I Know Who Killed Me (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0897361/
Gorno, peukalo haudattu elävältä

Elokuvan torpedoi visuaalisten teemojen ylitunkeminen, onneton näyttelijätyö, onneton kameratyö, sekä aivovammaisten apinoiden kirjoittama juoni, joka yrittää olla nokkelampi kuin onkaan, mutta kompastuu omaan näppäryyteensä. Kas, kun meillä on nuori runotyttö Aubrey, joka soittaa pianota ja kirjoittaa pyötälaatikkoon. Sitten perinteinen psykotappaja paloittelee tytön, vai fileroiko sittenkään, kun tien varresta löytyykin identtinen tyttö jolla on samat vammat mitä psykosetä on leikellyt, mutta joka väittää olevansakin strippari nimeltä Dakota. Niin hei, ja alkupuoli on täynnä sinistä ja loppupuoli täynnä punaista! Joka kuva täyteen saturoituna! Eix oo niinq taiteellista, vähän kuin Kaksi väriä duologia, kaksi filmiä yhden hinnalla zomfg!

Jos haluatte säästää pari tuntia johonkin järkevämpään, niin luntatkaa alta. Ai niin, Lindsay pitää vaatteet yllä strippauskohtauksessa (jopa DVD-ekstroista löytyvästä pidennetyssä versiossa) sekä seksikohtauksessa, että se siitäkin motiivista katsoa.

Elokuvasta VOISI esittää seuraavat hypoteesit, joista viimeinen lienee kuitenkin se tarkoitettu tulkinta:

  1. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Dakota saa selville psykotappajan ja löytää Aubreyn henkihieverissä valmiiksi kaivetusta haudasta. Vaatii lobotomialeikkausta joko katsojalta tai käsikirjoittajilta tai mieluiten molemmilta, jos loppupuolen tapahtumat voisivat tapahtua edes elokuvatodellisuudessa.
  2. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Aubreytä ei kidnappaa kukaan, vaan tämä kuvittelee sen, koska on seonnut sarjamurhaajajutuistaan. Dakota löytää hänet metsästä. Ei toimi.
  3. Aubrey on todellinen mutta Dakota mielikuvitushahmo. Aubrey haluaisi olla joku muu mutta viiltelee itseään. Ei toimi.
  4. Dakota on todellinen mutta Aubrey mielikuvitushahmo. Dakotanhan me näemmekin ensiksi. Aubrey on tyttö joka Dakota olisi halunnut olla. Hän keksii hahmon stripatessaan lavalla. Hän sekoaa ja luulee lopulta Aubreyn sieppausta todeksi. Morpheuksenkin pillereistä punainen vei tosimaailmaan ja sininen palautti Matrixiin. Huomaa tosin kohdan 1 varoitus.
  5. Joka paikassa räpyttelevät pöllöt. An Occurrence at OWL Creek Brige, anyone? Tarinaa tuntemattomille, Aubrey kuvittelee kuollessaan että hänen tappajansa löydetään, kunnes lopulta tajuaa olevansa elävältä haudattuna. Ihan jees teoria, mikä estäisi toista puoliskoa olemasta täysin aivovammainen. Mutta mutta. Selkeästihän alkujaksokin on aivan tolkutonta dadaa? Onko tässä kuitenkin vain faniwänkkäys “the owls are not what they seem to be”?
  6. Ainoa “looginen” (järkevästä turha puhua tässä yhteydessä) päätelmä on, että lähes koko elokuva onkin vain kuvitelmaa. Alkutekstijakso on osa kuvitelmaa, mut alkutekstit onkin irrallinen osuus varsinaisesta narratiivista. Huiman 7 minuutin kuluttua alusta on kohtaus, jossa Aubreyllä on vaikeuksia kirjoittaa. Kätevästi hänellä on seinä täynnä muistilappusia, joista pysäytyskuvasta katsomalla voikin lukea juonen kaikki tulevat twistit. Kamera zoomaa Aubreyn hiuksiin kertojanäänen säestämänä. Tämän jälkeen alkaakin tapahtua outoja ja pöllöjä vilistä joka puolella. DVD:ltä löytyvä vaihtoehtoinen (poisleikattu) loppu (joka jatkuisi saumattomasti itse leffan lopusta) olisi vahvistanut tämän aukottomasti – kamera zoomaa pois Aubreyn hiuksista voiceoverin säestämänä, ja tämä on juuri saanut tarinan valmiiksi. Mut se leikattiin pois, ja nyt pitää vain mennä perstuntumalla. Eli leffassa onkin zomfg sisäkkäisiä tasoja, vähänx me ollaan daa älykköjä! Koska koko juttu on kuvitelmaa, niin kohdista 1-5 mikä vain voi pitää paikkansa Aubreyn mielikuvitusmaailmassa, minkä pohtiminen ei kiinnosta enää ketään. Kaikki on tuotu esille niin sekavaksi että hermoradat kärsivät pysyviä vaurioita leffaa katsoessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *