Category: Arvostelut

Death Race (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0452608/
Kaahaus/toiminta, peukalo ylös

Ei pärjää originaalille paitsi tietysti teknisesti, mutta viihdyttää ja tarjoaa kliseistä hupia kuitenkin ainakin yhden, potentiaalisesti useammankin katsomiskerran verran.

Siis haloo. Viekkaudella ja vääryydellä vankilaan joutunut pääpari oli aiheena lypsetty kuiviin jo The Running Manin aikaan. Eikö post-9/11 maailmassa todellakaan voida edes pistää päähenkilöiksi rehellisen härskejä paskiaisia? Entä eikö post-9/11 maailmassa saa antaa pisteitä jalankulkijoiden splättäämisestä vaan pitää eristää ralli sisäradalle ja antaa vain rikollisten ja fasistivartijoiden kuolla? Entä eikö kiintiöafroamerikkalaiselle riitä olla se loppuun asti selviävä comic relief, vaan nyt saman hahmon pitää edustaa myös seksuaalivähemmistöjä? Ja miksi kiinalainen ajaa Porschella, kyllähän se nyt olisi paremmin sopinut Arjalaisveljeskunnan tyyliin? Kyllä, freudilainen symboliikka (jossa autot syöksyvät tunneliin ja voihkivat naiskartturit joutuvat seipäiden, kaiteiden tms. lävistämiksi) on ilmiselvää, samaten elokuva myöntää tahattomasti itsekin oman agendansa: “katsojaluvut nousuun, tarvitaan autoja, räjähdyksiä ja beibejä, mitä väliä, onko järkeä”. Ikävää vain, että originaalin absurdi huumori ja ilkeä asenne tehosivat paremmin kuin miljoona CGI-tehostetta. Statham on kyllä äijjä kahdella, ellei peräti kolmella jiillä mutta originaalissakin oli äijjät David Carradine ja Syltty.

Mutta aseistettujen autojen romurallia on mahdotonta kokonaan ryssiä. Samaten puseron etumuksen hölskymistä kun kulissiautoa keikutetaan. Ja se tykkirekka on kewl. (Päähenkilön vaimoa esittävä Janaya Stephens on muuten niin hot että kiilasi omalle top-100-listalleni samantien.)

PS. Ei muuten ihme että Foortti on menossa konkurssiin, kun Ritari Ässän rebootin lisäksi on raha puhunut tämänkin leffan päätähdeksi uuden Mussen, vieläpä kera teknisten tietojen esittelypuheen.

Max Payne (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0467197/
Toiminta, peukalo alas

20th Century Foxin ihmeelliset seikkailut PG-13 -reitattujen “toiminta”elokuvien maailmassa jatkuvat yhdistettynä kiroukseksi muodostuneeseen pelifilmatisointigenreen, ja jälki on sen mukaista. Vaikka Matrixin jälkeen bullet time onkin ollut lähinnä kirosana, niin heroic bloodshed -genre on muutakin, kuten melutraamaa, verisuihkuja ja traagisia kohtaloita. Niin, ja pateettisuudessaan koominen kertojanääni olisi sopinut tähän kuin onttokärkiluodit Desert Eagleen. Odotuksissa sis oli äärimmäinen Woo-pastissi rankalla Sin City -kuorrutuksella

Ja paskat. Eihän tässä ole bullet timeäkään kuin parissa kohtaa (ja monologikin vain alussa). Paitsi että leffan eka tunti, jonka aikana ei tapahdu yhtään mitään, kyllä tuntuu etenevän kuin bullet timessa. Mark Wahlberg tavoittaa kyllä hyvin Ison Pipin ummetusirvistyksen, ikävää vain että se ei riitä kannattelemaan ns. juonta edistäviä kohtauksia. Mila Kunis taas osaa lähinnä töröttää huuliaan Monana, minkä ilmeisesti ohjaajakin on huomannut ja leikkauttanut tytön osuudet minimiin, jopa siinä määrin että juoni on lopputuloksena täysin käsittämätön. Olga olisi kyllä ollut parempi Mona, ja varastaa show’n käväistessään valkokankaalla. Ja mikä aivopieru oli laittaa jatko-osaa petaava loppukohtaus lopputekstien jälkeen?

Toimintakohtaukset ovat pääsääntöisesti (p)onnettomia, ja ovat silmänräpäyksessä ohi. Kansaa jakanut (ja itse diggailemani) Shoot’Em Up hoiti nämä mallikkaasti, siitä olisi sopinut ottaa oppia. Parissa kohtaa tosin on tavoitettu jotain pelin upeasta visuaalisesta tyylistä ja hengestä. Ja vaikkei se verellä läträäminen olekaan itse tarkoitus, niin jotenkin on uskottavampaa ja dramaattisempaa että sankari raahautuu eteen verissä päin (vrt. Die Hard) kuin että sankari ontuu, mutta luodit ovat nähtävästi tehneet vain reikiä vaatteisiin. Välillä tulee outo déjà vu, aivan kuin seuraisi vanhan videolain aikaista leikeltyä versiota. Toisaalta, ei edes DVD-versioon lisätty veri tätä katastrofia enää korjaa.

Sentään Valkyr-huumeen aikaansaamat hallusinaatiot ovat komeita, mieleen tulee melkein se kun Pyynö-jänis otti HUUMEHIA! Toki silloin näkee DEMOONEJA ja kuulee korvissaan HEVIROKKIA!

Ei tämä silti edes pelifilmatisointien paskimmasta päästä ole, mikä kertoo enemmän genren tasosta kuin tämän eepoksen laadusta. Mene ja tiedä – kertaakaan en ole Uwe Boll -elokuvaa katsoessani haukotellut, toisin kuin tätä.

Terminator: The Sarah Connor Chronicles (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0851851/
Scifi, konepeukalo alas

Summer Glaun ja Lena Headeyn ansioista tätä oli neljä syytä katsoa. Eivät riittänyt pitämään sarjaa pystyssä. Juoni oli jo aika kamala. Se “seuraavassa jaksossa” jossa Cromarty-T-800:n pää heräsi eloon oli lähes yhtä typerää kuin se, että nyt ajassa pääseekin loikkimaan ees taas, joten Summer-termis oli 60-luvulla komentanut insinörtit rakentamaan itselleen koottavan plasmakiväärin, ja aikaparadokseista nyt ei ees viitsi alkaa. Enkä teinix-Johnista. Jotenkin haiskahti Smallvillelle (joka pelkästään ärsyttää) ainakin tuo koulualoitus.

Ehkä pitäisi lopettaa Terminator-leffojen ja sarjojen looginen analysointi ja olla vaatimatta niiltä minkäänlaista jatkuvuutta tai edes loogisuutta, ja keskittyä ihastelemaan ti…eteistoimintaa.

En allekirjoita Pyhän Nnirvin väitettä että tämä olisi parasta genreviihdettä sitten Galactican. Ellei Summer rupea käyttämään koulupukua tulevissa jaksoissa… Sitä paitsi, turha muiden on esittää pahisterminaattoreita koska Iso-Arska teki sen jo.

Battle for Haditha (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0870211/
Sota, irtileikattu peukalo viemäristä alas

Hetken ajan luulin, että Uwe Boll on siirtynyt vastustamaan Irakin sotaa. Ei, kyseessä olikin jonkun muun työ. Mistään tätä ei tosin huomaa. Kerronta hyppii, pomppii ja nykii, useampi kuin yksi kohtaus (lue: kaikki) synnyttää lähinnä tahatonta naurua ja syvää myötähäpeää, ja valitettavasti sen huomaa, että käsikirjoitusta ei ollut vaan näyttelijät improvisoivat ohjaajan ohjeiden mukaan. Usein tosin tuntuu, onko niitä ohjeitakaan ollut, eikä näyttelijöiden kannattaisi kyllä jättää päivätyötään. Elokuvana homma ei toimi, ja poliittisena pamflettinakin tämä vastaa lähinnä kadunkulmassa huutamista. Koska hyviä sodanvastaisia sotaelokuvia on runsaasti, tämän olemassaoloa vaikea perustella edes dramaturgisena kokeiluna (yrittää näyttää paikan päällä filmatulta dokumentilta).

Ainoa plussa kyynisestä lopusta (joka tosin toimii osittain elokuvan muuta sanomaa vastaan): tienvarsipommillaan verilöylyn aikaansaaneet vastarintamiehet viis veisaavat sivullisten kuolemasta, mutta herkuttelevat kuvaamalla uhreja videolle korostaakseen amerikkalaisten pahuutta.

Starship Troopers 3: Marauder (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0844760/
Scifi/toiminta, peukalo ylös

Mechafaneille tiedoksi: kelatkaa suoraan reilu tunti 20 minuuttia siihen, kun Marauder-puvut pistävät araknideille kitiinin kurkkuun. Te muut: haluatteko tietää lisää?

Alun johdantona toimiva taistelu on ihan OK, eikä näyttelijätyökään vielä raasta silmiä, mutta sitten mennään metsään ja rajusti. Ennalta-arvattava juoni on typerä, mutta senkin kestäisi. Sitä ei, että sekopää taivasmarsalkka rasittavine seuruineen putoaa ötökkäplaneetalle jossa sitten ärsyttävät tyypit talsivat aavikon halki puoli elokuvaa. Wanhan koulun efektinä muukalaisplaneetta on vieläpä kuvattu vihreän suotimen läpi. Budjetti on kuitenkin selvästi isompi kuin kakkosessa (puvustusta on muuten selvästi muokattu entistä enemmän Kolmannen valtakunnan suuntaan, mistä plussaa) ja jälki vaihtelee leffatasoisesta todella halpaan, mikä paljastaa elokuvan DTV-luonteen. Haluatko tietää lisää?

Luonnollisesti tällä ei edelleenkään ole paria viittausta lukuunottamatta mitään tekemistä kirjan kanssa, paitsi että Mobile Infantry saa viimein kirjalle edes jotenkin uskolliset powerarmorit – ja budjetti ei riitä kuin yhteen lyhyeen kahakkaan niillä, ja ne näyttävät vähän tyhmiltä ja liian animehenkisiltä, mutta parempi tämä kuin ei mitään. Ai niin, pakolliset tissitkin näkyy kun Marauder-tiimi “skannataan” pukujen neurolinkkejä varten. Lopetuksessa sentään uskalletaan, hämmentävää kyllä, satirisoida fundamentalismia (sekä muutenkin elokuvassa kovasti virnuillaan koko ajan tälle War on Terror -asenteelle, vaikkakin viittaukset ovat enemmän Vietnam- kuin Irak-aiheisia). Haluatko tietää lisää?

Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä paketti, jolla olisi ollut tiiviimmällä leikkauksella ja isommalla budjetilla potentiaalia enempäänkin. Tällaisenaan menee kertakäyttöviihteenä genren faneille. Nelonen ehkä jo parempi, koska kammottavasta kakkosesta oli petrattu huimasti. Saataisiinkohan siihen jo kirjoista sitten “laiheliinien” muukalaisrotukin? Haluatko ostaa lisää?

National Lampoon’s Pledge This! (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0417056/
Komedia, peukalo alas

IT HAS BEGUN. Paris Hilton -retrospektiivini nimittäin. Jos valtavan paskasuihkun kera räjähtävä vessanpönttö tai puusta tippuvat käytetyt kondomit edustavat mielestäsi komiikan suurinta neroutta, niin tässä sinulle elokuva. Paris “esittää” käytännössä itseään narttumaisena pizzizten oman osakunnan puheenjohtajana, joka höykyttää sinne pyrkiviä friikkikokelaita, koska tarvitsee näitä jotta osakunta (käytännössä hän itse) voittaisi maanlaajuisen kilpailun ja pääsisi FHM:n kansikuvaan. Onneksi Paris on tasoisessaan seurassa: kukaan muukaan ei osaa näytellä, ja käsikirjoittajaa ei ole tainnut edes olla. Ai niin, oli siinä parissa kohtaa tissit ja ihan hottis tsiksejä. Plussaa siitä, että Paris on ilmeisesti ollut mukana sekuntiveloituksella – kuvaruudulla häntä näkyy vähemmän, sen sijaan toimii muka-vitsikkäänä kertojanäänenä.

Hellboy II: The Golden Army (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0411477/
Sarjisleffa, peukalo alas

Mitä pidempi aika tämän katsomisesta kuluu, sitä vähemmän siitä pitää. Ensivaikutelma oli positiivinen, mutta kun alkaa tuumaamaan, niin ei ei ei voi hyväksyy. Jos jotain, niin tämä sai arvostamaan ykköstä entistä valtavan paljon enemmän. Se toki kärsi “avausosana” olemisesta, mutta jää silti roimasti plussan puolelle tähän verrattuna.

Aluksikin, spoilataan sen verran että alaotsikko “Kultainen armeija” on silkkaa huijausta. Oletettavasti “emokid-teinigootihtava hintahtava keijukaisprinssi angstaa” ei olisi yhtä myyvä. Vieterikäyttöisiä mechoja nähdään vasta aivan lopussa ja mättö on ohi ennen kuin huomaakaan. Ykkösessä sentään Ogru Jahad olivat kovasti höökimässä todellisuuteen jo alusta asti. Muutenkin, Rasputin, Krönen ja Ilsa olivat ihan eri planeetalta (puhumattakaan siitä, että natsit ovat aina instant win) verrattuna em. “Loreal – I’m worth it” -pahikseen, ja kultainen armeija nyt ei vain herätä samoja viboja kuin Suuret Muinaiset ja raamatulliset mittasuhteet saavuttava maailmanlopun uhka. Hyviksenä häärivä kaasumainen saksalaismeedio Johann Krauss ei cooliudestaan huolimatta nyt valitettavasti riitä kelp comic reliefiä pidemmälle.

Samaten, leffa etenee sujuvasti ihan vitsikkäästi, mutta liian monta kertaa aletaan joko menemään liian vakavaksi ja/tai vetistelemään, ja raina pysähtyy kuin Brezhnevin ajatuksenjuoksu ETYK-kokouksen puhujapöntössä. Irtovitsit naurattavat toki, mutta sitten taas märehtiminen palauttaa maan pinnalle.

Muutenkin tuntuu, että tällä lähinnä pedataan trilogian päätösosaa (joka seurannee vasta The Hobbitin molempien osien jälkeen). Jaa miksikö? No siksi, että millaisia niistä Lizin ja Hellboyn alulle panemista puolidemoneista nyt sitten tulee? Kauhukliseehän olisi, että kaksosista toinen on äärettömän hyvä ja toinen paha.

Seed (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0758781/
Slasher/gorno, peukalo alas aina kellariin asti

Aluksi ne hyvät uutiset. Tästä tulee mieleen ihan vanhat kunnon video nastyt, ei vähiten siksi että tarina on sijoitettu vuoteen 1972 ja että loppupuolella on pari oikeasti ilkeää tappoa (kuten pään vasarointi tohjoksi).

Sitten voikin todeta, että 30 vuotta sitten tämä ehkä olisi vielä mennyt läpi, ja silloinkin lähinnä valinnanvaran puuttuessa ja koska verellä mässäys vielä riitti. Leffa on nimittäin niin perkeleen tylsä, huonosti näytelty, niin pimeässä kuvattu ettei kuvasta saa selvää, ja niin epätunnelmallinen ja eläytymistä karkoittava, että siihen verrattuna Alone in the Darkkin vaikuttaa Citizen Kanelta.

Alun eläinrääkkäysvideon jälkeen poliisit tuijottavat puolisen tuntia nimihenkilön tekemiä tappoja ja nälkäännäännyttämisiä. Sitten seuraa sekava pimeässä kuvattu rynnäkkö jonka tuloksena murhaaja päätyy sähkötuoliin (rusikoituaan sitä ennen pahoinpitelemään tulleet sikakytät). Oi voi, 50 minuutin rajapyykki häämöttää eikä mitään varsinaisesti ole vieläkään tapahtunut. Grillijuhlien mentyä mönkään Seed haudataan elävältä, kiipeää ylös, ja sen kummemmin mitään selittämättä murhaa teloitusmiehistön kuin liukuhihnalta ja lopuksi kaappaa päähenkilöpoliisin perheen. Ylipitkäksi venytetyn loppudraaman ratkaisu nähtiinkin jo trailerissa, niin kuin se ketään kiinnostaisi.

The Forbidden Kingdom (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0865556/
Fantasia/komedia/martial arts, peukalo ylös

WTF? Onko minut abduktoitu takaisn 80-luvulle, kun minulle näytettiin uutuuselokuvana tekele, joka oli väännetty “koko perheen seikkailukomediaksi” jossa nöösipojan pitää kasvaa mieheksi ja hakata kulmakunnan muut uroot veripaltuksi jotta aromipesää heruisi? Loogisesti mieheksi kasvu tapahtuu teleporttaamalla muinaiseen Kiinaan ja oppimalla kungfuta drunkenmasterilta ja ynseältä Shaolin-munkilta samalla kun vongataan södeltä soturitypyltä ja yritetään palauttaa maaginen seiväs myyttiselle “apinakuninkaalle” pahan sotaherran sekä tätä palvelevan dominanoidan jahdatessa.

Myötähäpeää synnyttävän kehyskertomuksen ja päähenkilön lisäksi filmissä on toki huimaa mättöä – luonnollisesti PG-13:een sanitoituna – mutta silti tuntuu siltä että wanhat pärrät Chan ja Li ovat olleet sekuntilaskutuksella töissä. Silti, kungfu-fanille tämä on kuitenkin pakkokatsottavaa, kun kerrankin on legendat saatu samaan filmiin (eikä kungfua liiemmälti nykyään edes tehdä), ja mättö todella toimii. Papat kun liikkuvat ilman trikkejäkin nopeammin ja sulavammin kuin 99% action-tähdistä nykykunnossaan (Jason Statham ehkä poikkeuksena).

Tosin täytyy todeta, että aineksista olisi saanut paljon huimemman pätkän jättämällä se typerä siirtymä nykyajasta ja takaisin pois (etenkään kun sitä ei ole pohjana olevassa tarinassa, joka on ilmeisesti kiinalaisessa kirjallisuudessa jonkin sortin klassikko), sekä vaikka tarkistamalla ikärajaa ylöspäin. Niin, ja olisivat puhuneet enemmän kiinaa kun nyt kuitenkin muutamassa otoksessa puhuivat.

Tiedän ainakin yhden tavan jolla The Forbidden Kingdom olisi ollut instant epic win: alunperin sotaherran oikeana kätenä piti hevosmiesten tietotoimiston mukaan hääriä “white-haired Taoist monk” (jolla olisi mitä ilmeisimmin ollut myös valkeat kulmakarvat), mutta sitten päätettiin käyttää Valkohiuksista morsianta koska “kohdeyleisö tuntisi tämän paremmin”. Totta kai. Eihän nyt kohdeyleisö mitenkään voi tunnistaa hahmoa jota iso Q:kin on hiljattain käyttänyt elokuvassaan, kyllä muutaman, lännessä vain harrastajien tietämän honkkarifilmin päähenkilö on paljon tutumpi.

Emmäätiä. Plussan puolelle kokemus kuitenkin jäi, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän leffa tuntuu miellyttävän…

Apropoo 1: ja taas noin miljoonannen kerran LotR:FotRin jälkeen meillä on “balrog kiskoo kuiluun” varkaus.
Apropoo 2: miten halvatun tyhmä voi ihminen olla, ettei ymmärrä ennen kuin rautalangasta väännetään, että DOA-pelien Christiehän on selkeästi ripattu The Bride with the White Hairista (mikä hahmo siis on tässäkin mukana, ref. yllä mainittu dominanoita).

Zombie Strippers! (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0960890/
Zombie/komedia, peukalo alas

Oi voi. Potentiaalia olisi ollut vaikka mihin, mutta nykyisellään legendaarinen Nato Commandokin voittaa tämän suunnilleen joka sektorilla, ja etenkin splättäyksessä. Pari kertaa jopa naurahdin ja pari gore-efektiä oli ihan kivaa. Kiitettävästi Jenna muuttuu aika alussa zombiksi, niin ei tarvitse ihmetellä eriparin kumitissejä tai rokonarpista ihoa, saatikka sitten puisevaa esiintymistä. Tosin tämä tarkoittaa että pääosa leffan sisällöstä, eli siis strippaus, tapahtuu zombien toimesta, ja jos ei nekrofilia pliihota onkin leffan eväät syöty (heh) varsin nopeasti.

Pitänee katsoa The Machine Girl päälle että unohtaa tämän räpellyksen ja muistaa taas miten kunnon veripalttukekkerit valmistetaan.