The Bridges at Toko-Ri (1954)

http://www.imdb.com/title/tt0046806/
Sota/draama, peukalo ylös

Mjoo. Ikäisekseen pirun hienoa ilmakuvausta, aitoa militäärikalustoa (F9F Panther vaan on niin sexy vaikka oli jo käyttöön otettaessaan suorine siipineen vanhanaikaista tekniikkaa), ja ihan päteviä efektejäkin. Ja tietysti se harvinaisen omaperäinen idea, että lennetään it-tulen täyttämän kanjonin läpi pommittamaan parin metrin levyistä tuuletu… siltaa.  Kiitollisesti tällä kertaa ei tarvitse kärsiä hassusti maalatuista jenkkikoneista MiGeinä koska toimintakohtaukset keskittyvät maamaaleja vastaan rynnäköintiin. Täysin toissijaisina huomioina tarina on ihan onnistunut ja yllättävän syvällinen & raadollinen, ja sen lopetuskin on epätyypillinen Hollywoodille, ja näyttelijätyökin on pääsääntöisesti hyvää.

Sitten sinne valivaliosastolle: elokuvan piiiiiiitkä ja tylsä kakkosnäytös tuhoaa koko elokuvan rytmityksen. Kyllähän minä ymmärrän että 50-luvulla elokuvissa oli pakko änkeä sotaleffaankin mukaan rakkaustarina, mutta olisi se nyt voitu jumankavita rytmittää palasiksi muun materiaalin sekaan niinkuin yleensä tapana on/oli (vrt. Top Gun) eikä keskeyttää tarinaa ~45 minuutin ajaksi. Kiitollisesti pääparilla Holden & Kelly ei ole kemiaa lainkaan (joojoo, on Grace Kelly nätti, so?) ja leffan huumorikin on mitä on.

Ihan lopussa toki selviää miksi aitoa kalustoa oli suotu käyttöön niin hövelisti — indoktrinaatiota on toki ripoteltu sinne tänne mutta neljättä seinää rikkovasta loppumonologista puuttuu vain lähimmän värväystoimiston puhelinnumero.