The Sopranos (1999-2007): kommentti päätösjaksosta

http://www.imdb.com/title/tt0141842/
Provokaatio, älämölöpeukalo ylös (satunnaiskatsojana en ole muodostanut mielipidettä koko sarjasta)

Oe voe. Myrsky vesilasissa. Suomalaisen bulkkirahvaan reaktio (kahvipöytäkeskustelujen ja netin massafoorujen perusteella) Sopranosin eiliseen päätösjaksoon siis. Aluksi valitetaan “kaavamaisesta jenkkiviihteestä”, mutta kun kerrankin saadaan avoin lopetus, niin vingutaan sitten siitäkin.

Keksitään ihmeellisiä teorioita siitä, mitä musta ruutu tarkoittaa – kuka/ketkä ammutaan/ei ammuta/tms. Mustasta ruudustahan sarja alkoikin, kesken lauseen, olisiko tämä jotain symmetriaa, mitä? No, sama pulinahan on maailman foorut täyttänyt jakson tultua muualla ulos ensi kerran. Turhaan tekijät selittävät, että lopun on tarkoituskin olla täysin avoin, jättää katsoja epätietoisuuden valtaan, tarinalle ei saada “vapauttavaa ratkaisua”, onnellista tai onnetonta, vaan koko sarja oli vain katkelma Tonyn ja lähipiirin elämästä. Ei ei, kyllä MUSTA RUUTU on varmasti jokin salainen viesti. Tai no, onhan se, mutta hieman eri tavalla tosin. Pienen ihmisen (jollainen mahtava mafiapomokin loppupeleissä on) kohtalolla ei maailmankaikkeuden kannalta ole mitään merkitystä. Ilmankos katsojia ahdistaa ja tarinalle pitää keksiä väen vängällä “sen pituinen se” loppuja.

Edelleen olen sitä mieltä, että ainoa naula mihinkään arkkuun on se, että Tonylle käy joka tapauksessa enemmän tai vähemmän huonosti, mutta katsojat eivät koskaan saa tietää mitä, miten ja milloin. Ammutaanko sekunnin kuluttua vai ehtiikö vankilaan vai kompastuuko siellä toistuvasti irtonaisen tiiliskiven päälle, vai vapautuuko raihnaisena vanhuksena ja rikollisimperiumi on rapautunut sillä aikaa, vai ammutaanko sen sijaan tytär, vai mitä, sitä ei kerrota. “Lopun” antaminen tarinalle tai sen venyttäminen venyttämisen vuoksi pilaisi koko homman. Sarjan luojan David Chasen taannoinen kommentti siitä, että 30-60 -lukujen Hollywoodin “production code” edellytti, että rikolliselle piti näyttää eksplisiittisesti käyvän lopussa huonosti, ja että hän ei halunnut sitä kliseetä mukaan omaan teokseensa, pätee minusta edelleen.

Ja edelleen, sarja loppui niinkuin se alkoikin.

I Know Who Killed Me (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0897361/
Gorno, peukalo haudattu elävältä

Elokuvan torpedoi visuaalisten teemojen ylitunkeminen, onneton näyttelijätyö, onneton kameratyö, sekä aivovammaisten apinoiden kirjoittama juoni, joka yrittää olla nokkelampi kuin onkaan, mutta kompastuu omaan näppäryyteensä. Kas, kun meillä on nuori runotyttö Aubrey, joka soittaa pianota ja kirjoittaa pyötälaatikkoon. Sitten perinteinen psykotappaja paloittelee tytön, vai fileroiko sittenkään, kun tien varresta löytyykin identtinen tyttö jolla on samat vammat mitä psykosetä on leikellyt, mutta joka väittää olevansakin strippari nimeltä Dakota. Niin hei, ja alkupuoli on täynnä sinistä ja loppupuoli täynnä punaista! Joka kuva täyteen saturoituna! Eix oo niinq taiteellista, vähän kuin Kaksi väriä duologia, kaksi filmiä yhden hinnalla zomfg!

Jos haluatte säästää pari tuntia johonkin järkevämpään, niin luntatkaa alta. Ai niin, Lindsay pitää vaatteet yllä strippauskohtauksessa (jopa DVD-ekstroista löytyvästä pidennetyssä versiossa) sekä seksikohtauksessa, että se siitäkin motiivista katsoa.

Elokuvasta VOISI esittää seuraavat hypoteesit, joista viimeinen lienee kuitenkin se tarkoitettu tulkinta:

  1. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Dakota saa selville psykotappajan ja löytää Aubreyn henkihieverissä valmiiksi kaivetusta haudasta. Vaatii lobotomialeikkausta joko katsojalta tai käsikirjoittajilta tai mieluiten molemmilta, jos loppupuolen tapahtumat voisivat tapahtua edes elokuvatodellisuudessa.
  2. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Aubreytä ei kidnappaa kukaan, vaan tämä kuvittelee sen, koska on seonnut sarjamurhaajajutuistaan. Dakota löytää hänet metsästä. Ei toimi.
  3. Aubrey on todellinen mutta Dakota mielikuvitushahmo. Aubrey haluaisi olla joku muu mutta viiltelee itseään. Ei toimi.
  4. Dakota on todellinen mutta Aubrey mielikuvitushahmo. Dakotanhan me näemmekin ensiksi. Aubrey on tyttö joka Dakota olisi halunnut olla. Hän keksii hahmon stripatessaan lavalla. Hän sekoaa ja luulee lopulta Aubreyn sieppausta todeksi. Morpheuksenkin pillereistä punainen vei tosimaailmaan ja sininen palautti Matrixiin. Huomaa tosin kohdan 1 varoitus.
  5. Joka paikassa räpyttelevät pöllöt. An Occurrence at OWL Creek Brige, anyone? Tarinaa tuntemattomille, Aubrey kuvittelee kuollessaan että hänen tappajansa löydetään, kunnes lopulta tajuaa olevansa elävältä haudattuna. Ihan jees teoria, mikä estäisi toista puoliskoa olemasta täysin aivovammainen. Mutta mutta. Selkeästihän alkujaksokin on aivan tolkutonta dadaa? Onko tässä kuitenkin vain faniwänkkäys “the owls are not what they seem to be”?
  6. Ainoa “looginen” (järkevästä turha puhua tässä yhteydessä) päätelmä on, että lähes koko elokuva onkin vain kuvitelmaa. Alkutekstijakso on osa kuvitelmaa, mut alkutekstit onkin irrallinen osuus varsinaisesta narratiivista. Huiman 7 minuutin kuluttua alusta on kohtaus, jossa Aubreyllä on vaikeuksia kirjoittaa. Kätevästi hänellä on seinä täynnä muistilappusia, joista pysäytyskuvasta katsomalla voikin lukea juonen kaikki tulevat twistit. Kamera zoomaa Aubreyn hiuksiin kertojanäänen säestämänä. Tämän jälkeen alkaakin tapahtua outoja ja pöllöjä vilistä joka puolella. DVD:ltä löytyvä vaihtoehtoinen (poisleikattu) loppu (joka jatkuisi saumattomasti itse leffan lopusta) olisi vahvistanut tämän aukottomasti – kamera zoomaa pois Aubreyn hiuksista voiceoverin säestämänä, ja tämä on juuri saanut tarinan valmiiksi. Mut se leikattiin pois, ja nyt pitää vain mennä perstuntumalla. Eli leffassa onkin zomfg sisäkkäisiä tasoja, vähänx me ollaan daa älykköjä! Koska koko juttu on kuvitelmaa, niin kohdista 1-5 mikä vain voi pitää paikkansa Aubreyn mielikuvitusmaailmassa, minkä pohtiminen ei kiinnosta enää ketään. Kaikki on tuotu esille niin sekavaksi että hermoradat kärsivät pysyviä vaurioita leffaa katsoessa.

Captivity (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0374563/
Gorno, ruhjottu peukalo alas

Takakannen perusteella Captivity näyttäisi yhdistelevän Selliä, Kuutiota, Sahaa, ja Retkeilymajaa. Saapas nähdä, montako puujalkavitsiä… äh. No näinhän se oli, paitsi että on paljon huonompi kuin niistä yksikään, Elishasta huolimatta. Ylläripyllärinä vielä pakollinen ennalta-arvattava (ainakin yllämainitut nähneille) twisti juonessa.

Hauskaa versionhallintaa: alkuperäinen versio (julkaistu vain Espanjassa ja Argentiinassa, Englannissa festareilla, pituus 95 min) kait on lähempänä normaalia kidnappaustrilleriä ja sisältää paljon matskua kun poliisisedät etsivät kadonnutta ihquhottista jota Cuthbert esittää. Ei tullut katsottua. Sitten “länsimarkkinoita” (muu maailma) varten filmattiin kunnon gorea ja kidutusta ja leikattiin pois turhaa juonenkuljetusta, niin että lisäyksineenkin pituus on enää 85 min (lopputekstit mukaan lukien!). Unrated on tismalleen sama kuin läntinen teatteriversio, paitsi lisää todella tökerön ja kliseisen ylläripylläriepiloginpätkän (mikä siis on vielä eri twisti kuin se juonessa mukana oleva).

Hostel: Part II (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0498353/
Gorno, verinen peukalo vapisten ylös

Siinä vaiheessa, kun leffaohjaaja tekee leffalleen kakkososan, joka on ihan kuin ykkönenkin mut siinä on enemmän gorea ja useammat 715517 on turha tulla selittämään kuinka ykkönen oli oikeasti kulutusyhteiskunnan kritiikkiä. Ihan kivaa splättäystä, enemmän kuin vähän tulee mieleen kaikki hiljattain tapitetut nazisploitaatiot. Vanhan mantereen splattergurujakin vilahtelee cameoissa. Kyllä tämän katsoo, jos genre miellyttää, mutta ei mitään mieleenpainuvaa (paitsi toiseksi viimeinen todella ilkeä tappo).

Resident Evil: Extinction (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0432021/
Post-apo/zombie, peukalo ylös

Kevyesti sarjan paras. Kunnon post-apokalypsploitaatiota ja herkullista ripaskapuukkoa kahdella kukriveitsellä. Ihquja gore-efektejä, kuten “mutanttilonkeroilla silmät ja kieli päästä”, ja napakoita headshotteja. Comic reliefkin kuolee. Hupaisasti leffassa kierrätetään ahkerasti kieli poskessa post-apokliseiden lisäksi kauhu- ja westernkliseitä. Toimintakin on tymäkkää, ainoana kauneuspilkkuna lopetus tosin on täysin epälooginen: miten ylikuormattu kevyt helikopteri muka voisi lentää Vegasista Alaskaan ilman välitankkauksia?

Tästä on hyvä jatkaa neloseen, etenkin kun vihonviimeisen kohtauksen perusteella nelonen sijoittuu Japaniin, jossa siis toivottavasti on vielä eloonjääneitä koulupuk—

Sex and Fury / Furyô anego den: Inoshika Ochô (1973)

http://www.imdb.com/title/tt0070085/
Eksploitaatio, peukalo ylös

WTF? Onko tämä joku lakisääteinen juttu, että Kaukoidässä filmattu kostotarina, jossa pääosassa on nainen, on pakko päättää miekkataisteluun lumisessa kivipuutarhassa? (vrt. Intimate Confessions of a Chinese Courtesan sekä Lady Snowblood) Hervotonta menoa yhtäkaikki, ei vähiten taustalla pauhaavan musiikin takia, joka tunnelmaltaan sopisi paremmin Uuno Turhapuroon. Ja painepesurilla truutattu tekoveri on aina yhtä ihqua, etenkin yhdistettynä itsetarkoitukselliseen paljasteluun.

Shoot ‘Em Up (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0465602/
Toiminta, peukalot ylös ja pahiksen silmiin

Kiva lakmustesti: olisiko kiva, jos 80-luvun toimintaelokuvan kuvastolla kerrottaisiin Väiski Vemmelsäären ja Elmerin yhteenotosta? Ai ei? No älä sitten katso tätä. Hyvässä ja pahassa 20 vuotta aikahypyllä tulevaisuuteen tuotu kasariäksön: on näsäviisaita onelinereita laukova asennevammainen sankari, on hysteerisen neuroottinen paha setä, paljon tarpeetonta ja rujoa väkivaltaa sekä erityisesti monta kekseliästä tappoa, tällä kertaa teemana on “kuinka monella eri tavalla porkkanaa voi käyttää tappamiseen?”. Kova ehdokas vuoden parhaaksi toimintamätöksi, jopa Planet Terror huomioiden. Itse asiassa, kova ehdokas yhdeksi kaikkien aikojen parhaista.

Jos tämäkään ei vakuuta, niin merkkijonon “Monica Belluccin alastonkohtaus” luulisi viimeistään myyvän elokuvan jokaiselle heteromiehelle.

PS. Hesarin Njet-liitteessä oli näköjään Pertti “Fränti II” Avola haukkunut tämän. Mitä järkeä on lähettää tällaista elokuvaa arvostelemaan tyyppi, joka tunnetusti vihaa (etenkin amerikkalaisia) toimintaelokuvia yli kaiken? Piruuttaan voisi kirjoittaa vastineen, jossa linjaisi, jotta kyllä se Stalker on eri paska leffa koska siinä ei ole mielipuolisesti hihittävää sadomasokistikääpiötä, tai että Tuulen viemää olisi muuten ihan OK mutta leffan pilaa paitsi taistelukohtausten verettömyys ja lyhyys mutta etenkin se ettei Vivien Leigh’n tissejä näytetä. Ai niiin, ja Citizen Kane muuttuisi paljon paremmaksi jos keskellä rainaa NINJAT tunkeutuisivat Kanen kartanoon (ja Kane ampuisi ne minigunilla).

Duel to the Death / Xian si jue (1983)

http://www.imdb.com/title/tt0084924/
Ninjailu, peukalo ylös

Dodih. Tälläistä menoa minä tarkoitan jos puhutaan ninjaleffoista. Ninjoja! Ninjoja! Maasta kaivautuvia ninjoja! Lentäviä ninjoja! Rintansa paljastava kunoichi! Savuna ilmaan katoavia ninjoja! Ninjoja!

Edes se seikka, että ns. juonta edistävät kaksintaistelut käydään ilman ninjatamineita, tai se, että pääjuonesta tulee häiritsevällä tavalla Mortal Kombat mieleen (tai siis oikeastaanhan Kombatista pitäisi tulla tämä, vm. -83 raina mieleen), ei häiritse.

Hujuu!

Lone Wolf and Cub: White Heaven in Hell / Kozure Ôkami: Jigoku e ikuzo, Daigoro! (1974)

http://www.imdb.com/title/tt0071695/
Samurai/ninjailu, peukalo ylös

Kun eeppinen kuusiosainen samuraisaaga päättyy osaan, jota on verisuihkujen ja melutraaman ohella höystetty hiihtävillä ninjoilla ja raketeilla varustetulla potkukelkalla, ei kyseessä voi olla muuta kuin itse parhautta.