Category: Arvostelut

DragonLance: Dragons of Autumn Twilight (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0825245/
Fantasia/animaatio, peukalo alas

Aluksi, täytyy todeta, että tämän suoraan videolle dumpatun animaation suurin ongelma ei ole, että se olisi luokkaa “talentless hack r4p3d my childhood”. Se kun on kohtuu uskollinen alkuperäiselle. Liiankin. Kun se pohjalla oleva kirjakaan ei ole mikään maailman paras, vaikka epäilemättä siitä monella onkin rakkaat lapsuus/nuoruusmuistot. Mutta ennen kaikkea, filmi saisi olla myös rutkasti pidempi: ~85 min on liian vähän, ei nyt mitään ROTK-mittoja kaivata mutta esmes se kaksi tuntia tekisi terää. Nyt on liian hätäinen tunnelma, pompitaan paikasta toiseen henkeä vetämättä ja mitään selittämättä. Kuka? Mitä? Miksi? Missä? DragonLance-kirjoja lukematon ei tästä ymmärrä yhtikäs mitään.

Edelleen, 2-2,5 tuntia pitkänä tai rankasti uudelleen kirjoitettuna puhuttaisiin aivan eri leffasta. Nyt vain on tehty se pahin vaihtoehto, eli kuvitettu sarja teennäisesti yhteenliitettyjä kohtauksia jotka fanipojat vaativat olevan mukana, ja lopputulos on rushattu. Kirjat kynäilleet Weis & Hickman itsehän olisivat halunneet jakaa tämän kahteen 90 minuutin pätkään (ykönen olisi loppunut Raistlinin sanoihin “Solace is burning.” ja kakososassa olisi sitten ollut haltiasekoilut ja Pax Tharkasin vapautus).

Lyhyyden lisäksi toiseksi suurin ongelma on se, että perinteistä fantasiataidetta ja klassista kasaripiirrettyä yhdistelevään tyyliin on ängetty noin 10-15 vuoden takaiselta näyttäviä vektorilohikäärmeitä ja -draconiaaneja sekä suoraan pakasta vedetty Adobe After Effectsin liekkiefektiä default-asetuksilla. Kontrasti on lievästi sanoen typerryttävä, ja tuo lähinnä mieleen South Parkin, mikä ei liene ollut tavoitteena. Oliko kenties aikeissa tehdä tästä Beowulf-tason CGI-animaatio, ja rautalankamallit oli aloitettu lohhareista, mutta sitten budjetti loppui kesken, lohharit jäi detaljoimatta, ja loppu filmistä piti piirrättää Pohjois-Koreassa (äänet eivät ole huulisynkassa)? Budjettihan kului tunnetusti siihen, että Jack Bauer, Xena, Lex Luthor ja Dawn juttelevat meille pääroolit.

Myös leffan kohderyhmä on jotenkin määrittämättä. Välillä mäiskitään turpaan ilman että ketään sattuu ja ryvetään komediassa, välillä taas näytetään seivästettyjä ihmisiä ja muuta kivaa. Välillä taas sitten fanservice saavuttaa naurettavat mittasuhteet, tai sitten Onyxin ja Tikan animaatiot ostettiin DOA-pelisarjan koodanneelta Team Ninjalta. Huolimatta ajoittaisista “vanhemmatkin pysyy hereillä” otoksista kyllä vaikuttaisi, että enemmän tämä voisi upota nuorempaan polveen. Sen verran iso painoarvo on Tasslehoff/Flint-pelleilyllä.

Ilmeisesti julkaisija tajusi tämän olevan höyryävä kasa ja dumppasi sen suoraan videolle ilman mainostusta. Täysin käsittämätöntä tosin on, miksi huhut puhuvat että jatkoa tulisi – ettei vain menty kämmimään ja tehty useamman filmin sopimus starojen kanssa?

No, ei olla niin negatiivisiä, onhan tämä tähän mennessä paras Dungeons & Dragons -elokuva.

In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0460780/
Fantasia, peukalo alas
Eksploitaatio, peukalo ylös

Okei. Myönnetään heti alkuun. Tämä on Uwe “pelielokuva” Bollin B-luokan LOTR-ripoffi, jossa noin 50% kohtauksista soundtrackia, lavasteita ja örkkejä/nazguleita myöten on varastettu esikuvasta. Tämä alkaa kaikkien aikojen noloimmalla tahattoman kaksimielisellä dialogilla. Tässä Ray Liotta suorittaa hämmästyttävän aidon “Jeremy Irons Dungeons & Dragonsissa ja Eragonissa” -silmienpyöritys & hohotusimitaation. Tässä Matthew Lillard vetää saman roolin kuin aina ennenkin, eikä se ärsytä yhtään vähempää kuin ennenkään.

Siltikin, kunhan Boll vain malttaa olla kopioimatta jotain muuta lähdettä, ja antaa oman dadaisminsa juosta valloillaan, elokuvassa on ihan potkua. Fantasiamättö piristyy huomattavasti martial arts -meiningistä (hakusta lähitaisteluaseena automaattisesti bonusta), ja sitäpaitsi kuninkaan ninjakaarti tuo kilometrin lisää katu-uskottavuutta. Niinikään metsähaltija-domina-amatsooneissa (arvatkaa huviksenne kuka heidän johtajatartaan esittää) on potkua.

On tämä valovuosia juurikin mainittuja D&D:tä (sekä sen suoraan videolle dumpattua jatko-osaa) ja Eragonia parempi, vaikkei katsoja olisikaan Böllmanian vallassa. Perusfantasiamättö, jollaisia tarvitaan, että ne klassikot erottuisivat joukosta ja että niitäkin tehtäisiin.

10,000 BC (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0443649/
Fantasia/”historia”, peukalo varovaisesti ylös

Kyllä, tämä on aito Roland Emmerich -elokuva: paatoksellista megalomaniaa eikä realismin tai järjen häivääkään. Tällä Emmerich myös saa anteeksi viimekertaisen räpellyksensä, sillä mammuteilla ei voi hävitä! Välillä tosin tökkii, sillä tarina pysäytetään liian monta kertaa paikalleen, eikä vaivaantumiseltakaan aina välty, mutta siinä on sentään mammutteja. Onneksi mukaan on sentään osattu änkeä shamanismia, Atlantis-myyttiä, sun muuta mielenkiintoa ylläpitävää häröilyä, sekä kunnollisen kokoinen loppumättö. Eihän tämä mikään Conan ole, mutta ihan pätevää viihdettä kuitenkin. Sitäpaitsi, siinä on mammutteja. Plus selkeästi Emmerich on tykännyt 300:sta kun sitä pitää paikoin 1:1 kopioida, mikä ei tietenkään ole huono ratkaisu lainkaan. Ai niin, ja mainitsinko että tässä on mammutteja?

Minulle luonteenomaisesti haluan kuitenkin nillittää muutamasta seikasta:

  • “Hirmulinnut”. Oe woe, juurikin sapelihammastiikerit tunkivat samaan ekolokeroon ja syrjäyttivät nämä sukupuuttoon 2 miljoonaa vuotta sitten. Plus näitä on löytynyt vain Etelä-Amerikasta.
  • Mammutit. Miksi paksuturkkisia mammutteja olisi Afrikassa tai Lähi-Idässä, kun siellä jylläsivät jo tuolloin niiden paremmin kuumaan ilmanalaan sopeutuneet elehvanttiserkut? (Plus mammutit, mastodontit ja elefantit ovat matriarkaalisia, eli laumalla on johtonaaras eikä uros.)
  • Rauta, maissi, ratsuhevoset, mammuttien kesytys jne: menevät vaihtoehtoisen historiankirjoituksen piikkiin.
  • Maantiede. W-T-F-F-F-F-F? Luonnollisesti talvisella vuoriylängöllä kenenkään hengitys ei höyryä. Luonnollisesti lumisilta lakeuksilta tupsahdetaan parissa tunnissa trooppiseen sademetsään. Luonnollisesti sademetsä muuttuu yhtä pikaisesti silmänkantamattomiin jatkuvaksi hiekka-aavikoksi. Koska vuorijonot eivät katoa tai ilmaannu 10 000 vuodessa, on tapahtumapaikoille rajallinen määrä vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on, että tarina alkaa Kaukasukselta, ja Suuri Virta on Eufrat tai Tigris; tämä ei selitä trooppista sademetsää vuorten juurella eikä mustia alkuasukkaita pitkin aavikkoa. Tosin ensimmäiset pyramidit rakennettiin juurikin Sumerin valtakuntaan, ei Egyptiin – mikäli nykytiede siis on oikeassa. Samaten maanviljelys alkoi tällä seudulla. Toinen vaihtoehto olisi horista myös sitten vaikka Himalajasta ja Indus-virrasta, kyllähän ne natsitkin etsivät arjalaisen sinisilmäisen rodun alkukotia ja myyttistä Hyperboreaa juuri Tiibetistä. Loogisempaa olisi kuitenkin (ja mikä lienee ollut Emmerichin tarkoituskin), että tarina alkaa jostain Etiopian vuorilta, mutta mitä ihmettä siellä tekee vitivalkoinen luolamiesheimo? Siitä eteenpäin olisi kyllä loogista, että vuorten takana olisi vehmas Itä-Afrikan hautavajoama, ja sen takana savannia ja aavikkoa neekerikylineen, ja Niili veisi pyramideille.
  • Annunaki ja Atlantis-myytti. Vähän olin pettynyt siihen, että edes lopussa kun Leonid… ööö… Delenn… ööö… D’Leh viskaa viimeistä “uponneesta maasta” tullutta jättiä mammutinluisella keihäällään, pysyy kalmo huivin takana, ja nyt jää avoimeksi, oliko kyseessä (elokuvan maailmassa) vain jättikasvua sairastava ihminen vaiko alieni.
  • Huvittavaa kyllä, elokuvahan retconnaa itsensä lopussa lähes historialliseksi. Kas kun kivikautiset alkuasukkaat polttavat laivat ja viskaavat rautaesineet jorpakkoon. Pyramidit jäävät, mutta eipä sitä radiohiiliajoitus paljoakaan pure kiveen. Sitä paitsi, kuka sanoo ettei hautakammioita ole louhittu tai ainakin päällystetty hieroglyfeillä reilusti valmistumisen jälkeen?
  • Apropoo, yhden teorian mukaan sfinksillä oli alunperin leijonan pää, mutta sille on myöhemmin lisätty ruumiiseen suhteettoman pieni faaraon pää. Sfinksi myös katsoo suuntaan, jossa Leijonan tähtikuvio näkyi kevätpäiväntasauksen aikaan juurikin noin 10 000 vuotta eaa, ei suinkaan faaraoiden aikaan. Lisäksi sfinksin tassun alta on voitu ultraäänellä paikallistaa alkavaksi pitkä käytävä, mutta Egyptin viranomaiset ovat kieltäneet kaikki kaivaukset jotta voitaisiin selvittää mitä käytävän päästä löytyisi. Olisihan se vähän noloa, jos kävisikin ilmi, että “egyptiläisen” sivilisaation tunnetuimmat monumentit olisivat muiden rakentamia ja egyptiläiset olisivat vain asettuneet taloksi raunioille.

John Rambo (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0462499/
Toiminta, STALLONE IS GOD!

Uusi Rambo on varsinainen lakmustesti. Se mittaa, tykkääkö koehenkilö oikeasti toimintaelokuvista, vaiko pahvisista CGI-sarjakuvista joissa on isoja tulipalloja mutta väkivalta on koomista eikä kukaan kuole. Se on paluu kultaiselle 80-luvulle, kun toimintaelokuvat olivat vielä katarttinen kokemus, kun väkivalta oli vielä ilkeää. Samalla se kuitenkin on kerronnaltaan ja kuvastoltaan moderni – itse asiassa, väkivallan runsaus ja ronskius on jo tarantinomaisissa sfääreissä, pidemmällä kuin mitä 80-luvulla edes monessa eksploitaatiopätkässä oli. Ilahduttavaa on myös se, että CGI:tä käytetään yllättävän vähän ja pääpaino on “perinteisillä” ihonvärisiksi maskatuilla veripusseilla ja ympäriinsä lentävillä siansuolilla. Rutinaa on kuulunut siitä, että pahikset ovat yksiulotteisia – kuten psykoottinen pedofiili jonka 24/7 päässä olevista aurinkolaseista heijastuvat palavan kylän liekit – mutta elokuvan kontekstissa valitus on aiheeton. Pahiksia tulee inhota jotta heidän äärimmäisen verinen loppunsa tuntuu sitäkin oikeutetummalta. Rambon nähtyään tulee jotenkin tyhjä olo: ei keksi mitään sanottavaa, koska elokuva on sanonut kaiken tarpeellisen.

Kolmistaan (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0972385/
Draama, peukalo alas

Vähemmän yllättäen suomalainen ihmissuhde-elokuva tarjoaa minulle taas kerran WTFIGO-elämyksen. Aluksikin leffassa ei vaikuttanut olevan yhtään ns. normaalisti käyttäytyvää ihmistä, eli oliko tämä (musta) komedia? Ainakin hassu naamanvääntely viittaisi siihen, vai onko sillä vain koetettu keventää pateettista draamaa? Toiseksi, leffassa on koko ajan tunnelmaan piilotettuna omituinen väkivallan uhka, joka ei koskaan purkaudu. Kolmanneksi, leffa rikkoo “Tsehovin asetta” törkeällä tavalla: päähenkilön hengityskatkoksista tehdään iso pointti eikä se johda yhtään mihinkään. Neljänneksi, elokuva myös loppuu täysin äkkiarvaamatta ja töksähtäen.

Reign of Fire (2002)

http://www.imdb.com/title/tt0253556/
Post-apo, peukalo ylös

En ymmärrä, miksi tätä lyödään kuin vierasta sikaa. Siksikö, että siinä sotketaan postapo-genreen lohikäärmeitä? Sehän siitä juuri tekeekin kurkon. Budjetin pienuuskaan ei kovin paljon näy läpi, ja ennen kaikkea leffa on huimia ideoita ja hyviä tyyppejä täynnä. Lisäpisteitä ropisee itsetarkoituksellisesta Star Warsille omistetusta kohtauksesta.

Supercarrier (1988)

http://www.imdb.com/title/tt0094560/
Lentäjäsarja, peukalo ei ole noussut sitten 80-luvun

Vertaisverkot pettivät, mutta onneksi Raretv.co.uk (lakkautettu nyttemmin, t. T-800) toimitti Supercarrier -TV-sarjan VHSripit DVD:ksi poltettuina. Tai onneksi ja onneksi, kaverin kanssa nostalgisoitiin tätä taannoin josta sain kimmokkeen tilata synttärilahjaksi hänelle (ja itselle muuten vaan).

Jotkut asiat olisi parempi jättää nostalgisiin muistikuviin. Kyllä huomaa miksi tämä topgunsploitaatio on pikkupoikana kolissut ja lujaa, mutta nyt vanhempana silmiä särkee stock footagen ja harvojen efektiotosten totaalinen ylikierrätys ja ala-arvoinen näyttelijätyö.

VHS-alkuperä huomioidenkin kuvanlaatu on tässä versiossa kamala, mutta jos tästä ikinä virallinen julkaisu tulee, olen (taas) kaivamassa kuvetta vanhojen aikojen kunniaksi.

Hitman (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0465494/
Toiminta, peukalo varovasti ylös

20th Century Fox kunnostautuu taas: olipa kerran valmis elokuva, mutta studio antoi kenkää ohjaajalle, joka piti kiinni työstään, ja leikkasi lopputuloksen uusiksi. Kun oli nääs tullut liian vakava ja “oikean” elokuvan tuntuinen teos videopelistä, joten juonta piti poistaa että saatiin paketti puolentoista tunnin mittaiseksi. Lopputuloksena juoni on sekava eikä katsoja ihan käsitä missä mennään. Miksi Organisaatio toimii niin kuin toimii? Mikä on Organisaation kytkös Venäjän sisäpolitiikkaan? Miksi 47:lle vaivaudutaan maksamaan “palkkiota” tapoista, kun ei tämä kuitenkaan pysty/ehdi/osaa sitä mihinkään käyttämään? Miten 47 oikein luulee pääsevänsä irti Organisaatiosta (pl. tappamalla kaikki, elokuvassahan jo kyllä hyvään alkuun päästäänkin)?

Hypertyylitelty elokuva kyllä on, ja huumori pikimustaa, mistä pointsit kotiin. Tosin lisääkin olisi voinut tyylitellä: kylmät väreet kulkevat aina kun kirkkokuoro säestää soundtrackilla veribalettia, mutta nimenomaan enemmän olisi voinut lisätä tätä. Ooppera ja kirkkomusiikki kun sopivat tämmöiseen tunnelmaan kuin sementtikengät satama-altaan pohjaan. Hengettömien massatuotantojen aikakaudella toimintaelokuva, jossa on persoonallisuutta, on aina tervetullut.

Fanboi-kaarti on itkenyt ensiksi sitä, kun pääosassa ei olekaan ilmeettä tappava Karski Jätkä™ tyyliin Diesel tai Statham, vaan Timothy Olyphant, joka oikeasti näyttelee sosiaalisesti vammaista, tasapainotonta aivopesun uhria, joka pyristelee puolisotilaallis-uskonnollisen Järjestön ja normaalimaailman välillä. Toinen itku on syntynyt siitä, että filmi ei ole pelisarjan minkään osan suora filmatisointi. Sitten joskus ehkä nämä nillittäjät oppivat tavaamaan sanan “dramaturgia”. Tällaisenaan 47:n kasvukertomus edes osittain “normaaliksi” palkkatappajaksi toimii paljon paremmin kuin puolentoista tunnin kyttäyskeikka. Viittauksia pelisarjaan on sitä paitsi nykyisellään aivan tarpeeksi – esmes pari otosta, joissa kamera seuraa katonrajasta 47:n selän takaa tämän kulkua käytävillä, tai neljättä seinää rikkovana 47 tupsahtaa hotellihuoneeseen jossa Pleikkarissa pyörii sarjan peli – ettei niitä kaipaa tämän enempää. Pianonkieli ja kumiankka kuitenkin tekevät entreen myös, että niiltä osin on homma hanskassa. Kolmas valitusvirsi taas on koskenut sitä, että 47 ei ole klooni niin kuin peleissä, vaan että Organisaatio on soturikouluttanut ja aivopessyt operaattoreikseen orpoja, katulapsia ja lastenkotilapsia. Minusta taas tässä vältetään tarpeeton scifi-klisee ja saadaan tarinaan lisää traagisuutta.

Vaikka Olgan ansiosta onkin seitsemänsataaviisitoistatuhattaviisisataaseitsemäntoista syytä kehua leffa maasta taivaisiin, niin pitää pitää järki(kin) kädessä ja olla rehellinen. Ei tämä studion runtelun jäljiltäkään tosin vielä huono ole, vaan “ihan kiva” tai jopa “hyvä”. Mikä on sääli, koska tällä olisi ollut potentiaalia olla jopa “loistava”, jos siitä juonesta siis saisi selvää.

Rescue Dawn (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0462504/
Sota, peukalo alas

Tää nyt on tätä, perussettiä Vietnam/vankileirigenressä. Bale vetää taas vaihteeksi roolinsa tappiin asti, niin että välillä miettii onko miekkosella ihan kaikki aina kotona, mutta siitä huolimatta leffa ei onnistu herättämään tunteita suuntaan tai toiseen. On se juu tositarina, mut silti. Meh. Steve Zahn muuten on totaalisesti miscastattu.