo alkajaisiksi vaikka nämä. Läski tummuu kun rystysvoileipä puhuu. Plus autojakin rankaistaan älsän käihästi. Plot, what plot?

Redline (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0780595/
Kaahauselokuva, ajohanskoihin verhotut peukalot ylös

Fefejä! Lamppuja! Slärrä! Königsegg! Saleen S7! Carrera GT! Musse! AC Cobra! Maybach! Laumoittain vähäpukeisia mallivosuja joilla ei ole mitään muuta tehtävää kuin näyttää hyvältä! Henkilökaartissa Peter “Hobitti” Jacksonin näköinen Ö-luokan Kummisetä-wannabe, juoppo Elvis-imitaattori, ja laulaja/kilpa-ajajaneiti jonka kaula-aukosta mahtuu ajamaan Königstigerillä. Totaalisen avutonta näyttelemistä ja silkkaa dadaa oleva dialogi.

Elokuvan sisältö on jotakuinkin, jotta ajetaan, ryypätään, ajetaan, tapellaan, ajetaan, pelataan korttia, ajetaan, jne. Leffa mm. ALKAA sillä kun Slärrällä rankaistaan Losista Vegasiin ajassa 1h 45 min että elokuvatuottaja “Jerry Brecken” saa sinistä kostajaa sviittiinsä ennen kuin lerpahtaa.

Kahelin miljonäärin omalla autokokoelmallaan teettämä leffa, jossa oikeasti vedetään hajalle Carrera GT ja Diablo ei VOI olla muuta kuin kurko. Ison bujdetin eksploitaatio for TEH WIN!!!!!!111111

Grindhouse (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0462322/
http://www.imdb.com/title/tt1028528/ (Death Proof)
http://www.imdb.com/title/tt1077258/ (Planet Terror)
Slasher/kaahailu, peukalot ylös; Zombieläträys, peukalot ylös

Elokuva (katsoin jaksot teatterissa peräjälkeen, muuta ratkaisua kuin back-to-back ei tämän teoksen suhteen tueta) palauttaa uskon elokuvantekoon, sekä on virkistävä tuulahdus ajalta, jolloin ei laskemoitu niin kuin nyt. Tai no, olihan sekin laskelmointia, että mietittiin, jotta “tissit myy, natsit myy, autotakaa-ajot myy, kung-fu myy, eiköhän tungeta ne kaikki samaan elokuvaan”. Nykyään taas laskelmoidaan siten, että pyritään tekemään hajuton, mauton, väritön, ketään ärsyttämätön tasapaksu tuote, jonka pitää otsa rypyssä pyrkiä (tuloksetta) olemaan vakavasti otettavaa kårkeakyldyyriä vaikka kyseessä olisikin yhdentekevä toimintapätkä. Mihin unohtui se pieni ja nykytuottajien mielestä mitätön seikka, että viihde-elokuvan pitäisi viihdyttää katsojaa?

Toisaalta, katsojaa tavallaan huijataan. Kyseessä on kuitenkin kahden tunnetun ohjaajan, jos ei ihan A-listan niin kohtalaisen tunnetuilla näyttelijöillä kuitenkin, tekemä ison budjetin tribuutti, ei pienen nyrkkipajan kengännauhabudjetilla tehty aito B-elokuva. Ehkä hyvä niinkin, sillä nyt mutasarjan leffojen heikkoudet ovat poissa ja kaikki hyvät puolet tallella. (Mitä nyt miespuolinen testiyleisö tosin kaipasi enemmän eksploitaatioaikojen paljasta pintaa, mutta ehkä sitten siinä Werewolf Women of the SS:ssä… Kieli ulkona)

Death Proof

Leffa pärähtää käyntiin aika hiljaisesti. Normaali tarantinolainen dialogi ja postmodernit viittaukset alkaisivat vähän ajan kuluttua tuntua puuduttavilta, mutta surrealistiset tempaukset (ja itsetarkoituksellisesti esiteltävät sääret) pitävät mielenkiinnon yllä. Sitten elokuva herääkin henkiin, kun Kurt Russelin käsittämättömän mainiosti esittämä Stuntman Mike saapuu paikalle väijymään slasher-kliseisiä tyhjäpääbimboja. Stuntman Mike on myös virkistävän vanhanaikainen psykotappaja. Nykyäänhän pitää yleisö saattaa tuntemaan säälinsekaista sympatiaa paatuneintakin massamurhaajaa kohtaan kertomalla, kuinka häntä kiusattiin pienenä ja lelu on edelleen patterin välissä. (Jos näin onkin Miken kohdalla, sitä ei onneksi ainakaan kerrota.) Mike tappaa yksinkertaisesti siksi, että se on hänestä kivaa. Tehostettuna mielipuolisella virnuilulla. En myöskään olisi uskonut, miten paljon yhdestä autokolaristakin saa irti (pun intended), mutta niin vain se on että kuvakulmia vaihtelemalla ja toistamalla ja kronologiaa rikkomalla saa tästäkin uudenlaisen tulkinnan.

Puolessavälissä tyyli luontevasti muuttuu slasherista takaa-ajoleffaksi. DP:n (öhö öhö) jälkipuolisko on jo huomattavasti vauhdikkaampaa menoa. Dialogiosuus on lyhyempi, nasevampi, ja ennen kaikkea, toimintaa on enemmän. Leffan kruunaa, ja sen olemassaolon oikeuttaa, yksi elokuvahistorian pisimpiä (tosin alkuperäistä Gone in 60 Secondsia ei olla vielä lähelläkään) ja jännittävimpiä takaa-ajoja. Kun isolohko-V8 alkaa mylvien julistaa sanaa ja vanhan koulun pelti taipuu rutisten, ollaan perusarvojen äärellä, eikä mies voi muuta kuin nöyrtyä ja antautua vauhdin hurmaan.

Hupaisin viittaus vanhoihin elokuviin on se, että stuntnäyttelijä Zoë Bell esittää samannimistä stuntnäyttelijää, tehden itse omat stunttinsa. Rajatulla budjetilla kun ei raha aikanaan riittänyt sekä stuntteihin että näyttelijöihin, niin stuntitkin saivat väkisinkin puherooleja…

Jotain miinusta pitää aina antaa. No iso Q on unohtanut, että “Eleanor” ei ollut normi-Mustang, vaan Mustangin halpamalli “Mach 1”. Jälkipuoliskon keltainen Mustang on nääs niin selvä viittaus, että tämä jää pikkaisen harmittamaan.

Planet Terror

Rodriguez kertoo kirjoittaneensa leffan jo 1998. Tästä johtuen se ei iske samalla miljoonalla voltilla kuin olisi tuolloin iskenyt – väliin kun on ehtinyt oikea zombie-renessanssi ja nyt meillä on Resident Evilit, House of the Dead, Dawn of the Deadin remake, Land of the Dead, 28 Days (ja 28 Weeks) Later ja niin pois päin.

Mutinat sikseen, PT on kuitenkin tanakka paketti joka iskee kuitenkin kuin 999 999 volttia. Tarpeeton “vakava” aines, yhteiskuntakritiikki sun muut on tungettu romukoppaan ja tilalla on estoton läträys, joka tuo mieleen Braindeadin ja Army of Darknessin kaltaiset splatterkomediaklassikot. Kuka kaipaa ruohonleikkuria kun zombeja voi teloa helikopterin lavoilla? Kurkipotkijat menköön kotiinsa, tosimiehet viipaloivat lihaa kahdella perhosveitsellä. Jos pään räjäyttäminen kappaleiksi ei tunnu enää missään, niin entäs aivojen kaapiminen kallon sisältä? Yhdistettynä kajahtaneisiin henkilöhahmoihin ja pikimustaan huumoriin lopputulos on käsittämättömän viihdyttävä, ja samalla zombie-elokuvan parhaimmistoa.

Varsinaisesti PT ei tuo genreen mitään uutta, mutta enpä nyt kyllä keksikään, mitä “uutuutta” olisi kaivannut. Kai se yksi ylipitkä kuolinkohtauskin kuuluu genreen, mutta sen olisi kyllä voinut keksiä poiskin. Sitä paitsi, tässä pätkässä on paras alkutekstijakso sitten Barb Wiren (jolle kyllä jäädään rinnanmitalla) Kieli ulkona

Summa Summarum

En muista, milloin viimeksi olisi ollut näin hauskaa elokuvissa. Kunhan sitten muistetaan, ettei olla menossa katsomaan mitään Kolme väriä -trilogiaa, vaan matalaotsaista viihdettä.

Loppurutkutus II: Loppurutkutuksen pojan koston paluu

Koska ahneet tuottaja-Weinsteinit haluavat maksimoida myös DVD-myynnin, on elokuvan jenkkiversiossa “väliajalla” esitettävistä olemassaolemattomien elokuvien trailereista vain yksi jäljellä tässä Pohjan perälle rantautuneessa kahtia jaetussa versiossa. Onneksi YouTube (joka ei nykyään edes riko lakia, heh) pelastaa Atlantin tämänkinpuolisen yleisön:

Werewolf Women of the SS

Don’t

Thanksgiving

Vanishing Point (1971)

http://www.imdb.com/title/tt0067927/
Kaahaus, kun kädet ovat kiinni ratissa niin peukalothan ovat ylhäällä

Jotenkin en ole ennen Grindhouse-kohua ymmärtänyt, että tämä elokuva liittyy autojen rankaisuun, vaan olen käsittänyt, että se on joku mikälie kidnappausdraama tms., ilmeisesti olen siis sekoittanut sen johonkin toiseen. No, nyt sitten tuli paikattua aukko yleissivistyksessä. Sen verran jämerää Oikeiden Autojen (Dodge Challenger ftw) rankaisua, ja sen verran kajahtaneita sivuhahmoja, että pois alta. Kieroutuneella tavalla netin wannabefräntienkin selitykset päähenkilöstä modernina Jeesus-hahmona ymmärtää elokuvaa tarkemmin mietittyään, mitä nyt historiallinen esikuva ei lyönyt vetoa ridaavansa aasilla Ammanista Jerusalemiin ennätysajassa satulalaukut kärpässieniä täynnä. Takaa-ajo -teemastaan huolimatta ei sovi nykyajan ADHD-sukupolvelle, sen verran rauhallisesti se nimittäin starttaa (heh).

Arvosana on suoraan verrannollinen siihen, miten klassiset kaahauselokuvat kolahtavat. Minulle kyllä kolisi lujaa.

Torque (2004)

http://www.imdb.com/title/tt0329691/
Kaahaus, peukalo alas

Kuvitelkaa, että joku Uwe Bollin filmikoulun oppilas saa kuningasajatuksen tehdä oppilastyönään Fast and Furious -variantti prätkillä. Kuvitelman jatkoksi, ottakaa purkillinen rauhoittavia, jottei paksusuolenne kurista samantien aivojanne.

Tuossa aika hyvä luonnehdinta. Olihan siinä joo fantsua CGI:tä joka oli oikeastaan kyllä pirun tyhmän näköistä.

Jos tämän olisi arvostellut yhdestä viiteen -tähtiasteikolla, niin puolikas Monet Mazurille, puolikas ihQlutuista veitsilävistyssadomasobigoottitypyä esittävälle Jaime Presslylle ja viimoinen puolikas Ice Cuben äärimmäisen hienovaraiselle postmodernille sisäpiirivitsille, onelinerille “Fuck tha Police!”. Olikin ainoa kerta kun elokuva nauratti oikeasti eikä tahattomasti.

Sopivaa aivonpehmikettä Rysälästä palattua, kuitenkin.