http://www.imdb.com/title/tt0467197/
Toiminta, peukalo alas
20th Century Foxin ihmeelliset seikkailut PG-13 -reitattujen “toiminta”elokuvien maailmassa jatkuvat yhdistettynä kiroukseksi muodostuneeseen pelifilmatisointigenreen, ja jälki on sen mukaista. Vaikka Matrixin jälkeen bullet time onkin ollut lähinnä kirosana, niin heroic bloodshed -genre on muutakin, kuten melutraamaa, verisuihkuja ja traagisia kohtaloita. Niin, ja pateettisuudessaan koominen kertojanääni olisi sopinut tähän kuin onttokärkiluodit Desert Eagleen. Odotuksissa sis oli äärimmäinen Woo-pastissi rankalla Sin City -kuorrutuksella
Ja paskat. Eihän tässä ole bullet timeäkään kuin parissa kohtaa (ja monologikin vain alussa). Paitsi että leffan eka tunti, jonka aikana ei tapahdu yhtään mitään, kyllä tuntuu etenevän kuin bullet timessa. Mark Wahlberg tavoittaa kyllä hyvin Ison Pipin ummetusirvistyksen, ikävää vain että se ei riitä kannattelemaan ns. juonta edistäviä kohtauksia. Mila Kunis taas osaa lähinnä töröttää huuliaan Monana, minkä ilmeisesti ohjaajakin on huomannut ja leikkauttanut tytön osuudet minimiin, jopa siinä määrin että juoni on lopputuloksena täysin käsittämätön. Olga olisi kyllä ollut parempi Mona, ja varastaa show’n käväistessään valkokankaalla. Ja mikä aivopieru oli laittaa jatko-osaa petaava loppukohtaus lopputekstien jälkeen?
Toimintakohtaukset ovat pääsääntöisesti (p)onnettomia, ja ovat silmänräpäyksessä ohi. Kansaa jakanut (ja itse diggailemani) Shoot’Em Up hoiti nämä mallikkaasti, siitä olisi sopinut ottaa oppia. Parissa kohtaa tosin on tavoitettu jotain pelin upeasta visuaalisesta tyylistä ja hengestä. Ja vaikkei se verellä läträäminen olekaan itse tarkoitus, niin jotenkin on uskottavampaa ja dramaattisempaa että sankari raahautuu eteen verissä päin (vrt. Die Hard) kuin että sankari ontuu, mutta luodit ovat nähtävästi tehneet vain reikiä vaatteisiin. Välillä tulee outo déjà vu, aivan kuin seuraisi vanhan videolain aikaista leikeltyä versiota. Toisaalta, ei edes DVD-versioon lisätty veri tätä katastrofia enää korjaa.
Sentään Valkyr-huumeen aikaansaamat hallusinaatiot ovat komeita, mieleen tulee melkein se kun Pyynö-jänis otti HUUMEHIA! Toki silloin näkee DEMOONEJA ja kuulee korvissaan HEVIROKKIA!
Ei tämä silti edes pelifilmatisointien paskimmasta päästä ole, mikä kertoo enemmän genren tasosta kuin tämän eepoksen laadusta. Mene ja tiedä – kertaakaan en ole Uwe Boll -elokuvaa katsoessani haukotellut, toisin kuin tätä.