Tag: toiminta

Wanted (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0493464/
Sarjisleffa, peukalo ylös

Aloituskohtaus oli sen verran mehevä, että sen jälkeen leffalta odotti jo vaikka mitä. Ikävä vain, että sen jälkeen meille esitellään whinettävä päähenkilö, joka vinkuu enemmän kuin Luke ja Frodo yhteensä, ja vinkunaa jatkuu ainakin puoleenväliin elokuvaa. Liian monta hyvää ideaa jätetään puolitiehen, juonessa on jäteauton mentäviä aukkoja ja lopputwisti toisensa perään on jotenkin möh. Bekmambetovin Venäjän-töitäkin vaivaa vähän sama vika? Night Watchissakin piti niiiiiin korostaa päähenkilön olevan luuseri ja sitten kikkailtiin ihmeellisiä twistejä.

Plussaa rapisee kuitenkin siitä, että silloin kun toimintaa on, se toimii, ja asenne on kieroutuneen tyly, etenkin lopun naseva sanoma. Myös idea- ja hahmotasolla on tarpeeksi houruisuutta. (Varsinkin jos on altistunut Kas-Pin -houruamiselle, nousee elokuva aivan uusiin sfääreihin.) Efektitkin ovat aika mielenkiintoisia ja käihiä.

(Suomeksi: siinä on Angelina, niin siitä ei voi olla pitämättä.)

Apropoo, ei oo mitään havaintoa alkuteoksesta, mutta jotenkin tuntuu että vodkalla vaivat parantava “the Russian” on kyllä ohjaajan lisäämä hahmo…

AVPR: Aliens vs. Predator – Requiem (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0758730/
Scifi/toiminta/kauhu, peukalo ylös

Saa nähdä meneekö tämä taas yliarvostuksen puolelle, mutta tämä tuntui jo heti katsottaessa kertaluokkaa paremmalta kuin ykönen, eiköhän se riitä jo antamaan osviittaa Eihän tämä vieläkään ole “oikea” Alien, mutta “oikea” Predator kuitenkin, ja minä tyksin enemmän kuin Alien3:sta tai kamalasta Resurrectionista.

Mutjoo, pidin. Tosin välillä se teinislasher-meininki rasitti, mutta yllättävän tehokasta toimintaa, jopa yllättäviä tappoja, välistä ihan aitoa pakokauhun luontia sekä pari todella ilkeää kohtausta. Suositellaan kaikille synnytyspelkoisille. Plussaa etenkin Predatorien kotimaailman näyttämisestä, samaten CGI:n hillitystä käytöstä, miinusta siitä että kuva on välillä niin pimeä että vaikka miten säätäisi laitteita ei meinaa selvää saada. Voisi rutkuttaa myös siitä, että vähän turhan aikaisin Allut tuotiin Maahan, mutta menee tämä näinkin. Kommenttiraidan mukaanhan kolmosessa keskityttäisiin nimenomaan Weyland-Yutanin ja USA:n armeijan yrityksiin varastaa Predatorien teknologiaa, eli ihmiskunta ei suinkaan ole itse keksinyt Alien-saagan hypermoottoreita, plasmakiväärejä ja smartguneja.

Tosi analyytikko valittaisi, että turhan paljon on faniwänkkäystä, yksi päähenkilöistä on “Dallas”, meillä on äiti-tytärpari, Stryker-miehistönkuljetusajoneuvolla ajelun kuvakulmat ovat oudon tutunoloisia, helikopterin laskeutumisalustalla on jännät paikat, Allu kuolaa kauhistuneen naisen naaman vieressä, jne. Vaikka loppu on asiallisen tyly, on se varastettu 1:1 Resident Evil: Apocalypsesta helikopteria myöten. Mutta koska en ole tosi analyytikko niin kohautan vain kulmakarvojani.

The Machine Girl / Kataude mashin gâru (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1050160/
Eksploitaatio, irtopeukalo syömäpuikkojen varassa ylös

Tähän elokuvaan on tiivistetty jokseenkin se kaikki parhaus. Koulupukuinen japanilaistyttö? Lisää japanilaiskaunottaria? Ultraväkivaltaa? Minigun? Ninjoja? Ultraväkivaltaa? Yakuza? Kajahtunutta huumoria? Vielä kajahtaneempi soundtrack? Ultraväkivaltaa? Kaikki löytyy. Nivottuna perinteisen kostotarinan muottiin, joka tarantinomaisesti vieläpä alkaa lopusta. Pakkokatsottavaa.

Doomsday (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0483607/
Post-apo, peukalo ylöspäin

Nojoo. Samaan tapaan kuin Shoot’Em Up oli (kasari)äksönin Greatest Hits, niin tämä on genre-elokuvan vastine sille. Kaikkien zombie- ja postapokliseitten lisäksi löytyy ihan kaikki aina Aliensin ilmakehäprosessorista Boromirin kuolinkohtaukseen. On gladiaattoritaistelua keltaiseksi saturoidulla areenalla. On Musta Ritari, epäilyttävän tutun näköinen linna järven takana (vieläpä ritarimiehityksellä) ja kappaleiksi räjähtävä pupujussi. On silmälappuinen ja asennevammainen sankari, on romuautojen takaa-ajoa syrjäisellä tienpätkällä… jne. jne. jne.

Tässähän olisi siis kaikki ainekset Teh Päräyttävimmäksi Elokuvaksi Eva, mutta jokin tökkii. Ehkä se, että leffa jää muutamaan otteeseen laahaamaan paikalleen – esmes Glasgow’ta hallitsevan jengin ateriointikohtaus sitä edeltävine pelleilyineen on ylipitkä, samaten lopun takaa-ajon tappelu autossa.

Samaten, Lara Croftina uransa aloittanut Rhona Mitra on edelleen muodollisesti pätevä päärooliin, mutta asennevaihde olisi saanut olla viittä pykälää isommalla. Samaten, genre huomioiden, on käsittämätöntä miksei Kellopeliappelsiinista alkaen vatipäiseksi pahikseksi typecastattu Malcom McDowell irroittele kerrankin oikein kunnolla, vaan luulee selkeästi olevansa ns. vakavasti otettavassa elokuvassa (jopa ihQkasarissa Blue Thunderissa pyöritti silmiään & hohotti paaaljon enemmän).

Lopulta ongelmaksi jää, että eri kohtaukset ovat liikaa yhteenliimatun tuntuisia. Keskittämällä kaikki tapahtumat Glasgow’hun ja eliminoimalla Morian kaiv… ydinpommisuojan läpi tehty matka Camel… no sinne anarkosyndikalistiseen feodaalikommuuniin (ja etenkin ilman että leikataan välillä Lontooseen missä herrat isoherrat hikoilevat ruttoepidemian takia) tämä olisi voinut toimia paremminkin. Niin, ja em. parannukset näyttelijätyöhön myös olisi kaivattu. Kivaa oli kuitenkin, mutta odotin enemmän.

Unstoppable / 9 Lives (2004)

http://www.imdb.com/title/tt0349889/
Toiminta, peukalo niin alas kuin menee

Jos suoraan videolle menneelle elokuvalle pitää keksiä eri nimiä ulkomaanlevitykseen, niin siitä voi kenties jo päätellä jotain elokuvan laadusta. Uraansa viemäristä alas vetävä Snipes on tässä räpellyksessä ex-kommando johon maailman tyhmimmät gangsterit truuttaavat väärinkäsityksen seurauksena hallusinogeeniä ja… äh, ihan kuin tätä joku katsoisi juonen takia. Äksöniä ei ole edes nimeksi, Snipes “esittää” epäilyttävän aidosti lääketokkurassa kompurointia ja näyttelijätyöstä on turha edes puhua.

Naked Weapon / Chek law dak gung (2002)

http://www.imdb.com/title/tt0341495/
Hong Kong-toiminta, peukalo(kin) ylös

Minun kuuluisi olla täpinöissäni. Tässä on silmitöntä väkivaltaa, paljaat rinnat jo 3 minuutin kohdalla, silmitöntä väkivaltaa, totaalista WTF-meininkiä, silmitöntä väkivaltaa, vaijerikungfua, silmitöntä väkivaltaa, kääpiö, silmitöntä väkivaltaa, toisiaan halailevia aasialaistyttöjä märissä T-paidoissa, silmitöntä väkivaltaa, melodraamaa, silm… ok, ymmärrätte yskän. Kaikesta huolimatta “se jokin” jää kuitenkin puuttumaan, ja enemmän olisi kaivannut omaperäisyyttä. Samaten iiiiiiso loppumättö ei olisi ollut pahitteeksi. Erikoisbonus kuitenkin jääkiekkomailan muotoisista teräastaloista sekä suorista varas…. lainauksista (The Killeriä ja Leonia kupataan aikas 1:1).

Mutta kuitenkin, leffa jossa kuin suoraan Captain Jackin musiikkivideoista revityt kohtaukset päättyvät niskojennaksautukseen tai katkaistulla hammasharjalla puukotukseen ei voi olla muuta kuin kurko.

PS. Neurasteeniset ja herkkäsieluiset saattavat sitten oikeasti järkyttyä leffan puolivälin jokseenkin varoittamatta pomppaavasta raiskauskohtauksesta, ettäs sitten tiedätte.

The Kingdom (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0431197/
Toiminta/jännitys, peukalo ei tiedä osoittaako ylös vai alas

Alun (lähes kirjaimellisesti) rautalangasta vääntävä muutaman minuutin “opetuselokuva” lienee suunnattu perusjenkille joka ei tunne ulkomaiden lähihistoriaa, poliittisesti tietoista eurokatsojaa se lähinnä pitkästytti. Kulttuurien yhteentörmäystä hierotaan tajuntaan niin kauan että se alkaa jo rasittaa. Ensimmäiset 70 minsaa on kuin katsoisi jotain CSI:iden tai Law & Orderien spesiaalijaksoa, ja katsoja alkaa puutua juuri sen takia kun mitään ei tapahdu siksi kun on eri kulttuuri. Lopun väijytys, takaa-ajo ja kaupunkitaistelu on ihan tehokas puolituntinen, samoin pessimistinen lopetus toimii statementtina, mutteivät riitä nostamaan koko elokuvaa. Näyttelijätyö on silti ihan pätevää, ja ajatustakin löytyy, niin ei tätä kokonaan lytätäkään voi.

Mitä tulee elokuvan puolueellisuuteen tai puolueettomuuteen joka on herättänyt paljon polemiikkiä, niin aika kohdillaanhan tuo on eikä mitenkään ennakkoluuloinen puoleen tai toiseen (toisin kuin on väitetty). Sille nyt ei voi mitään, että Saudi-Arabia on kummallinen teokraattinen totalitarismi jota pitää pystyssä öljyraha, ja jossa valtaapitävien ainoa keino kääntää huomio pois itsestään on agitoida kansalle että kaikki paha johtuu Suuresta Saatanasta ja Pienestä Saatanasta. Luonnollisesti vähän koulutettu kansa näkee ratkaisuna jihadin vääräuskoisia vastaan, ja kun väkivalta nostaa öljyn hintaa niin valtaapitävät nauravat koko matkan pankkiin. Käsien pystyyn nostaminen rohkaisee uusiin iskuihin, iskuihin vastaaminen taas johtaa koston kierteeseen. Jos ulospääsy onkin, niin se ei ole ainakaan helppo tai yhden vaalikauden aikana toteutettavissa. Miten kertoa ihmiselle, joka on kasvanut kulttuurissa johon on sisäänrakennettuna ylemmän sokea kunnioitus ja ikuinen verikosto, että siinä pomossa saattaisikin olla se vika eikä niissä vierasmaalaisissa, ja että verikosto toimii molemmin päin?

John Rambo (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0462499/
Toiminta, STALLONE IS GOD!

Uusi Rambo on varsinainen lakmustesti. Se mittaa, tykkääkö koehenkilö oikeasti toimintaelokuvista, vaiko pahvisista CGI-sarjakuvista joissa on isoja tulipalloja mutta väkivalta on koomista eikä kukaan kuole. Se on paluu kultaiselle 80-luvulle, kun toimintaelokuvat olivat vielä katarttinen kokemus, kun väkivalta oli vielä ilkeää. Samalla se kuitenkin on kerronnaltaan ja kuvastoltaan moderni – itse asiassa, väkivallan runsaus ja ronskius on jo tarantinomaisissa sfääreissä, pidemmällä kuin mitä 80-luvulla edes monessa eksploitaatiopätkässä oli. Ilahduttavaa on myös se, että CGI:tä käytetään yllättävän vähän ja pääpaino on “perinteisillä” ihonvärisiksi maskatuilla veripusseilla ja ympäriinsä lentävillä siansuolilla. Rutinaa on kuulunut siitä, että pahikset ovat yksiulotteisia – kuten psykoottinen pedofiili jonka 24/7 päässä olevista aurinkolaseista heijastuvat palavan kylän liekit – mutta elokuvan kontekstissa valitus on aiheeton. Pahiksia tulee inhota jotta heidän äärimmäisen verinen loppunsa tuntuu sitäkin oikeutetummalta. Rambon nähtyään tulee jotenkin tyhjä olo: ei keksi mitään sanottavaa, koska elokuva on sanonut kaiken tarpeellisen.

Reign of Fire (2002)

http://www.imdb.com/title/tt0253556/
Post-apo, peukalo ylös

En ymmärrä, miksi tätä lyödään kuin vierasta sikaa. Siksikö, että siinä sotketaan postapo-genreen lohikäärmeitä? Sehän siitä juuri tekeekin kurkon. Budjetin pienuuskaan ei kovin paljon näy läpi, ja ennen kaikkea leffa on huimia ideoita ja hyviä tyyppejä täynnä. Lisäpisteitä ropisee itsetarkoituksellisesta Star Warsille omistetusta kohtauksesta.

Hitman (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0465494/
Toiminta, peukalo varovasti ylös

20th Century Fox kunnostautuu taas: olipa kerran valmis elokuva, mutta studio antoi kenkää ohjaajalle, joka piti kiinni työstään, ja leikkasi lopputuloksen uusiksi. Kun oli nääs tullut liian vakava ja “oikean” elokuvan tuntuinen teos videopelistä, joten juonta piti poistaa että saatiin paketti puolentoista tunnin mittaiseksi. Lopputuloksena juoni on sekava eikä katsoja ihan käsitä missä mennään. Miksi Organisaatio toimii niin kuin toimii? Mikä on Organisaation kytkös Venäjän sisäpolitiikkaan? Miksi 47:lle vaivaudutaan maksamaan “palkkiota” tapoista, kun ei tämä kuitenkaan pysty/ehdi/osaa sitä mihinkään käyttämään? Miten 47 oikein luulee pääsevänsä irti Organisaatiosta (pl. tappamalla kaikki, elokuvassahan jo kyllä hyvään alkuun päästäänkin)?

Hypertyylitelty elokuva kyllä on, ja huumori pikimustaa, mistä pointsit kotiin. Tosin lisääkin olisi voinut tyylitellä: kylmät väreet kulkevat aina kun kirkkokuoro säestää soundtrackilla veribalettia, mutta nimenomaan enemmän olisi voinut lisätä tätä. Ooppera ja kirkkomusiikki kun sopivat tämmöiseen tunnelmaan kuin sementtikengät satama-altaan pohjaan. Hengettömien massatuotantojen aikakaudella toimintaelokuva, jossa on persoonallisuutta, on aina tervetullut.

Fanboi-kaarti on itkenyt ensiksi sitä, kun pääosassa ei olekaan ilmeettä tappava Karski Jätkä™ tyyliin Diesel tai Statham, vaan Timothy Olyphant, joka oikeasti näyttelee sosiaalisesti vammaista, tasapainotonta aivopesun uhria, joka pyristelee puolisotilaallis-uskonnollisen Järjestön ja normaalimaailman välillä. Toinen itku on syntynyt siitä, että filmi ei ole pelisarjan minkään osan suora filmatisointi. Sitten joskus ehkä nämä nillittäjät oppivat tavaamaan sanan “dramaturgia”. Tällaisenaan 47:n kasvukertomus edes osittain “normaaliksi” palkkatappajaksi toimii paljon paremmin kuin puolentoista tunnin kyttäyskeikka. Viittauksia pelisarjaan on sitä paitsi nykyisellään aivan tarpeeksi – esmes pari otosta, joissa kamera seuraa katonrajasta 47:n selän takaa tämän kulkua käytävillä, tai neljättä seinää rikkovana 47 tupsahtaa hotellihuoneeseen jossa Pleikkarissa pyörii sarjan peli – ettei niitä kaipaa tämän enempää. Pianonkieli ja kumiankka kuitenkin tekevät entreen myös, että niiltä osin on homma hanskassa. Kolmas valitusvirsi taas on koskenut sitä, että 47 ei ole klooni niin kuin peleissä, vaan että Organisaatio on soturikouluttanut ja aivopessyt operaattoreikseen orpoja, katulapsia ja lastenkotilapsia. Minusta taas tässä vältetään tarpeeton scifi-klisee ja saadaan tarinaan lisää traagisuutta.

Vaikka Olgan ansiosta onkin seitsemänsataaviisitoistatuhattaviisisataaseitsemäntoista syytä kehua leffa maasta taivaisiin, niin pitää pitää järki(kin) kädessä ja olla rehellinen. Ei tämä studion runtelun jäljiltäkään tosin vielä huono ole, vaan “ihan kiva” tai jopa “hyvä”. Mikä on sääli, koska tällä olisi ollut potentiaalia olla jopa “loistava”, jos siitä juonesta siis saisi selvää.