http://www.imdb.com/title/tt0400426/
Toiminta, peukalo alas
Totesinpa aikanaan kun projektista ekan kerran kuulin, jotta “Kokooja meitä varjelkoon siltä, miten Boll tämän kaiken selluloidille tulkitsee, mutta kunhan siinä nyt vain on 20-metrisiä tulipalloja, CGI-mömmöjä, runsaasti tekoverta ja 715517 niin se riittää.”
No ei ollut mitään näistä.
Ei olisi pitänyt riemuita. Postal jäänee näillä näkymin Uwen parhaaksi leffaksi, nyt ollaan tutulla levelillä. Ei edes House of the Deadia grindaamassa, vaan ihan Alone in the Dark -dungeonissa asti. Ottaen huomioon, että pohjana oli videopeli, jonka juoni oli tekosyy varastaa kaikista kasarin toiminta- ja scifirymistelyistä ja kierrättää kaikki mahdolliset kliseet (ja joka oli vieläpä tyystin erilainen aina eri konsolikäännöksessä, ja jonka jatko-osalla ei ole mitään tekemistä minkään ykkösosan kanssa)…
…on Uwe tehnyt käsittämättömän räpellyksen, joka vaikuttaa pikemminkin komedialta kuin kasariäksöniltä, ja huonolta sellaiselta. Til Schweiger osaa kyllä irvistellä Jack Carverina (joka selitetään koodinimeksi Amerikan takamaille emigroituneelle GSG-9:n miehelle, hah), mutta asennevammaisista onelinereista ei ole tietoakaan, ja ilman niitähän ei kasariäksönsankari ole oma itsensä lainkaan. Ja muutenkin Schweiger vääntää roolia väkisinkin ihan liian kilttiin suuntaan. CIA-agentista reportteriksi uudelleenkirjoitettu Valerie oli pelissä yhtä asennevammainen paha tyttö, mutta Emmanuelle Vaugnier tyytyy räpsyttelemään silmiään ja olemaan avuton. Lisätään rasittava lihava comic relief (ei sentään musta) joka huutaa mökeltää puoli leffaa, toistetaan ja pitkitetään huonoakin vitsiä kunnes verinoro valuu korvasta, keskeytetään toiminta aina välillä, sikäli kun toiminnan edes toiminnaksi huomaa. Uwe ei malta luonnollisesti varastaa lainkaan yhtä paljon kuin peli, vaan koska on alan tohtorismiähiä, keksii lähes kaiken itse, ja metsään menee.
Nimenomaan metsään, ei viidakkoon, sillä budjetin pienuus on siirtänyt toiminnan Tyynenmeren saarilta USA:n luoteisrannikolle, ja lennokkaimmista ideoista, kuten uponneesta lentotukialuksesta, valtavista laboratoriokomplekseista, varastetusta ydinkärjestä ja kriittisellä hetkellä purkautuvasta tulivuoresta on pitänyt luopua. Samaten pelin erilaiset trigen-mutantit on korvattu kymmenellä samasta sapluunasta valetulla “supersotilaalla” jotka on maskattu vitivalkoisiksi ja joita pompautellaan trampoliineista. Laboratoriokin on “naamioitu” sahaksi. Eihän tiukka äksöni välttämättä vaadi isoa budjettia, mutta silloin on parempi ehkä käyttää jotain vähemmän suureellista ideaa kuin hullun tohtorin supermutantteja. Tai myöntää tappionsa ja tehdä Nato Commandon tyylinen parodia.
Elokuva tiivistyy jokseenkin Udo Kierin alistuneeseen ja mielenkiinnottomaan roolisuoritukseen pääpahis Kriegerinä, josta suorastaan huokuu tunne “kiviäkin kiinnostaa tää skeida, mut jaksan nyt viel vähän et saan sit sen palkkashekin”. Onneksi Hollywood remakettaa leffat tasosta riippumatta nykyään jo alle viiden vuoden horisontilla, joten pianhan tästäkin saadaan edes keskinkertainen versio…