Tag: katastrofielokuva

Battle: Los Angeles (2011)

http://www.imdb.com/title/tt1217613/
Katastrofi, peukalo alas

Toistuvista uhkauksistaan huolimatta Roland Emmerich ei koskaan toteuttanut aina silloin tällöin puheenaiheeksi noussutta “ID4EVERiä”, eli jatko-osaa Independence Daylle ennen vetäytymistään katastrofielokuvagenrestä. Niinpä H.G. Wellsin muinaisesta Maailmojen sodasta inspiroituneeseen katastrofifiktioon jäi muiden toimijoiden täytettävissä oleva aukko, ja poislukien operoivan thetanin ihmeelliset seikkailut, ID4:n henkinen jatko-osa (tai muotitermeillä operoidaksemme, re-imagining) on täällä, vain 15 vuotta originaalin jälkeen.

Toisin kuin ID4, joka nolostutti vain hetkittäin ollen noin muutoin (etenkin pienessä hönössä nautittuna) sopivan pöhkö Boeingin Hornet-mainos ja Applen Mac-mainos (tai pikemminkin Windows-mainos: elokuvahan kuvasi täysin realistisesti, että kytkemällä Macin samaan verkkoon saa minkä tahansa tietojärjestelmän kaatumaan), tämä on silkka USA:n merijalkaväen rekrytointivideo. Koko pätkä on alusta loppuun samanlaista hellyttävää campia kuin kotoisen SA-INTinkin opetus- ja mainosvideot, aina käsikirjoitusta ja näyttelijätyötä myöten. Vain kertojanääni puuttuu.

Jossain olisi hälytyskellojen pitänyt soida, kun Michelle Rodriguezin jälleen kerran ruumiillistamansa ainoa roolihahmo on moniulotteisin ja ilmeikkäin kaikista. Aaron Eckhartilla onnistuu kuin ihmeen kaupalla pitämään ilmeensä tarvittavalla ummetusirvistyksellä ja miehen jämerät leukaperät riittäisivät yksinään päärooliin, mutta ymmärrän hyvin mitä hän tarkoitti sanoessaan haastatteluissa, että tämä oli “hauskin” elokuva jota hän oli ollut tekemässä: minullakin olisi ollut naurussa pidättelemistä kuvauspaikalla. Muu osa kööristä on unohdettavia kliseepahvikuvia, joiden kaatumisetkin noteeraa lähinnä vain siksi, että ne mainitaan; nimiä ei jaksa muistaa, koska ei välitä.

Juonesta on turha edes alkaa, koska sen loogisia aukkoja ei pysty järjellä käsittämään. Mihin alienit ahtavat miljardeja kuutiokilometreja polttoaineekseen tarvitsemaansa vettä niin että valtamerien pinta ehtii laskea havaittavissa määrin? Miksi ne edes valtaavat maa-alueita jos ne tarvitsevat vain vettä? Miten paljon kreationistit ovat maksaneet käsikirjoittajille jotta ovat saaneet filmiin “asiantuntijan” horisemaan itsetarkoituksellisesti jotta nestemäistä vettä on maailmankaikkeudessa vain Maapallukalla (nykytieteen valossa sitä löytyy Aurinkokunnassakin useammalla Jupiterin ja Saturnuksen kuulla)? Miten allut ovat tänne sitten edes tulleet jos niillä ei kerran ollut nestemäistä vettä? Miksi eteen työnnetyn tukikohdan tuhoutuminen vaikuttaisi ilmaiskuun, jonka kohdealue ja aikataulu on jo sovittu etukäteen? Millä ilveellä alienit hautaavat Kheopsin pyramidin kokoisen komentokeskuksen LA:n viemäreihin muutamassa tunnissa niin että siitä ei näy jälkeäkään? Miten muka vaurioitunut helikopteri ei jaksaisi nousta ylös jos kyydistä poistetaan seitsemän nurmiporaa varusteineen, kun se kuitenkin jaksaa pysyä vaakalennossa nykykuormallaan? Miksi täysin laatikon muotoisesta lasermaalinosoituslaitteesta, joka ampuu kirkkaassa päivänvalossa näkyviä tähtiensotamaisia punaisia lasersäteitä, lähtee johonkin johtava käsivarren paksuinen virtajohto, ja mihin aparaattia edes tarvitsee GPS-ohjattujen tykistöohjusten (joista tosin elokuvassa käytetään “Copperhead”-nimeä, mikä viittaisi laserohjattuun tykinammukseen) kohdistamisessa? Miksi pyramidin kokoinen komentokeskus pystyy kyllä kohoamaan maan sisästä omin voimin mutta tarvitsee tuhat kertaa pienempiä lennokkeja hinaamaan itseään?

Loogisesti tietysti vihollisella pitää olla jokin heikkous, no sehän on se että sydän on vähän enemmän oikealla kuin ihmisellä! Onneksi tämä ei haitannut vihollisia siinä vaiheessa kun niihin pumpattiin lipastolkulla kuteja tai tiputeltiin käsikranaatteja syliin, mutta ihmisten saatua selville tämän salaisuuden voidaankin lähteä rynnäkkööön reteästi pistoolilla yhden käden otteella ammuskellen.

Niin, ja se shakycam. Joka ikisessä otoksessa – niissäkin joissa ei tarvitsisi – kamera tärisee yhden otoksen aikana enemmän kuin tästä haukutussa Bourne-trilogiassa yhteensä. Lopputuloksena edes normaalista dialogista – toiminnasta puhumattakaan – on vaikea mahdoton saada mitään selvää, ja itse aloin teatterissa potea liikepahoinvoinnin oireita jo parinkymmenen minuutin kohdalla. Koska kaupungin raunioita peittää valtava pölypilvi, päästään efekteissä halvemmalla ja saadaan tapahtumat tuntumaan entistä sekavammilta. Haukutaan nyt vielä pällin näköiset biomekaanisiksi kai tarkoitetut alienit, joiden huipputekniikkaan kuuluu mm. panssarivaunu jonka ainoa miehistönjäsen istuu ulkopuolella ja rattaat ja releet pyörivät iloisesti näkyvillä (ollen silti lähes voittamaton kunnes käsikirjoitus toisin sanoo).

Lopetus lupaa jatko-osaa ja tekijät ovatkin puhuneet piljoonasta Battle: markkina-alue spin-offista. Kokooja meitä niiltä varjelkoon. Itse asiasssa tulee mieleen, että edes The Asylumin aiheesta tekemä mockbuster Battle of Los Angeles ei voisi olla enää huonompi.

—

Erikoiskiitos teatteriversion suomikääntäjälle, joka ei totuttuun tyyliin ole jaksanut edes wikistä sotilasarvojen käännöksiä (tai katsonut edes kauluslaattoja). Lance corporal (korpraali) ja corporal (alikersantti – tämä on tosin yleinen moka) kääntyvät tekstissä molemmat sujuvasti korpraaliksi, staff sergeant (ylikersantti) ja first sergeant (ylivääpeli) molemmat ylikersantiksi, second lieutenant (vänrikki) ja lieutenant (luutnantt) molemmat vänrikiksi, jne.

2012 (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1190080/
Katastrofielokuva, tsunami huuhtoo peukalon mannerlaattojen väliseen siirrokseen

Roland Emmerich on mielenkiintoinen tapaus. Mies aloitti uransa tavalla, joka lupasi hyvää roska- ja B-elokuvien ystäville: Moon 44 oli scifiksikin täysin epäuskottava ja epärealistinen, mutta sisälsi paljon kuilussa lentelyä, Malcom McDowellin mielipuolista hohotusta vakioroolissaan sekä puun takaa iskevää yllätysseksiä. Ihastuttavan fasistisessa Universal Soldierissa taas laadun takasivat ilmaisutaidon mestarit, Jean-Claude van Damme ja Dolph Lundgren, nuo eurooppalaisen näyttämötaiteen lahjat maailman elokuvayleisölle. Luonnollisesti realismi oli edelleenkin kirosana. Varsinainen vedenjakaja oli kuitenkin apokalyptisiä sävyjä viljellyt scifispektaakkeli Stargåte. Totuttuun tapaan juoni oli täyttä huttua, mutta koska se poiki valtavat kassatulot ja loputtomiin jatkuneen tv-sarjan spinoffeineen, niin Emmerich selkeästi ymmärsi, että nyt oli jotain tehty oikein. Seurasi sarja elokuvan tapaisia, joissa toinen toistaan epätodennäköisemmissä ja -realistisissa skenaarioissa maailma vedettiin paskaksi stereotyyppihahmojen niskaan. ID4:ssä oli jo häiritsevässä määrin kuilussa lentelyä, Godzilla taas kaatui siihen että kliininen CGI-hirviö tuhoamassa kliinistä CGI-kaupunkia ei ole lainkaan niin hellyttävä kuin mies kumipuvussa polkemassa pahvitaloja, ja The Day After Tomorrow oli jo liiankin suoraan silkkaa Al Goren seksifantasiaa. Tälle kaudelle mahtuvat toki myös harhapolut historiallisten spektaakkelien pariin, USA:n vapaussotafantasia The Patriot ja mammuttiseikkailu 10,000 B.C., jotka ovat toki sikäli linjalle uskollisia että niiden historiallisuus on samaa luokkaa miehen apokalypsien tieteellisyyden kanssa, ja henkilöt yhtä lailla pahvikuvia.

2012 on siis erään aikakauden loppu. Tämän jälkeen kun Emmerich tai kukaan muukaan ei voi enää tehdä katastrofielokuvaa ilman, että se aiheuttaa vain valtavan röhönaurun potentiaalisessa yleisössä. Jo trailerin perusteella kun vaikutti, että 2012 on silkkaa parodiaa katastrofielokuvien kliseistä. Ja niin onkin. Jo Emmerichin omilla standardeillaankin täysin hörhö taustatarina on vain heppoinen tekosyy sille, että nyt saadaan samaan rainaan maanjäristyksiä, hyökyaaltoja ja tulivuorenpurkauksia, unohtamatta lento-onnettomuuksia ja merihätää. Hahmogalleriassakaan ei ole yhtään klisettä jäänyt käyttämättä, ja siirappigeneraattorissa on nupit kaakossa. Ja nollaan tikittäviä laskureita on enemmän kuin lääkäri määrää. Pääosassa hätääntyneenä jokamiehenä heiluva John Cusack muuten suorittaa hämmentävän aidontuntuisen Nicolas Cage -imitaation, oliko miehellä muita kiireitä kun ei aitoa asiaa saatu mukaan?

USA:n fundamentalistien mieleenkin elokuva varmasti on, ydinperhettä kun puolustetaan niin vimmaisesti että kaikkien avionrikkojien on kuoltava, niin perusteellisesti että aivan elokuvan loppumetreillä mennään muuten täysin dramaturgisesti perustelemattomista syistä viimeistelemään elokuvan ainoa sympaattinen hahmo (ja vielä niin että kukaan ei reagoi tähän mitenkään), ja toki nuorimaakreationismille oikeaoppisesti muutaman valtamerialuksen kuljettama fauna riittäisi repopuloimaan mantereiden jämät sen jälkeen kun kilometrien paksuinen suolavesimassa on steriloinut maanpinnan…. hups, nyt paljastin koko juonen. (Toisaalta, jos katsoja ei arvaa, mitä Roland Emmerichin katastrofielokuvassa tulee tapahtumaan kullekin henkilöhahmolle jo kun tämä ensi kertaa näkyy ruudulla, niin varmasti “juonellisten” pornoelokuvien seksikohtauksetkin tulevat siinä tapauksessa täytenä yllätyksenä.) Tai no, ehkei tätä sittenkään pyhäkoulujen opetusmateriaalina tulla käyttämään. Kas kun sangen selkeästi todetaan etteivät rukoukset auta vaan teot, ja kristinuskon (plus parin muun) pyhät paikat hävitetään sileäksi. (Luonnollisesti jotkut uskonnot ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, koska Emmerich omien sanojensa mukaan ei halua fatwaa päälleen.)

Mutta siis. Kaikenhan pitäisi olla kunnossa: meillä on silkkaa herkullista parodiaa katastrofielokuvista kera komeimman maailmanloppukuvaston kuunaan, joka yksinään on jo pääsynlipun arvoinen koska pienellä ruudulla se latistuu, ja superbonuksena 9/11 trauma on historiaa, niin innokkaasti pilvenpiirtäjiä kaadellaan ja tuhkapilviä levitellään, ja lentokoneet melkein lentävät torneja päin, ja sieltä tippuu ihmisiä ja toimistokalusteita ja A4-parvia, ja autolla ajetaan sortuvan pilvenpiirtäjän läpikin. Mikä sitten tökkii?

No se, että materiaalista kasaisi helposti todella tiiviin puolentoista tunnin paketin, joka olisi se definitiivinen katastrofielokuva. Valitettavasti vain ajan standardi ison rahan elokuvalle on vähintään kaksi ja puoli tuntia ja tässä tapauksessa vielä kymmenen minuuttia päälle, mikä johtaa siihen, että jokikistä kohtausta venytetään niin kauan kunnes kaikki jännitys on kadonnut ja liikutuksen tai sympatian sijaan haluaisi viillellä kaikki hahmot mattoveitsellä kebab-lihaksi. Koska Emmerichin taidot dramaturgian, dialogin ja henkilöohjauksen suhteen ovat valovuosia jopa maanmiestään Uwe Bollia jäljessä, on maailmanlopun – sitten kun se viimein vajaan tunnin kohdalla alkaa – katkaisevien vetistelykohtausten ylivenytys suunnilleen yhtä miellyttävää kuin kiinalainen vesikidutus yhdistettynä kynsien ja karvojen samanaikaiseen irtirepimiseen. Jos joskus tarjotaan mahdollisuutta *köh*fanedit*köh* kokea leffa niin, että siinä on jäljellä enää pelkät tuhovisiot ilman niitä katkaisevaa lässytystä, niin olen kärppänä katsomassa, muuten en toiste enää samaa virhettä tee.

Emmerich kiltti. Koska et selvästikään aio enää tehdä katastrofielokuvia, niin voitko tehdä kaksi asiaa?
1.) Soita kaverillesi Dean Devlinille ja tehkää nyt jo viimein se Battletech/Mechwarrior -leffa, jonka oikeuksien päällä mies on istunut jo vuosikaudet.
2.) Kun sen sitten teette, niin voisitko ystävällisesti jättää kaiken mahdollisen juonenkehittelyn ja henkilöhahmojen syventämisen minimiiin tai mieluiten kokonaan pois, ja sen sijaan näyttää vain meille kuinka jättimechat pistävät paikat sileäksi niin isoilla pyssyillä jotta edes ukko Freud ei pitäisi niitä vain sikareina?
Kiitos jo etukäteen.

Cloverfield (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1060277/
Katastrofielokuva, peukalo alas

Yhden tempun hevonen saa enintään yhden tähden. “Blair Witch meets Godzilla” 9/11-tatsilla, ikävästi vain konseptien huonot puolet ja kliseet käytetään. Seuraa 80 minuuttia liikepahoinvointia ja maailman ärsyttävimpien päähenkilöiden joukoturkkamaista kuolausta kameralle. Mörkökin voittaisi “Vuoden tyhmimmän näköinen monsteri” -palkinnon ellei uuden Beowulfin Grendel olisi vielä nolompi.

Se sissimarkkinointikampanja kaikkine väärinkäsityksineen oli (taas) miljoona kertaa parempi.

Southland Tales (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0405336/
Satiiri/dystopia/maailmanloppu, peukalo ylös

En vieläkään voi varmuudella sanoa, mistä leffassa oikein oli (yhteiskunnallisen satiirin ja maailmanlopun ohella) kyse, vaikka olen lukenut IMDB:n FAQ:n ja Salon.comin käytännössä samansisältöisen jutun, mutta silti haluan ehdottomasti lisää tämmöistä houretta. Jos viimeiset ennen maailmanloppua lausutut sanat ovat Nobody rocks the cock like Krysta Now! niin konseptilla ei voi hävitä. Lisäksi leffassa on viittauksia sinne ja tänne noin piljoona, niin että varmasti sadannellakin katsomiskerralla pysäytyskuvaa hinkkaamalla löytää jotain. Siitä vedän noottia, että leffan tarinaa paremmin ymmärtääkseen olisi pitänyt lukea oheistuotteiksi kynäillyt sarjakuvat. Ihan tuli mieleen Star Wars -prequelit…

Mutjoo, apokalypsillä johon on castattu The Rock, Sarah Michelle Gellar, Christopher Lambert ja Justin Timberlake, ei voi mennä pieleen.

Satunnaisia havaintoja ja triviaa esimerkkeinä elokuvan pikkutarkkuudesta ja yleisestä sekoboltsiudesta:

  • Uutislähetyksiä ja armeijaa sponsoroivat Bud Light ja Hustler. Tuplasti huvittavammaksi tämä menee, koska koko loppuleffan ajan kertojahahmo Pilot Abilene kittaa Budia tölkistä niin ettei varmasti jää huomaamatta. Toisaalta, mikä osa product placementista on parodiaa ja mikä ei? Ainakin Alienwaren PC:t ovat hyvin framilla…
  • Patriot Actin laajentamisen kuvitus kahdella jörnivällä ronsulla. Repesin. (Sama imagografiahan toistuu sitten leffan maailman sisäisessä automainoksessa….)
  • Bangbus. Hei oikeesti, Richard Kellyn olisi pitänyt kysyä asiantuntijoilta parempaa esimerkkiä epäeettisestä pornosta, Bangbus kun on aika kesyä kamaa oikeastaan. Olisi käyttänyt mieluummin esimerkkinä vaikka Max Hardcorea (vatipäistä tuottaja-ohjaaja-pornotähteä joka pornon vastustajien olisi pitänyt keksiä ellei häntä olisi oikeasti olemassa)
  • Viivästynyt peilikuva. Niinku WTF?
  • NOW! talkshow’han on suorastaa hyperrealistinen — nykyisiä talkkareita lienee mahdoton enää parodioida.
  • Rantavahdeilla pelastusrenkaiden sijasta Barrettit.
  • Elokuva elokuvassa, The Powerin käsikirjoitus on itse asiassa ennustus mitä tulee tapahtumaan.
  • Muriel Fox. Fox Mulder käännettynä?
  • “And miles to go before I sleep”… kumpi kampi oli kopioinut vai saiko Q idean kupata samaa runoa tästä riippumatta?
  • “Oderint tum metuant” voi viitata keisari Caligulan lisäksi myös kanafarmari Heinrich H:hon, hänen lempisanonnakseen (jota hän toisteli useasti ennen kuin tie aukesi ruskeille pataljoonille) kun kerrotaan, jotta “monet eivät ehkä tule pitämään meistä, mutta kaikki tulevat pelkäämään meitä!” (sopisi myös paremmin pollariauton kylkeen tässä asiayhteydessä).
  • Musikaalinumero. Repskops.
  • Jäätelöauto. Voi olla kaukaa haettua, mutta KLF:n biisissä Justified and Ancient Suuret Muinaiset ajavat nimenomaan jäätelöautolla. Ja KLF taas tunnetusti oli inspiroitunut Shean & Wilsonin Illuminatus!-trilogiasta, joka myöskin on hämärä metafyysinen ja postmoderni apokalypsi. Pitää itse asiassa lukea se, josko löytäisi enemmänkin yhtymäkohtia…

Sunshine (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0448134/
Scifi, irtopeukalo alas

Aluksikin: on tavattoman vaikeaa tehdä arvostelu, jos perustelut käytännössä vaativat ns. yllätyskäänteen spoilaamista. Leikitään kuitenkin ajatuksella, että se spoileri ei välttämättä nyt pilaakaan tätä arvostelua.

Alkupuolellaan elokuva vaikuttaa vielä samantapaiselta katastrofinpelastuselokuvalta kuin The Core ja Armageddon, mitä nyt perusidea on n+1 kertaa typerämpi ja realismista ei ole näihinkään verrattuna tietoakaan. Aurinko on siis sammumassa ja jo toinen retkikunta yrittää sen sytyttämistä iiiisolla fissiopommilla, ensimmäisen epäonnistuttua. Miehistö koostuu umpikliseisistä stereotyypeistä, huonosti näyteltynä ja kömpelöllä dialogilla. Tottakai porukkaan kuuluu nörtti kynäniska josta kasvaa jämeräleukainen ihmiskunnan pelastaja, jäyhä & rehti & miehistönsä puolesta uhrautuva aasialainen kapteeni, lammiolainen päällepäsmäri jolta ensimmäisenä valahtaa jännäkakka punttiin, jne. Minkäänlaista samaistumista tai sympatiaa ei pääse syntymään, koska elokuva alkaa aivan liian myöhään – koko porukka on jo valmiiksi raiteiltaan, vieläpä ärsyttävän näytellyllä tavalla.

Elokuva on jo puoliväliinsä mennessä muutenkin osoittautunut fantasiaelokuvaksi, mitä realismiin tai johdonmukaisuuteen tulee, joten realismia ei enää lainkaan vähennä, että se muuttuukin tästä eteenpäin Ö-luokan Event Horizon-klooniksi, jota vihjataan hieman ennen muutosta äärimmäisen tökerösti. Jos se osoittaa äärimmäistä nerokkuutta, että yliluonnollisen slasherin siirtää avaruuteen, niin miksei Jason X saanut Oscaria? Miksi tuhlata alkupuolisko näennäistieteelliseen diipadaapaan, jos palkintona on vain kliseekauhuilu? Esmes Event Horizon ja Pitch Black eivät edes yrittäneet olla muuta kuin kauhuelokuvia sf-ympäristössä, ja siksi toimivatkin miljoona kertaa paremmin. Se paha setä olisi saanut olla Freddy Krueger tai edes Pinhead (johon nimellä kömpelösti viitattiinkin), se olisi ollut edes uskottavaa.

Kyllä, elokuvan jälkeen luin intter wepistä kuinka siinä olisi pitänyt havaita niin ja niin paljon uskonnollista symboliikkaa ja kuinka on sisältä kuollut jos eivät henkilöhahmot herätä tunteita jne. Sigmund Freudin sanoin, joskus sikari on vain sikari. Ehkä elokuvassa itsessään on vikaa jos sen sanoma ei välity, tai jos sanoman ymmärtääkseen pitää olla ammattikriitikko? Kaikesta tulee se vaikutelma, että käsikirjoitus oli ostettu vain siksi, että Alex Garlandilla oli kovan kynäilijän maine, ja sitten esituotantovaiheessa joku tajusi lukeakin sen. Sitten Danny Boyle palkattiin äkkiä ohjaajaksi yrittämään pelastaa mitä pelastettavissa vielä oli, eli ei paljoakaan.

Jos halutaan hyvä esimerkki uskonnolis-filosofista pohdintaa sisältävästä tieteiselokuvasta, niin 40 vuotta vanha Avaruusseikkailu 2001 on edelleen klassikko (sekä koskettavampi, ajatuksia herättävämpi, ja yllättävää kyllä, realistisempi ja efekteiltään parempi!). Tästä tekeleestä taas ei voi oikein edes puhua samassa yhteyd… hemmetti. Alun perin lähdettiin kaverin kanssa katsomaan tätä tarkoituksena naureskella tälle, ja silti onnistui jopa alittamaan odotukset. Joo-o, tämä oli jo Battlefield Earth -tason paskaa.