Tag: kauhu

The Covenant (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0475944/
Fantasiaeksploitaatio, peukalo noidutaan maan alle

Kun leffa alkaa mahtavalla Times New Romanilla skriivatulla alkuscrollilla kera Powerpointin vakioefektien, pitäisi osata ottaa DVD pois soittimesta. Kun leffa jatkuu kömpelöllä puhuvapääkohtauksella, jossa roolihahmot selittävät läpi hahmogallerian, pitäisi tajuta viimeistään. Mutta ei niin ei.

Harjolan poika on mennyt luomaan oman genren, pottersploitaation (pitää vielä oikein pistää päähenkilöistä yksi kirkumaan Harry Potter can suck my ass!), jossa päähenkilöt ovat lupaavasti lukion viimeisellä yksityiskoulussa. Tämä tarkoittaisi kyllä toisaalta koulupukuisia tyttöjä. Olisiko uusi klassikko, tai edes eksploitaatiokulttileffa syntynyt? Onko Suomen autovero oikeudenmukainen? Onko Paris Hiltonilla useampia toimivia aivosoluja? Onko palkkasi tarpeeksi iso?

Neljän Salemin noitavainoista selvinneen sukulinjan vanhin miespuolinen perillinen saa aina “Powerin”, ja 18. synttärien koittaessa tapahtuu “Ascending” jolloin demoversio päivittyy retailiksi Noita 1.0:ksi. Sen jälkeen pitää varoa Pimeää puolta (ei tosin näin nimetty), joka on nopea, viettelevä, ja rypistää naaman Palpatinen näköiseksi. Hoh hoijaa. Vähemmän yllättäen viideskin sukulinja on säästynyt mutta on T3h Ultimaat 33vul ja haluaa tappaa neljä muuta saadakseen itselleen POWERR! UNNNLIMITED POWERRR! Warssin ja Pottereiden lisäksi kaikkia mahdollisia kauhuelokuvia ripataan, Evil Deadista Psykoon (suihkussa ei tapahdu murhaa kuitenkaan). Käytävillä haahuillaan The Shiningin oloisesti. Jne. Aijoo, se etiäinen näyttää ihan ankeuttajalta. Siinä missä uusimmassa Resident Evilissä lainat toimivat, tässä tapahtuu täsmälleen päinvastainen. Välillä mennään selkeästi kengännauhabudjetilla, välillä elvistellään mahdollisimman teennäisen näköisellä CGI:llä (hahmot käyttävät Teh Poweria niin silmät joko muuttuvat kokomustiksi ja/tai Suursormus näyttäytyy iiriksessä), mutta suurimman osan ajasta Maailman Ärsyttävimmät Päähenkilöt ™ lätisevät eikä mitään tapahdu. Tasan kukaan ei osaa näytellä vaikka henki olisi siitä kiinni, musiikki kuulostaa “stock musicilta”. Käsikirjoitus, erityisesti dialogi on ilmeisesti peräisin aivovammaiselta apinalta (pyydän tässä kaikilta kädellisiltä anteeksi jo etukäteen). Siniseksi saturoitu kuva joko yökohtauksien ja/tai “noitafiiliksen” takia sattuu jo silmiin, koska suurin osa elokuvasta on näin käsitelty.

Enemmän T&A:ta (väärän, eli sen karvaisemman sukupuolen kankkuja näkyy kyllä liikaakin, mutta kauniimpaa sukupuolta vain parit pikkupöksyt) ja gorea (PG-13, repikää siitä), 12 parsekia vähemmän ärsyttävät päähenkilöt, vähemmän pölhön näköiset efektit (mieluummin vaikka ilman) ja jotain tolkkua soundtrackiin, sekä edes eksploitaatiotason käsikirjoittaja niin tämä menisi känniviihteenä – mutta ei tästä katastrofista saa oikeasti hyvää elokuvaa yhtään millään. Kaikkine ärsyttävyyksineen katson jopa mieluummin Potter vitosta kuin tätä. Tai no, itse asiassa taitaisin mieluummin katsoa jopa Dungeons & Dragonsia kuin tätä.

I Know Who Killed Me (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0897361/
Gorno, peukalo haudattu elävältä

Elokuvan torpedoi visuaalisten teemojen ylitunkeminen, onneton näyttelijätyö, onneton kameratyö, sekä aivovammaisten apinoiden kirjoittama juoni, joka yrittää olla nokkelampi kuin onkaan, mutta kompastuu omaan näppäryyteensä. Kas, kun meillä on nuori runotyttö Aubrey, joka soittaa pianota ja kirjoittaa pyötälaatikkoon. Sitten perinteinen psykotappaja paloittelee tytön, vai fileroiko sittenkään, kun tien varresta löytyykin identtinen tyttö jolla on samat vammat mitä psykosetä on leikellyt, mutta joka väittää olevansakin strippari nimeltä Dakota. Niin hei, ja alkupuoli on täynnä sinistä ja loppupuoli täynnä punaista! Joka kuva täyteen saturoituna! Eix oo niinq taiteellista, vähän kuin Kaksi väriä duologia, kaksi filmiä yhden hinnalla zomfg!

Jos haluatte säästää pari tuntia johonkin järkevämpään, niin luntatkaa alta. Ai niin, Lindsay pitää vaatteet yllä strippauskohtauksessa (jopa DVD-ekstroista löytyvästä pidennetyssä versiossa) sekä seksikohtauksessa, että se siitäkin motiivista katsoa.

Elokuvasta VOISI esittää seuraavat hypoteesit, joista viimeinen lienee kuitenkin se tarkoitettu tulkinta:

  1. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Dakota saa selville psykotappajan ja löytää Aubreyn henkihieverissä valmiiksi kaivetusta haudasta. Vaatii lobotomialeikkausta joko katsojalta tai käsikirjoittajilta tai mieluiten molemmilta, jos loppupuolen tapahtumat voisivat tapahtua edes elokuvatodellisuudessa.
  2. Aubrey ja Dakota ovat molemmat todellisia. Aubreytä ei kidnappaa kukaan, vaan tämä kuvittelee sen, koska on seonnut sarjamurhaajajutuistaan. Dakota löytää hänet metsästä. Ei toimi.
  3. Aubrey on todellinen mutta Dakota mielikuvitushahmo. Aubrey haluaisi olla joku muu mutta viiltelee itseään. Ei toimi.
  4. Dakota on todellinen mutta Aubrey mielikuvitushahmo. Dakotanhan me näemmekin ensiksi. Aubrey on tyttö joka Dakota olisi halunnut olla. Hän keksii hahmon stripatessaan lavalla. Hän sekoaa ja luulee lopulta Aubreyn sieppausta todeksi. Morpheuksenkin pillereistä punainen vei tosimaailmaan ja sininen palautti Matrixiin. Huomaa tosin kohdan 1 varoitus.
  5. Joka paikassa räpyttelevät pöllöt. An Occurrence at OWL Creek Brige, anyone? Tarinaa tuntemattomille, Aubrey kuvittelee kuollessaan että hänen tappajansa löydetään, kunnes lopulta tajuaa olevansa elävältä haudattuna. Ihan jees teoria, mikä estäisi toista puoliskoa olemasta täysin aivovammainen. Mutta mutta. Selkeästihän alkujaksokin on aivan tolkutonta dadaa? Onko tässä kuitenkin vain faniwänkkäys “the owls are not what they seem to be”?
  6. Ainoa “looginen” (järkevästä turha puhua tässä yhteydessä) päätelmä on, että lähes koko elokuva onkin vain kuvitelmaa. Alkutekstijakso on osa kuvitelmaa, mut alkutekstit onkin irrallinen osuus varsinaisesta narratiivista. Huiman 7 minuutin kuluttua alusta on kohtaus, jossa Aubreyllä on vaikeuksia kirjoittaa. Kätevästi hänellä on seinä täynnä muistilappusia, joista pysäytyskuvasta katsomalla voikin lukea juonen kaikki tulevat twistit. Kamera zoomaa Aubreyn hiuksiin kertojanäänen säestämänä. Tämän jälkeen alkaakin tapahtua outoja ja pöllöjä vilistä joka puolella. DVD:ltä löytyvä vaihtoehtoinen (poisleikattu) loppu (joka jatkuisi saumattomasti itse leffan lopusta) olisi vahvistanut tämän aukottomasti – kamera zoomaa pois Aubreyn hiuksista voiceoverin säestämänä, ja tämä on juuri saanut tarinan valmiiksi. Mut se leikattiin pois, ja nyt pitää vain mennä perstuntumalla. Eli leffassa onkin zomfg sisäkkäisiä tasoja, vähänx me ollaan daa älykköjä! Koska koko juttu on kuvitelmaa, niin kohdista 1-5 mikä vain voi pitää paikkansa Aubreyn mielikuvitusmaailmassa, minkä pohtiminen ei kiinnosta enää ketään. Kaikki on tuotu esille niin sekavaksi että hermoradat kärsivät pysyviä vaurioita leffaa katsoessa.

Captivity (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0374563/
Gorno, ruhjottu peukalo alas

Takakannen perusteella Captivity näyttäisi yhdistelevän Selliä, Kuutiota, Sahaa, ja Retkeilymajaa. Saapas nähdä, montako puujalkavitsiä… äh. No näinhän se oli, paitsi että on paljon huonompi kuin niistä yksikään, Elishasta huolimatta. Ylläripyllärinä vielä pakollinen ennalta-arvattava (ainakin yllämainitut nähneille) twisti juonessa.

Hauskaa versionhallintaa: alkuperäinen versio (julkaistu vain Espanjassa ja Argentiinassa, Englannissa festareilla, pituus 95 min) kait on lähempänä normaalia kidnappaustrilleriä ja sisältää paljon matskua kun poliisisedät etsivät kadonnutta ihquhottista jota Cuthbert esittää. Ei tullut katsottua. Sitten “länsimarkkinoita” (muu maailma) varten filmattiin kunnon gorea ja kidutusta ja leikattiin pois turhaa juonenkuljetusta, niin että lisäyksineenkin pituus on enää 85 min (lopputekstit mukaan lukien!). Unrated on tismalleen sama kuin läntinen teatteriversio, paitsi lisää todella tökerön ja kliseisen ylläripylläriepiloginpätkän (mikä siis on vielä eri twisti kuin se juonessa mukana oleva).

Hostel: Part II (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0498353/
Gorno, verinen peukalo vapisten ylös

Siinä vaiheessa, kun leffaohjaaja tekee leffalleen kakkososan, joka on ihan kuin ykkönenkin mut siinä on enemmän gorea ja useammat 715517 on turha tulla selittämään kuinka ykkönen oli oikeasti kulutusyhteiskunnan kritiikkiä. Ihan kivaa splättäystä, enemmän kuin vähän tulee mieleen kaikki hiljattain tapitetut nazisploitaatiot. Vanhan mantereen splattergurujakin vilahtelee cameoissa. Kyllä tämän katsoo, jos genre miellyttää, mutta ei mitään mieleenpainuvaa (paitsi toiseksi viimeinen todella ilkeä tappo).

Resident Evil: Extinction (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0432021/
Post-apo/zombie, peukalo ylös

Kevyesti sarjan paras. Kunnon post-apokalypsploitaatiota ja herkullista ripaskapuukkoa kahdella kukriveitsellä. Ihquja gore-efektejä, kuten “mutanttilonkeroilla silmät ja kieli päästä”, ja napakoita headshotteja. Comic reliefkin kuolee. Hupaisasti leffassa kierrätetään ahkerasti kieli poskessa post-apokliseiden lisäksi kauhu- ja westernkliseitä. Toimintakin on tymäkkää, ainoana kauneuspilkkuna lopetus tosin on täysin epälooginen: miten ylikuormattu kevyt helikopteri muka voisi lentää Vegasista Alaskaan ilman välitankkauksia?

Tästä on hyvä jatkaa neloseen, etenkin kun vihonviimeisen kohtauksen perusteella nelonen sijoittuu Japaniin, jossa siis toivottavasti on vielä eloonjääneitä koulupuk—

House of the Dead 2: Dead Aim (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0435665/
Zombie, peukalo alaspäin
Eksploitaatio, peukalo ylöspäin

Ohhoh. Uwe Boll ehti ykkösessä saamaan tissit kuvaan vasta 10 minsan kohdalla, mutta Böllitön jatko-osa nokittaa iskemällä tissit kuvaan jo kahden minuutin kohdalla ja full frontaliin edetään alle viiden minuutin, jo ennen alkutekstejä!

Sitten otetaankin takapakkia, gorea ja äksöniä on vähemmän kuin ykkösessä. Myöskään zombi-infektion sijoittumisesta kampukselle autiosaaren sijasta ei oteta kaikkea (mitään) irti. Elokuvan rytmityksessä, käsikirjoituksessa, juonessa, logiikassa, näyttelyssä, tai dialogissa ei edelleenkään tosin ole järjen tai laadun häivää. Resident Evilit ovat tähän verrattuna suorastaan taide-elokuvia. Turhaan taisivat käsikirjoittajat inistä nettifoorumeilla kuinka ykkösosassa Boll esti heidän nerokkaiden visioiden esillepääsyn, jos tämä nyt on sitten sitä nerokasta visiota.

Loppujen lopuksi bollmainen dada oli hervottomuudessaan vastustamatonta, tämä taas yrittää liikaa olla oikea elokuva, flopaten siten ykköstäkin pahemmin. Mut viihdyin silti.

Grindhouse (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0462322/
http://www.imdb.com/title/tt1028528/ (Death Proof)
http://www.imdb.com/title/tt1077258/ (Planet Terror)
Slasher/kaahailu, peukalot ylös; Zombieläträys, peukalot ylös

Elokuva (katsoin jaksot teatterissa peräjälkeen, muuta ratkaisua kuin back-to-back ei tämän teoksen suhteen tueta) palauttaa uskon elokuvantekoon, sekä on virkistävä tuulahdus ajalta, jolloin ei laskemoitu niin kuin nyt. Tai no, olihan sekin laskelmointia, että mietittiin, jotta “tissit myy, natsit myy, autotakaa-ajot myy, kung-fu myy, eiköhän tungeta ne kaikki samaan elokuvaan”. Nykyään taas laskelmoidaan siten, että pyritään tekemään hajuton, mauton, väritön, ketään ärsyttämätön tasapaksu tuote, jonka pitää otsa rypyssä pyrkiä (tuloksetta) olemaan vakavasti otettavaa kårkeakyldyyriä vaikka kyseessä olisikin yhdentekevä toimintapätkä. Mihin unohtui se pieni ja nykytuottajien mielestä mitätön seikka, että viihde-elokuvan pitäisi viihdyttää katsojaa?

Toisaalta, katsojaa tavallaan huijataan. Kyseessä on kuitenkin kahden tunnetun ohjaajan, jos ei ihan A-listan niin kohtalaisen tunnetuilla näyttelijöillä kuitenkin, tekemä ison budjetin tribuutti, ei pienen nyrkkipajan kengännauhabudjetilla tehty aito B-elokuva. Ehkä hyvä niinkin, sillä nyt mutasarjan leffojen heikkoudet ovat poissa ja kaikki hyvät puolet tallella. (Mitä nyt miespuolinen testiyleisö tosin kaipasi enemmän eksploitaatioaikojen paljasta pintaa, mutta ehkä sitten siinä Werewolf Women of the SS:ssä… Kieli ulkona)

Death Proof

Leffa pärähtää käyntiin aika hiljaisesti. Normaali tarantinolainen dialogi ja postmodernit viittaukset alkaisivat vähän ajan kuluttua tuntua puuduttavilta, mutta surrealistiset tempaukset (ja itsetarkoituksellisesti esiteltävät sääret) pitävät mielenkiinnon yllä. Sitten elokuva herääkin henkiin, kun Kurt Russelin käsittämättömän mainiosti esittämä Stuntman Mike saapuu paikalle väijymään slasher-kliseisiä tyhjäpääbimboja. Stuntman Mike on myös virkistävän vanhanaikainen psykotappaja. Nykyäänhän pitää yleisö saattaa tuntemaan säälinsekaista sympatiaa paatuneintakin massamurhaajaa kohtaan kertomalla, kuinka häntä kiusattiin pienenä ja lelu on edelleen patterin välissä. (Jos näin onkin Miken kohdalla, sitä ei onneksi ainakaan kerrota.) Mike tappaa yksinkertaisesti siksi, että se on hänestä kivaa. Tehostettuna mielipuolisella virnuilulla. En myöskään olisi uskonut, miten paljon yhdestä autokolaristakin saa irti (pun intended), mutta niin vain se on että kuvakulmia vaihtelemalla ja toistamalla ja kronologiaa rikkomalla saa tästäkin uudenlaisen tulkinnan.

Puolessavälissä tyyli luontevasti muuttuu slasherista takaa-ajoleffaksi. DP:n (öhö öhö) jälkipuolisko on jo huomattavasti vauhdikkaampaa menoa. Dialogiosuus on lyhyempi, nasevampi, ja ennen kaikkea, toimintaa on enemmän. Leffan kruunaa, ja sen olemassaolon oikeuttaa, yksi elokuvahistorian pisimpiä (tosin alkuperäistä Gone in 60 Secondsia ei olla vielä lähelläkään) ja jännittävimpiä takaa-ajoja. Kun isolohko-V8 alkaa mylvien julistaa sanaa ja vanhan koulun pelti taipuu rutisten, ollaan perusarvojen äärellä, eikä mies voi muuta kuin nöyrtyä ja antautua vauhdin hurmaan.

Hupaisin viittaus vanhoihin elokuviin on se, että stuntnäyttelijä Zoë Bell esittää samannimistä stuntnäyttelijää, tehden itse omat stunttinsa. Rajatulla budjetilla kun ei raha aikanaan riittänyt sekä stuntteihin että näyttelijöihin, niin stuntitkin saivat väkisinkin puherooleja…

Jotain miinusta pitää aina antaa. No iso Q on unohtanut, että “Eleanor” ei ollut normi-Mustang, vaan Mustangin halpamalli “Mach 1”. Jälkipuoliskon keltainen Mustang on nääs niin selvä viittaus, että tämä jää pikkaisen harmittamaan.

Planet Terror

Rodriguez kertoo kirjoittaneensa leffan jo 1998. Tästä johtuen se ei iske samalla miljoonalla voltilla kuin olisi tuolloin iskenyt – väliin kun on ehtinyt oikea zombie-renessanssi ja nyt meillä on Resident Evilit, House of the Dead, Dawn of the Deadin remake, Land of the Dead, 28 Days (ja 28 Weeks) Later ja niin pois päin.

Mutinat sikseen, PT on kuitenkin tanakka paketti joka iskee kuitenkin kuin 999 999 volttia. Tarpeeton “vakava” aines, yhteiskuntakritiikki sun muut on tungettu romukoppaan ja tilalla on estoton läträys, joka tuo mieleen Braindeadin ja Army of Darknessin kaltaiset splatterkomediaklassikot. Kuka kaipaa ruohonleikkuria kun zombeja voi teloa helikopterin lavoilla? Kurkipotkijat menköön kotiinsa, tosimiehet viipaloivat lihaa kahdella perhosveitsellä. Jos pään räjäyttäminen kappaleiksi ei tunnu enää missään, niin entäs aivojen kaapiminen kallon sisältä? Yhdistettynä kajahtaneisiin henkilöhahmoihin ja pikimustaan huumoriin lopputulos on käsittämättömän viihdyttävä, ja samalla zombie-elokuvan parhaimmistoa.

Varsinaisesti PT ei tuo genreen mitään uutta, mutta enpä nyt kyllä keksikään, mitä “uutuutta” olisi kaivannut. Kai se yksi ylipitkä kuolinkohtauskin kuuluu genreen, mutta sen olisi kyllä voinut keksiä poiskin. Sitä paitsi, tässä pätkässä on paras alkutekstijakso sitten Barb Wiren (jolle kyllä jäädään rinnanmitalla) Kieli ulkona

Summa Summarum

En muista, milloin viimeksi olisi ollut näin hauskaa elokuvissa. Kunhan sitten muistetaan, ettei olla menossa katsomaan mitään Kolme väriä -trilogiaa, vaan matalaotsaista viihdettä.

Loppurutkutus II: Loppurutkutuksen pojan koston paluu

Koska ahneet tuottaja-Weinsteinit haluavat maksimoida myös DVD-myynnin, on elokuvan jenkkiversiossa “väliajalla” esitettävistä olemassaolemattomien elokuvien trailereista vain yksi jäljellä tässä Pohjan perälle rantautuneessa kahtia jaetussa versiossa. Onneksi YouTube (joka ei nykyään edes riko lakia, heh) pelastaa Atlantin tämänkinpuolisen yleisön:

Werewolf Women of the SS

Don’t

Thanksgiving

Sunshine (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0448134/
Scifi, irtopeukalo alas

Aluksikin: on tavattoman vaikeaa tehdä arvostelu, jos perustelut käytännössä vaativat ns. yllätyskäänteen spoilaamista. Leikitään kuitenkin ajatuksella, että se spoileri ei välttämättä nyt pilaakaan tätä arvostelua.

Alkupuolellaan elokuva vaikuttaa vielä samantapaiselta katastrofinpelastuselokuvalta kuin The Core ja Armageddon, mitä nyt perusidea on n+1 kertaa typerämpi ja realismista ei ole näihinkään verrattuna tietoakaan. Aurinko on siis sammumassa ja jo toinen retkikunta yrittää sen sytyttämistä iiiisolla fissiopommilla, ensimmäisen epäonnistuttua. Miehistö koostuu umpikliseisistä stereotyypeistä, huonosti näyteltynä ja kömpelöllä dialogilla. Tottakai porukkaan kuuluu nörtti kynäniska josta kasvaa jämeräleukainen ihmiskunnan pelastaja, jäyhä & rehti & miehistönsä puolesta uhrautuva aasialainen kapteeni, lammiolainen päällepäsmäri jolta ensimmäisenä valahtaa jännäkakka punttiin, jne. Minkäänlaista samaistumista tai sympatiaa ei pääse syntymään, koska elokuva alkaa aivan liian myöhään – koko porukka on jo valmiiksi raiteiltaan, vieläpä ärsyttävän näytellyllä tavalla.

Elokuva on jo puoliväliinsä mennessä muutenkin osoittautunut fantasiaelokuvaksi, mitä realismiin tai johdonmukaisuuteen tulee, joten realismia ei enää lainkaan vähennä, että se muuttuukin tästä eteenpäin Ö-luokan Event Horizon-klooniksi, jota vihjataan hieman ennen muutosta äärimmäisen tökerösti. Jos se osoittaa äärimmäistä nerokkuutta, että yliluonnollisen slasherin siirtää avaruuteen, niin miksei Jason X saanut Oscaria? Miksi tuhlata alkupuolisko näennäistieteelliseen diipadaapaan, jos palkintona on vain kliseekauhuilu? Esmes Event Horizon ja Pitch Black eivät edes yrittäneet olla muuta kuin kauhuelokuvia sf-ympäristössä, ja siksi toimivatkin miljoona kertaa paremmin. Se paha setä olisi saanut olla Freddy Krueger tai edes Pinhead (johon nimellä kömpelösti viitattiinkin), se olisi ollut edes uskottavaa.

Kyllä, elokuvan jälkeen luin intter wepistä kuinka siinä olisi pitänyt havaita niin ja niin paljon uskonnollista symboliikkaa ja kuinka on sisältä kuollut jos eivät henkilöhahmot herätä tunteita jne. Sigmund Freudin sanoin, joskus sikari on vain sikari. Ehkä elokuvassa itsessään on vikaa jos sen sanoma ei välity, tai jos sanoman ymmärtääkseen pitää olla ammattikriitikko? Kaikesta tulee se vaikutelma, että käsikirjoitus oli ostettu vain siksi, että Alex Garlandilla oli kovan kynäilijän maine, ja sitten esituotantovaiheessa joku tajusi lukeakin sen. Sitten Danny Boyle palkattiin äkkiä ohjaajaksi yrittämään pelastaa mitä pelastettavissa vielä oli, eli ei paljoakaan.

Jos halutaan hyvä esimerkki uskonnolis-filosofista pohdintaa sisältävästä tieteiselokuvasta, niin 40 vuotta vanha Avaruusseikkailu 2001 on edelleen klassikko (sekä koskettavampi, ajatuksia herättävämpi, ja yllättävää kyllä, realistisempi ja efekteiltään parempi!). Tästä tekeleestä taas ei voi oikein edes puhua samassa yhteyd… hemmetti. Alun perin lähdettiin kaverin kanssa katsomaan tätä tarkoituksena naureskella tälle, ja silti onnistui jopa alittamaan odotukset. Joo-o, tämä oli jo Battlefield Earth -tason paskaa.

Open Water (2003)

http://www.imdb.com/title/tt0374102/
Luontoelokuvan ja kauhun kummallinen hybridi, peukalo vajoaa merenpohjaan

Tämä on vain yksinkertaisesti pirun tylsä, lähin vastine ovat akvaario- ja takkatulivideot. Odotin ja odotin, että hait olisivat jo päässeet asiaan ja loppuosa leffaa olisi käytetty vaikka oikeussalidraamaan, mutta ei niin ei. Standardin 45 tv-minuutin mittaisena Twilight Zone– tai Tales from the Crypt– tai The Outer Limits-kauhutarinana se vielä ehkä menisi, mutta että ihan täyspitkä elokuva? Hah.