Juoksuhaudantie (2004)

http://www.imdb.com/title/tt0372359/
Musta komediantapainen, peukalo alas

Ei ollut yhtään hauska, edes sen vähää mitä kirja yritti (epäonnistuneesti) olla. Se Virtasen vaimo kyllä oli hysteerinen, kohtuuton ja todellisuudesta irrallaan tässäkin versiossa, mutta ei riittänyt naurattamaan. Kokonaisuutena jäi samanlainen keskeneräinen vaikutelma kuin kirjastakin. Loppukin oli edelleen töksäyttävä ja tyylilajiltaan täysin väärä, kuin eri elokuvasta (kirjasta).

Event Horizon (1997)

http://www.imdb.com/title/tt0119081/
Scifi/kauhu, peukalo varovasti ylös

“Ihan kiva” kauhuscifi-pätkä, jossa tosin on taas vaihteeksi enemmän aukkoja realismissa kuin laki sallii. Lopetus on taattua Paul W.S. Andersonia. On sillä kai joku kulttisuosio joo. Ei se nyt niin pasha ole kuin monet antavat ymmärtää, mutten voi käsittää joidenkin vuodattamia ylisanojakaan. Olenko muuten ainoa, joka sai Doc Brown -fibat hullun tohtorin linjauksesta loppupuolella? “Eyes? Where we are going, we don’t need no… eyes.”

Okei, no tosi pahasti Warhammer 40,000 -maailmaan kallellaan olevat voivat tietysti mennä aivan täpinöihinsä siitä, että singulariteetin tuolla puolen Warpissa tuntuu odottavan ilmiselvä Kaaoksen valtakunta niin kuin pitääkin, mutta edes minä en ole niin fanaattinen. Sitäpaitsi, tuommoinen ihmeen piikikäs varppihässäkkägeneraattori ei sovi huippumoderniin tekniseen ympäristöön, ei, se vaatii tuekseen valtavia höyryputkia, hydraulisylintereitä, lihaa ja metallia olevia piuhapäisiä servitoreja, ja kaapuasuisia Konepappeja pirskottamassa Pyhää Voiteluöljyä laitteen päälle.

Paycheck (2003)

http://www.imdb.com/title/tt0338337/
Scifi/toiminta, peukalo alas

Joo-o, on Woo-elokuva koska mukana on hidastettu kyyhkysen lento. Ei varsinaisesti suurempaa valittamista, mutta tuntuu että substanssia ei ollut ihan näin pitkäksi elokuvaksi, kun puolessa välissä alkaa junnaamaan ja lopputaistelu on Woonkin standardeilla venytetty, varmaan puolen tunnin mittaiseksi. Tietysti idea tulevaisuuteen näkemisestä on jo sinällään hönö, mutta kyllä tämä silti päihittää satusetä-Spielbergin Minority Reportin 10-0.

Mosquito Squadron (1969)

http://www.imdb.com/title/tt0064699/
Lentoelokuva, peukalo pommiluukusta alas

Joopa joo. Lähes identtinen 633 Squadronin kanssa (josta osa efektiotoksista on kierrätetty) lähes identtisellä juonella ja hieman paremmalla pyrotekniikalla. Taas kerran pitää osua kahden metrin halkaisijaltaan olevaan onkaloon lentämällä hitaasti ja matalalla ilmatorjuntakujassa. Näyttelijätyön ala-arvoisuus on kuitattu sillä, että päähenkilön mainitaan (toistuvasti) olevan tunteitaan peittelevä. Historiallisesta tarkkuudesta on turha edes puhua.

Sitten elokuvan jälkeen tajusin, jotta prkl, väen vängällä mukaan ängetty rakkaustarinahan oli melkein sama kuin Pearl Harborissa, paitsi että loppu meni toisin päin. Järkytys oli sitäkin suurempi, kun tajusin, miten paljon huonompi Hyttysparvi oikeastaan oli.

Silent Hill (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0384537/
Kauhu, hirviöpeukalo alas

Ei se nyt ihan niin mälsä ollut kuin etukäteen pelkäsin, mut en vaan tyksinyt. Liian paljon tuntui siltä kuin olisi seurannut peliä jonkun olan takaa – ei ihme että fanboikaarti on ollut aivan täpinöissään. Olihan siinä omanlaisensa tunnelma, mutta tiukemmalla leikkauksella ja tiivistämällä tästä olisi ehkä saanut paremman. Ehkä. Pidemmällä elokuvassa käännetään sentään reilu splättäysvaihe päälle, mutta sitten leffa lässähtää suoraan M. Night Shölömölöltä varastettuun lopetukseen. Ei näin.

Caligula (1979)

http://www.imdb.com/title/tt0080491/
Eksploitaatiospektaakkeli, harkinnan jälkeen keisari kohottaaa peukalonsa ylös

Mörgh. Mitähän tästä sanoisi. Ison budjetin eksploitaatiota, aina takakannen tekstiä myöten. ”Vain yksi elokuva uskaltaa näyttää kaikki Rooman keisarikunnan perversiot” tjsp. Neurasteeninen ameriikkalainen on varmasti aivan kauhuissaan (iiirgh! rotujen välistä! homoseksuelleja!), kaiken nähnyt eurooppalainen tuijottaa eteensä. Kaksi seksikohtausta erottuu selkeästi päälle liimatuiksi, mutta muuten on vaikea havaita, mitä olisi lisätty jälkikäteen. Toki lihankappaleiden yhteensovittaminen hyökkää päälle joka suunnasta, niin että siihen suorastaan turtuu, mutta aika sekaisin saa olla (suomeksi: minuakin sekaisemmin) jos tätä pornon korvikkeena käyttää. Eksploitaatioperinteen mukaisesti verelläkin läträtään ihan kiitettävästi, joskin ei kovin usein.

Selkeästi otettu se perinteinen linja, että jos on tositarina ja legenda niin kerrotaan legenda – kuva Caligulasta (joka oli kieltämättä oikukas ja täysin epäpätevä keisari, jota hallitseminen ei itse asiassa edes kiinnostanut) täytenä vatipäänä on historiaa kirjoittaneiden vastustajien luoma, ja hänen setänsä ja seuraajansa Claudiuksen kuvaaminen Petelius/Kalliala-sketsistä karanneena muodottomaksi turvonneena vajaamielisenä vammaisena on taas paljon myöhäisemmän ajan legendaa (aikalaisista jopa Claudiuksen vastustajat kuvasivat hänet komeaksi ja älykkääksi, vaikka kärsikin polion seurauksena ontumisesta ja tapasi hermostuessaan änkyttää). Näyttelijätyö roolit huomioiden on sinällään kohdallaan, tosin tämän jälkeen ei ihmekään että nimiroolissa mulkoilleelle Malcom McDowellille alkoi enää olla tarjolla lähinnä psykoottisen pahiksen rooleja (Blue Thunder, Moon 44, Star Trek Generations, Tank Girl, Wing Commander 4:n välivideot, jne.). Peter O’Toolen käriseminen vanhana keisari Tiberiuksena jäi myös mieleen.

Ai niin, oliko leffalla joku pointtikin eksploitaation lisäksi? Kait siinä oli sitä kaksinaismoralismin kritiikkiä, että pikkupoikien hyväksikäyttäjien mielestä (maan tapa tuolloin) aikuista sisartaan himoitseva keisari oli hirrrrveä bärvå. Ja kuinka samaisten pedosetien mielestä tasavallan aikaan oltiin niiiiiin kunniallisia ja siveellisiä että pois alta, on se vaan hirveetä tämä nykyajan rappio (roomalaisella ylimystöllä oli tiettävästi jo puunilaissotien aikaan ns. hyvä pössis päällä). Tai se, että keisarin piti teeskennellä “huolestunutta kansalaista” diktaattorin valtuuksilla, jota “spontaanisti” palvottiin ilman virallista uskonnollista asemaa, mutta jos “ensimmäinen kansalainen” kyllästyi tähän pelleilyyn ja olisi halunnut virallistaa asemansa jumalkeisarina, niin brutusten tikarisormia alkoi syyhyttämään.

Ajankuva on muutoin, eli puvustuksen, lavastuksen jne. puolesta kuitenkin korkeintaan sinne päin – 70-luvun spektaakkelinäkökulmasta siis. Höystettyinä modernistisilla pillerihoureisilla luomuksilla.

Tuo nykyinen DVD-versiohan on 156/149 (NTSC/PAL) minuuttia, mutta isot pojat kertoo, että tästä olisi ollut joskus olemassa 210-minuuttinenkin (joka oli nimenomaan se versio joka suututti muutkin kuin jo esituotantovaiheessa hihansa polttaneen käsikirjoittaja Gore Vidalin). Tiedä sitten olisiko se sen parempi – nykyiselläänkin elokuva junnaa monin paikoin sen verran pahasti paikallaan. Enemmän sisältöä, vähemmän toistoa olisi ollut paikallaan.

Sen verran ainutlaatuinen luomus kuitenkin, että kokonaisuus kääntyy plussan puolelle. Tällaista houretta näkee liian harvoin.

—

Aikamatkustajalta sellaisia terveisiä, että arvostelun kirjoittamisen jälkeen juutuuttiin on upittu ammattilaisvoimin tehty feikkitraileri siitä, miltä moderni remake/re-imagining “Gore Vidal’s Caligula” saattaisi näyttää:
https://www.youtube.com/watch?v=SpUzCyLiMmM

Torque (2004)

http://www.imdb.com/title/tt0329691/
Kaahaus, peukalo alas

Kuvitelkaa, että joku Uwe Bollin filmikoulun oppilas saa kuningasajatuksen tehdä oppilastyönään Fast and Furious -variantti prätkillä. Kuvitelman jatkoksi, ottakaa purkillinen rauhoittavia, jottei paksusuolenne kurista samantien aivojanne.

Tuossa aika hyvä luonnehdinta. Olihan siinä joo fantsua CGI:tä joka oli oikeastaan kyllä pirun tyhmän näköistä.

Jos tämän olisi arvostellut yhdestä viiteen -tähtiasteikolla, niin puolikas Monet Mazurille, puolikas ihQlutuista veitsilävistyssadomasobigoottitypyä esittävälle Jaime Presslylle ja viimoinen puolikas Ice Cuben äärimmäisen hienovaraiselle postmodernille sisäpiirivitsille, onelinerille “Fuck tha Police!”. Olikin ainoa kerta kun elokuva nauratti oikeasti eikä tahattomasti.

Sopivaa aivonpehmikettä Rysälästä palattua, kuitenkin.

Nato Commando (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0774043/

Eksploitaatio/toiminta, peukalo ylös

Täydellinen tuohoase! Suomalaisen Trash Videon toimintaparodia Nato Commando on kerännyt sen verran kulttimainetta kotomaan leffa-aiheisilla boardeilla, että piti tarkistaa, mistä ilmiössä oikein on kyse. Mitä siellä Tampereella oikein sotketaan kraanaveteen, tämäkin on Wreckin lailla sieltä lähtöisin?

Ns. “juonena” Naton kovin kommando Alex Lommo on vetäytynyt Suomen perämetsiin Karhu-pulloja tyhjentämään, ja maalailemaan tyhjistä pulloista asetelmia. Eräänä päivänä entinen pomo, eversti “Fägäri” Fägerlund tulee vieraisille, ja joutuu samantien kidnapatuksi. Lommo päättää etsiä Fägärin, mutta matkaan tulee monta mutkaa, kun juoneen sotketaan Lommon muistikuvia, kansainvälinen suuryritys ja oudot bioasekokeet sekä oudot lonkero-oliot. Lopun “yllätys” ei pitäisi olla yllätys kenellekään, ellei ole nukkunut koko elokuvaa, eikä etenkään jos on lukenut Ruthless Rewievsin legendaarista kasariäksön-opasta (tai edes DVD-kotelon takakannen tekstiä).

Star Wreckin jälkeen on alkanut odottaa indie-elokuviltakin ammattimaista esillepanoa. Meinasin sanoa, että tässä ei ihan ylletty siihen, mutta sitten muistin, että hiljattain näkemistäni suoraan-videolle pätkistä tämä päihittää esmes Iron Eagle IV:n tai Seagal-potkinta The Patriotin niin näyttelijätyön, lavastuksen, musiikin kuin tehosteidenkin saralla mennen tullen, niin otanpa sanani takaisin.

Onhan elokuva indie-voimin tehty parodia, mutta silti jokin tökkii. Onko se tarkoituksellista vai tahatonta, mutta jotenkin tuntuu, että elokuvan ei missään vaiheessa ole edes tarkoitus vaikuttaa liian uskottavalta (edes kasariäksön-standardeilla). Kannatan sitä, että se on tahallista; tekijöillä olisi riittänyt rahkeet parempaankin, mutta koko homma halutaan lyödä tarkoituksella läskiksi ihan sen takia, että täysin kaupalliseen tasoon ei kuitenkaan olisi resursseja. Esmes takaa-ajokohtauksen klaffivirheet, joissa Mitsu Lancer vaihtuu 3-Bemariksi ja takaisin mennen tullen, eivät voi olla enää pelkkää sattumaa. Näyttelijätyö on niin ikään tarkoituksella ylilyötyä, mutta tarkoitukseen riittävää. (Näyttelijöistä muuten ainoa, joka yrittää esittää roolinsa edes jotakuinkin vakavasti, on takautumajaksoissa cameoroolissa Lommon tyttöystävää esittävä, paremmin aikuisviihteen puolelta tunnettu Sabina.)

Jotenkin pätkästä tulee (tunnelman, esillepanon yms. myötä) hieman mieleen surullisen kuuluisan Visa Mäkisen elokuvat. Ratkaisevana erona tosin on, että Visa yritti tehdä elokuvia vakavissaan, mutta tulos oli farssimainen, siinä missä Nato Commando on alun perinkin parodiaa. Elokuva on muutenkin leimallisesti suomalainen, ja vielä nimenomaan tamperelainen.

Itse asia, eli veren lennätys, on toteutettu asiaan kuuluvalla hartaudella. Metalli kohtaa lihan niin taljajousen, puukkojen, talikon kuin luotienkin voimin ja tekoveri roiskuu. Ajoittain splätter saavuttaa jopa Bad Taste/Evil Dead -tyypisen hurmehengen, mistä iso bonus. Pyrotekniikka toimii. Pakollinen CGI puolestaan vaihtelee epäuskottavasta (sankareiden autoa jahtaava Comanche-helikopteri) yllättävänkin toimivaan (alkupuolen bullet time -efekti).

Huumori naurattaa, katsojasta riippuen. Etenkin päähenkilön asennevammaiset onelinerit, joista useimmat ovat variantteja ilmaisusta “Nyt kyllä vituttaa!”. Kaikki asiaan kuuluvat Hollywood-kliseet saavat myös osansa, ja viittauksia on sinne tänne. Asenne on myös Hollywood-skaalaa jyrkempi – huumoria revitään ruumiinosien räjäyttelyn lisäksi siitä, kun päähenkilö vahingossa tuhoaa lastenkarusellin kertasingolla. Lisähupia tarjoaa myös samalla kiekolla tuleva “lapsille sallittu” versio elokuvasta, joka lyhentää kestoa “hieman”. (Mieleen tulee hakemattakin Rambo III:n “videolain” aikainen VHS-versio…)

Pidin sen verran, että suosittelen. Elokuva on omimmillaan esimerkiksi kaveriporukan leffailtoihin tai etkojen vauhdittajaksi. Plus, DVD-kotelon mukana tulee aito Nato Commando -pinssi.

Sää oot tappaja! Sää kuulut Naton kalustoon!

Æon Flux (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0402022/
Scifi/toiminta, peukalo ylös

Aluksi selvennettäköön, että olen katsellut animaatiota, johon tämä perustuu, vain satunnaisesti MTV:ltä. Niinpä en voi haukkua elokuvaa sillä perusteella, että se ei seuraakaan piirretyn version juonta 1:1 (vaikka enin osa haukuista keskittyy tähän). Miten sitten esimerkiksi ykköskauden, jossa päähenkilö kuoli joka jaksossa, olisi siirtänyt sellaisenaan elokuvaksi, on jo toinen juttu…

Vuonna 2011 (vai olisiko sittenkin talvipäivänseisauksena 2012 ) 99,9% ihmisistä kuolee outoon virukseen. Lääke löytyy, mutta 400 vuotta myöhemminkin ihmiskunta asuu yhdessä ainoassa kaupungissa, Bregnassa. Vihamielinen luonto ympäröi sitä joka puolelta, kuten hallitus kertoo, ja ihmisiä ei suinkaan katoa, näinkin hallitus kertoo. Monicalaisiksi itseään kutsuva vastarintaliike ei usko. Yksi heistä on Æon Flux, joka suoriutuu tehtävästä kuin tehtävästä. Kun elokuvaa on kulunut varttitunti ja Æon saa tehtäväkseen hallitsijan nirhimisen, arvaa, ettei juoni ole niin yksinkertainen. Katsojan on myös parempi pysyä hereillä, muuten tippuu kärryiltä ja päätyy whinettämään nettiin.

Tähän liittyykin se suuri mutta, joka on herättänyt toiseksi eniten polemiikkia. JOS voi sulattaa sen, että juonen “se” koukku on yksi scifin (epärealistisista) vakiokliseistä, niin elokuvasta voi nauttia. Minusta sen käyttö elokuvassa oli sen verran hienovaraisesti tehty sekä sopi elokuvan maailmaan, että sen voi antaa anteeksikin.

Leffa on visuaalisesti yksinkertaisesti upea. Totaalista surrealismia ja kahjoutta piirrossarjan tyyliin viljellään siihen malliin, että katsoja on jatkuvassa WTF? tilassa. Useimpia asioita ei selitetä lainkaan, mistä plussaa. Kamerakulmat ovat yhtä kajahtaneita. Samoin kuin ideat, kuten kapseli, jonka nielemällä saa telepaattisen yhteyden päämajaan.

Normaalisti elokuvaan, jonka päähenkilö on akrobaattisesti kieppuva supersissi, olisi valittu randomilla joku toimintaspesialisti. Sen sijaan nimiroolissa onkin varsin notkeaksi itsensä treenannut Charlize Theron, joka osaakin oikeasti näytellä ja luoda tunteet hahmolleen. Mistä fanboi-kaarti itkee, piirrossarjassahan Æon oli lähinnä karikatyyri. Varsinaista äksöniä on aika vähän, ja sekin sarjakuvamaista. Paljon enemmän on Æonin kieppumista vaijerien tms. varassa. Suunnilleen enemmän sarjakuvamaisesti ei ihminen pysty liikkumaan, kuin mihin Theron venyy. Marton Csokas toisessa pääosassa tiedemies-diktaattori Trevor Goodchildina suoriutuu myös pätevästi, enkä sivuosiakaan moittisi, vaikken nimiä tuntenutkaan.

Musiikki on tunnelmaan sopivaa ja mieleenpainuvaa, joskin pääteemaa ehkä pikkaisen ylikäytetään.

On helppo ymmärtää, miksi tämä on selkeää kulttikamaa: se on niin outo, ja siinä ei ole valtavaa avaruustaistelua. Ja tällaisina aikoina elokuva, jossa ollaan terroristien puolella on vaarallinen. Ainoa “oikea” puute on, että sekaan ripoteltua huumoria olisi voinut tunata mustemmaksi, ja puolivälin paikkeilla elokuva vähän nykii. Jotain jää kaipaamaan, mutta silti laatukama on kyseessä. Jotenkin mieleen tulee ihan 70-luvun scifi, jolloin leffoja ei tehty siinä mielessä, että sille voitaisiin tehdä 158 jatko-osaa, vaan kun haluttiin kertoa tarina ja sanoa sillä jotain.

Mikä on nykyaikana melkoinen kehu.