Category: Arvostelut

All the Boys Love Mandy Lane (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0490076/
Slasher, peukalo ylös

Yllättävää. Amerikkalainen nykykauhu on lähinnä joko 70- ja 80-lukujen uudelleenfilmatisointia tai gornoa, mutta mahtuu sekaan sentään jotain omaa yritystäkin. Niin kuin lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä, perinteittä kunnioittaen ja ammattitaidolla, ja niin edespäin, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tehty tyylipuhdas slasher, jossa on muistettu myös, että ennen kuin läski alkaa tummumaan, pitää olla tarpeeksi pikkutuhmaa paljastelua jotta murha on “rangaistus” “synnistä”. Mutta ihme ja kumma, ei remakena vaan omalla juonellaan.

Kaiken maailman Sahojen jälkeen tämä voi tuntua vähän kesyltä, vaikka pari ilkeääkin tappoa mahtuu mukaan, mutta pointtina ei ole ollutkaan itsetarkoituksellinen visvalla läträäminen vaan nostalgiatrippi, kuitenkin tarpeeksi tuoreella otteella. Kaihoisat vanhat kitaraballadit vain korostavat vaikutelmaa – etenkin elokuvan lopetukseen “Sealed With A Kiss” sopii kuin puukko haimaan. Itse asiassa, koska mukana ei ole haudasta palaavaa yliluonnollista mörkötappajaa, eikä edes mitään kovin noloa tai campia – alun puisevasti näyteltyä bilekohtausta lukuunottamatta, jossa luokan kovis on noin 15 vuotta liian vanha lukiolaiseksi – tämä kohoaa kevyesti puukkohippasten kärkeen. Plus koska tätä ei ole tehty 80-luvulla, neitokaisia kestäisi katsella myös kaulasta ylöspäin (niinkuin se ketään kiinnostaisi – jo alun kamera-ajo keskittyy olennaiseen) ilman että permanentti tuhoaa näköhermot.

Sen lopputwistinkin annan tällä kertaa anteeksi. Osittain siksi, että tästä saisi joku roskalehti tai kukkahattutäti mainion vainokampanjan aikaan (mikäli siis ikinä katsoisivat näinkin marginaalista elokuvaa), kiitos tappajan “Natural Selection” t-paidan: luonnollisesti Pekka-Eric ja Matti ryhtyivät Counter-Strike -larppiin koska olivat nähneet tämän selkäydintä mädättävän elokuvan!

Insiders (1989)

http://www.imdb.com/title/tt0097582/
Draama, peukalo alas
Camp-klassikko, peukalo ylös

Hoh hoh. Lastensadun mustavalkoisuudella kerrottu moraliteetti, jossa kaikki rikkaat ovat ZOMFG TEH EEVUL ja/tai ainakin onnettomia ihmisraunioita ja ainoastaan kommunistitoimittaja ja yksinhuoltajan tytär hyviksiä. Juoni ei pysy hanskassa, eikä saa selvää pitikö tämän olla draama, trilleri vaiko murhamysteeri (sori vaan, nyt meni pilalle se twisti parikytä minsaa ennen loppua). Aidoksi Suomi-leffaksi tämän tunnistaa puisesta näyttelijätyöstä ja pakollisesta puolituntisesta kännissä avautumisesta.

Elokuvan pelastaa kuitenkin camp-klassikon asemaan runsas ja itsetarkoituksellinen tissien määrä (no ohjaajana Lauri Törhönen, mitä muuta odotitte), sekä ihanan karmiva kasarimiljöö kera stereotyypisen juppielämäntyylin kuvauksen, joka tosin jää epäuskottavaksi, budjetin pienuus paistaa räikeästi läpi. Plus elokuva jonka päähenkilö on moraalisesti täysin läpimätä riistokapitalisti nimeltä Lasse ei voi olla läpeensä huono. Nostalgiapisteitä kerätään hupaisalla hax0r0intikohtauksella, jossa arvaillaan minuuttitolkulla “käyttäjätunnusta” (ehkä pikemminkin salasanaa?).

Toisaalta, Russ Meyerinkin leffat olivat yhtä lailla lapsellisia moraliteetteja, mutta niissä on enemmän “katsottavaa”, sekä parempi käsikirjoitus, kuvaus, lavastus, näyttelijätyö, tai oikeastaan ihan mikä vaan, mukaanlukien takaa-ajot, jollaiseen tämä kalkkuna huipentuu. Mut ne ei olekaan kasaria.

Tiivistettynä, elokuva tuo oudosti mieleen toisen kulttikalkkunan, nimittäin legendaarisen Visa Mäkisen Yön saalistajat.

Death to the Supermodels (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0379754/
Pissakakkakomedia, peukalo alaspäin

Ei, ei ja ei. Vaikka silmäkarkkia olisi ollut kymmenen kertaa enemmän, tämä olisi niin paskaa että se olisi jo paskan tuolla puolen olevan paskan paskaa. Sadannen kerran saman kainalokarvavitsin kierrätys tai mykän stereotyyppihompp… anteeksi, aseksuaalin naamanvääntely saa aikaan veren pakkautumisen aivan väärään päähän.

Sex and the City (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1000774/
Romanttinen komedia, peukalo alaspäin

Joskus muinoin kuuli vitsailtavan The Postmanista, että jos se etenisi yhtään hitaammin, se kulkisi jo takaperin. Nyt on olo kuin rewind-nappi olisi ollut pohjassa kahden ja puolen tunnin ajan. Kas, kun leffassa on ainakin puolitoista tuntia liikaa pituutta, sillä materiaalia olisi ollut juuri ja juuri yhteen kaksiosaiseen (2 x 30 min) jaksoon. Koska ajan henki on, että 150 minuuttia on minimikesto, niin sitten on pitänyt ruveta jankuttamaan. Samantha tirkistelemässä naapuriaan on vitsinä hauska kerran, ok, toinen kerta riittäisi alleviivaamaan että siitä on tullut tapa, mutta sama vitsi viidennen kerran vain vaivaannuttaa. Tämän lisäksi on pitänyt alkaa käsittämättömästi viljelemään Stiller/Wilson-komedioista tutumpaa eritehuumoria. Kumeasti möristen housuun valuva kakka tai sataan kertaan toistuvana vitsinä kaikkea mahdollista nylkyttävä pieni koira eivät jotenkin vastaa muistikuviani TV-sarjasta. Jonka ironinen ote on muutenkin hukassa, sillä leffan ns. juoni on niin ylisiirappinen kuin olla ja voi ja täysin ennalta-arvattavissa, koska se on nähty ainakin 9000 kertaa aikaisemmin jo ainakin sata vuotta sitten.

Oletan, että koko tuotteen olemassaolon tarkoitus on olla fanserviceä naiskatsojille (tosin hekin ansaitsisivat parempaa). Sarjaa pystyi mieskatsojakin seuraamaan ilman nikottelua, tämä leffa taas on lähes yhtä miellyttävä kokemus kuin 2,5 tuntia kestävä nivustyrän tunnustelu lääkärillä. Jatko-osa tulossa, voi kuinka yllättävää.

PS. Ihmettelin, olivatko kukkahattutätien varoitukset liian pornon katsomisen vaikutuksesta todellisuudentajuun käyneet todeksi, kun Samanthan naapurilla tuntui käyvän kovin tutun näköisiä tytsyjä. Ei sentään, lopputekstienkin mukaan mukaan olivat päässeet Monica Mayhem ja Roxy De Ville.

PPS. Elokuvaa ei todellakaan kannata tämän takia katsoa, edes pikakelauksella.

PPPS. Kieltäydyn kunniasta etsiä aikakoodit ylös.

Tokyo Gore Police / Tôkyô zankoku keisatsu (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1183732/
Eksploitaatio, peukalo ylös

Jos joku päättäisi joskus tehdä elokuvan /b/:stä, se olisi jotakuinkin tällainen:

  • Ylenmäärin rujoa väkivaltaa ja verellä läträystä
  • Itsetarkoituksellista alastomuutta
  • Totaalisen pimahtanutta huumoria
  • Saab 900 Turbo
  • Kökköä kuvankäsittelyä
  • Täysin käsittämätön
  • Jättää elinikäiset henkiset arvet
  • Ja kuitenkaan et voi olla katsomatta

Wicked Lake (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0907681/
Eksploitaatio, peukalo alas

Ai miksi en ole antamassa tälle viittä tähteä? Siinähän on rujoa itsetarkoituksellista väkivaltaa ja enemmän utareita kuin maatalousnäyttelyssä! No ehkä siksi, että eksploitaatioelokuvankin kriteereillä tämä on paskaa. Näyttelijätyöllä saisi potkut ala-asteen koulunäytelmästäkin, ja keskimääräinen Uwe Boll -elokuvakin on paremmin käsikirjoitettu. Tai no, itse asiassa keskiverto pornoelokuvakin on paremmin näytelty ja käsikirjoitettu, plus niissä ei tarvii tyytyä pehmopornoon. Väkivaltakin on lähinnä hellyttävää eikä pärjää toteutuksessa edes legendaariselle Nato Commandolle (joka päihittää tämän muutenkin kaikilla mittareilla sata-nolla). Ns. huumori on sitä tasoa, että Pulttiboiskin tuntuu tämän rinnalla suorastaan nerokkaalta. Kuvauksesta jne. elokuvallisista seikoista ei kannata edes puhua, kaikki on pielessä kuvan rajauksesta alkaen. Ehkä 30 vuotta sitten tämä olisi voinut vielä kelvata “video nastyna”, mutta nykymaailmassa tuomio on armoton.

Leijat Helsingin yllä / Drakarna över Helsingfors (2001)

http://www.imdb.com/title/tt0248770/
Sukupolvikertomus/draama, peukalo alaspäin

Oi voi. Loistava potentiaali on hukattu täysin.

Se nyt on tietenkin vakio-olettama, että 90% tapahtumista ja hahmoista on karsittu ja jäljellä olevastakin suurin osa kerrotaan toisin kuin kirjassa. Suomeksi: 90 minuuttia miinus alku- ja lopputekstit on AIVAN liian lyhyt mitta tarinalle, henkilöt jäävät ontoiksi ja tapahtumat selittämättömiksi. (Aikakaudella, jolla jokainen Van Damme -potkintakin on 150 minuuttia, ei voi käsittää…)

Toinen ongelma on taas se, mikä tekee kirjasta viehättävän: se on kuin muistelua, kuin henkilöt itse kertoisivat tarinaa lukijoille. Se rönsyilee, polveilee, ja sahailee ajassa sikin sokin edestakaisin. Siinä ei varsinaisesti tapahdu mitään, mutta kirjan lopussa hahmot tuntuvat tutuilta kuin todelliset ihmiset. (Lisää tarttumapintaa löytyy, jos Helsinki on tuttu paikka, ja vielä enemmän jos tuttavapiiristä löytyy yksilöitä joista löytyy joidenkin hahmojen piirteitä, ja kaikkein eniten jos suhtautuu palvovalla asenteella 1980-lukuun, mukaanlukien permanentit, olkatoppaukset ja italobarbaarileffat.) Yhden yhtenäisen tarinan sijasta kirja on pikemminkin yhteisön kuvausta, eräänlainen mielentila, ja lukijan tehtäväksi jää muodostaa mielessään tarina vastaantulevista sirpaleista.

Lopputuloksena leffa on sarja irrallisia kohtauksia, joka ei aukene ilman kirjaa, ja kirjan lukenut puolestaan kiroilee, miksi tämäkin on toteutettu eri lailla (ja yleensä huonommin) kuin kirjassa. Kirjassa aikatasojen välillä pomppiminen onnistuu paljon helpommin, mutta leffassa keitos on sellainen että Tarantinoltakin se palaisi pohjaan. Varsinkin ohjaajan/käsikirjoittajan tapa niputtaa yhden päivän aikana tapahtuviksi tapahtumia joilla kirjassa on vuosienkin väli alkaa tuntua kömpelöltä aasinsillalta, johon on jouduttu turvautumaan kun ilmeisesti Spede poltti kaiken raakaselluloidinkin.

Hieno kirja olisi ansainnut paremman sovituksen, esmes tv-sarjana, jossa hahmoilla ja tapahtumilla olisi tilaa kasvaa ja hengittää – vai kuvitteliko tuotantoportaassa joku tosiaan, että suomenruotsalainen (fiktiivinen) sukutarina valloittaisi maailman leffamarkkinat?

Babylon A.D. (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0364970/
Scifi/toiminta, peukalo alaspäin

Plussaa:

  • Ihan kuin Cyborg…
  • …mutta ei sisällä Van Dammen ristiinnaulitsemista

Miinusta:

  • Ihan kuin Cyborg…
  • …mutta ei sisällä Van Dammen ristiinnaulitsemista

Apropoo, tästäkin saadaan kivaa versionhallintaa aikaiseksi. Alkuperäinen leikkaus oli 160 minuuttia (!) mutta kaikkien toiminnanjanoisten sankari, aikamme legenda, 20th Century Fox leikkasi tästä 100-minuuttisen euroversion ja 90-minuuttisen jenkkiversion. Vähemmän yllättäen ohjaaja on irtisanoutunut molemmista, tosin 160 minuuttia toimintaelokuvan pituudeksi on yksinkertaisesti liikaa. Ja sikäli ideat alkavat jo tuon sataminuuttisen loppupuolella mennä sen verran hönöiksi, ettei lisää samaa ainakaan leffaa pelastaisi…

007: Quantum of Solace (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0830515/
Bond, peukalo ylös

Mmmjooo. Hyvä oli, mutta—

Toimintakohtaukset ihan vitun sekavia, sekä aiheutti jo epilepsiaa sekunnin sadasosan välein vaihtuvilla kuvakulmilla. Tosca-ammuskelukin oli lähinnä sekava WTF, ei sellainen kuin oopperassa präiskinnän pitää olla. Toiminta lipsuu muutenkin jo epäuskottavan puolelle Casino Royalen virkistävän maanläheisyyden sijaan (etenkin se The Incredible Machinen kenttä siinä alussa, ja joojoo, lasimurskasta ei jää jälkiä, liekit ja paineaallot ei satuta ketään, yksi laskuvarjo metriä ennen maata avattuna auttaa muka kahta). Samaten Amalric totaalisesti ylinäyttelee Mr. Green(e)n, josta tulee lähinnä vanhat Bond-pahikset mieleen eikä millään positiivisella tavalla.

Mut sentään Craig on äijjjjjjä Bondina, M:ksi M:n paikalle ei voisi kuvitellakaan enää muita kuin dame Denchin, ja sitten on tietysti Olga. Samaten Jesper Christensen Mr. Whitena sen sijaan on mitat täyttävä Blofeld (lisenssisyistä eri nimellä, samoin kuin S.P.E.C.T.R.E. kirjoitetaan nykyään Q.U.A.N.T.U.M.), vain valkoinen persialaiskissa puuttuu. Superbonus myös ihastuttavasta kenraali Medranosta. Leffan kyyninen asenne oli myöskin virkistävä

Tosin kuka iski kenet? Näkihän sen selvästi, ettei Strawberry Fieldsillä ollut mitään sen itsensäpaljastajamallisen poplarin alla…

Tavallaan noloa. Puutteineenkin tämä on parhaita Bondeja, mikä vain paljastaa, miten nostalgisten lasien läpi niitä vanhoja vieläkin katsoo.

Neon Genesis Evangelion / Shin sheiki evangerion (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0112159/
Scifi, hourupeukalo suuntaan jonka kuvittelee olevan ylös

Aloin katsomaan viimein ostamaani Neon Genesis Evangelion -pakettia. Muistikuvat taannoiselta TV-esityskiertueelta olivat oikeita: jo alkujaksoista lähtien tuli selväksi, että suunnitteilla oleva ikuisuusprojektina pyörivä Hollywood-elokuvatrilogiaremake ei tule ikinä toimimaan.

Ei, en nitkuta siitä, että (useimmat) henkilöt eivät enää olisi japanilaisia, lapsia vanhennettaisiin 18-vuotiaiksi (itsestäänselvyys, muuten kukkahattutätien raivotautinen lauma polttaisi leffateatterit –tai sitten sisältöön pitäisi kajota vielä oletettuakin raskaammalla kädellä), tai Toinen Osuma tapahtuisi muutamaa vuotta ensi-iltapäivän jälkeen vuoden 2000 sijaan, tai että Renault Alpinen sijaan näkyisi eniten maksaneen sponsorin uutuussporttikaara. Nämä kaikki kun ovat melko lailla sivuseikkoja (joskin tietyt jutut johtuvat juuri japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta, mutta antaa olla).

Sen sijaan jo alkujaksoissa päälle hyökkää sellainen määrä uskonnollisia, filosofisia, psykologisia, mytologisia, poliittisia, salaliittoteoreettisia ja populaarikulttuuriviittauksia että heikompaa hirvittää. Jatkuvasti on WTF? hetkiä, joita ei edes yritetä selittää (enkä nyt puhu edes houruisesta finaalijaksosta tai sen “järjellisemmästä” versiosta End of Evangelion). Kuvakulmat ovat välillä sitä sorttia, että Sam Raimiltakin putoaa purkka suusta, ja muutenkin visuaalinen ilme pyrkii monestikin taiteellisini sommitelmiin joita valkokankaalle jaksaisi pykätä vain nyt jo koiranputkea puskeva Kubrick. Konstailematon suhtautuminen seksuaalisuuteen. Ja kaiken tämän keskellä itsetietoisen itseironinen ote: “seuraavassa jaksossa fan serviceä”.

Saa siitä live-adaptaatiosta ehkä kivan mechamätön Transformersien kanssa kilpailemaan, mutta NGE:n kanssa sillä tulee olemaan yhteistä lähinnä nimi, ja yleisellä tasolla tutuhkon oloinen juoni ja henkilöt. (Mikäli taas trilogian asemesta tuleekin yksi ainokainen 2,5 tunnin pätkä… no joo, antaa olla.) 150 megataalan budjetilla kun ei kukaan rupea tekemään (saatika rahoittamaan) tarkoituksellisen outoa, vaikeaselkoista ja provosoivaa efektielokuvaa…