House of the Dead 2: Dead Aim (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0435665/
Zombie, peukalo alaspäin
Eksploitaatio, peukalo ylöspäin

Ohhoh. Uwe Boll ehti ykkösessä saamaan tissit kuvaan vasta 10 minsan kohdalla, mutta Böllitön jatko-osa nokittaa iskemällä tissit kuvaan jo kahden minuutin kohdalla ja full frontaliin edetään alle viiden minuutin, jo ennen alkutekstejä!

Sitten otetaankin takapakkia, gorea ja äksöniä on vähemmän kuin ykkösessä. Myöskään zombi-infektion sijoittumisesta kampukselle autiosaaren sijasta ei oteta kaikkea (mitään) irti. Elokuvan rytmityksessä, käsikirjoituksessa, juonessa, logiikassa, näyttelyssä, tai dialogissa ei edelleenkään tosin ole järjen tai laadun häivää. Resident Evilit ovat tähän verrattuna suorastaan taide-elokuvia. Turhaan taisivat käsikirjoittajat inistä nettifoorumeilla kuinka ykkösosassa Boll esti heidän nerokkaiden visioiden esillepääsyn, jos tämä nyt on sitten sitä nerokasta visiota.

Loppujen lopuksi bollmainen dada oli hervottomuudessaan vastustamatonta, tämä taas yrittää liikaa olla oikea elokuva, flopaten siten ykköstäkin pahemmin. Mut viihdyin silti.

Harry Potter and the Order of the Phoenix (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0373889/
Fantasia, taikapeukalo ankean alas

Olen täysin väärää kohderyhmää. Katsoin vain siksi, kun tutut (toinen myös täysi jästi, toinen nähnyt vain leffat, ei lukenut kirjoja) pyysi mukaan. Anteeksi vain, jos fanit tästä loukkaantuvat.

Sanotaanko näin, että se saamarin Umbridge tjsp sai minussa aikaan vastustamattoman halun kaivaa aivoni ulos korvan, nenän tai muun tarkoitukseen sopivan ruumiinaukon kautta, jotta kärsimys loppuisi. Tähän verrattuna Jar Jar Binks ja Dungeons & Dragonsin hauska musta mies ovat hienostuneita, vähäeleisiä ja sympaattisia. Samaten, valkokankaan täyttävä näkemys Forrest Gumpista jättiläisenä on vielä vastenmielisempi kuin ihmisenkokoinen esikuva. Viiden pennin keittiöfilosofiaa ja warssiviittauksia kuunnellessa alkoikin jo verinoro valua korvasta. Toisaalta olen kyllä pettynyt, että Lord Vad… Voldemort ei osoittautunut Harryn isäksi.

Siihen, että kärsin loppuun asti, oli tasan kaksi syytä. Tosin toinen syy, eli Natalia Tenan esittämä Nymphadora ei vielä olisi riittänyt, vaikka hottis olikin. Varsinainen syy oli Evanna Lynchin esittä Luna. Toivon, että kunhan tyttö aikuistuu, hänet typecastataan esittämään vastaavanlaisia raiteiltaan olevia rooleja. Todellisuudesta irrallaan olevassa, mutta silti hillitysti käyttäytyvässä (eli siis täysin toisenlaisessa kuin Pulttiboisista karannut Bellatrix) tytössä/naisessa on minusta jotain käsittämättömän seksikästä. (Joojoo, jätetään ne pedofiilisyytökset kotiin, nyt ei olla iltapäivälehtien kaksinaismoralistisilla keskustelupalstoilla. Evanna oli filmatessaan 15.)

Emmäätiä. En oo lukenu kirjoja, onko ne näin ylilyötyjä, mut minusta elokuvaa on dumpattu liikaa alle kouluikäisille sopivaksi “hassunhauskaksi”. Niin kauan kuin muistan, siis vaahtosammuttimen kokoisesta alkaen, olen vihannut sitä että mölistään ja väännellään naamaa kun yritetään muka vedota lapsiin. Vähentämällä hassua naamanvääntelyä ja ylinäyttelyä HP5 olisi ollut minulle ihan mukiinmenevä koko perheen leffa.

Vakavasti ottaen, ellei Luna saa omaa spinoff-leffaa tai kirjaa, on turha odottaa tämän jälkeen, että Pottereita ikinä lukisin tai edes katsoisin leffoja vapaaehtoisesti.

PS. Toisaalta, aihemateriaali on periaattessa pelastettavissa. Kun aikanaan olen elokuvatuottaja, niin tulen tuotattamaan re-imaginingin, joka saa aikaan selittämättömiä platektonisia ilmiöitä JKR:n haudalla. Muutetaan aluksi Tylypahka velhoakatemiaksi, jonne tuoreet ylioppilaat Harry etc. ensimmäisessä osassa menevät. Poistetaan kaikki lapsenmielisyys, huumori suvaitaan vain mustana. Koska kaikki ovat nyt täysi-ikäisiä, niin muutetaan noitien kostyymejä enemmän fantasiakliseiden mukaisiksi. Lisätään rajusti väkivaltaa, dumpataan taikasauvat way too gaynä, sekä erityisesti, Harryn arvesta pitää tehdä näyttävämpi ja realistisempi, eikä mikään teinigootin tylsällä partaterällä viiltämä salamankuvatus. Pelkän ujon pussailun sijaan kunnon kähmintää. Ilkeästä inkvisiittoriopettajattarestakin voidaan tehdä mieluummin koppalakkinen Ilsa-versio, jonka kentaurit repivät kappaleiksi…

Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0486576/
Sarjisleffa, ihmepeukalo ihmeen alas

Jestas mitä paskaa. Tai no, olihan siinä pari pluspuoltakin…

+ Albatäti…
– …josta on yritetty tehdä kamalalla kilo-maalia-naamaan-ja-tonni-peroksidia-päähän menetelmällä blondi all-american hanipuppeli. WTF, Albatädissähän pliihottaa juuri ei-eurooppalaisuus (harrastelija-evoluutiobiologi luennoisi taas jotain zettiä geenien erilaisuuden vaikutuksesta jälkeläisten elinkelpoisuuteen)
+ Hopeasurffari on tarpeeksi hönö idea…
– ja sitten Galactus, Maailmojen Syöjä, mennään ryssimään tekemällä siitä ihme savutötterö
+ Tuho…
– …joka raiskataan tekemällä tästä alikäytetty sivuhahmo
————– Ja kaikki pluspuolet kumoaa jo yksistään se, että “tälläisinä aikoina” Amöriikka haluaa katsoa vain jälkeenjääneille viisivuotiaille suunnattua romanttista komediaa. Jota stana pitää kärsiä suurin osa elokuvan puolitoistatuntisesta kestosta, ja jumalation ensimmäisen tunnin aikana ei suunnilleen ole mitään muuta sisältöä koko leffassa.

Jericho (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0805663/
Post-apo, varokaa peukalolaskeumaa

Yritin katsoa Jerichoa. En jaksanut. Hellyttävää sinällään, että ajastaan 20-25 vuotta jäljessä oleva käsikirjoitus on päätetty viimien filmata tv-sarjaksi. No, ainakin tuli halvaksi, mitä käsikirjoituspalkkioihin tulee. Koska totaalinen ydinsota on aika epätodennäköinen nykyään, on post-apokalypsploitaation vaatima miljöö luotu silkkaa scifiä olevilla selityksillä. Sen mitä pilottia vilkuilin niin vakiokliseet olivat ahkerassa käytössä. Huvittavaa on myös tämä perusjenkkien käsitys yhteiskuntarakenteen romahtamisesta kriisin seurauksena. 80-luvulla siihen tarvittiin sentään täysimittainen ydinsota.

Kuulemma sarja lopetettiin vähäisten katsojalukujen takia ja ihan vain ohjelmistoon jääneen aukon tilkkeeksi ostettiin 7 jaksoa lisää tarinan päätökseen saattamiseksi. Oletan, että sarja on niitä, joita pakkomyydään lähetysyhtiöille hyvien sarjojen kylkiäisinä. Ja joita Nelonen ja MTV3 sitten mainostavat primetimessään ”menestyssarjoina joista kaikki puhuvat”.

Sky Fighters / Les chevaliers du ciel (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0421974/
Lentoelokuva, peukalo ylös

Nyt minua on huijattu. IMDB:n keskustelu antoi olettaa, että tämä on yhden tähden Rautakotka IV-tasoista pelleilyä, mutta tämähän oli hyvä! Eihän sen näin pitänyt mennä, eiväthän irstaat sammakonsyöjät nyt jumprahuitti saa sentään ilmataisteluelokuvia osata tehdä? No, kerrankin positiivinen yllätys. Olisi pitänyt tsekata krediitit tarkemmin, ohjaajahan on sama kuin alkuperäisessä Taxissa, eli sattumasta ei ole kyse vaan taidosta.

Elokuva ilmeisesti pohjautuu erittäin löyhästi Jean-Michel Charlierin ja Albert Uderzon jo 60-luvulla alkunsa saaneeseen sarjakuvaan Tanguy & Laverdure. Löyhästi siksi, että tämän nimisiä heppuja ei elokuvasta edes löydy. Sarjakuvaa lukemattomana on muuta yhtäläisyyttä hankala arvostella.

Niin, itse elokuva. “Ranskan Top Gun” on itse asiassa varsin hyvä luonnehdinta, tosin epäilen että jopa Top Gunia vihaavakin (itsehän edustan täysin päinvastaista kantaa) saattaisi tästä pitää. Eurooppalaisuus näkyy elokuvassa siinä, että siitä jää puutumaan Eräälle Elokuvalle olennainen propagandistinen asenne ja yltiömachoilu. Lentokohtauksia on kuitenkin yllättävänkin paljon ja näyttäviä, sekä ilahduttavasti ei olla käytetty CGI:tä juuri lainkaan. Mikä tietysti tarkoittaa, että ranskalaisten koneiden lisäksi ei muita sitten nähdäkään. Mutta kiitos Ranskan ilmavoimien, Mirage 2000:tta nähdään sitten sitäkin enemmän.

Juoni on kirjoitettu rajoitteet huomioiden, eli pahat terroristit yrittävät nyysiä Miragen, ja salainen palvelukaan ei oikein aina tiedä missä mennään. Kaksi velmuilevaa lentäjää, “Walk’n” Marchelli ja “Fahrenheit” Valois sekaantuvat tietysti tapahtumiin. Kuvioita sotkemaan saapuu vielä kaksi naislentäjää, sekä salaliittoa sen verran että aivot menevät umpisolmuun. Yllättävän hyvin homma kuitenkin pysyy kasassa.

Rutkutetaan nyt kuitenkin siitä, että Rafale olisi ollut uudempi ja hianompi kuin Mirage 2000, sitä jäi kaipaamaan. Ja jotenkin minulle ranskan kieli (negatiivisen Brysselin-vuoden seurauksena) aiheutti pahan egokriisin ja kulttuurishokin.

Yhdenkään ilmataisteluelokuvien ystävän ei kuitenkaan kannata tätä jättää väliin, sillä jos merkit pitävät paikkansa, seuraava vastaavanlainen teos tulee sitten joskus 2020-luvulla.

Redline (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0780595/
Kaahauselokuva, ajohanskoihin verhotut peukalot ylös

Fefejä! Lamppuja! Slärrä! Königsegg! Saleen S7! Carrera GT! Musse! AC Cobra! Maybach! Laumoittain vähäpukeisia mallivosuja joilla ei ole mitään muuta tehtävää kuin näyttää hyvältä! Henkilökaartissa Peter “Hobitti” Jacksonin näköinen Ö-luokan Kummisetä-wannabe, juoppo Elvis-imitaattori, ja laulaja/kilpa-ajajaneiti jonka kaula-aukosta mahtuu ajamaan Königstigerillä. Totaalisen avutonta näyttelemistä ja silkkaa dadaa oleva dialogi.

Elokuvan sisältö on jotakuinkin, jotta ajetaan, ryypätään, ajetaan, tapellaan, ajetaan, pelataan korttia, ajetaan, jne. Leffa mm. ALKAA sillä kun Slärrällä rankaistaan Losista Vegasiin ajassa 1h 45 min että elokuvatuottaja “Jerry Brecken” saa sinistä kostajaa sviittiinsä ennen kuin lerpahtaa.

Kahelin miljonäärin omalla autokokoelmallaan teettämä leffa, jossa oikeasti vedetään hajalle Carrera GT ja Diablo ei VOI olla muuta kuin kurko. Ison bujdetin eksploitaatio for TEH WIN!!!!!!111111

Babylon 5: The Lost Tales (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0871427/
Scifi, peukalo alas

Pitäisi katsoa tuo ehkä uudelleen ajan kanssa. Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, että “liian vähän, liian myöhään”. Yksittäinen jakso 10 vuotta sarjan loppumisen jälkeen on vähän möh. Muutenkin, nostalgia- ja sisäpiirihytinöitä lukuunottamatta, tunnelma tuntui vähän väljähtyneeltä ja vaivautuneelta. Babylon 5 oli merkkitapaus ja uranuurtaja, tärkeä tekijä scifin aikuistumisessa pois Trekin sukkahousuidealismista, mutta se oli 10 vuotta sitten. Niin siinä vain on käynyt, että uusi Galactica on nostanut rimaa sen verran paljon, että tuomaristo kääntää kohteliaasti katseensa pois hyppypaikalta.

Jotenkin tuntuu, että jos Galactica olisi jatkanut (25 vuoden tauon jälkeen, hah) siitä mihin vanha sarja jäi, niin tunnelma olisi ollut vähän samanlainen. Samoin, vain fani on tämmöisessä tapauksessa enää kärryillä, tavisyleisö on täysin ulalla. Eipähän sitä ole heille tarkoitettukaan, toisaalta.

Bullet in the Head / Die xue jie tou (1990)

http://www.imdb.com/title/tt0099426/
Toiminta/heroic bloodshed, peukalo hidastetusti ylös kyyhkysten lentäessä

Sen verran absurdi ylimelodramaattinen mustalla huumorilla maustettu väkivaltapläjäys, että ei oikein osaa sanoa mitään muuta kuin että kurkoa on. Jos miksaa Kauriinmetsästäjään Arpinaaman, Rambot ja Woon omasta tuotannosta vaikka Hard Targetin niin saattaa saada käsityksen leffan meiningistä (niin ja miksei Grand Theft Autotkin voisi miksata).

Välillä kyllä lipsutaan jo komiikan puolelle, Vietnam-elokuvassa näköjään lakisääteisessä vankileirijaksossa ei varmaan yksikään klisee jää käyttämättä sen parinkymmenen minuutin aikana kun siellä viivytään, ei ihme että näyttelijöitäkin alkaa naurattaa. Aina välillä kuolataan kuin Turkan Seitsemässä veljeksessä. Perinteinen lopun kaksitaistelu on jo Woon skaalallakin höpöä ja ylipitkää. Alku myös junnaa paikallaan turhan paljon, alkutekstijakson verinen jengitappelu leppoisankoomisen swing-musiikin tahtiin antoi odottaa ärhäkämpää otetta.

Mutta kun vauhtiin viimein päästään, niin Woon tavaramerkiksi muodostunut haudanvakava paatoksellisuus ja traagisuus yhdistettynä pidäkkeetömään action-dadaan voittaa kyllä puolelleen. Kun puoli Vietkongia lahdataan kerävolttia heitellen, juuri asetta pitelemään oppinut märkäkorva paukuttelee akimbona napakymppejä, dynamiittipötkö räjäyttää puoli baaria muttei hievautakaan päähenkilöä, tai kun olkimajat räjähtävät monikymmenmetrisiksi tulipalloiksi jo pelkän konekivääritulen voimasta ei voi kuin tuijottaa epäuskoinen virne naamallaan. Ei se ole Woo-elokuva jos kaikki ei ole elämää suurempaa.

Mistä tuleekin mieleeni, mitä aineita Woo on oikein Hollywoodiin päästyään popsinut? Jos nyt vähän onkin pitänyt hillitä kukkahattutätien takia, niin varhaiskauden tuotokset Face/Offiin asti ovat vielä kunnon kamaa (tosin kamala Broken Arrow enteili jo tulevaa), mutta siitä asti on tultu vain alamäkeä. Payback oli enää “ihan jees”, ja olisi voinut olla kenen tahansa tekemä – yhtä CGI-kyyhkystä lukuunottamatta siinä ei ollut jälkeäkään Woon tavaramerkeistä tai miehen alkuvoimaisesta luovasta hulluudesta, ja sen jälkeen onkin ollut aika hiljaista. Seuraavaksi vuorossa on IMDB:n mukaan manner-Kiinassa, tuossa taiteellisen ilmaisuvapauden luvatussa maassa, filmattu historiallinen eepos kiinalaisille rakkaasta Kolmen kuningaskunnan ajasta, vieläpä kohtalaisen merkittävästä taistelusta – en usko, että olen hirveän väärässä, jos arvelen että tästä tulee pystyyn kuollutta pönötystä. Ehkä huhutuista muista projekteista Spy-Hunterin tai Metroidin filmatisoinnit, tai sitten se “1500-luvun-ninja-nykyajan-Nykissä-mut-ei-me-hei-plagioida-Last Ninja II:ta”-sekoilu onkin Woon nykykunnon huomioonottaen ihan oikea viiteryhmä.