Tag: toiminta

The Patriot (1998)

http://www.imdb.com/title/tt0120786/
Mätkintä, peukalo väännetään sijoiltaan osoittamaan aina vain alaspäin

Ei, kyseessä ei ole se Roland “ID4” Emmerichin historiasekoilu, vaan pari vuotta aikaisemmin valmistunut (kuka kopioikaan ketä nimessä?), täysin eri aihepiirin vedätys. Aikidosensein luontaistuotemainos olikin sitten vieläkin paskempi kuin ennakkoarvostelut antoivat odottaa. Uwe-sedän tekeleet ovat korkeakulttuuriklassikoita tähän verrattuna. Perinteisellä tähtiasteikolla ei saisi edes yhtä tähteä.

Aces: Iron Eagle III (1992)

http://www.imdb.com/title/tt0103617/
Lentoelokuvaa leikkivä post-kasari kasariäksönin irvikuva, peukalo osoittaa alapuolella olevan vihollisia

Ei jestas mitä paskaa. Vähän niin kuin Uwe Boll olisi ohjannut muka-ilmataisteluelokuvan (ja epäonnistunut omilla mittareillaankin). Jossa nimenomaan lentokohtaukset ovat lähinnä fantasiaa. Budjetti ei ole riittänyt enää suihkukoneisiin tai edes ostamaan oikeuksia vanhojen otosten kierrättämiseen, joten nyt lennelläänkin museokoneilla. Joista niistäkin osa esittää vallan muuta kuin on, eikä niitäkään ole ollut varaa lennättää kovin paljoa, vaan iso osa ajasta tetsataan maan pinnalla. Normaalimeininki, eli kukaan ei osaa näytellä, dialogi on hirveää, toiminta lähinnä hellyttävää ja kliseita on yli oman tarpeen. Huippuoriginaalina pääpahisvalintana nähdään – tadaa! – natsi.

Rautakotka 4 on kyllä pakko tilata tämän jälkeen, koska se on kuulemma vielä huonompi.

BloodRayne (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0383222/
Pelisekoilu, freudilainen peukalo ylös

Uwe Bollin paras elokuva tähän mennessä. (Ainakin siinä on eniten paljasta pintaa tähänastisista.)

Hupaisasti elokuvan juoni tuntuu ihan kuin videopeliltä, Raynen pitää kerätä taikaesineitä nitistääkseen päpahiksen ja siinä sivussa niitata muutama tasonloppuhirviö. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että juoni on viimeinkin sisäisesti koherentti tai edes jotensakin järkeenkäypä, mikä on Boll-elokuvalta jo lähes käsittämättömän paljon (ilkeämielisempi huomauttaisi, että alkuperäiskäsikirjoitus oli sentään Guinevere Turnerin, eikä Bollin omia kynäilyjä).

Suurin osa näyttelijöistä tosin esiintyy B-elokuvatyyliin (joko tietoisesti tai silkkaa vaivaantuneisuuttaan), ja Meat Loafin vierailu irstaana vampyyriruhtinaana on jo silkkaa Batman-tason campiä. Ei sikäli, että (lähes) suoraan videolle päätyneissä äksöntuotannoissa muutenkaan Oscar-tason näyttelyä edes odottaisi, vaikka Oscar-palkittuja näyttelijöitä (mitä lienee Ben Kingsley sitten roolityöstään ajatellutkaan) käytettäisiinkin. Uskottavimmasta päästä on Michelle Rodriguezin “näyttelemä” (kaikista muista elokuvistaankin tuttu) kovismimmin rooli, ja kumma kyllä, ilmiselvästi elokuvan vakavasti ottanut Kristanna Loken saa puristettua tunnetta irti roolistaan. Näyttelijöistä jokainen muuten puhuu omalla aksentillaan – en minä nyt romaniaa sentään odottanut kuulevani, mutta olisi nyt edes koetettu puhua mahdollisimman neutraalia englantia kun murteet eivät rooliin kuitenkaan kuulu.

Efektipuolella gorea riittää ilahduttavan paljon, sen sijaan Ritari Ässä -tyyliset filminnopeutukset vähän häiritsivät. Ajankuvaa nyt on turha vaatia, nähtävästi 1700-luvun Romaniassa oli napapaita ja lantiohousut sangen yleinen vaate. Mikä tietysti takaa kivat näkymät – etenkin kun merkittävä osa elokuvasta kuluu siihen, että zoomataan päähenkilön nahka-asun avoimeen kaula-aukkoon, jossa roikkuu provosoivasti muotoiltu krusifiksi.

Hauskaa mätkintäviihdettä mallasjuomien kera äijäporukalla seurattuna., edellä mainituin varauksin.

V for Vendetta (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0434409/
Sarjisleffa, peukalo ylös

Elokuvassa yllätti iloisesti, että se oli oikeasti hyvä. “Tällaisina aikoina” se oli myös sangen uskalias, ja on dialogia myöten kohtalaisen uskollinen alkutekstille, vaikkakin sanomaa ja tulkintaa yliyksinkertaistettiin ja vietiin vähän omaan suuntaan. Audiovisuaalisena kokemuksenakin se oli vaikuttava, ja itse V oli mieleenpainuva hahmo.

Siispä voinkin hehkuttaa/nitkuttaa detaljeista.

  • V:n esiintymismusiikki. Itse olisin odottanut vaikkapa Händelin Music for the Royal Fireworksia, Tsaikovskin 1812-alkusoitto Tsaarin tykit kun ei sinällään liity temaattisesti kokonaisuuteen.
  • Uuden Englannin poliiseja ja armeijaa ei ole näköjään ollut varaa kouluttaa – kukaan ei osaa tähdätä terroristia (tai sellaiseksi epäiltyä) päähän, vaan ainoastaan vartaloon.
  • Onko maailmantilanne itse asiassa edes niin karmea, kuin kansalle kerrotaan? Jos Englanti on kerran Pohjois-Korean tavoin eristetty, netti on korvattu omalla virityksellä ja telkusta näkyy vain Virallinen Kanava, niin kuka tietää, onko USA sisällissodan kourissa, onko maailman vesipula, epidemiat, jne. niin pahoja kuin väitetään, jne. Oliko alussa mainittu Ameriikoista laivattu ruokalähetys todella lääketarvikkeiden ostoyritys, vaiko Britannian ruokapulaa lievittämään tarkoitettu avustuskuljetus?
  • Moniselitteinen tulkinta. Elokuvanhan voi nähdä satirisoivan Euroopassa yleisiä asenteita, kuinka kaiken pahan nähdään tulevan Atlantin takaa, ja kuinka eristäytymällä pahalta globalisaatiolta ja Euroopan yhdentymiseltä ollaan turvassa luonnonvoimiltakin.
  • Asennetta. Viimeinkin, melkein viisi vuotta 9/11:n jälkeen, uskalletaan taas räjäyttää julkisia paikkoja valtavirtaelokuvassa (tosin amerikkalaistettu versio, jossa olisi kosautettu Capitolium ja Valkoinen talo tuskin olisi mennyt läpi…)
  • Bioaseiden koekaniinina toiminut V saa supervoimat ja näkee tyhjillä silmäkuopilla, joo, öö tota noin. Jos nyt olisi vain pitäydytty siinä, että V kyllä oli kokeiden seurauksena rujon näköinen, muttei sentään liikkunut bullet timessä.

Iron Eagle (1986) / Iron Eagle II (1988)

http://www.imdb.com/title/tt0091278/
http://www.imdb.com/title/tt0095382/
Lentoelokuva, peukalo ylös ykköselle ja käsittämättömästi myös kakkoselle

Ykkönen oli nippa nappa Hollywood-kriteereillä uskottava. Ja mikäli sattuu kestämään teinix-versioinnin Top Gunista, on se edelleen ihan mieluisaa katseltavaa, siitä huolimatta/johtuen (yliviivaa tarpeeton) että se on niin kasaria kuin olla ja voi. Siksipä siitä ei sen enempää.

Kakkonen taas…

No ainakin liennytyshenkeä on (vm. 1988) kun ameriikkalaiset ja neukut yhdessä päättävät tuhota pahan “mesopotamialaisen” diktaattorin (kuka lienee) joukkotuhoaseet, kun ne uhkaavat molempia suurvaltoja yhtä lailla. (Muistikuva kertoo kylläkin, että oikeassa elämässä Israelin ilmavoimat olivat tämän kyllä tehneet jo muutamaa vuotta aiemmin. Mistähän käsikirjoittaja oikein oli idean kuvaansa saanut?) Näitä joukkotuhoaseita on peräti yksi kappale ydinohjuksia, jota yritetään kovalla kiireellä laukaista siilosta, jonka tuuletuskanava aukeaa it-tykkien täyttämän kanjonin päähän. Tästä voimmekin arvata, mitä elokuvaa loppuilmataistelu rippaa kuvakulmia myöten.

Elokuvan (sur)realismi onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Ilmailuharrastaja luonnollisesti itkee verta siinä vaiheessa, kun mitenkään muuttelematonta (edes maalikaavion osalta) F-4 Phantomia väitetään kirkkain silmin MiG-29:ksi. Jos ei kerran budjetti riittänyt edes F-15 Eaglen tai F/A-18 Hornetin lainaan (jotka olisivat ulkonäöltään edes vähän sinne päin, varsinkin uudessa maalauksessa, tosin jälkimmäistähän ei kuvauskaluston niin tähän kuin ykköseenkin lainanneella Israelin ilmavoimilla ole) niin kait niitä pienoismalleja olisi osattu rakentaa ja lähiotokset tehdä vanerireplikasta bluescreeniä vasten? Tai olisi edes keksitty ikioma MiG-tyyppi olemassaolevan sijaan a la Top Gun (jonka MiG-28:ahan ei edes ole olemassa, koneet olivat taisteluharjoituksissa käytettäviä F-5 Tigereitä). Top Gun tosin on ultrarealistinen tähän verrattuna. Luonnollisesti tapahtumilla ei ole mitään yhteyttä ruudulla näkyvien koneiden aselasteihin. Luonnollisesti otoksilla ohjaamosta, joissa näkyy koneen instrumentteja, ei ole mitään yhteyttä koneen liikehdintään. Luonnollisesti ilmataisteluohjuksilla yritetään tuhota bunkkeria, ja luonnollisesti konetykki tarvitsee jonkun ihme “lukituksen”. Luonnollisesti Saddamin WMD:tä puolustaa “MiGien” (ykkösosan tapaan kummasti Israelin ilmavoimien Kfir C2:n näköisiä) lisäksi huimasti yksi kymmenpiippuinen gatling-tykki, joka ampuu jopa laukauksen sekunnissa. Luonnollisesti paras tapa väistää IT-tulta on vähentää vauhtia ja nousta hitaasti ylöspäin. Kerroinko jo muuten siitä vaneritornilla, pahvisella kaksoistykillä ja leluohjuspatterilla varustetusta M-113-rynnäkkövaunusta joka leikkii venäläistä BMP-rynnäkkövaunua (maallikoille: muistuttavat toisiaan kuin Ohukainen ja Paksukainen)?

Hahmopuolella joku 80-luvun actionelokuvaa tuntematon voisi rutkuttaa siitä, että mukana ovat taas kaikki stereotyypit kuten rasvainen naistennaurattaja, lihava musta comic relief, Dolph-tyyppinen neukku, Ilsa-tyyppinen venäläinen naislentäjä (kaksi jälkimmäistä luonnollisesti niin paksulla feikkiaksentilla ettei mitään rajaa), jne. Tietysti elokuvan kaksi venäläistä ovat juuri ne, jotka ampuivat päähenkilön parhaan kaverin (edellisen osan päähenkilön) alas alkukohtauksessa. Vitsien tulon näkee kilometrin päästä, ja sekä pateettisen rakkaustarinan että “male bondingin” kornius on jotain kosmista.

Aa. Niin. Viimeistään loppupuhe, jossa Amerikan presidentti ja NL:n pääsihteeri hymistellen puhuvat yhteisestä lipusta, lipsuu jo kaiken surrealismin tuolle puolen. Ellei sitten tuotantoyhtiö ollut aikonut optioida Jerry Pournellen CoDominium-militariascifimaailmankaikkeutta.

Nostalgiasyistä ja kasariactionin pää-äänenkannattajana en kuitenkaan voi olla pitämättä tästä jollain perverssillä tavalla. Tällekin muuten tehtiin vielä kaksi jatko-osaa lisää. Mistähän ne löytäisi?