Tag: kauhu

The Wicker Man (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0450345/
Kauhu, peukalo maapallon sisuksiin asti

Vapise, Uwe Boll! Käännähdä vielä kerran haudassasi, Ed Wood! Teidät on lyöty sellaisella marginaalilla, ettei se ole ihmisjärjellä edes ymmärrettävissä! The Hills Have Eyes ja Dawn of the Dead ovat loistavia esimerkkejä onnistuneista (kauhu)remakeista. Arvatkaas mistä tämä on esimerkki?

Tähän olisikin syytä päättää selostus, mutta kun otin jo taikajuomaa niin oli pakko kirjoittaa. Itse asiassa, olin vasta aloittamassa pohjien oton kun tuota katselin, ja oli pakko alkaa ottamaan. Oletan seuraavassa, että kukaan ei koskaan haluakaan katsoa tätä tekelettä, eli spoilaan. Oletan myös, että alkuperäisen version ovat nähneet ne, ketä kiinnostaa, eli joudun spoilaamaan senkin.

Alkuperäinen The Wicker Man on vilahtanut silmieni edestä kerran telkusta katsottaessa. Silloin mieleen jäi omituinen ilmapiiri (jota talvella kuvatut keskikesää esittävät otokset vain vahvistivat), synkkä pohjavire, sekä Christopher Leen maaninen roolityö kulttijohtajana. Tästä remakesta jää mieleen lähinnä Hollywood-ylisentimentaalisuus ja Nic Cagen haahuilu (ilmeisesti ne pillerit, joita hänen roolihahmonsa vetää, olivatkin aitoja), sekä muitten näyttelijöiden osalta joko vuorosanojen lukeminen paperista tai tolkuton ylinäyttely. Vertailua harrastaakseni, Ellen Burstynin SummerIsle (sic) toi jotenkin kummasti mieleen Jeremy Ironsin “suorituksen” Dungeons & Dragonsissa. Pääpahiksen vaihtuminen naispuoliseksi on sinällään yhdentekevä detalji, koska koko muu elokuva siinä ympärillä imee galaksin ytimessä olevaa mustaa aukkoakin massiivisemmin.

Muistinko sanoa, että elokuvan juonessa ei ole mitään järkeä, se on sisäisesti ristiriitainen, klaffivirheitä on enemmän kuin jaksaa laskea ja tapahtumissa ei ole enää yhtään mitään järjen häivääkään edes Hollywood-mittapuulla? Loistava esimerkki on se, että päähenkilökin on valittu ilmeisesti uhriksi viitisen vuotta ennen katovuosia, ja hänen päätymisensä kultin maillekin olisi ollut äärimmäisen epätodennäköistä. Sitä paitsi, saarellahan on yhteisön sisälläkin sopivia uhreja (=tulevien kulttilaisnaisten isiä), joita kukaan ulkopuolinen ei jäisi kaipaamaan? Originaalissa oli edes se pointti, että vapaasti irstailevassa yhteisössä ei ollut neitsyttä, jota uhraukseen tarvittiin, joten sellainen piti hankkia ulkopuolelta (sukupuolella ei ollut niin väliä).

Tietysti alkuteoksen eurooppalainen irstaus on pitänyt karsia PG-13 -ikärajaan sopivaksi. Tervemenoa pakanallis-uskonnollis-seksuaaliset häröilyt ja kristillinen syyllisyys ja synnintunto, ja tervetuloa Hobittilaan! Odotin innolla, milloin joku olisi sanonut edes sen yhden kerran “FUCK” (joka kohottaa ikärajan PG-13:een, kahdestahan pamahtaisi jo R), mutta keskittyminen herpaantui. Kenties se johtui karhupuvusta.

Yllättäen raina sentään näyttää loppuvan alkuteokselle kohtalaisen uskollisesti (ennen kuin totuus valkenee katsojalle), mitä nyt loppukohtauksesta on karsittu sananvaihto, joka teki originaalin lopusta oikealla lailla masentavan ja tuhoa enteilevän: Summerisle on väistämättä itse piakkoin vuorossa, koska tämä uhraus (tai mikään muukaan) ei kuitenkaan toimi. Tilalla on vuosisadan epäuskottavin Tarzan-huuto, joka alkaa jo ennen kuin liekit ovat lähelläkään.

Ja sitten se kärpänen hevosenläjän päällä: elokuvaa ei ole edes osattu lopettaa uhrijuhlaan, vaan seuraa kaavaslasherille tyypillinen kliseinen “ZOMFG SIX MONTHS LATUR!!!!111ONE!!!!” jolla yritetään ilmeisesti avata pää lukemattomille suoraan videolle päätyviin jatko-osiin. Jotenkin tämä loppukin (niin kuin koko elokuva) olisi toiminut paremmin, jos Cagen hahmo olisikin uhrijuhlassa lahdannut koko kultin (tai ainakin melkein), ja sitten kun olisimme luulleet pahiksien kuolleen, niin sitten olisikin tullut tämä lopetus. Tai jopa Shölömölömäinen “se olikin vain unta” olisi toiminut.

Jos odotuksena oli edes se vakio 1-2 tähden remake-kura, niin pettyy pahasti.

NO NO NOT THE BEES!!!!

—

Skynetin lähettämä terminaattori tulevaisuudesta pyysi kertomaan, että YouTubesta löytyy vuonna 2010 enemmän Uhrijuhlaa kuin sielu sietää. Noilla pääsee alkuun:

The Last House on the Left (1972)

http://www.imdb.com/title/tt0068833/
Kauhu, peukalo alas

Jos joku genre vanhenee nopeasti, niin kauhuelokuva. Se, mikä on ollut joskus muinoin shokeeraavaa näyttäytyy tänä päivänä lähinnä camp-henkisenä noloutena.

Pätkää katsoessa kyllä ymmärtää, miksi elokuva sai kukkahattutädit ympäri maailmaa neurasteeniseen kohtaukseen ja miksi se toimi missä vain kätevänä tekosyynä sensuurille, videolaeille ja elokuvien leikkaamiselle. Muutama kohtaus on vielä nykystandardeillakin edelleenkin aidosti raaka ja vastenmielinen (esim. vielä kituvan ihmisen suolien tonkiminen). Moottorisahaakin vingutetaan ja kurkkuja leikataan. Silti enin osa verestä purskautetaan kameran ulkopuolelta näyttelijöiden kasvoille.

Silkan shokkiarvon lisäksi elokuva on valitettavasti vanhentunut. Kaksi umpityhmää ja slapstick-tyyliin koheltavaa ja kompastelevaa poliisia sivuroolissa on osapuilleen yhtä miellyttävä ja tunnelmaan sopiva kokemus kuin Jar Jar Binks olisi THX-1138:ssa. Samaten, etenkin sen pahan psykopaattimurhaajajoukon näyttely (mutta myös muiden) lipsuu sen verran pahasti yli että katsoja on liian ison osan ajasta lähinnä Pulttibois-fiiliksissä ahdistuksen tai pahan olon sijaan. Kyllä, näin näyteltiin useimmissa muissakin 70-luvun kauhuelokuvissa, mutta niin ne ajat muuttuvat.

Ehkä sitten olen juntti joka ei osaa arvostaa klassikoita, mutta tuoreemmasta tuotannosta esmes Hostel on ihan yhtä verinen, mutta paljon ahdistavampi, tylympi ja etenkin katsottavampi kokemus, ellei sitten ole alan harrastaja tai muuten vaan halua perehtyä kauhugenren historiaan.

Ghostbusters (1984)

http://www.imdb.com/title/tt0087332/
Komedia, peukalo ylös

Nostalgianväristenkin lasien läpi Ghostbustersin tehosteet näyttävät nykyään aika karmeilta. Se yksi tyyppi väkijoukossakin näyttää aivan Ron Jeremyltä. Eikun…

Itse asiassa, tekoajankohta huomioiden leffan tehosteet ovat oikeasti ihan OK. Enkä kyllä osaa sanoa, paljonko CGI tilannetta edes parantaisi.

Tai no, protonipyssyköitten säteistä lähtisi lens flaret, ja Marsipaanimies pistäisi Manhattanin oikein kunnolla remonttiin niin että tasavärisillä tekstuureilla pinnoitetut vektorikappaleet lentelisivät. Eli ei siis mitenkään.

Event Horizon (1997)

http://www.imdb.com/title/tt0119081/
Scifi/kauhu, peukalo varovasti ylös

“Ihan kiva” kauhuscifi-pätkä, jossa tosin on taas vaihteeksi enemmän aukkoja realismissa kuin laki sallii. Lopetus on taattua Paul W.S. Andersonia. On sillä kai joku kulttisuosio joo. Ei se nyt niin pasha ole kuin monet antavat ymmärtää, mutten voi käsittää joidenkin vuodattamia ylisanojakaan. Olenko muuten ainoa, joka sai Doc Brown -fibat hullun tohtorin linjauksesta loppupuolella? “Eyes? Where we are going, we don’t need no… eyes.”

Okei, no tosi pahasti Warhammer 40,000 -maailmaan kallellaan olevat voivat tietysti mennä aivan täpinöihinsä siitä, että singulariteetin tuolla puolen Warpissa tuntuu odottavan ilmiselvä Kaaoksen valtakunta niin kuin pitääkin, mutta edes minä en ole niin fanaattinen. Sitäpaitsi, tuommoinen ihmeen piikikäs varppihässäkkägeneraattori ei sovi huippumoderniin tekniseen ympäristöön, ei, se vaatii tuekseen valtavia höyryputkia, hydraulisylintereitä, lihaa ja metallia olevia piuhapäisiä servitoreja, ja kaapuasuisia Konepappeja pirskottamassa Pyhää Voiteluöljyä laitteen päälle.

Silent Hill (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0384537/
Kauhu, hirviöpeukalo alas

Ei se nyt ihan niin mälsä ollut kuin etukäteen pelkäsin, mut en vaan tyksinyt. Liian paljon tuntui siltä kuin olisi seurannut peliä jonkun olan takaa – ei ihme että fanboikaarti on ollut aivan täpinöissään. Olihan siinä omanlaisensa tunnelma, mutta tiukemmalla leikkauksella ja tiivistämällä tästä olisi ehkä saanut paremman. Ehkä. Pidemmällä elokuvassa käännetään sentään reilu splättäysvaihe päälle, mutta sitten leffa lässähtää suoraan M. Night Shölömölöltä varastettuun lopetukseen. Ei näin.

Hostel (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0450278/
Gorno, irtiporattu peukalo tippuu lattialle

Juonireferaatin saa luntata vaikka IMDB:stä, tai jotain. Joo, tuota, öö, noin. Ainakin tämä oli (positiivisessa mielessä!) sairain näkemäni leffa. Jos nimittäin jaksaa tylsän, pehmopornon ja teinikomedian välillä tasapainoilevan alun läpi, 45 ekaa minuuttia kun ainoa attraktio ovat nimenomaan tissit ja känniörvellys. Aika äkillisen tyylilajin vaihdoksen jälkeen törkätäänkin sitten porakone vielä elävään lihaan, ja tahti vain paranee loppua kohden. Vähemmän yllättäen tämän genren kummisetä Takashi Miike piipahtaakin cameoroolissa.

Jotenkin tähän ei oikein osaa suhtautua. Väkivalta on oikeasti kuvottavaa, mutta näyttelijätyö jättää toivomisen varaa ja lipsuu pikkaisen campin puolelle (totta kai hullu tohtori on vapiseva ja silmät lautasina pyörivä, totta kai teurastamon jätteenkäsittelijä on kaksimetrinen köyryselkä, jne.) Toisaalta, tahaton komiikka ei jotenkin tähän sovi – Ichi the Killerin tyylinen totaalivinksahtanut huumori sen sijaan olisi mennyt. Niin, ja loppuratkaisuun johtava tapahtumaketju on äärimmäisen epäuskottava ja epätodennäköinen, mutta ainakin oli maskeeraajalla töitä.

Jos olisin vielä alakoulussa, niin tällä voisi ainakin kerskua kavereille, että näin raakaa pätkää ei teidän vanhemmat annakaan katsoa. Elokuvan muut arvot ovatkin sitten vähän niin ja näin. Jopa BloodRayne oli viihdyttävämpi kokemus.

Apropoo, voisi kyllä kuvitella, että Karpela/Räsänen-akseli riemastuisi tästä (kuhan ne selkäydinnestettä mädättävät ja karvoja kämmeniin kasvattavat seksikohtaukset leikataan pois), elokuvahan opettaa kuinka moraalittomat haureuden harjoittajat joutuvat nahkurin orsille jo tässä elämässä.

Alone in the Dark (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0369226/
Kauhu, peukalo alas

Kaupunkitarina kertoo, että kun mestari Boll oli vastaanottanut (ilmeisesti alkuperäisteoksille edes hieman uskollisen) Alone in the Darkin kässärin sen alkuperäisessä, lopputulokseen verrattuna tyystin toisenlaisessa muodossaan, niin luettuaan sen hän sai raivarin, sekä haukkui ja erotti kirjoittajat käyttäen niin sofistikoitunutta kieltä kuin “I want this film to be SUPER EXCITING!” tjsp. mikä nähtävästi siis psykologisen kauhun sijasta tarkoittaa Ö-luokan CGI-mömmöjen räiskintää ja Tara Reidin tissejä. Nightwishkin ollut yllättävän hiljaa siitä, mikä oli se “suuren luokan Hollywood-elokuva”, jonka lopputekstien taustalle Wish I Had An Angel oli valittu soimaan.

Alone in the Dark ei ole kyllä edes ”niin huono että se on jo hauska”-tasoa. Siinä kun ei ole mitään hauskaa edes umpihumalassa. Toisin kuin vaikkapa House of the Deadissa

BloodRayne (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0383222/
Pelisekoilu, freudilainen peukalo ylös

Uwe Bollin paras elokuva tähän mennessä. (Ainakin siinä on eniten paljasta pintaa tähänastisista.)

Hupaisasti elokuvan juoni tuntuu ihan kuin videopeliltä, Raynen pitää kerätä taikaesineitä nitistääkseen päpahiksen ja siinä sivussa niitata muutama tasonloppuhirviö. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että juoni on viimeinkin sisäisesti koherentti tai edes jotensakin järkeenkäypä, mikä on Boll-elokuvalta jo lähes käsittämättömän paljon (ilkeämielisempi huomauttaisi, että alkuperäiskäsikirjoitus oli sentään Guinevere Turnerin, eikä Bollin omia kynäilyjä).

Suurin osa näyttelijöistä tosin esiintyy B-elokuvatyyliin (joko tietoisesti tai silkkaa vaivaantuneisuuttaan), ja Meat Loafin vierailu irstaana vampyyriruhtinaana on jo silkkaa Batman-tason campiä. Ei sikäli, että (lähes) suoraan videolle päätyneissä äksöntuotannoissa muutenkaan Oscar-tason näyttelyä edes odottaisi, vaikka Oscar-palkittuja näyttelijöitä (mitä lienee Ben Kingsley sitten roolityöstään ajatellutkaan) käytettäisiinkin. Uskottavimmasta päästä on Michelle Rodriguezin “näyttelemä” (kaikista muista elokuvistaankin tuttu) kovismimmin rooli, ja kumma kyllä, ilmiselvästi elokuvan vakavasti ottanut Kristanna Loken saa puristettua tunnetta irti roolistaan. Näyttelijöistä jokainen muuten puhuu omalla aksentillaan – en minä nyt romaniaa sentään odottanut kuulevani, mutta olisi nyt edes koetettu puhua mahdollisimman neutraalia englantia kun murteet eivät rooliin kuitenkaan kuulu.

Efektipuolella gorea riittää ilahduttavan paljon, sen sijaan Ritari Ässä -tyyliset filminnopeutukset vähän häiritsivät. Ajankuvaa nyt on turha vaatia, nähtävästi 1700-luvun Romaniassa oli napapaita ja lantiohousut sangen yleinen vaate. Mikä tietysti takaa kivat näkymät – etenkin kun merkittävä osa elokuvasta kuluu siihen, että zoomataan päähenkilön nahka-asun avoimeen kaula-aukkoon, jossa roikkuu provosoivasti muotoiltu krusifiksi.

Hauskaa mätkintäviihdettä mallasjuomien kera äijäporukalla seurattuna., edellä mainituin varauksin.

Tenebre (1982)

http://www.imdb.com/title/tt0084777/
Giallo, peukalo alas

Sanotaanko näin, että Argenton sedällä on minuakin vinksahtaneempi mielikuvitus, ja se on jo jotain. Aluksi edetään kuin kyseessä olisi taide-elokuva, jonka näyttelyn on ohjannut Uwe Boll. Mutta sitten alkaa partaveitsi (ja loppupuolella kirves) heilumaan, steadycam zoomaamaan ja tekoverta on seinät ja lattia täynnä. Yleensä ennen murhaa pitää uhrin rintavarustuskin näyttää. Ja sitten taas palataan camp-näyteltyyn taide-elokuvaan. Kunnes ruutu pimenee lopputeksteihin kirkunan yhä jatkuessa. Juoni? No on siinä yllätyskoukku, joka on yhtä pöhkö kuin koko siihenastinen juonikin. Örgh. En osaa tuosta nyt sanoa oikein mitään.