Tokyo Gore Police / Tôkyô zankoku keisatsu (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1183732/
Eksploitaatio, peukalo ylös

Jos joku päättäisi joskus tehdä elokuvan /b/:stä, se olisi jotakuinkin tällainen:

  • Ylenmäärin rujoa väkivaltaa ja verellä läträystä
  • Itsetarkoituksellista alastomuutta
  • Totaalisen pimahtanutta huumoria
  • Saab 900 Turbo
  • Kökköä kuvankäsittelyä
  • Täysin käsittämätön
  • Jättää elinikäiset henkiset arvet
  • Ja kuitenkaan et voi olla katsomatta

National Lampoon’s Pledge This! (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0417056/
Komedia, peukalo alas

IT HAS BEGUN. Paris Hilton -retrospektiivini nimittäin. Jos valtavan paskasuihkun kera räjähtävä vessanpönttö tai puusta tippuvat käytetyt kondomit edustavat mielestäsi komiikan suurinta neroutta, niin tässä sinulle elokuva. Paris “esittää” käytännössä itseään narttumaisena pizzizten oman osakunnan puheenjohtajana, joka höykyttää sinne pyrkiviä friikkikokelaita, koska tarvitsee näitä jotta osakunta (käytännössä hän itse) voittaisi maanlaajuisen kilpailun ja pääsisi FHM:n kansikuvaan. Onneksi Paris on tasoisessaan seurassa: kukaan muukaan ei osaa näytellä, ja käsikirjoittajaa ei ole tainnut edes olla. Ai niin, oli siinä parissa kohtaa tissit ja ihan hottis tsiksejä. Plussaa siitä, että Paris on ilmeisesti ollut mukana sekuntiveloituksella – kuvaruudulla häntä näkyy vähemmän, sen sijaan toimii muka-vitsikkäänä kertojanäänenä.

Zombie Strippers! (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0960890/
Zombie/komedia, peukalo alas

Oi voi. Potentiaalia olisi ollut vaikka mihin, mutta nykyisellään legendaarinen Nato Commandokin voittaa tämän suunnilleen joka sektorilla, ja etenkin splättäyksessä. Pari kertaa jopa naurahdin ja pari gore-efektiä oli ihan kivaa. Kiitettävästi Jenna muuttuu aika alussa zombiksi, niin ei tarvitse ihmetellä eriparin kumitissejä tai rokonarpista ihoa, saatikka sitten puisevaa esiintymistä. Tosin tämä tarkoittaa että pääosa leffan sisällöstä, eli siis strippaus, tapahtuu zombien toimesta, ja jos ei nekrofilia pliihota onkin leffan eväät syöty (heh) varsin nopeasti.

Pitänee katsoa The Machine Girl päälle että unohtaa tämän räpellyksen ja muistaa taas miten kunnon veripalttukekkerit valmistetaan.

The Devil Wears Prada (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0458352/
Draama/satiiri, peukalo alas

En ihan 100% ymmärrä, miksi tätä mainostettiin (käytännössä) pelkkänä naistenelokuvana. Onhan tässä jo alkutekstijatkossa nähtävää mieskatsojilekin. Öh, vakavasti, kyseessä on pikemminkin muotilehden toimitukseen sijoitettu satiiri sairaasta työyhteisöstä, jossa sosiaalisesti vammainen johtaja pompottaa nöyristeleviä mutta toisiaan selkäänpuukottavia alaisiaan, ja sellaisenaan elokuvan luulisi koskettavan kaikkia konttorirottia. Herkulliset henkilöhahmot ovat humoristisuudestaan huolimatta riipaisevan aidon oloisia, enkä nyt sanoisi, että “paholaismainen” päätoimittajakaan on suoranaisesti ilkeä (nälvii kaikille tasapuolisesti, eikä kiusaa ketään tiettyä), vaan ympäristönsä tuote – miesjohtajalla moisessa käytöksessä kun ei välttämättä nähtäisi edes mitään outoa (joskaan ei silti päästäisi hyväksi esimieheksi haukkumaan).

Tässä vaiheessa elokuvalla olisi vielä ollut ainesta perinteisellä tähtiasteikolla neljään tähteen tai ylikin. Mutta sitten elokuva kaatuu kuin korkokenkänsä catwalkilla katkaiseva anorektikko, sillä ylisentimentaalinen loppuratkaisu (ja sen pohjustaminen noin elokuvan puolivälistä alkaen) on kuin ummehtunut tuulahdus 50 vuoden takaisesta Hollywoodista. Sanomana tuntuu olevan, että nainen ei kuulu uraa luomaan vaan nyrkin ja hellan väliin – perheonni on taattu vasta kun nainen valitsee korkeintaan miehensä työtä vähäarvoisemman työn, jos sitäkään, ja on 24/7 passaamassa. Samaten annetaan ymmärtää, että sosiaalinen kiipiminen on jo määritelmällisesti väärin ja voi johtaa vain turmioon, eli olkoot vähäväkiset vain hiljaa ja tyytykööt asemaansa älkäänkö edes kuvitelko nostavansa päitään mullasta kun bättre folk ajaa Rollsilla yli/ohi.

Walk All Over Me (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0907680/
Musta komedia, peukalo alas

Hoh-hoijaa. Leffa ei tiedä, haluaisiko se olla pikkutuhma crazykomedia, vakava trilleri, vaiko musta komedia, joten se yrittää olla kaikkia yhtä aikaa. Ei toimi. Leelee Sobieski onnistuu olemaan lähinnä ärsyttävä, eikä se yhden ns. vitsin toisto ainakin 9000 kertaa leffan aikana toimi. Hetkittäin oli tosin hauskaa ja Tricia Helferiä katsoisi vaikka lukemassa sitä kuuluisaa Nnirvin puhelinluetteloa, mutta siihen se sitten jääkin.

Meille fanipojille tiedoksi: ns. human interest-materiaalia leffassa on yhteensä alle minuutin verran kun parissa eri kohtauksessa Triciaa näytetään hetken ajan eri domina-asuissa.

Postal (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0486640/
Komedia, peukalo ylös

Järkyttävää kyllä, tässä on nyt Uwe Bollin ensimmäinen hyvä elokuva. Tai riippuu siis siitä, miten “hyvä” tulkitaan. Postal on groteski, mauton, infantiili, ja ties mitä, ja juuri siksi se toimii. En muista nauraneeni näin paljon sitten Star Wreckin, ja tämä siis vilpittömästi ilosta, ei vahingonilosta. Se törkkii kaikkia aiheita, joita ei saisi törkkiä, etenkin amerikkalaisen post-9/11-itsesensuurin tabuja. Etenkin ikimuistoinen loppukohtaus. Voi todeta, että se ilmaisu “näytelty South Park” on aika hyvä tiivistelmä.

Knalli ja sateenvarjo: “Lasten leikkiä” (1994)

http://www.imdb.com/title/tt0121439/
Komedia, peukalo alas

Ei tämä toimi TV-elokuvana, ei. Varsinkaan kun on väännetty yksi kuunnelman heikoimmista jaksoista eläviksi kuviksi (no, budjettisyyt ovat luonnollisesti karsineet suurimman osan lennokkaimmista ideoista pois, mutta silti…). Verbaaliset gägit korvattu liiaksi fyysistä komiikkaa painottamalla, ja kun suomalaisilta puuttuu se kuuluisa “stiff upper lip” niin lopputulos on joko liian jäykkää tai sitten täysin Turhapuro-linjaa. Meille faneille suunnattua kamaa korkeintaan, muiden ei kannata vaivautua. Kuunnelma oli paljon parempi.

Itse asiassa, nyt minä keksin myös, mikä Linnunradan käsikirjan leffaversiossa (BBC:n TV-versio edelleen näkemättä) mätti, kyseessähän oli sama asia kuin tässäkin: kuunnelmasta oli syntynyt liian vahva mielikuva siitä, millaisia hahmot, tapahtumat jne. ovat, ja ottelussa selluloidi vs. mielikuvitus, mielikuvitus vie selluloidia kebab-kioskin taakse aika paljon-nolla. Siksi toiseksi, ääni ei vanhene samaan tapaan kuin ulkomuoto: useammankin Knallin hahmon luulisi olevan kaiken kuullun perusteella hieman nuorempia kuin eläkeiässä…

Ganes (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0909388/
Komedia, peukalo alas

On se niin. Tämä olisi muuten ollut ihan OK kepeä komedia, mutta jostain syystä suomalaiseen elokuvaan on pakko tunkea tätä patologis-depressiivistä “melankoliaa”. Pikku-Remun raahatessa kelkalla vesiämpäreitä metrisessä hangessa räkätapin valuessa tekee mieli vetää ranteet auki, joko omat tai tekijöiden. Vastaavia tunnelman rikkovia kohtauksia on läjäpäin. Ei näin.

Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0486576/
Sarjisleffa, ihmepeukalo ihmeen alas

Jestas mitä paskaa. Tai no, olihan siinä pari pluspuoltakin…

+ Albatäti…
– …josta on yritetty tehdä kamalalla kilo-maalia-naamaan-ja-tonni-peroksidia-päähän menetelmällä blondi all-american hanipuppeli. WTF, Albatädissähän pliihottaa juuri ei-eurooppalaisuus (harrastelija-evoluutiobiologi luennoisi taas jotain zettiä geenien erilaisuuden vaikutuksesta jälkeläisten elinkelpoisuuteen)
+ Hopeasurffari on tarpeeksi hönö idea…
– ja sitten Galactus, Maailmojen Syöjä, mennään ryssimään tekemällä siitä ihme savutötterö
+ Tuho…
– …joka raiskataan tekemällä tästä alikäytetty sivuhahmo
————– Ja kaikki pluspuolet kumoaa jo yksistään se, että “tälläisinä aikoina” Amöriikka haluaa katsoa vain jälkeenjääneille viisivuotiaille suunnattua romanttista komediaa. Jota stana pitää kärsiä suurin osa elokuvan puolitoistatuntisesta kestosta, ja jumalation ensimmäisen tunnin aikana ei suunnilleen ole mitään muuta sisältöä koko leffassa.

Dogma (1999)

http://www.imdb.com/title/tt0120655/
Komedia, peukalo ylös

Kevin Smithin postmoderneista, itseensä ja Star Warsiin (muun populaarikulttuurin ohella) viittailevista komedioista tämä on eniten omaan mieleeni. Samalla se on myös Smithin elokuvista “suurelle yleisölle” helpoimmin avautuva, koska siinä on ihan oikea juonikin, sekä vitseistä suurimman osan ymmärtää ilman nörttitrivian laajaa oppimäärää. Kun Smith-elokuvien normaaliin New Jerseyn luuserien sekoiluun sotketaan kaksi langennutta enkeliä, näitä jahtaava arkkienkeli, kadonnut mustaihoinen 13. apostoli, naispuolinen Jumala ja potentiaalinen maailmanloppu, ei tulos voi olla muuta kuin kuoliaaksi naurattava. Pikkumiinus tosin siitä, että Silent Bob puhuu.

“She can rebuild you. She has the technology. She can make you better. Stronger. Faster.”