Eragon (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0449010/
Fantasia, peukalo niin alas kuin menee

Kuumehoureet saavat ihmiset tekemään kaikenlaista. Niinkuin katsomaan läpi leffan, jonka on jo kerran jättänyt kesken. Matkan varrella voi arvuutella, kuinka paljon voi edes fantasiaympäristössä apinoida Warssia ennen kuin lopputulos vaivaannuttaa hengiltä, kuinka paljon reploja ja detaljeja voi varastaa sieltä sun täältä ennen kuin katsoja vajoaa myötähäpeästä maan alle, ja kenen silmämunat pullahtavat ekana kuopistaan, Jeremy Ironsin, John Malkovichin vaiko Robert Carlylen?

Se lohikäärme oli kyllä ihan lutuinen, ja olisi ansainnut miljoona kertaa paremman leffan. Olkoonkin että se tykkää lentää kanjonissa tai palkistojen seassa ja että sillä on Predatorin näkömoodit käytössä.

Onhan se ihan kiva että yläasteikäinen jaksaa kirjoittaa romaanimittaista fanifiktiota, mutta olisiko joku tuotantoportaassa voinut edes yrittää ehdottaa, ettei visiota välttämättä kannata siirtää 1:1 ison budjetin suurelokuvaksi?

The Kingdom (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0431197/
Toiminta/jännitys, peukalo ei tiedä osoittaako ylös vai alas

Alun (lähes kirjaimellisesti) rautalangasta vääntävä muutaman minuutin “opetuselokuva” lienee suunnattu perusjenkille joka ei tunne ulkomaiden lähihistoriaa, poliittisesti tietoista eurokatsojaa se lähinnä pitkästytti. Kulttuurien yhteentörmäystä hierotaan tajuntaan niin kauan että se alkaa jo rasittaa. Ensimmäiset 70 minsaa on kuin katsoisi jotain CSI:iden tai Law & Orderien spesiaalijaksoa, ja katsoja alkaa puutua juuri sen takia kun mitään ei tapahdu siksi kun on eri kulttuuri. Lopun väijytys, takaa-ajo ja kaupunkitaistelu on ihan tehokas puolituntinen, samoin pessimistinen lopetus toimii statementtina, mutteivät riitä nostamaan koko elokuvaa. Näyttelijätyö on silti ihan pätevää, ja ajatustakin löytyy, niin ei tätä kokonaan lytätäkään voi.

Mitä tulee elokuvan puolueellisuuteen tai puolueettomuuteen joka on herättänyt paljon polemiikkiä, niin aika kohdillaanhan tuo on eikä mitenkään ennakkoluuloinen puoleen tai toiseen (toisin kuin on väitetty). Sille nyt ei voi mitään, että Saudi-Arabia on kummallinen teokraattinen totalitarismi jota pitää pystyssä öljyraha, ja jossa valtaapitävien ainoa keino kääntää huomio pois itsestään on agitoida kansalle että kaikki paha johtuu Suuresta Saatanasta ja Pienestä Saatanasta. Luonnollisesti vähän koulutettu kansa näkee ratkaisuna jihadin vääräuskoisia vastaan, ja kun väkivalta nostaa öljyn hintaa niin valtaapitävät nauravat koko matkan pankkiin. Käsien pystyyn nostaminen rohkaisee uusiin iskuihin, iskuihin vastaaminen taas johtaa koston kierteeseen. Jos ulospääsy onkin, niin se ei ole ainakaan helppo tai yhden vaalikauden aikana toteutettavissa. Miten kertoa ihmiselle, joka on kasvanut kulttuurissa johon on sisäänrakennettuna ylemmän sokea kunnioitus ja ikuinen verikosto, että siinä pomossa saattaisikin olla se vika eikä niissä vierasmaalaisissa, ja että verikosto toimii molemmin päin?

Beowulf (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0442933/
Fantasia, peukalo alas

OK, on tällä hetkensä. Viikinkimenolla ja edes CGI-lantratulla alastomalla Angelina Joliella ei voi kokonaan hävitä. Mutta käsikirjoittajien räpellys ei oikein toimi verrattuna originaalisaagaan. Sitä paitsi, koko leffa on ihan liikaa teknologiademon oloinen. Se on viimeisen päälle laskelmoitu, ja siltä puuttuu sielu. Joka otoksessa on ollut mielessä kysymykset: 1) miltä tämä näyttää trailerissa 2) myykö se 3D-teattereita 3) myykö se efektipajan tuotoksia muihin rainoihin ja 4) miltä se näyttää videopelinä. Etenkin lopun kohtaus, jossa lohikäärmeen perässä roikkuva Beowulf väistelee puunoksia potee pahaa PlayStation-syndroomaa.

Mitä CGI-animaation laatuun tulee, niin edelleenkin metalliesineet ovat fotorealistisesti mallinnettuja, mutta liekit ovat feikkejä ja ihmisten iho tasaiseksi puuteroitu ja hiukset peltiä. Tosin on ihmiskehossa sentään kaksi osaa, jotka on mallinnettu sangen huomiota herättävällä tavalla. Mistä tuleekin mieleen, lähinnä tuntuu että CGI:tä on käytetty teknologiademon ohella ikärajan laskuun, live-actionina tämä olisi ollut R tai NC-17 eikä mikään PG-13. Tosin tekopyhyys rulaa taaskin: Grendelin äidillä on napa, muttei nännejä?

Haukutaan lopuksi itse Grendel, joka on typerimmän näköinen monsteri sitten… ööö…. Mustan laguunin hirviön.

Stardust (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0486655/
Fantasia/komedia, peukalo ylös

Tyksin. Tässä on tavoitettu se, mikä Lucasilta hukkui 30 vuotta sitten: taito kertoa aidosti kaikenikäisiä viihdyttävä satu ilman ruumiineritteisiin keskittyvää huumoria ja kovaäänistä mölinää. Ihan siksi, että on niin erilainen kuin mitään mitä olen viime aikoina katsonut, ja onnistuu aidosti liikuttamaan, saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin ja viisi tähteä ja niin edes päin. Sopisi myös täydelliseksi treffielokuvaksi olematta silti mikään kaavastandardi siirappikomedia.

DragonLance: Dragons of Autumn Twilight (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0825245/
Fantasia/animaatio, peukalo alas

Aluksi, täytyy todeta, että tämän suoraan videolle dumpatun animaation suurin ongelma ei ole, että se olisi luokkaa “talentless hack r4p3d my childhood”. Se kun on kohtuu uskollinen alkuperäiselle. Liiankin. Kun se pohjalla oleva kirjakaan ei ole mikään maailman paras, vaikka epäilemättä siitä monella onkin rakkaat lapsuus/nuoruusmuistot. Mutta ennen kaikkea, filmi saisi olla myös rutkasti pidempi: ~85 min on liian vähän, ei nyt mitään ROTK-mittoja kaivata mutta esmes se kaksi tuntia tekisi terää. Nyt on liian hätäinen tunnelma, pompitaan paikasta toiseen henkeä vetämättä ja mitään selittämättä. Kuka? Mitä? Miksi? Missä? DragonLance-kirjoja lukematon ei tästä ymmärrä yhtikäs mitään.

Edelleen, 2-2,5 tuntia pitkänä tai rankasti uudelleen kirjoitettuna puhuttaisiin aivan eri leffasta. Nyt vain on tehty se pahin vaihtoehto, eli kuvitettu sarja teennäisesti yhteenliitettyjä kohtauksia jotka fanipojat vaativat olevan mukana, ja lopputulos on rushattu. Kirjat kynäilleet Weis & Hickman itsehän olisivat halunneet jakaa tämän kahteen 90 minuutin pätkään (ykönen olisi loppunut Raistlinin sanoihin “Solace is burning.” ja kakososassa olisi sitten ollut haltiasekoilut ja Pax Tharkasin vapautus).

Lyhyyden lisäksi toiseksi suurin ongelma on se, että perinteistä fantasiataidetta ja klassista kasaripiirrettyä yhdistelevään tyyliin on ängetty noin 10-15 vuoden takaiselta näyttäviä vektorilohikäärmeitä ja -draconiaaneja sekä suoraan pakasta vedetty Adobe After Effectsin liekkiefektiä default-asetuksilla. Kontrasti on lievästi sanoen typerryttävä, ja tuo lähinnä mieleen South Parkin, mikä ei liene ollut tavoitteena. Oliko kenties aikeissa tehdä tästä Beowulf-tason CGI-animaatio, ja rautalankamallit oli aloitettu lohhareista, mutta sitten budjetti loppui kesken, lohharit jäi detaljoimatta, ja loppu filmistä piti piirrättää Pohjois-Koreassa (äänet eivät ole huulisynkassa)? Budjettihan kului tunnetusti siihen, että Jack Bauer, Xena, Lex Luthor ja Dawn juttelevat meille pääroolit.

Myös leffan kohderyhmä on jotenkin määrittämättä. Välillä mäiskitään turpaan ilman että ketään sattuu ja ryvetään komediassa, välillä taas näytetään seivästettyjä ihmisiä ja muuta kivaa. Välillä taas sitten fanservice saavuttaa naurettavat mittasuhteet, tai sitten Onyxin ja Tikan animaatiot ostettiin DOA-pelisarjan koodanneelta Team Ninjalta. Huolimatta ajoittaisista “vanhemmatkin pysyy hereillä” otoksista kyllä vaikuttaisi, että enemmän tämä voisi upota nuorempaan polveen. Sen verran iso painoarvo on Tasslehoff/Flint-pelleilyllä.

Ilmeisesti julkaisija tajusi tämän olevan höyryävä kasa ja dumppasi sen suoraan videolle ilman mainostusta. Täysin käsittämätöntä tosin on, miksi huhut puhuvat että jatkoa tulisi – ettei vain menty kämmimään ja tehty useamman filmin sopimus starojen kanssa?

No, ei olla niin negatiivisiä, onhan tämä tähän mennessä paras Dungeons & Dragons -elokuva.

In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0460780/
Fantasia, peukalo alas
Eksploitaatio, peukalo ylös

Okei. Myönnetään heti alkuun. Tämä on Uwe “pelielokuva” Bollin B-luokan LOTR-ripoffi, jossa noin 50% kohtauksista soundtrackia, lavasteita ja örkkejä/nazguleita myöten on varastettu esikuvasta. Tämä alkaa kaikkien aikojen noloimmalla tahattoman kaksimielisellä dialogilla. Tässä Ray Liotta suorittaa hämmästyttävän aidon “Jeremy Irons Dungeons & Dragonsissa ja Eragonissa” -silmienpyöritys & hohotusimitaation. Tässä Matthew Lillard vetää saman roolin kuin aina ennenkin, eikä se ärsytä yhtään vähempää kuin ennenkään.

Siltikin, kunhan Boll vain malttaa olla kopioimatta jotain muuta lähdettä, ja antaa oman dadaisminsa juosta valloillaan, elokuvassa on ihan potkua. Fantasiamättö piristyy huomattavasti martial arts -meiningistä (hakusta lähitaisteluaseena automaattisesti bonusta), ja sitäpaitsi kuninkaan ninjakaarti tuo kilometrin lisää katu-uskottavuutta. Niinikään metsähaltija-domina-amatsooneissa (arvatkaa huviksenne kuka heidän johtajatartaan esittää) on potkua.

On tämä valovuosia juurikin mainittuja D&D:tä (sekä sen suoraan videolle dumpattua jatko-osaa) ja Eragonia parempi, vaikkei katsoja olisikaan Böllmanian vallassa. Perusfantasiamättö, jollaisia tarvitaan, että ne klassikot erottuisivat joukosta ja että niitäkin tehtäisiin.

10,000 BC (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0443649/
Fantasia/”historia”, peukalo varovaisesti ylös

Kyllä, tämä on aito Roland Emmerich -elokuva: paatoksellista megalomaniaa eikä realismin tai järjen häivääkään. Tällä Emmerich myös saa anteeksi viimekertaisen räpellyksensä, sillä mammuteilla ei voi hävitä! Välillä tosin tökkii, sillä tarina pysäytetään liian monta kertaa paikalleen, eikä vaivaantumiseltakaan aina välty, mutta siinä on sentään mammutteja. Onneksi mukaan on sentään osattu änkeä shamanismia, Atlantis-myyttiä, sun muuta mielenkiintoa ylläpitävää häröilyä, sekä kunnollisen kokoinen loppumättö. Eihän tämä mikään Conan ole, mutta ihan pätevää viihdettä kuitenkin. Sitäpaitsi, siinä on mammutteja. Plus selkeästi Emmerich on tykännyt 300:sta kun sitä pitää paikoin 1:1 kopioida, mikä ei tietenkään ole huono ratkaisu lainkaan. Ai niin, ja mainitsinko että tässä on mammutteja?

Minulle luonteenomaisesti haluan kuitenkin nillittää muutamasta seikasta:

  • “Hirmulinnut”. Oe woe, juurikin sapelihammastiikerit tunkivat samaan ekolokeroon ja syrjäyttivät nämä sukupuuttoon 2 miljoonaa vuotta sitten. Plus näitä on löytynyt vain Etelä-Amerikasta.
  • Mammutit. Miksi paksuturkkisia mammutteja olisi Afrikassa tai Lähi-Idässä, kun siellä jylläsivät jo tuolloin niiden paremmin kuumaan ilmanalaan sopeutuneet elehvanttiserkut? (Plus mammutit, mastodontit ja elefantit ovat matriarkaalisia, eli laumalla on johtonaaras eikä uros.)
  • Rauta, maissi, ratsuhevoset, mammuttien kesytys jne: menevät vaihtoehtoisen historiankirjoituksen piikkiin.
  • Maantiede. W-T-F-F-F-F-F? Luonnollisesti talvisella vuoriylängöllä kenenkään hengitys ei höyryä. Luonnollisesti lumisilta lakeuksilta tupsahdetaan parissa tunnissa trooppiseen sademetsään. Luonnollisesti sademetsä muuttuu yhtä pikaisesti silmänkantamattomiin jatkuvaksi hiekka-aavikoksi. Koska vuorijonot eivät katoa tai ilmaannu 10 000 vuodessa, on tapahtumapaikoille rajallinen määrä vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on, että tarina alkaa Kaukasukselta, ja Suuri Virta on Eufrat tai Tigris; tämä ei selitä trooppista sademetsää vuorten juurella eikä mustia alkuasukkaita pitkin aavikkoa. Tosin ensimmäiset pyramidit rakennettiin juurikin Sumerin valtakuntaan, ei Egyptiin – mikäli nykytiede siis on oikeassa. Samaten maanviljelys alkoi tällä seudulla. Toinen vaihtoehto olisi horista myös sitten vaikka Himalajasta ja Indus-virrasta, kyllähän ne natsitkin etsivät arjalaisen sinisilmäisen rodun alkukotia ja myyttistä Hyperboreaa juuri Tiibetistä. Loogisempaa olisi kuitenkin (ja mikä lienee ollut Emmerichin tarkoituskin), että tarina alkaa jostain Etiopian vuorilta, mutta mitä ihmettä siellä tekee vitivalkoinen luolamiesheimo? Siitä eteenpäin olisi kyllä loogista, että vuorten takana olisi vehmas Itä-Afrikan hautavajoama, ja sen takana savannia ja aavikkoa neekerikylineen, ja Niili veisi pyramideille.
  • Annunaki ja Atlantis-myytti. Vähän olin pettynyt siihen, että edes lopussa kun Leonid… ööö… Delenn… ööö… D’Leh viskaa viimeistä “uponneesta maasta” tullutta jättiä mammutinluisella keihäällään, pysyy kalmo huivin takana, ja nyt jää avoimeksi, oliko kyseessä (elokuvan maailmassa) vain jättikasvua sairastava ihminen vaiko alieni.
  • Huvittavaa kyllä, elokuvahan retconnaa itsensä lopussa lähes historialliseksi. Kas kun kivikautiset alkuasukkaat polttavat laivat ja viskaavat rautaesineet jorpakkoon. Pyramidit jäävät, mutta eipä sitä radiohiiliajoitus paljoakaan pure kiveen. Sitä paitsi, kuka sanoo ettei hautakammioita ole louhittu tai ainakin päällystetty hieroglyfeillä reilusti valmistumisen jälkeen?
  • Apropoo, yhden teorian mukaan sfinksillä oli alunperin leijonan pää, mutta sille on myöhemmin lisätty ruumiiseen suhteettoman pieni faaraon pää. Sfinksi myös katsoo suuntaan, jossa Leijonan tähtikuvio näkyi kevätpäiväntasauksen aikaan juurikin noin 10 000 vuotta eaa, ei suinkaan faaraoiden aikaan. Lisäksi sfinksin tassun alta on voitu ultraäänellä paikallistaa alkavaksi pitkä käytävä, mutta Egyptin viranomaiset ovat kieltäneet kaikki kaivaukset jotta voitaisiin selvittää mitä käytävän päästä löytyisi. Olisihan se vähän noloa, jos kävisikin ilmi, että “egyptiläisen” sivilisaation tunnetuimmat monumentit olisivat muiden rakentamia ja egyptiläiset olisivat vain asettuneet taloksi raunioille.

John Rambo (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0462499/
Toiminta, STALLONE IS GOD!

Uusi Rambo on varsinainen lakmustesti. Se mittaa, tykkääkö koehenkilö oikeasti toimintaelokuvista, vaiko pahvisista CGI-sarjakuvista joissa on isoja tulipalloja mutta väkivalta on koomista eikä kukaan kuole. Se on paluu kultaiselle 80-luvulle, kun toimintaelokuvat olivat vielä katarttinen kokemus, kun väkivalta oli vielä ilkeää. Samalla se kuitenkin on kerronnaltaan ja kuvastoltaan moderni – itse asiassa, väkivallan runsaus ja ronskius on jo tarantinomaisissa sfääreissä, pidemmällä kuin mitä 80-luvulla edes monessa eksploitaatiopätkässä oli. Ilahduttavaa on myös se, että CGI:tä käytetään yllättävän vähän ja pääpaino on “perinteisillä” ihonvärisiksi maskatuilla veripusseilla ja ympäriinsä lentävillä siansuolilla. Rutinaa on kuulunut siitä, että pahikset ovat yksiulotteisia – kuten psykoottinen pedofiili jonka 24/7 päässä olevista aurinkolaseista heijastuvat palavan kylän liekit – mutta elokuvan kontekstissa valitus on aiheeton. Pahiksia tulee inhota jotta heidän äärimmäisen verinen loppunsa tuntuu sitäkin oikeutetummalta. Rambon nähtyään tulee jotenkin tyhjä olo: ei keksi mitään sanottavaa, koska elokuva on sanonut kaiken tarpeellisen.

Kolmistaan (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0972385/
Draama, peukalo alas

Vähemmän yllättäen suomalainen ihmissuhde-elokuva tarjoaa minulle taas kerran WTFIGO-elämyksen. Aluksikin leffassa ei vaikuttanut olevan yhtään ns. normaalisti käyttäytyvää ihmistä, eli oliko tämä (musta) komedia? Ainakin hassu naamanvääntely viittaisi siihen, vai onko sillä vain koetettu keventää pateettista draamaa? Toiseksi, leffassa on koko ajan tunnelmaan piilotettuna omituinen väkivallan uhka, joka ei koskaan purkaudu. Kolmanneksi, leffa rikkoo “Tsehovin asetta” törkeällä tavalla: päähenkilön hengityskatkoksista tehdään iso pointti eikä se johda yhtään mihinkään. Neljänneksi, elokuva myös loppuu täysin äkkiarvaamatta ja töksähtäen.