The Bridges at Toko-Ri (1954)

http://www.imdb.com/title/tt0046806/
Sota/draama, peukalo ylös

Mjoo. Ikäisekseen pirun hienoa ilmakuvausta, aitoa militäärikalustoa (F9F Panther vaan on niin sexy vaikka oli jo käyttöön otettaessaan suorine siipineen vanhanaikaista tekniikkaa), ja ihan päteviä efektejäkin. Ja tietysti se harvinaisen omaperäinen idea, että lennetään it-tulen täyttämän kanjonin läpi pommittamaan parin metrin levyistä tuuletu… siltaa.  Kiitollisesti tällä kertaa ei tarvitse kärsiä hassusti maalatuista jenkkikoneista MiGeinä koska toimintakohtaukset keskittyvät maamaaleja vastaan rynnäköintiin. Täysin toissijaisina huomioina tarina on ihan onnistunut ja yllättävän syvällinen & raadollinen, ja sen lopetuskin on epätyypillinen Hollywoodille, ja näyttelijätyökin on pääsääntöisesti hyvää.

Sitten sinne valivaliosastolle: elokuvan piiiiiiitkä ja tylsä kakkosnäytös tuhoaa koko elokuvan rytmityksen. Kyllähän minä ymmärrän että 50-luvulla elokuvissa oli pakko änkeä sotaleffaankin mukaan rakkaustarina, mutta olisi se nyt voitu jumankavita rytmittää palasiksi muun materiaalin sekaan niinkuin yleensä tapana on/oli (vrt. Top Gun) eikä keskeyttää tarinaa ~45 minuutin ajaksi. Kiitollisesti pääparilla Holden & Kelly ei ole kemiaa lainkaan (joojoo, on Grace Kelly nätti, so?) ja leffan huumorikin on mitä on.

Ihan lopussa toki selviää miksi aitoa kalustoa oli suotu käyttöön niin hövelisti — indoktrinaatiota on toki ripoteltu sinne tänne mutta neljättä seinää rikkovasta loppumonologista puuttuu vain lähimmän värväystoimiston puhelinnumero.

Iron Man (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0371746/
Sarjisleffa, peukalo varovasti ylöspäin

Kun Tony Stark sekoilee, tai peltisetä rankaisee tale-tabbeja (itsesensuuri vaatinee kutsumaan näitä “kymmenen sormuksen liitoksi” tjsp.) on elokuvassa tenhoa (tuplaliekinheittimet = instant win). Ylipäätään Stark on piristävän erilainen supersankari siinä, että hänellä on kivaa, normisupersankarin kun pitää jostain kumman syystä olla ankaran protestanttisen työetiikan painama angstinen itsensäruoskija. Tosin pitää kyllä ihmetellä onko Stark kaapissa, on nimittäin kumma jos ei ala laitattamaan Pepper Pottsin läsnäollessa… (Paltrow’lle sopii muuten punainen tukka blondia paaaaaaaaaaaaljon paremmin.)

Mutta liian usein jämähdetään paikalleen (alun Afganistan-jakso, loppupuolella pari labraräpellystä, Jeff Bridges Show) jotta lopputulos kantaisi täysillä. Pakollinen petturijuonikin oli kyllä lähinnä hoh-hoijaa. Samaten, Starkin 180 asteen käännös yhtäkkiä (no, 3 kuukautta) on luokkaa “ei edes teoriassa uskottava”, pikemminkin katkeroitunut ja kostonhimoinen olisi realistisempaa.

Vielä typerämpää on selitellä pitkät pätkät kuinka muutaman sirpaleen takia pitää olla ihmehärpätin rintalastassa. Jos se on kerta magneetti, niin eikös se ime sirpaleet sitten itseensä, jolloin sen voisi kohta poistaa, tai viimeistään länsimaisen kirurgian piirissä luulisi sirpaleiden poiston olevan hanskassa? Parempi olisi ollut selittää vaikka, että sydänhermot ovat tuhoutuneet ja tämä tarvitaan “tahdistimeksi”, tai mihin Pepperin lahja itse asiassa viittaa, että Starkin koko sydän olisi tuhoutunut ja kyseessä olisi keinosydän.

En edes ala siitä, että jos kerran Starkilla on edelleen yli puolet yhtiönsä osakekannasta, niin miksi ihmeessä antaa hallituksen syrjäyttää hänet tj:n pallilta kun voisi sormiaan napsauttamalla vaihtaa hallituksen?

Mutta typeräähän se toisaalta on vaatia muuten viihdyttävältä supersankarielokuvalta logiikkaa.

Apropoo, kaikki me myomeerifetisistit kyllä kusimme housuihimme lopputaistelussa, joka on selkeästi ‘Mech vastaan Elementaali -matsi. Ja sitten vitutti kuin pientä apinaa, kun muistaa että Roland Emmerichin vakiotuottaja Dean Devlin istuu edelleen Battletech/Mechwarrior-lisenssin kanssa kuudetta vuotta peukalo perseessään ja että lähitulevaisuudessa tulossa on korkeintaan Macross/Robotech-liveaction (Macross toki oli ennen Battletechiä – jonka mechat olivat pahimmillaan 1:1 kopioita ensin mainitusta- mutta kun anime lähtee lapsesta hakkaamalla).

The Machine Girl / Kataude mashin gâru (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1050160/
Eksploitaatio, irtopeukalo syömäpuikkojen varassa ylös

Tähän elokuvaan on tiivistetty jokseenkin se kaikki parhaus. Koulupukuinen japanilaistyttö? Lisää japanilaiskaunottaria? Ultraväkivaltaa? Minigun? Ninjoja? Ultraväkivaltaa? Yakuza? Kajahtunutta huumoria? Vielä kajahtaneempi soundtrack? Ultraväkivaltaa? Kaikki löytyy. Nivottuna perinteisen kostotarinan muottiin, joka tarantinomaisesti vieläpä alkaa lopusta. Pakkokatsottavaa.

Doomsday (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0483607/
Post-apo, peukalo ylöspäin

Nojoo. Samaan tapaan kuin Shoot’Em Up oli (kasari)äksönin Greatest Hits, niin tämä on genre-elokuvan vastine sille. Kaikkien zombie- ja postapokliseitten lisäksi löytyy ihan kaikki aina Aliensin ilmakehäprosessorista Boromirin kuolinkohtaukseen. On gladiaattoritaistelua keltaiseksi saturoidulla areenalla. On Musta Ritari, epäilyttävän tutun näköinen linna järven takana (vieläpä ritarimiehityksellä) ja kappaleiksi räjähtävä pupujussi. On silmälappuinen ja asennevammainen sankari, on romuautojen takaa-ajoa syrjäisellä tienpätkällä… jne. jne. jne.

Tässähän olisi siis kaikki ainekset Teh Päräyttävimmäksi Elokuvaksi Eva, mutta jokin tökkii. Ehkä se, että leffa jää muutamaan otteeseen laahaamaan paikalleen – esmes Glasgow’ta hallitsevan jengin ateriointikohtaus sitä edeltävine pelleilyineen on ylipitkä, samaten lopun takaa-ajon tappelu autossa.

Samaten, Lara Croftina uransa aloittanut Rhona Mitra on edelleen muodollisesti pätevä päärooliin, mutta asennevaihde olisi saanut olla viittä pykälää isommalla. Samaten, genre huomioiden, on käsittämätöntä miksei Kellopeliappelsiinista alkaen vatipäiseksi pahikseksi typecastattu Malcom McDowell irroittele kerrankin oikein kunnolla, vaan luulee selkeästi olevansa ns. vakavasti otettavassa elokuvassa (jopa ihQkasarissa Blue Thunderissa pyöritti silmiään & hohotti paaaljon enemmän).

Lopulta ongelmaksi jää, että eri kohtaukset ovat liikaa yhteenliimatun tuntuisia. Keskittämällä kaikki tapahtumat Glasgow’hun ja eliminoimalla Morian kaiv… ydinpommisuojan läpi tehty matka Camel… no sinne anarkosyndikalistiseen feodaalikommuuniin (ja etenkin ilman että leikataan välillä Lontooseen missä herrat isoherrat hikoilevat ruttoepidemian takia) tämä olisi voinut toimia paremminkin. Niin, ja em. parannukset näyttelijätyöhön myös olisi kaivattu. Kivaa oli kuitenkin, mutta odotin enemmän.

Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0367882/
Seikkailu/toiminta, peukalo ylös

Ehdottomasti onnistunut viihdeleffa, mutta kuitenkin: mihin oli saatu 19 vuotta ja 10+ kässäriä kulumaan, kun lopputulos ei kuitenkaan ole mikään Teh Ultimaat Muuvii Äksperiens? Mieluummin olisin nähnyt useammankin Indy-leffan kuin vaikka sitä kuonaa, mitä Fordkin on tullut tehneeksi tässä välissä – ja olisi se nyt Spielberg/Lucas-kaksikoltakin vähän enemmän aikaa voinut löytyä.

Tietysti, Roswellin alienithan edellyttivät aikahyppyä pidemmälle, lieneekö tämä ollut seurausta sitten projektin venymisestä vaiko ei. Makuasia tietysti, vaikka pidänkin Von Däniken-hörhöilystä, niin siltikin tuntuu että Indyyn sopii jotenkin paremmin joko geneerinen aarteenetsintä tai sitten juutalais-kristillisen mystiikan penkominen. Mistä tuleekin mieleeni, kun Oxley horisee Miltonin Kadonnutta paratiisia, niin spoilauksesta huolimatta odotin että ET:n ilkeän pikkuserkun sijaan olisi El Doradossa odottanutkin pikemminkin Valontuoja itse. (Akatorilaisilla nimenomaan tietoa, hyvän ja pahan tiedon puu ja silleen.) OK, toimi tuo alien-menokin mutta rimaa hipoen.

LaBoeuf taas sopi minusta rasvatukkafiftariksi kuin nenä päähän eikä ollut lainkaan ärsyttävä. Teoriassa myös Henry Jones III tuhoamassa muinaisjäänteitä voisi siis toimiakin – tosin mitä etsiä nyt kun El Doradokin pistettiin jo palasiksi, siinä pulma. Neuschwabenland ja sinne paenneet natsit (ja nyt kun on pää avattu, niin Vril-hörhöilyt sun muut aiheeseen liittyvät urbaanilegendat) kenties toimisi, mut kun siitä on jo tulossa eräs toinen leffa. Atlantis? Hyperborea? Lemuria? Mu? Kuningas Arthurin hauta? Temppeliritarien kulta? Kohtalon Keihäs?

Mistä pitää avautua, niin se CGI-Tarzan-kohtaus vitutti kyllä kuin sitä pientä apinaa. Tosin, jos Weismüller-Tarzanit olivat jo jonkun mielestä tarinan raiskausta (kuuluisien luonnenäyttelijöiden kuten Christopher Lambertin ja Casper Van Dienin esimerkkejä ei pidä edes mainit… hupsis), niin voin vain kauhulla kuvitellla, mitä Spielberg saisi aikaan (lue: Tarzanin poika ja Cheeta nostetaan pääosaan, eikä Tarzan enää tapa ketään tai mitään).

Nojoo, mut viihdyin kuitenkin kybällä, ja kyllähän neukuissakin tietty viehätys pahiksina on. (Cate Blanchett ennakkoluulottomasti taas typecastauttanut itsensä “omituiseen” rooliin ) Meininki toimii ja etenkin se ydinkoezydeemi on lollerz. Itse asiassa, koska tässä ei ole ärsyttävää lapsihahmoa eikä toisaalta latistu Sheän Chönnery Shöyksi, niin väläyttelisin jopa toiseksi parhaan Indyn leimaa. Ei todellakaan mikään The Phantom Menace siis.

Walk All Over Me (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0907680/
Musta komedia, peukalo alas

Hoh-hoijaa. Leffa ei tiedä, haluaisiko se olla pikkutuhma crazykomedia, vakava trilleri, vaiko musta komedia, joten se yrittää olla kaikkia yhtä aikaa. Ei toimi. Leelee Sobieski onnistuu olemaan lähinnä ärsyttävä, eikä se yhden ns. vitsin toisto ainakin 9000 kertaa leffan aikana toimi. Hetkittäin oli tosin hauskaa ja Tricia Helferiä katsoisi vaikka lukemassa sitä kuuluisaa Nnirvin puhelinluetteloa, mutta siihen se sitten jääkin.

Meille fanipojille tiedoksi: ns. human interest-materiaalia leffassa on yhteensä alle minuutin verran kun parissa eri kohtauksessa Triciaa näytetään hetken ajan eri domina-asuissa.

A Scanner Darkly (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0405296/
Houretrippi, peukalo alas

Pilleripäisen narkkariporukan paranoidi fobioitten ja manioitten täyttämä sekoilu toimii aluksi absurdina komediana, joka kuitenkin alkaa pidemmän päälle puuduttaa, eikä enää jaksa naurattaakaan kun tajuaa, että teos lienee “kävelevänä kemikaalivarastona” toimineen Philip K. Dickin tuotannosta se kaikkein omaelämänkerrallisin. Cel-shadingia muistuttava animaatio filmimateriaalin päällä toimii yllättävän hyvin ja mahdollistaa hourevisioiden kuvaamisen “autenttisempana” kuin mitä fotorealistinen CGI:kään koskaan.

Unstoppable / 9 Lives (2004)

http://www.imdb.com/title/tt0349889/
Toiminta, peukalo niin alas kuin menee

Jos suoraan videolle menneelle elokuvalle pitää keksiä eri nimiä ulkomaanlevitykseen, niin siitä voi kenties jo päätellä jotain elokuvan laadusta. Uraansa viemäristä alas vetävä Snipes on tässä räpellyksessä ex-kommando johon maailman tyhmimmät gangsterit truuttaavat väärinkäsityksen seurauksena hallusinogeeniä ja… äh, ihan kuin tätä joku katsoisi juonen takia. Äksöniä ei ole edes nimeksi, Snipes “esittää” epäilyttävän aidosti lääketokkurassa kompurointia ja näyttelijätyöstä on turha edes puhua.

The 300 Spartans (1962)

http://www.imdb.com/title/tt0055719/
Historiallinen spektaakkeli, peukalo alas

This is madness! (Jota ei tässä versiossa kylläkään sano Persian lähettiläs vaan kuningatar Gorgo.)

Kyllä ajan hammas on pahasti nakertanut tämän leffan puhki. Taistelut ovat jopa ajan mittapuulla lähinnä paikallaan seisoskelua, eikä sitä kumimiekkaakaan uskalleta iskeä, kunhan nyt vähän heilautetaan laiskasti. Väkirynnäkön erottaa löntystelystä… niin, ei oikeastaan mikään. Xerxesin hovissa tapahtuvat kohtaukset ovatkin sitten jo puhdasta camppia. (Tosin tanssitytöt ovat tässä hotimpia, eivät vähiten siksi, että ovat ilman epämuodostumia ja kasvaimia, kiitos.) Enin osa leffaa kuluu siihen että jaaritellaan piitkät pätkät, kunnes vasta viimeisten 20 minuutin aikana päästään tositoimiin.

Studion sijaan on ihan oikealla tapahtumapaikalla käyty kuvaamassa, ikävää vain että maankuoren kohoamisen ja eroosion takia rantaviiva on satoja metrejä kauempana ja loivempana kuin 2500 vuotta sitten, ja samaten sola on vaaaaltavan paljon leveämpi. Propsit tosin siitä, että joukkojen koostumus ja varustus on lähempänä totta kuin 300:ssa (eipä näy jättiläisiä ja jättisarvikuonoja).

Naked Weapon / Chek law dak gung (2002)

http://www.imdb.com/title/tt0341495/
Hong Kong-toiminta, peukalo(kin) ylös

Minun kuuluisi olla täpinöissäni. Tässä on silmitöntä väkivaltaa, paljaat rinnat jo 3 minuutin kohdalla, silmitöntä väkivaltaa, totaalista WTF-meininkiä, silmitöntä väkivaltaa, vaijerikungfua, silmitöntä väkivaltaa, kääpiö, silmitöntä väkivaltaa, toisiaan halailevia aasialaistyttöjä märissä T-paidoissa, silmitöntä väkivaltaa, melodraamaa, silm… ok, ymmärrätte yskän. Kaikesta huolimatta “se jokin” jää kuitenkin puuttumaan, ja enemmän olisi kaivannut omaperäisyyttä. Samaten iiiiiiso loppumättö ei olisi ollut pahitteeksi. Erikoisbonus kuitenkin jääkiekkomailan muotoisista teräastaloista sekä suorista varas…. lainauksista (The Killeriä ja Leonia kupataan aikas 1:1).

Mutta kuitenkin, leffa jossa kuin suoraan Captain Jackin musiikkivideoista revityt kohtaukset päättyvät niskojennaksautukseen tai katkaistulla hammasharjalla puukotukseen ei voi olla muuta kuin kurko.

PS. Neurasteeniset ja herkkäsieluiset saattavat sitten oikeasti järkyttyä leffan puolivälin jokseenkin varoittamatta pomppaavasta raiskauskohtauksesta, ettäs sitten tiedätte.