Asiattomuuksia elokuvista ja tv-sarjoista
http://www.imdb.com/title/tt0206634/
Scifi, peukalo alas
Jarmo Puskala Star Wreckin tekijätiimistä kommentoi aikanaan Wreck-foorumilla näin:
“Jostain syystä oikeistolaiset, jotka valittavat Children of Menin olevan vasemmistolaista propagandaa ja täten täyttä sontaa, pelottavat minua enemmän kuin valittavat oikeistolaiset yleensä.”
Be afraid. Be very afraid.
http://www.imdb.com/title/tt0217869/
Ylläripyllärilopetus, peukalo alas
Kun on nähnyt yhden Shölömölö-elokuvan, on nähnyt ne kaikki. Voisi setä keksiä vähitellen uuden juonen ettei arvaisi aina, että loppu onkin “ovela” ja kumoaa koko muun elokuvan.
http://www.imdb.com/title/tt0113189/
Bond, peukalo alas
Tämä oli ihan OK… parodiana. Ne seuraavat kolme eivät näkymättömine autoineen olleet enää edes kummoista parodiaa.
Njoo, minua risoo tässä eniten se kuittailu Bondista muinaisreliikkinä (ja se katalysaattori). Toiminta on kuitenkin kohdallaan eikä CGI ollut vielä tarpeeksi halpaa puolen elokuvan animointiin.
http://www.imdb.com/title/tt0454824/
Lentoelokuva, peukalo ylös, mutta
Elokuva on näyttävä, umpikliseinen ja historiallisesti epätarkka aitoon Hollywood-tyyliin, mutta silti viihdyttää. Etenkin siksi, ettei 1. rähinän ilmasotaa ole tungokseen asti. Mutta silti pitää nillittää.
Keksittyjen henkilöiden ja ilmiselvien mahdottomuuksien seasta nimittäin eniten pistää silmään täysin väärän lentokonennan valitseminen. No, lennetäänhän The Dawn Patrolin 1939-remakessakin (alkuperäinen 1933-versio näkemättä) vuonna 1915 (!?!) Sopwith Cameleilla Albatros D.V:tä, ja ja jos en väärin muista, niin Fokker Dr.I:siäkin vastaan (vuosi huomioonottaen olisi realistisempaa Airco D.H.2:lla Fokker E.III:a vastaan), ja elokuva on silti ilmataisteluelokuvien klassikko Tosin nykyaikana olisi odottanut ehkä vähän jotain muuta.
1916 amerikkalaisvapaaehtoiset (kuten suurin osa Ranskan ilmavoimista) kyllä lensivät Nieuporteilla, eli se on sentään oikein. Sensijaan briteillä ei ollut vielä tietoakaan SE.5:stä tai Bristol F.2:sta (Sopwith 1½ Strutter, Sopwith Pup, Sopwith Triplane tai Bristol Scout olisivat olleet oikeampi valinta), eikä sakuilla Fokker Dr.I:stä (Halberstadt D.II tai Albatros D.II tai D.III olisivat asianmukaisempia). Fokker Dr.I:tä sitä paitsi ei tehty edes kovin suurta määrää – kone oli jo käyttöön otettaessa kaikkiin muihin hävittäjiin verrattuna hidas ja äärimmäisen vaikea lentää, eikä sitä rivilentäjille siksi paljoa päätynyt. Ässät ja muuten vaan kovat jätkät himoitsivat sitä sen takia, että eivät halunneetkaan irtautua taistelusta (mistä nopeudessa oli apua), vaan kaartotaistella – ja siinähän tuo oli omiaan, kone “kiipesi kuin apina ja kieppui kuin piru”. Koneen valmistus loppui lopulta siksi, että sitä seurannut Fokker D.VII oli nopeampi, ketterämpi, nousukykyisempi, ja ennen kaikkea äärettömän paljon helpompi lentää (ja kaksitasorakenteensa ansiosta myös yksinkertaisempi koota ja ylläpitää).
Niin, ja värityksestä, Manfred von Richthofenin oman laivueen Fokkerit/Albatrosit kyllä olivat monet punaisia, mutta eivät kokopunaisia; siipien alapinta oli sininen, ja esmes velipoika Lotharilla oli koneen takarunko kirkkaan keltainen. Muita punaisia laivueita ei tosin sitten ollutkaan, eli ei se ihan niin mene että koko Luftkreisdienst ässiä lukuunottamatta lensi punakoneilla.
http://www.imdb.com/title/tt0457939/
Romanttinen komedia, peukalo alas
Yksin katsoessa olisin vetänyt ranteet auki. Miksi saatanassa romanttisten komedioiden pitää puolessa välissä rainaa muuttua pateettisen sentimentaalisiksi ja aivan liian vakaviksi ja syvällisiksi? Etenkin, miksi tähänkin piti väkisin saada mukaan pari ylisöpöä pikkuvanhaa lapsukaista? Samaten, pitkälti yli kahden tunnin kesto on liikaa hattaraviihteelle. Sellaisena 90-105 minuutin mittaisena, loppuun asti kepeänä tämä olisi ollut vallan kiva välipala (vrt. Radalla eli The Sweetest Thing).
Selkeästi tehty Cameron Diazin “star vehicleksi”, Kate Winsletin osuus on pelkkä sivujuoni. Hyvä niin, koska Cameron on ihQ kun taas Kate haahuilee roolinsa läpi yhdellä itkuisella perusilmeellä, joka oli päällä jo vuonna Titanic. Makuasia, mutta Kate on yksinkertaisesti miscastattu (ja amerikkalaisyleisö ei tunne ketään muuta brittiläistä naistähteä tarpeeksi hyvin), tai vakavien projektien välissä Katen piti saada leivän päälle särvintä. Joka tapauksessa, Katen ilme on koko elokuvan ajan, roolihahmon tunnetilasta riippumatta, sama. Sen, mitä olen ohimennen vilkuillut Katen muita elokuvia (Tahraton mieli, Holy Smoke), niin jotenkin tuo ilme tuntui turhan tutulta. Cameron taas ei ehkä sovi “vakaviin” rooleihin, mutta komedioihin sitäkin paremmin.
Sain muuten kamalia fobioita siitä, että vanhetessaan ja hiusrajansa noustessa Jude Law alkaa näyttää Mr. Kukkakaalipäältä. Niin, ja käsi ylös, jotka uskovat että Jack Blackin näköisellä Teppo Tavallisella olisi oikeasti tsäänssejä filmitähtien suhteen? Odotin edes, että se vanha patu, joka oli vielä ysikymppisenäkin kunnon pelimies, olisi saanut pokatuksi Katen, mutta ei. Se olisi ollut jo liian epäsovinnaista.
Olen selkeästi täysin väärää kohderyhmää tälle.
http://www.imdb.com/title/tt0282303/
(Lasten) scifi-animaatio, peukalo ylös
Olipa kerran avaruus on käsittämättömän vahvaa kamaa, ottaen huomioon että se on lasten piirretty. Ensinnäkin avaruusalusdesign on huippuhienoa, samaten arkkitehtoninen design. Univormuissakaan ei ole valittamista. Etenkään muka-pahojen jeditempialaisten, joiden kovin tutunmalliseen univormuun kuuluu punainen käsivarsinauha, jossa on valkoisen ympyrän sisällä musta väkänen… (Indoktrinaatio jatkuu sillä, että hyviksillä on huonosti naamioitu EU:n, tai silloisen EEC:n, lippu.) Loogisesti lastenpiirretyssä Planeettaliiton käsiaseet vain tainnuttavat, mutta loppupuolen avaruustaisteluissa on jo sellaista skaalaa, että jää warssitkin toiseksi eeppisyydessä. Tarinatkin toimivat, ns. opetuksellinen materiaali on naamioitu hyvin muun annin sekaan, ja yllättävän vakaviinkin eettisiin kysymyksiin pureudutaan.
Avausjaksossa on muuten huvittava kämmi: nähtävästi Liiton poliisivoimat ovat melkoisella Ned & Jimbo -linjalla, sillä hyperavaruudessa (ylivalonnopeudessa) pakenevalle alukselle lähetetään radiolla pysähtymiskäsky. Kun jostain syystä (mistäköhän?) käskyä ei totella, on pakko alkaa ampumaan varoituslaukauksia. “IT’S COMING RIGHT AT US!”
http://www.imdb.com/title/tt0416871/
Suomi-wuxia-camp, peukalo alas
Voi elämä. Olisivat jättäneet tämän elokuvan vain niihin trailereihin. Ne olivat sentään hienoja.
“Suomalaisia” osuuksia katsellessa tekee mieli repiä silmät ja korvat päästään, johtuen ala-arvoisesta näyttelijätyöstä, korneista vuorosanoista ja sinällään hyvän juonen pölhöstä toteutuksesta. Siinä vaiheessa, kun kaupallisen elokuvan näyttelijät vaikuttavat Nato Commandon koe-esiintymisissä reputtaneilta, niin hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida. “Kiinalaisissa” osuuksissa taas meinaa nukahtaa, kun niissä lähinnä vain pönötetään. Kaunista on kuvaus, joo. Tosin näistä osuuksista taitava leikkaaja vielä rakentaisi toimivan elokuvan, ilman nyky-Suomeen sijoittuvia osuuksia.
Musiikki on leffan parasta antia. Kaikki taistelukohtauksetkin nähtiin jo trailerissa. Teknisesti leffa on kyllä moitteeton, mutta niin on vessanpönttökin.
Kokonaisvaikutelma oli pelottavan samanlainen kuin surullisenkuuluisassa Kohtalon kirjassa.
http://www.imdb.com/title/tt0381061/
Bond, peukalo ylös ihan ilman hilavitkuttimia
Nelisen vuotta sitten teilasin armottomasti edellisen Bondin, Kuolema saa odottaa. Brosnanin pehmo-Bondin, ala-arvoisten käsisten, CGI:n ylikäytön ja katsojien aliarvioinnin myötä saaga oli vajonnut jo alle kaiken arvostelun. Ilmeisesti Broccolin perikuntakin tajusi tämän, eikä tyytynyt tekemään Lucaseja ja vain rahastamaan vanhojen elokuvien n:nellä Special Editionilla. Sarjaan saatiinkin tervetullut täyskäännös, aloittamalla jatkumo alusta ja miettimällä kaikki uusiksi, ja luonnollisesti netti on täynnä whinetystä tyyliin ”WORST BOND EVAHH!!!11one111eleven!”, ”Daniel Craig is not Bond”, ”Brosnan is the Real Bond”, ”LOLOL, Bond In Name Only Flops At Box Office” jne.
Lyhyestä virsi kaunis, Casino Royalen kolmas filmatisointi on samaa Bondeille, kuin mitä Batman Begins oli Batmaneille. Toinen vertaus, muistatteko aina, kun mietitte, miten hyvä Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa olisi voinut ollut, jos siinä olisi ollut kunnon nimiroolin esittäjä? No, nyt kysymykseen on vastattu, vaikka leffa onkin eri.
Ensimmäisenä hyppää silmille, että leffa alkaa tyylikkäällä, selkeästi 50-luvun noir-tyyliin mustavalkoisesti filmatulla johdantojaksolla (kenties viittauksena joko Flemingin kirjaan tai pikemminkin sen ensimmäiseen filmatisointiin, siihen 50-luvun tv-versioon siis). Poikkeuksellisesti pyssynpiippu-ja-verilammikkokin tulee vasta johdannon jälkeen, ennen alkutekstejä. Mutta toimii näinkin todella hyvin.
Ennakkoon herätti eniten ihmetystä se, miten Craig sujuttautuisi rooliin. Aiempiin esiintyjiin verrattuna Craig on tyystin tavallisen näköinen. Tietysti, salaiselle agentille on eduksi, jos hän on keskimittainen ja hänellä on maantien värinen tukka eikä mieleen jääviä kasvonpiirteitä; vain kasvot väkijoukossa. Mutta miten se sopisi hurmuriherrasmies Bondille? Yllättävän hyvin. Se pikemminkin vain korostaa sitä, että Bond on itse asiassa lievästi sosiopaatti, ja hurmaa naiset pikemminkin kyvyllään havainnoida ja teeskennellä, äärettömällä itseluottamuksellaan, ja lipevyydellään, kuin komeudellaan. Bond ei myös ole vielä (ensimmäisillä komennuksillaan kun on) ole täysin erehtymätön ja voittamaton, ainoastaan lähes. Muutenkin, Craigin Bond on sopivan karski pehmo-Brosnanin jälkeen. Jopa karskimpi kuin Connery. Mutta samalla Bondin huumori on Mooren Bondiakin mustempaa ja kierompaa. Daltonista muistuttaa taas Bondin vimmainen päättäväisyys. Itse asiassa pelottaa sanoa yhden elokuvan perusteella, mutta Craigin Bondissa melkeinpä yhdistyvät aiempien Bondien hyvät puolet. Parasko? Tätä menoa kyllä.
Le Chiffre on toki siinä mielessä klassinen roisto, että hänellä on asennevamma, arpinaama, astma ja vuotava silmä. Mutta raukka pelkää eikä hänellä ole suunnitelmaa maailman hallitsemiseksi – tosin tämähän on ymmärrettävää, sillä taustalla häärivälle, terrorismin ja sisäpiirikauppojen parissa puuhastelevalle ”Organisaatiolle” Le Chiffre on pelkkä väliportaan mies, ja häntä valvova Mr. Whitekaan tuskin on The Johtaja. Toivottavasti tulevaisuudessa näemme lisää Organisaatiota. Lieneekö heillä nyt numeroiden sijasta värikoodit? Toisaalta, Craighan on haastatteluissa jo vihjaillut, että iki-ihqu SPECTRE saattaisi tekijänoikeusriidoista huolimatta tehdä paluun… (Tai no, rahapulassaanhan riidankylväjä McClory myi aikanaan oikeutensa Sonylle, joka nykyään omistaa MGM/UA:n, eli siltä kannaltahan ei ongelmaa edes ole.) Tosin Dr. Evil saattaa olla syynä siihen, ettei Blofeld olisi enää entisensä. Ehkä maailma on myös muuttunut ja aikuistunut niin, ettei pelkkä käkättävä eksentrikko salaisen superaseen kanssa ole sieltä uskottavimmasta päästä. Missä tapauksessa Le Chiffre on mallikelpoinen uusiopahis. Mads Mikkelsenin roolisuoritus on myös aidosti mieleenpainuva tuijotuksineen päivineen.
Eva Green Vesper Lyndinä on myöskin vakuuttavan hurmaava. Vesperin hahmokin on sopivan etäinen ja salaperäinen, sekä tiukan asiallinen, kuten kuvaan sopii – toisin kuin tiukoissa minishortseissa juokseva ydinfyysikko. Tosin taas se mieli muuttui – Caterina Murinon esittämä Solange (alkupuolen ”toinen” Bond-tyttö) on enemmän minun makuuni.
Niin, se paljon puhuttu kidutuskohtaus. Craigin Bond onkin kertaluokkaa kovempaa tekoa Brosnanin itkupilli-Bond. Muistelkaa Mel Gibsonia Tappavissa aseissa, niin saatte pienen vinkin… Le Chiffre on siinäkin suhteessa ei-klassinen superroisto, ettei miekkosella ole edes kunnon tykötarpeistoa tai lemmikkieläintä, vaan joutuu turvautumaan vanhan koulun metodeihin. Mikä tietysti on virkistävä poikkeus.
Efektit ovat pääosin vanhan koulun pyrotekniikkaa tai filmin nopeutusta, eivät edellisen osan kaltaista CGI-pelleilyä. Jopa itseironisia, kun Bond juoksee läpi seinästä – paperisellaisesta. Alun takaa-ajo rakennustyömaalla lipsuu pikkaisen liian ninjailuksi seinillä hyppimisineen, muttei liiaksi. Teknisiä vimputtimia on jonkun verran, mutta ne eivät ole pääasia. Eivätkä ole edes mitään varsinaisia ”gadgetteja”. SIM-korttien lukulaite, kannettava elvytyskoje tms. ovat ihan normaalia tekniikkaa (versus lasersäde rannekellossa). Hupaisana yksityiskohtana Ford Mondeon kännykkä-GPS on tänään täyttä arkipäivää, siinä missä 60-luvulla vastaavat ominaisuudet tarjoava laite oli utopistisen scifistinen Q:n viritelmä Bondin Aston Martin -ihmeautoon.
Viittauksia vanhoihin Bondeihin on sopivasti, ei liikaa. Bond voittaa Aston Martin DB5:n korttipelissä, sanailussa mainitaan ”Money” ja ”Penny” ja tilanne huomioon ottaen on ihan se ja sama onko vodkamartini ravistettu vaiko sekoitettu. Puritaanit kurlaavat, kun ei ole Q:ta eikä Moneypennyä, mutta ilmankin tullaan toimeen vallan hyvin. Luonnollisesti Q:n puuttuessa comic reliefiä tarjoaakin M (edelleen mainio Judi Dench), mikä on myös toimiva ratkaisu.
Itse juonesta en ole kertonut mitään, enkä kerrokaan sen enempää, kuin että se on hyvin kirjoitettu, vaikkakin vähän ennalta-arvattava. Ei Bondin persoona nyt niin radikaalisti muutu, kuin ennakkohuhut antoivat olettaa, mutta jonkun verran persoona täsmentyy kuitenkin ”oikeaksi” Bondiksi. Tarinalla on pointtinsa ja se toimii perinteisen trillerin tai dekkarin tavoin. Sekä lopettaa cliffhangeriin, jonka jälkeen alkaa pakonomaisesti odottaa Bond 22:ta. Tsekatkaa itse. Itse asiassa, vaikka elokuvaa arvioisi tavallisena elokuvana ilman Bond-viitekehystä, se olisi silti erinomainen, perinteitä kunnioittava jännityselokuva.
Musiikkikin tukee toimintaa loistavasti. Pitkin elokuvaa katsojaa kiusoitellaan sillä, että musiikin johtoaihe liippaa läheltä klassista Bond-teemaa, mutta ei kuitenkaan ole se – aina viime hetkellä soi vähän nuotin vierestä tai epätahtiin. Kunnes viimeisinä sanoina kuulemme ensimmäistä kertaa elokuvassa klassisen repliikin ”Bond. James Bond.” Lopputekstit ja viimein se ainoa oikea Bond-teema.
Paras Bond 20 vuoteen sitten Living Daylightsin? Varmasti. Paras Bond koskaan? Liian aikaista sanoa, pitää katsoa useammin ja antaa ajan kulua. Mutta jo nyt harkitsen tätäkin ylisanaa. Päätelkää siitä mitä haluatte.
James Bond Will Return
http://www.imdb.com/title/tt0493430/
Toimii puolen tunnin (miinus mainokset) annoksissa sikäli kun toimii, ei täyspitkänä elokuvana. Tehoa heikentää myös selkeä keskittyminen ei-niin-vaarallisiin temppuihin ja pissakakkahuumoriin. Duudsoneilla sentään on oikeasti hengenvaarallisia temppuja, ja muutakin ideaa kuin ruumiineritteet. Menee silti känniviihteenä. Selvin päin ei.
Arvosanaa en anna, ei tämä ole elokuva.
http://www.imdb.com/title/tt0094291/
Kulttimenojen palvontaesine, peukalo ylöspäin
Leffa olisi täydellinen, jos se älyttäisiin lopettaa Gordon Gekkon “Greed is good” -puheeseen. Ohjaajana Oliver Stone ja pääosissa isä ja poika Sheen, olisiko mahdollisesti elokuvaan liimattu rautalangasta väännetty riistokapitalismin vastainen itkuparkusaarnausloppu? Tosin nykyiselläänkin se on Pyhä Taideteos 80-luvusta. Ennalta-arvattavalla seurakunnalla olemme tahallaan ymmärtäneet väärin elokuvan sanoman ja katsomme sitä 80-luvun nousukautta kunnioittaaksemme.