Tag: toiminta

Inglourious Basterds (2009)

http://www.imdb.com/title/tt0361748/
Tarantino, peukalo alaspäin

Harvempi ohjaaja on yhtä yksiselitteisesti onnistunut määrittelemään itsensä omaksi genrekseen kuin Quentin Tarantino, vielä harvempi jo toisen elokuvansa myötä. Miehen elokuvat alkavatkin siis jo olla enemmän elokuvia hänen omista elokuvistaan kuin mitään muuta.

Q on nyt mennyt ryssimään genressään pahan kerran. Kunnattomat Paksiaiset ei missään vaiheessa pääse lentoon, vaan junnaa kiitoradalla kävelyvauhtia päin päätyverkkoa. Edes Q:n sinällään naseva dialogi ei riitä yksinään kannattelemaan kaksi ja puolituntista elokuvaa. Koska tyylilajina on – vähemmän yllättäen – musta komedia, niin kukaan ihminen ei jaksa odottaa, kun sketsin punchline tulee vasta puolen tunnin dialogin jälkeen. Monesti oli jo sellainen tunnelma, että “tapahtuuko tässä oikeasti kenties jotain”? Leffassa on joko tunti liikaa pituutta, tai sitten olisi oikeasti pitänyt alkaa lisätä enemmän toimintaa viimeistään toisen luvun loppupuolelta alkaen. Jos käytännössä kaikki toimintakohtaukset mahtuvat jo leffan traileriin, niin ollaan vähän hakoteillä. En tosiaan ymmärrä, kuka jaksaisi katsoa pitkälti yli kolmetuntista originaalileikkausta, jos katsojan nimikirjaimet eivät ole QT.

En voi väittää, etteikö Paksiaiset olisi kuitenkin “ihan hauska” ja ettenkö jossain määrin viihtynyt. Natsit ovat aina instant win, ja hahmogalleria on herkullinen. Etenkin SS-Standartenführer Hans Landa (Christoph Waltz) on hysteerisen hauska ja jo suorastaan klassinen pahis. Siitä huolimatta annan pisteet melkein mieluummin Til Schweigerin esittämälle psykoottiselle, veistään jatkuvasti teroittavalle Hugo Stieglitzille. (Schweiger muuten taitaa kohta päästä jenkkiyleisön tietoisuuteenkin, The Red Baron, Far Cry ja nyt tämä, kaikki vuoden sisällä.) Itse Paksiaisista sensijaan ainoa mieleenjäävä on Brad Pittin mongertava umpijuntti Aldo Raine.

Mutta kun leffa olisi voinut olla niin paljon enemmän kuin vain “ihan kiva”. Käsittämättömän, suorastaan rikollisen paljon potentiaalia jää yksinkertaisesti hyödyntämättä. Miksi tuoda mukaan koko valtakunnanbunkkerin väki ja “Gösse-setä” myös, jos näitä ei käytetä kuin statisteina? Olisin odottanut edes vitsailua Göringin painosta tai ekstravagantista pukeutumisesta, tai sitten postmodernia viittausta jossa Bormann vitsailisi perustavansa sodan jälkeen huoltoaseman. Tai jotain. Ja tosiaan, miksi nimeä myöten korkkarisotaelokuville kunniaa tekevässä teoksessa ei ole kunnon präiskintää? Aina kun näen kriitikon selittävän, että tämä onkin oikeasti vakava elokuva holokaustista joka purkaa juutalaisten puolivuosisataisia traumoja, poistan varmistimen. QT ei ole eläissään tehnyt vakavaa elokuvaa, ja meille Wolfenstein 3D -sukupolven kasvateille Hitler tasonloppuhirviönä ei ole mitään ihmeellistä. Häiriintynyt soundtrack sentään täyttää odotukset.

Apropoo, harrastaako QT elokuvallista itsensäruoskintaa? Lopun teatterikohtauksessa kun yritetään selkeästi tuoda sellainen sanoma, että “eihän tämä nyt ole ihan oikein nauraa sille kun ihmisiä tapetaan” (kun aluksi yleisö nauraa elokuvalle ja sitten oikea yleisö nauraisi kun elokuvayleisö ammuttaan). Katuuko mies nyt kaikkia koskaan tekemiään elokuvia?

No, onneksi seuraava Tarantino-leffa on sitten taas timangia. Kas kun Kill Bill vol. 1 oli kurko, vol. 2 vähän möh, Death Proof taas full of win ja tämä petti odotukset, niin seuraavan vuoro olisi taas kohota korkeuksiin.

G.I. Joe: The Rise of Cobra (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1046173/
Lelumainos, peukalo ylös ja Yo, Joe! -huuto kehiin

Olitko pikkupoika 1980-luvulla? Leikitkö Action Force -toimintafiguureilla? Koetitko hankkiutua aina viikonloppuisin Sky Channelin tai Super Channelin piirissä olevaan talouteen jotta näkisit G.I. Joe -piirrettyä? Pelasitteko porukalla Commodore 64:llä G.I. Joe -peliä, jonka kökköjä toimintaosuuksia hirvittävämpiä olivat vain nälkävuoden mittaiset latausajat (DRM taas kuluttajan asialla, levyturbon käyttö olisi tehnyt pelin kopiointisuojauksista helpommat murtaa – mutta eipä kellään ollut ostettua kopiota tästä)? Kai hypit innoissasi R-kiskalle hakemaan Action Force/G.I. Joe-sarjiksen uusinta numeroa?

Mitä enemmän “Ei”-vastauksia noihin tippuu, sitä vähemmän leffan henkeen pääsee sisälle. Mitä enemmän “Kyllä”-vastauksia, niin sitä enemmän viihtyy, etenkin kun muistaa että ei edes yritä arvostella tätä samoilla kriteereillä kuin bulgarialaista mustavalkoista dokumenttia männynpihkan valumisen runollisuudesta. Jos ei kykene käsittelemään oheistuotetta, joka perustuu sille oletukselle että ninjat, superaseet, pidäkkeetön militarismin ja amerikkalaisen interventionsimin ihannointi ja koko maailmaa uhkaavat superpahikset ovat cool, niin ei voi mitään.

OK, muodikkaasti kyseessä on reboottaus, eli 1:1 ei vanhoja taustatarinoita noudateta, mutta sen verran pikkutarkkaa detaljia on mukana että kyllä tämä ensisijaisesti on tehty wanhoille faneille ja vasta toissijaisesti nykysukupolven leluja vanhemmiltaan kärttäville lapsille. (Toki isi ostaa erittäin mielellään monen monta Baroness- ja Scarlett-nukkea ja saattaa jopa antaa lastenkin leikkiä niillä.) Ei sikäli, kyllä tällä myydään paljon lelujakin, takuuvarmasti.

Apropoo: Japanissahan G.I. Joe oli aikanaan huomattavan iso juttu. Vasta leffaa katsoessa tuli mieleen, että missäköhän 80-luvun jälkeen luodussa japanilaisessa fiktiossa esiintyy punatukkainen, 12-vuotiaana yliopistosta valmistunut naispuolinen hahmo, jonka luonteenpiirteetkin jonkun verran mätsäävät Scarlettiin?

Käsikirjoitus nyt on vähän sitä ja tätä, ottaen huomioon, että tarina vedettiin totaalisesti uusiksi pariinkin kertaan parin eri tekijän toimesta. Alunperinhän tässä piti olla niin, että Cobra Commander oli kaksinaamaisesti pelaava, vapaa-ajallaan terroristia leikkivä CIA-virkailija Ryan (kyseessä ilmiselvästi äärimmäinen pahuuden akseli, koska Jack Ryania esitti viimeksi Bennifer), mukana oli myös Action Man, ja Scarlett tapettiin lopputaistelussa. Versio vuoti nettiin ja fanit olivat jo kaduilla polttamassa mint condition -figujaan, joten sarjakuvaa kynäillyt Larry Hama otettiin konsultiksi ja koko juoni vedettiin uusiksi. Ainoa varsinainen rutkutuksenaihe on, että oli tosi luuseria selittää Cobran nanoboteilla ihan kaikki, Zartanin muodonmuutoskykyä, Destron maskia (jonka tämä kyllä sarjiksissa voi halutessaan ottaa pois) ja Baronessin ilkeyttä myöten (mutta eiköhän vapaalle jalalle jäänyt Mindbender reboottaa nanobotit niin että rehabilitaatio tyssää saman tien).

Ei sikäli, vanhan piirretyn (sekä piirrossarjan että etenkin sen kyseenalaiseksi kliimaksiksi laaditun, jo ammoin suoraan videolle haudatun piirroselokuvan) tämäkin juoni voittaa 100-0.

Väittävät, että Ripcord olisi ollut käsiksessä jo ennen kuin Marlon Wayans castattiin rooliin. Sikäli huvittavaa, että Ripcord oli mitätön sivuhenkilö, monta sarjakuvassa ja piirretyssä isommassa roolissa ollutta Joea sivuutettiin kokonaan, ja koska kyseessä olisi ollut reboottaus, niin samalla lailla kuka tahansa olisi voitu tuoda “uutena” G.I. Joe -tiimiin. Hämmentävää kyllä, Wayans on miljoona kertaa vähemmän ärsyttävä kuin yleensä. Channing Tatum jurottaa Dukena samalla yksi-ilmeisellä tyylillä kuin piirrettykin esikuvansa. JGL:n Cobra Commander sentään on asiallinen superpahis, vaikka olisi sitä tohtorivastuuta voinut vähän jakaa Dr. Mindbenderille (jonka vähäinen esiintyminen on hysteerisyydessään sitäkin hauskempi). Naispääosat (Sienna Miller Baronessina ja uudesta Trekistä tuttu Rachel Nichols Scarlettina) ovat muodollisesti päteviä eikä esiintymisessäkään ole mitään vikaa, ainakaan siinä keskinäisesssä tappelukohtauksessa… Show’n kuitenkin varastaa Christopher Ecclestonen esittämä Destro, jonka läpeensä luihu olemus ja kurkkuun tarttuvan paksu skottiaksentti ovat vertaansa vailla. Destrolle on muutenkin kirjoitettu melkeinpä parhaimmat onelinerit, ja tarina myös (mutta niinhän se oli jo sarjakuvassakin).

Sikälikin hahmoja kyllä pihdataan, että parilla repliikillä olisi voinut tehdä nyt valkokankaalla häärivistä lukuisista nimettömistä Joeista nimettyjä hahmoja: esmes näkymättömyyspuvun demonstroija näyttää kovasti Jinxiltä, lopun jäätikkö/meritaisteluun olisi saatu helposti vaikka Shipwreck ja Snow Job, jne. Brendan Fraserinkin cameo “kersantti Stone” on vähän hukkaan heitetty; jos ei kerran voida käyttää Sergeant Slaughteria, niin olisi nimetty hahmo sitten (rooli taistelukouluttajana huomioiden) vaikka Beach-Headiksi. Mutta toivottavasti jatko-osissa sentään sitten, tämähän oli taas kerran yleensäkin ongelmallinen “origins movie”. Huomaa muuten selvästi, että Hasbro taisi maksaa leffan teosta suurimman osan: Paramount näytti jatko-osalle vihreää valoa jo ennen kuin lipputulot ylittivät budjetin.

Sitä jatkoa odotellessa siis. Go Joe!

Transformers: Revenge of the Fallen (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1055369/
Mecha, konepeukalo binäärisesti alas elokuvan ekalle 1½ tunnille, ylös elokuvan vikalle tunnille

Elokuvalla on pari lähes ylitsepääsemättömän pahaa vikaa:

  1. Ns. heh-heh -huumori, jota riittää, ja jota oli liikaa jo ykkösessäkin mutta jota on pitänyt tunkea ihan liikaa lisää. Witwickyn vajakkivanhemmat ja gettovelitransuformulat Mudflap & Skids sietäisi poistaa kokonaan, ja alun sekoilu yliopistokampuksella on lähinnä rasittavaa nuorisoseksikomedioiden vitsien kierrätystä. Joka ei johda mihinkään muuhun kuin noloon T-X ripoffiin.
  2. Ns. juonikohtausten liiallinen venytys ja ilmeisesti vajakkikatsojille tarkoitettu yliselittely. Ensinnäkin, useampi ihminen katsoo pornoa juonen takia kuin Transformereita juonen takia, eli ketään ei kiinnosta, ja toisaalta moneen kertaan rautalangasta vääntäminen rasittaa.
  3. 2½ tuntia on yksinkertaisesti liikaa pituutta tämänlaiselle leffalle.

Mutta onneksi viimeinen tunti vietetään perinteisen Michael Bay -militääripönötyksen vallassa, pyrotekniikkaa piisaa ja kun maltetaan ottaa useampikin otos jossa humanoidimuotoiset ‘formerit pysyvät maan kamaralla präiskimässä niin ottamalla sopivasti taikajuomaa pääsee jo ihan BattleTech-tunnelmaan. Nämä yksinään takaavat sen, että militääri- ja mechafanin rahat ja housupyykki eivät mene hukkaan. Tosin kotivideolla varmasti aika moni skippaa kyllä tehokkaan alkukohtauksen jälkeen suoraan siihen kohtaan kun Petran kivikaupunkia aletaan sisustaa Inno-ohjelmaakin tehokkaammin. Jälleen kerran fanedittejä odotellessa.

Ai niin, ja Optimus Prime taas vaihteeksi tapettiin, ja mietin jotta “jes, oli jätkillä munaa tehdä tämä sittenkin uudestaan vaikka kasarilla kukkahattutädit tästä hirmustuivat”, mutta tottakai undo-nappia painettiinkin jo saman leffan aikana. Niin, ja en kyllä tosin vuonna päärynä natiaisena piirrossarjaversiota katsoessani tulkinnut Pretender-transsujen synteettistä kuorta niin, että ne näyttäisivät ja tuntuisivat täysin ihmisiltä ja olisivat ihmisen kokoisia (kuten “Alice” leffassa, Arcee sentään luottaa hologrammeihin leikkiessään täysin ihmisen näköistä), mutta iso kiitos kuitenkin siitä, että huhuista huolimatta Dinobotteja tai mitään saaterin Beast Warsseja ei (yhtä lukuunottamatta) nähty.

Ensi kerralla voisi panoksia upata kuitenkin tuomalla itse Unicronin messiin?

Terminator Salvation (2009)

http://www.imdb.com/title/tt0438488/
Post-apo, peukalot ylös

Katsoin, vaikka odotukset olivatkin aika lailla nollassa.

Pidin.

Ei tämä tietenkään ole se odotettu ultimaattinen post-apo, eikä ykköstä vieläkään vivuta pois parhaan Termiksen jalustalta, mutta tiukkaa post-apo toimintaa silti. Plus mylvivä, höyryä syöksevä mecha. Kovin tutunoloista, vuodesta 1977 lakisääteistä kuilussa lentämistä, ja A-10 Warthogista aina bonuspisteitä. Ja minusta CGI-Arska oli oikean jo vanhennuttua ihan toimiva idea. (Seuraavaksi jatkoa kaikille Ahnuldin kasaripätkille starring Kickingerin muskelit ja kuvernaattorin CGI-naamavärkki? Huhuttu (ja kumottu) Conaniksi castaus vihjaisi tähän suuntaan…)

Toki elokuvan moneen kertaan uusiksi kirjoitetusta juonesta seuraa epämääräistä hajanaisuutta, ja aikamatkustuksessa ei ole edelleenkään järkeä – siis ainakaan jos kyseessä on itseään korjaava aikalinja. Star Trekin tyyliin haarautuvan aikalinjan ymmärtäisi, mutta harmillisesti Skynetin sepustukset lopussa katkaistaan juuri kun argumentaatio alkaisi kallistua tämän kannalle. Se tarjoaisi myös sen lopullisen ironian tälle elokuvalle; John vaarantaa koko vastarintaliikkeen lähes turhan takia, koska siinä tulevaisuudessa, josta Kyle Reese alunperin lähetettiin menneisyyteen, Johnin isä olikin joku muu, eikä nykyistä Reeseä tarvitse lähettää enää yhtään minnekään koska vuoteen 1984 tupsahti jo rinnakkaisuniversumista yksi kappale.

Mikä olisi kyllä voitu ainakin alkuperäisestä juonesta (jonka loppupuoli ees taas aikamatkailuineen ja T-1000:n ja T-X:n protoineen oli aika dadaa, tylyä lopetusta lukuunottamatta jossa Connor kuolee mutta hänen kasvonsa siirretään Marcus-kyborgille että legenda jatkaisi elämää) jättää lopulliseen elokuvaan olisi ollut se tatsi, että tohtori Serena Kogan oli menneisyyteen lähetetty terminaattori (siksi siis Cyberdyne osasi jo 2003 valmistaa ydinräjähdyksen kestäviä kyborgeja).

Bale tuo luonnollisesti rooliin kuin rooliin tarvittavan tuskaisen paatoksen, ja hänen rinnallaan Sam Worthington on vähän vaisu valinta ex-poliisintappajasta tehdyksi ihmisyyttään epäileväksi kyborgiksi. Sen sijaan Anthony Yelchin (po. Jeltšin) kiinnittää huomion muuntautumiskyvyllään: Kyle Reese on täysin eri näköinen ja oloinen kuin Star Trekin hassusti sönköttävä ruorimies Tšehov. Naisroolit onkin tällä uudella juonella varustetusta teatteriversiosta sitten käytännössä leikattukin pois. Ne Moon Bloodgoodin alastonkohtaukset on parempi olla sillä DVD:llä että sen jaksaa ostaa kaupasta Pirate Baysta lataamisen sijaan.

Hm. Selkeästi parempi kuin T2, koska söötti pikkulapsi on tällä kertaa mykkä (vaikkakin on Aliens-plagiointina melkoinen ::facepalm). T3:een, josta myös pidin, vertailu aika tasaista, pitää kuitenkin vielä nukkua yön yli. Tässä ei kuitenkaan ollut hassua muodonmuuttajaterminaattoria, niin ehkä sittenkin jopa parempi.

PS. Kyl määki Turuus, mutta sukellusvene, jonka kansi on täynnä valtavia tutka-antenneja ja radiomastoja ja joka käyttää niitä pintaan nousematta, on vielä vähemmän uskottava idea kuin aikamatkustus. Samaten, miksi T-800:lle ei lopussa oltu annettu aseita Johnin terminoimiseen? Kuka valopää oikein laukaisee ydinräjähdyksen lentäessään helikopterilla käytännössä sen päällä? Kannattaisiko ehkä olla lentämättä hitaammin lentävän kohteen ohi jos sitä ei saa yhdellä hyökkäyksellä tuhottua? Missä toimintaelokuvassa muka tämmöiset tervettä järkeä vaativat jutut olisi huomioitu?

Strike Commando (1987)

http://www.imdb.com/title/tt0094059/
Toiminta, huomasin että peukalot osoittavat erehdyksessä ylöspäin jos hautaa kasvot kämmeniin
Eksploitaatio, peukalot osoittavat silloin oikeaan suuntaan

HUAAAAAAAAAAA!

Kauan kauan sitten, eräässä kaukaisessa pikkukaupungissa eräs pikkupoika ihastui videovuokraamon hyllyssä (Supercarrierin vieressä, tästä myöhemmin) kököttävään, miehekkäästi nimettyyn toimintaelokuvaan, jonka kannessa setä vielä sohi minigunilla. Jos kerran nimi oli oikein Strike Commando, niin sittenhän sen oli pakko olla parempi kuin pelkkä Commando! Valitettavasti ikä ei riittänyt vuokraamiseen, mutta onneksi FilmNetin (junioreille: elokuvakanava Silloin Joskus ennen sotia) piirissä asuva kaveri lainasi telkusta tulleen version. Eihän se ihan 110% odotuksia vastannut, mutta kyllä se 11-vuotiaan mielestä oli KOVA pätkä.

HUAAAAAAAA!

Nostalgia ja pikkupojan ajatusmaailma ovat ihmeellisiiä asioita. Elokuvasta jääneet muistikuvat saavuttivat niin myyttiset mittasuhteet, että pakkohan siitä oli lopulta, 18 vuotta myöhemmin, tilata kökköinen VHS:ltä ripattu, epäilyttävästi bootlegiltä vaikuttava kopio (sisältyy Grindhouse Experience -roskaleffakokoelmasarjan boksiin Mercs, esmes jenkki-Amazuuni toimittaa). Kyseessähän on, jos joku ei jo arvannut, italialaisten eksploitaatiomaakareiden Rambosploitaatio, jossa useampi kuin yksi otos on varastettu suoraan Ramboista, Commandosta ja Missing in Action-saagasta, unohtamalla kaikkia mahdollisia Vietnam-elokuvien ylikäytetyimpiä kliseitä. Höystettynä pöyristyttävän huonolla näyttelyllä ja silkkaa myötähäpeää synnyttävällä melutraaman paisuttelulla. Puhumattakaan kömpelöistä, joskus jopa puuttuvista tehosteista (ampumiseen riittää dubattu kk-tulitus, veripusseja tai paukkupatruunoita on turha käyttää) – onneksi dokumenttimateriaalia ja stock footagea käyttämällä on säästetty niin paljon, että valtavia tulipalloja viljelevästä pyrotekniikasta tulisi Bruckheimerillekin housupyykkiä. Jotain kertoo sekin, että harvakseltaan viljeltävät onelinerit eivät yllä edes nykyään suoraan videolle kuraa suoltavien Seagal/Snies/Van Damme -rypistysten muljautusten tasolle. Harvinaisen pehmon näköinen sankari tyytyykin siis lähinnä kommentoimaan tapahtumia karjumalla otsasuonet pullottaen.

HUAAAAAAAAAA!

Jos juonen ekan kymmenen minuutin aikana päädytään Apocalypse Now -tyyliseen viidakkokylään, niin mitä vielä odottaakaan? Tetsaaminen itsetarkoituksellisesti ilman paitaa jo 20 minuutin kohdalla? Maailman noloin kuolinkohtaus? Toinen toistaan jopa kasariäksönin mittapuullakin epäuskottavampia ja ennen kaikkea ponnettomia taistelukohtauksia tunnin kohdalle asti? Vietnam-leffoissa lakisääteinen vankileirijakso, johon sisältyy tahattoman koominen kidutusmontaasi? Ilsa-henkinen venäläinen naisupseeri joka noin vain suostuu juoksemaan pitkin viidakoita panttivankina sidontakohtauksesta toiseen (ei, en minä houraile vaan italiaanot), kunnes lopulta ihastuttuaan Vietnamin auringossakin ihonsa kirkkaan valkoisena säilyttäneeseen amerikkalaiseen kertoo tälle petturista hetkeä ennen ennalta-arvattavaa kuolemaansa? Lisää epäuskottavia taistelukohtauksia? Tasonloppuhirviönä kaljupäinen yli-inhimilliset voimat omaava sadistinen neukku? Pakollinen petturin nitistys -lopputaisto? Äärimmäisen typerä loppuyllätys?

HUAAAAAAAA!

Soundtrackilla pauhaava kasarisyntikkamusa on sentään komiaa, tosin pääteema tunkee korvista ulos jo paljon ennen elokuvan loppua.

HUUUUAAAAAAAA!

PS. Se minigun videokasetin kannessa/julisteessa on hämäystä, kuten valistuneempi ja yli 11-vuotias katsoja olisi arvannutkin.

Fast & Furious (2009)

http://www.imdb.com/title/tt1013752/
Kaahaus, peukalo ylös

Kätevästi osien 2 ja 3 väliin sijoitettu “interquel”, kuten meediapelissä nelososaa kutsutaan, palauttaa sarjan driftauksesta puhtaaseen kaahaamiseen pisteestä A pisteeseen B milloin milläkin tekosyyllä. Laittomia katukilpa-ajoja nähdään tällä kertaa tasan yksi, muuten on perinteisempää takaa-ajorälläystä plus alkukohtauksen säiliöperävaunujen nyysiminen vauhdissa.

Juonen tarkempi analysointi on suunnilleen sama asia kuin jakaisi nollalla, joten ei siitä sen enempää (tosin pikkaisen väärää mainostusta on Michelle Rodriguezin maininta pääosassa, koska hänen roolihahmonsa kuolee jo noin vartin kohdalla). Mutta koska tässä on olennaisin asia kunnossa, eli on päheitä autoja ja tiukkoja tilanteita ilman noloa CGI:tä (ja etenkin ilman hyperavaruusviivoja nitroja käytettäessä) ja oikea pelti rytisee kunnolla, ja koska etenkin varikkopimuja on tarpeeksi ja riittävän niukoissa & kireissä vaatteissa, niin näillä eväillä kaahauselokuva vie pointsit himaan vaikkei mikään genren klassikko olisikaan.

Vitosta odotellessa (jota sekä tämän että kolmosen lopetus, mutta etenkin tämän osan lipputulot lupailevatkin).

PS. Tätä mennään sitten katsomaan teatteriin omalla autolla, että on oikeat fiilikset lähteä baanalle kurvailemaan.
PPS. Toivottavasti Diisuli sentään tämän leffan jymymenestyksen myötä tajuaa lopettaa komedioissa yms. haahuilun ja keskittyy siihen mitä osaa parhaiten, eli olemaan valkokankaan Karski Jätkä™.

Far Cry (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0400426/
Toiminta, peukalo alas

Totesinpa aikanaan kun projektista ekan kerran kuulin, jotta “Kokooja meitä varjelkoon siltä, miten Boll tämän kaiken selluloidille tulkitsee, mutta kunhan siinä nyt vain on 20-metrisiä tulipalloja, CGI-mömmöjä, runsaasti tekoverta ja 715517 niin se riittää.”

No ei ollut mitään näistä.

Ei olisi pitänyt riemuita. Postal jäänee näillä näkymin Uwen parhaaksi leffaksi, nyt ollaan tutulla levelillä. Ei edes House of the Deadia grindaamassa, vaan ihan Alone in the Dark -dungeonissa asti. Ottaen huomioon, että pohjana oli videopeli, jonka juoni oli tekosyy varastaa kaikista kasarin toiminta- ja scifirymistelyistä ja kierrättää kaikki mahdolliset kliseet (ja joka oli vieläpä tyystin erilainen aina eri konsolikäännöksessä, ja jonka jatko-osalla ei ole mitään tekemistä minkään ykkösosan kanssa)…

…on Uwe tehnyt käsittämättömän räpellyksen, joka vaikuttaa pikemminkin komedialta kuin kasariäksöniltä, ja huonolta sellaiselta. Til Schweiger osaa kyllä irvistellä Jack Carverina (joka selitetään koodinimeksi Amerikan takamaille emigroituneelle GSG-9:n miehelle, hah), mutta asennevammaisista onelinereista ei ole tietoakaan, ja ilman niitähän ei kasariäksönsankari ole oma itsensä lainkaan. Ja muutenkin Schweiger vääntää roolia väkisinkin ihan liian kilttiin suuntaan. CIA-agentista reportteriksi uudelleenkirjoitettu Valerie oli pelissä yhtä asennevammainen paha tyttö, mutta Emmanuelle Vaugnier tyytyy räpsyttelemään silmiään ja olemaan avuton. Lisätään rasittava lihava comic relief (ei sentään musta) joka huutaa mökeltää puoli leffaa, toistetaan ja pitkitetään huonoakin vitsiä kunnes verinoro valuu korvasta, keskeytetään toiminta aina välillä, sikäli kun toiminnan edes toiminnaksi huomaa. Uwe ei malta luonnollisesti varastaa lainkaan yhtä paljon kuin peli, vaan koska on alan tohtorismiähiä, keksii lähes kaiken itse, ja metsään menee.

Nimenomaan metsään, ei viidakkoon, sillä budjetin pienuus on siirtänyt toiminnan Tyynenmeren saarilta USA:n luoteisrannikolle, ja lennokkaimmista ideoista, kuten uponneesta lentotukialuksesta, valtavista laboratoriokomplekseista, varastetusta ydinkärjestä ja kriittisellä hetkellä purkautuvasta tulivuoresta on pitänyt luopua. Samaten pelin erilaiset trigen-mutantit on korvattu kymmenellä samasta sapluunasta valetulla “supersotilaalla” jotka on maskattu vitivalkoisiksi ja joita pompautellaan trampoliineista. Laboratoriokin on “naamioitu” sahaksi. Eihän tiukka äksöni välttämättä vaadi isoa budjettia, mutta silloin on parempi ehkä käyttää jotain vähemmän suureellista ideaa kuin hullun tohtorin supermutantteja. Tai myöntää tappionsa ja tehdä Nato Commandon tyylinen parodia.

Elokuva tiivistyy jokseenkin Udo Kierin alistuneeseen ja mielenkiinnottomaan roolisuoritukseen pääpahis Kriegerinä, josta suorastaan huokuu tunne “kiviäkin kiinnostaa tää skeida, mut jaksan nyt viel vähän et saan sit sen palkkashekin”. Onneksi Hollywood remakettaa leffat tasosta riippumatta nykyään jo alle viiden vuoden horisontilla, joten pianhan tästäkin saadaan edes keskinkertainen versio…

Babylon A.D. (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0364970/
Scifi/toiminta, peukalo alaspäin

Plussaa:

  • Ihan kuin Cyborg…
  • …mutta ei sisällä Van Dammen ristiinnaulitsemista

Miinusta:

  • Ihan kuin Cyborg…
  • …mutta ei sisällä Van Dammen ristiinnaulitsemista

Apropoo, tästäkin saadaan kivaa versionhallintaa aikaiseksi. Alkuperäinen leikkaus oli 160 minuuttia (!) mutta kaikkien toiminnanjanoisten sankari, aikamme legenda, 20th Century Fox leikkasi tästä 100-minuuttisen euroversion ja 90-minuuttisen jenkkiversion. Vähemmän yllättäen ohjaaja on irtisanoutunut molemmista, tosin 160 minuuttia toimintaelokuvan pituudeksi on yksinkertaisesti liikaa. Ja sikäli ideat alkavat jo tuon sataminuuttisen loppupuolella mennä sen verran hönöiksi, ettei lisää samaa ainakaan leffaa pelastaisi…

Death Race (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0452608/
Kaahaus/toiminta, peukalo ylös

Ei pärjää originaalille paitsi tietysti teknisesti, mutta viihdyttää ja tarjoaa kliseistä hupia kuitenkin ainakin yhden, potentiaalisesti useammankin katsomiskerran verran.

Siis haloo. Viekkaudella ja vääryydellä vankilaan joutunut pääpari oli aiheena lypsetty kuiviin jo The Running Manin aikaan. Eikö post-9/11 maailmassa todellakaan voida edes pistää päähenkilöiksi rehellisen härskejä paskiaisia? Entä eikö post-9/11 maailmassa saa antaa pisteitä jalankulkijoiden splättäämisestä vaan pitää eristää ralli sisäradalle ja antaa vain rikollisten ja fasistivartijoiden kuolla? Entä eikö kiintiöafroamerikkalaiselle riitä olla se loppuun asti selviävä comic relief, vaan nyt saman hahmon pitää edustaa myös seksuaalivähemmistöjä? Ja miksi kiinalainen ajaa Porschella, kyllähän se nyt olisi paremmin sopinut Arjalaisveljeskunnan tyyliin? Kyllä, freudilainen symboliikka (jossa autot syöksyvät tunneliin ja voihkivat naiskartturit joutuvat seipäiden, kaiteiden tms. lävistämiksi) on ilmiselvää, samaten elokuva myöntää tahattomasti itsekin oman agendansa: “katsojaluvut nousuun, tarvitaan autoja, räjähdyksiä ja beibejä, mitä väliä, onko järkeä”. Ikävää vain, että originaalin absurdi huumori ja ilkeä asenne tehosivat paremmin kuin miljoona CGI-tehostetta. Statham on kyllä äijjä kahdella, ellei peräti kolmella jiillä mutta originaalissakin oli äijjät David Carradine ja Syltty.

Mutta aseistettujen autojen romurallia on mahdotonta kokonaan ryssiä. Samaten puseron etumuksen hölskymistä kun kulissiautoa keikutetaan. Ja se tykkirekka on kewl. (Päähenkilön vaimoa esittävä Janaya Stephens on muuten niin hot että kiilasi omalle top-100-listalleni samantien.)

PS. Ei muuten ihme että Foortti on menossa konkurssiin, kun Ritari Ässän rebootin lisäksi on raha puhunut tämänkin leffan päätähdeksi uuden Mussen, vieläpä kera teknisten tietojen esittelypuheen.

Max Payne (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0467197/
Toiminta, peukalo alas

20th Century Foxin ihmeelliset seikkailut PG-13 -reitattujen “toiminta”elokuvien maailmassa jatkuvat yhdistettynä kiroukseksi muodostuneeseen pelifilmatisointigenreen, ja jälki on sen mukaista. Vaikka Matrixin jälkeen bullet time onkin ollut lähinnä kirosana, niin heroic bloodshed -genre on muutakin, kuten melutraamaa, verisuihkuja ja traagisia kohtaloita. Niin, ja pateettisuudessaan koominen kertojanääni olisi sopinut tähän kuin onttokärkiluodit Desert Eagleen. Odotuksissa sis oli äärimmäinen Woo-pastissi rankalla Sin City -kuorrutuksella

Ja paskat. Eihän tässä ole bullet timeäkään kuin parissa kohtaa (ja monologikin vain alussa). Paitsi että leffan eka tunti, jonka aikana ei tapahdu yhtään mitään, kyllä tuntuu etenevän kuin bullet timessa. Mark Wahlberg tavoittaa kyllä hyvin Ison Pipin ummetusirvistyksen, ikävää vain että se ei riitä kannattelemaan ns. juonta edistäviä kohtauksia. Mila Kunis taas osaa lähinnä töröttää huuliaan Monana, minkä ilmeisesti ohjaajakin on huomannut ja leikkauttanut tytön osuudet minimiin, jopa siinä määrin että juoni on lopputuloksena täysin käsittämätön. Olga olisi kyllä ollut parempi Mona, ja varastaa show’n käväistessään valkokankaalla. Ja mikä aivopieru oli laittaa jatko-osaa petaava loppukohtaus lopputekstien jälkeen?

Toimintakohtaukset ovat pääsääntöisesti (p)onnettomia, ja ovat silmänräpäyksessä ohi. Kansaa jakanut (ja itse diggailemani) Shoot’Em Up hoiti nämä mallikkaasti, siitä olisi sopinut ottaa oppia. Parissa kohtaa tosin on tavoitettu jotain pelin upeasta visuaalisesta tyylistä ja hengestä. Ja vaikkei se verellä läträäminen olekaan itse tarkoitus, niin jotenkin on uskottavampaa ja dramaattisempaa että sankari raahautuu eteen verissä päin (vrt. Die Hard) kuin että sankari ontuu, mutta luodit ovat nähtävästi tehneet vain reikiä vaatteisiin. Välillä tulee outo déjà vu, aivan kuin seuraisi vanhan videolain aikaista leikeltyä versiota. Toisaalta, ei edes DVD-versioon lisätty veri tätä katastrofia enää korjaa.

Sentään Valkyr-huumeen aikaansaamat hallusinaatiot ovat komeita, mieleen tulee melkein se kun Pyynö-jänis otti HUUMEHIA! Toki silloin näkee DEMOONEJA ja kuulee korvissaan HEVIROKKIA!

Ei tämä silti edes pelifilmatisointien paskimmasta päästä ole, mikä kertoo enemmän genren tasosta kuin tämän eepoksen laadusta. Mene ja tiedä – kertaakaan en ole Uwe Boll -elokuvaa katsoessani haukotellut, toisin kuin tätä.