Night at the Museum (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0477347/
Komedia, peukalo kirotaan alas

  1. Jos olet amerikkalainen yh-isä, olet työtön luuseri.
  2. Jos olet amerikkalainen yh-isä, ex-vaimosi on hyvintoimeentuleva uranainen jolla on rikas uusi poikaystävä.
  3. Jos olet amerikkalainen yh-isä, kersasi on aina ylisöpö.
  4. Jos olet amerikkalainen yh-isä, niin et kelpaa lapsellesi omana itsenäsi, vaan ainoastaan jos kykenet johonkin yliluonnolliseen suoritukseen.
  5. Jos olet amerikkalainen yh-isä, niin ainoa tapa saada naisseuraa on tehdä jokin yliluonnollinen suoritus, niin isotissiset töröhuulet lankeavat jalkoihisi.
  6. Jos olet amerikkalainen yh-isä, niin ilkeä pomosi muuttuu joviaaliksi selkääntaputtelijaksi heti kun teet jotain yliluonnollista, muuten potkut uhkaavat koko ajan.
  7. Jos tehdään Hollywood-elokuva, siinä pitää aina olla mukana hauska musta mies ja hauska pieni käppänä.

Ottaen huomioon Hollywood-elokuvien juonikuvioiden yleisen realismin tason, museoesineet henkiin herättävän muumion kirouksen hyödyntäminen em. yliluonnollisena saavutuksena on itse asiassa sieltä realistisemmasta päästä. Ei sikäli, loppupuolella elokuva alkoi paranemaan kun heh-heh-huumori ja ylisentimentaalisuus antoi tilaa absurdille toiminnalle ja ajoittain jopa viihdyin. Carla Guginolla tosin oli ihan liian löysät ja/tai peittävät vaatteet että se riittäisi nostamaan edes elokuvaa.

Kaikkea sitä joutuukin katsomaan naisseurassa.

Pearl Harbor (2001)

http://www.imdb.com/title/tt0213149/
Lentoelokuva, peukalo ylös

Katsoin taas kerran Pearl Harborin. Onhan se tyypillinen Hollywood-spektaakkeli (lue: hauska musta mies, hassu änkyttäjä, vanhat vitsit kierrätetty, ennalta-arvattava loppu), mutta minusta silti ihan viihdyttävä. Maailma on täynnä sitä paljon huonompia elokuvia.

—

Vaikka Pearl Harborista sen umpikliseidyyestään huolimatta pidänkin, on pakko yskäistä tässä vaiheessa, ja todeta, että elokuva on samalla lailla autenttisuuteen pyrkivää kuin Suomen ulkopolitiikka oli Neuvostoliiton aikaan puolueettomuuteen pyrkivää.. Autenttisuutta tai realismia Pearl Harborissa on (militariafriikin silmin) tuskin edes sen vertaa kuin iki-ihqussa Top Gunissa. Joka voittaa kaikilla muilla sektoreilla

  • Ensinnäkin, japsilentokoneiden maalaus on totaalisen pielessä. Japanin laivaston lentokoneita ei maalattu vihreiksi ennen vuotta 1943, kun Japanin melkein kaikki lentotukialukset oli jo upotettu ja koneet joutuivat toimimaan maakentiltä. Ehjinä säilyneistä koneista tosin iso osa on juuri loppusodan väreissä, eli jos niitä nyt sitten oli käytetty lähiotoksiin, niin virhe olisi vielä juuri ja juuri hyväksyttävissä. CGI:nä luoduissa koneparvissa tälle ei olisi ollut mitään perustetta
  • Muutamassakin hyökkäysotoksessa joissa pitäisi olla 1940-luvun alun taistelulaivoja ja risteilijöitä näkyy selkeästi kovin kovin nykyaikaisen näköisiä hävittäjälaivoja, joiden päälle on tökerösti pastetettu CGI-räjähdyksiä.
  • Totta kai hyökkäyksessä käytettiin pelkkiä palopommeja, muuten ei voine selittää niitä vaaaaaaltavia tulipalloja joita syntyy vaikka pommin osuessa lennonjohtotorniin.
  • Taistelulaivoilla on näköjään mielenkiintoinen tapa kaatua. Ne kun kaatuvat niin, että kyljellään olleessaan niistä on 90% pinnalla (eli enemmän kuin uidessaan) siten, että vain toinen kylki on pikkaisen vedenpinnan alla.
  • Sen sijaan, että edes teeskenneltäisiin suojautumista, kannattaa erityisesti ilmahyökkäyksessä lähteä juoksemaan avoimen kentän poikki. Erityisesti silloin, kun viholliskoneet tulittavat kenttää konekiväärein. Erityisesti silloin, jos hetkeä aiemmin on ollut hiekkasäkkien takana suojassa
  • Ei ihme, että Doolittlen osasto ei lopussa näe maata lainkaan, laskevan auringon suunnasta päätellen he kun lentävät Japanista itään päin.
  • Samaten, mitä hyötyä oli muka matalalentokoulutuksesta, jos kerran it-tulen alkaessa päätetään nousta raskaan it-tulen ulottuville, mutta kuitenkin niin matalalle, että konekiväärit ja käsiaseetkin vielä yltävät? (Raskaiden it-tykkien kranaateissa oli herätesytyttimet, jotka oli turvasyistä mahdollista virittää räjähtämään enintään joidenkin satojen metrien korkeudessa, sen sijaan konekiväärien sun muiden kannalta turvakorkeus olisi ollut vasta reilu kilometri…
  • Jne.
  • Itkun hetkeksi katkaisevana positiivisena huomiona (huomatkaa nnirvismi): elokuvan päähenkilöthän ovat tietysti keksittyjä, mutta kaksi ilmaan päässyttä amerikkalaista todella ampui seitsemän japanilaiskonetta alas hyökkäyksen aikana

Dungeons & Dragons (2000)

http://www.imdb.com/title/tt0190374/
Fantasiasekoilu, taikapeukalo alas

Näin sitä muisti pettää. Ei tämä ollutkaan yhtään niin paska kuin muistin.

Se olikin jotain vielä äärettömän paljon paskempaa. Jos viiden minuutin kuluttua elokuvan alusta alkaa kaivata Böllverseen, niin se ei voi olla hyvä merkki. Ei voi käsittää, mitä aineita tekijätiimi ja näyttelijät ovat vetäneet, ja samaten ne tuotantoyhtiön jehut jotka tämän ikinä päästivät teatterilevitykseen asti, oletettavasti samaa ”taikapölyä” jota elokuvassa kovasti heitellään. Näyttelijätyö, käsikirjoitus, efektit, lavastus, musiikki (jota on noin viiden sekunnin luuppi, jota kelataan koko ajan), ihan kaikki laskettelee alleen. Jeremy Ironsin väännellessä naamaansa hassusti noin sadannen kerran aloin miettiä, että katsoja ei enää kuulu elokuvan kohderyhmään, jos osaa lukea tekstitystä. Ja siihen hassuun mustaan mieheen verrattuna Jar Jar Binks on hillitty ja hienovarainen.

Kokonaan oma lukunsa on totaalisen WTF? loppu. No ilmankos oli WTF, kun alkuperäinen lopetus oli leikattu pois. Nythän päähenkilöt vain muuttuvat elokuvan lopussa ihmeellisiksi valopalloiksi jotka zingahtavat pois ruudusta. Alkuperäisessä lopussa olisikin ollut tämän jälkeen fade-in pelipöytään, jonka ääressä olisivat istuneet päähenkilöiden näköiset pelaajat, eli siis viiden pennin shölömölö-imitaatio “ZOMFG SE EI OLLUTKAAN TOTTA!!1122”. Jostain syystä tämä pudotettiin pois, ja tilalle ehdittiin jo filmatakin Warssia rippaava palkintojenjakoseremonia. Kun tajuttiin, että se olisi ollut liian laadukas tähän tekeleeseen, niin sekin leikattiin pois ja jätettiin vain poistettujen kohtausten joukkoon.

Niin, ja mitäköhän tällä tursakkeella oikein edes on tekemistä Dungeons & Dragonsin kanssa? Hahmoluokkien namedroppailua ja yhtä (fluffin vastaisesti käytettyä) beholderia lukuunottamatta mikään ei muistuttanut siitä, ellei läjää geneerisiä fantasiakliseitä lasketa (haltiasamoojattaren G-kuppista tissihaarniskaa unohtamatta), ja magiakin toimii kovin eri lailla kuin Forgotten Realmsissa/Krynnissä/Greyhawkissa/jne.

No, Nnirvi tiivistikin elokuvan silloin joskus kaikenkattavasti (pyydän anteeksi jos sitaattini on epätarkka): “kuin autokolari, hirveää katsottavaa, mutta poispäinkään ei malta katsoa, koska silloin saattaisi jäädä näkemättä jotain”.

A Bridge Too Far (1977)

http://www.imdb.com/title/tt0075784/
Sotaleffa, peukalo alas

ABTF:hän on kuuluisa siitä, ettei se oikein yritäkään olla muuta kuin kolmetuntinen dokumenttielokuva (ja huhu valitettavasti pitää paikkansa). Toisin kuin The Longest Day, jossa John Wayne valloittaa koko Ranskan istualtaan (ei sikäli että neljättä seinää rikkovat cameot ja isommatkin roolit olisivat elokuvallisesti sen parempi ratkaisu).  Huvittavasti tosin molemmat perustuvat Cornelius Ryanin kirjoihin näistä taisteluista

Järjetön pituus selittynee sillä, että studiopomot olivat tuolloin vielä itse sodassa ollutta sukupolvea, ja että isot spektaakkelit olivat vielä muotia. Samaten, ennen CGI:tä isot joukko-otokset, wanha sotakalusto (silloin kun ei leikitty vanerilevyillä tai maalattu nykykalustoa vanhan näköiseksi) jne. maksoi maltaita, joten samalla rahalla filmattiin sitten vähän enemmänkin.

The Running Man (1987)

http://www.imdb.com/title/tt0093894/
Kasariäksön, peukalo onelinerin saatteleman ylös

Kuten tunnettua, leffahan perustuu löyhästi Stephen Kingin salanimellä Richard Bachman kirjoitettuun kirjaan. Löyhästi siksi, että onhan siinä samaa jopa nimi ja idea tulevaisuuden TV-show’sta. Tarinahan (todenperäisyydestä en tiedä) kertoo, että King oli ystäviensä kanssa katsomassa elokuvaa ensi-illassa. Tutut sitten kysymään kirjailijalta joka välissä, mitä seuraavaksi tapahtuu. King siihen, jotta “mistä minä tiedän”.

Sen lisäksi, että leffa on silkkaa loistokkuutta alusta loppuun, se on äärimmäisen nerokas satirisoidessaan tosi-TV:tä vuosia ennen tosi-TV:n paisumista pandemiaksi. Vaikka leffa löytyy DVD:näkin, se on silti pakko katsoa myös töllöstä aina kun se tulee (kiitettävän usein), sen verran klassisia onelinereitä se on täynnä.
-Killian! Here’s your Sub-Zero. Now… plain zero!
-Jesus Christ! -Guess again!
-I’ll be back! -Only in a rerun!

Niin, sen verran vielä, että elokuvasta pitäminen on suoraan verrannollinen siihen, mitä pitää klassisesta kasariäksönistä.

Ghostbusters (1984)

http://www.imdb.com/title/tt0087332/
Komedia, peukalo ylös

Nostalgianväristenkin lasien läpi Ghostbustersin tehosteet näyttävät nykyään aika karmeilta. Se yksi tyyppi väkijoukossakin näyttää aivan Ron Jeremyltä. Eikun…

Itse asiassa, tekoajankohta huomioiden leffan tehosteet ovat oikeasti ihan OK. Enkä kyllä osaa sanoa, paljonko CGI tilannetta edes parantaisi.

Tai no, protonipyssyköitten säteistä lähtisi lens flaret, ja Marsipaanimies pistäisi Manhattanin oikein kunnolla remonttiin niin että tasavärisillä tekstuureilla pinnoitetut vektorikappaleet lentelisivät. Eli ei siis mitenkään.

Judge Dredd (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0113492/
Toiminta, tuomio harkinnan jälkeen: peukalo ylös

Tätä en ollutkaan katsonut pitkään aikaan, ja täytyy todeta että vaikka elokuva ottaakin taiteellisia vapauksia lähdemateriaalin suhteen, se on pehmennetyssäkin tylyydessään silti viihdyttävä. I cannot break the law. I AM the law! Tietysti, vielä nihilistisempi asenne ja sarjakuvalle uskollisempi sovitus, ja juoni vaikka Operaatio Maailmanlopusta olisi ollut poikaa.

Kuinka ylös peukalo kohoaa, riippuu siitä kuinka monta radikaalikonservatiivia katsomossa istuu.

The Shawshank Redemption (1994)

http://www.imdb.com/title/tt0111161/
Draama, peukalo alas

Mitvit? IMDB:n toiseksi paras (kirjoitushetkellä: 2010 tilanne on vielä synkempi, t. aikamatkustaja)? Oma luonnehdintani olisi lähinnä “keskinkertainen”. Toisaalta, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä.

Ihan sama millaista Kingiä, leffa/minisarja/tms. on sitä parempi, mitä vähemmän sillä on tekemistä “Amerikan Päätalo” Kingin jorinoitten kanssa.

DOA: Dead or Alive (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0398913/
Toimintakomedia, p… pe… peukalo ylös

Normaalisti roskatoimintaelokuvia fanittava Elitisti haukkui elokuvan lyttyyn. Taas on menty Almodovar-vaihde silmässä viihdekuviin, tai sitten toivottu turhaan että Hollywoodissa tehtäisiin isolla rahalla kunnon eksploitaatiota. Tämä kun on nykyisellään jokseenkin täydellinen viihteellinen toimintakomedia. Tosin siitä olen samaa mieltä, että bikinintäytettä (kun ne nyt päällä kuitenkin pysyvät) oli tietysti turhan vähän peleihin verrattuna. (Sitä taajaan viljeltyä väitettä, en kuitenkaan allekirjoita, että pornotähdillä filmattu versio olisi lainkaan parempi, koska heidän eläytymis- ja näyttelijänkyvyillään – taistelukoreografioista suoriutumisesta puhumattakaan – leffa aiheuttaisi lähinnä syvää myötähäpeää.) Ja saisi sitä vertakin olla. Mutta sitten oltaisiin ehkä jo enemmän eksploitaation kuin Charlien enkelit -henkisen toimintakomedian puolella. Ja sitten puhuttaisiinkin jo täydellisestä elokuvasta, ei enää pelkästään tietyn genren sisällä.

Malttamattomana kämäisiä piraattiversioita katseltuani (koska suomalainen levittäjä kusi hommat ja pisti tämän suoraan videolle aiemmista lupauksistaan huolimatta: terveisiä vaan, näin sitä rahoja menetetään) totesin, että vasta DVD:n myötä ymmärsin täysin elokuvan taiteelliset aspektit. Vesipisarat ihoon liimautuvan, läpikuultavan topin pinnalla näkyvät paaaaljon paremmin kuin XviDissä. (Ja valkokankaalla olisivat näkyneet vielä paremmin.)

Jaa, niin, ja tämähän oli samalla myös toistaiseksi paras pelielokuva. Voisin taas tietysti nillittää siitä, kuinka pelien universumi hahmojen taustaa myöten on väännetty uuteen uskoon, mutta en viitsi, koska senkin ajan voi käyttää katsomalle leffaa pysäytyskuvana yhä uudestaan ja uudestaan…

Commando (1985)

http://www.imdb.com/title/tt0088944/
Toiminta, peukalo ylös

Commando on klassikko. Piste. Ei se mikään parodia ole, vaan toimintakomedia. Ja ehdoton klassikko.

“Do you remember, Sully, when I said I would kill you last?”
“That’s right, Matrix, you did!”
“I lied.”

Elokuvahan on täynnä totaalisen epäloogisia yksityiskohtia, mutta hauskinta siinä on rytmitys. Alkupuoli menee ihan normaalilla toimintaelokuvatahdilla, mutta finaalihan, alkaen siitä, kun Ah-nuld ottaa puutarhatyökalut parempaan käyttöön, on yksi elokuvaväkivallan ennätyksiä, kun vajaassa viidessä minuutissa tulee yli 100 ruumista jotka nähdään valkokankaalla.