Category: Arvostelut

Scarface (1983)

http://www.imdb.com/title/tt0086250/
Pyhä kasarinpalvontamonoliitti, peukalo ylöspäin

Scarface toimii aika pitkälti Al Pacinon maanisen esiintymisen ja onelinerien varassa. Mikä tekeekin siitä klassikon. Ja tietysti se, jos sattuu olemaan vinksahtanut kasaridekadenssiin.

Tosin jos jollekin edellämainituista on yliherkkä, niin sitten ei koskaan pääse elokuvaan sisälle.

Iron Eagle IV / Iron Eagle: On The Attack (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0113438/
Lentävä kalkkuna kohtaa salaliittotrillerin, peukalo sakkaa syöksykierteeseen

Oli vielä pahempaa paskaa kuin olin odottanutkaan. Tai no, osista 1 ja 2 kierrätetyt lento-otokset olisivat muuten menetelleet, paitsi että ne(kin) oli leikattu päin helvettiä. Juoni nyt on täysin reikäpäinen, alkaen alkuasetelmasta jossa evp-upseeri pitää lentokoulua kasvatuslaitosnuorille. Jotka siis saavat lentää käytännössä ilman valvontaa aseistetuilla (!) harjoituskoneilla. Kaikki nuoriso- ja salaliittoelokuvan vakiokliseet käydään läpi, ja elokuvan laadusta kertoo se, että osan 2 alussa tapettu osan 1 päähenkilö selitetäänkin kikkakolmosella henkiinjääneeksi. Örgh. Näyttelijätyö sopisi lähinnä kesäteatteriin. Ei voi käsittää. Mutta itsepähän tähän suohon vajosin.

Tosin amerikkalaiseksi elokuvaksihan tämä on poikkeuksellisen vapaamielinen, onnellinen loppuratkaisu kun haluaa sanoa, että aikuisen lentäjän suhde yläasteikäiseen, taatusti suojaikärajaa nuorempaan oppilaaseensa on ihan jees juttu.

Aces: Iron Eagle III (1992)

http://www.imdb.com/title/tt0103617/
Lentoelokuvaa leikkivä post-kasari kasariäksönin irvikuva, peukalo osoittaa alapuolella olevan vihollisia

Ei jestas mitä paskaa. Vähän niin kuin Uwe Boll olisi ohjannut muka-ilmataisteluelokuvan (ja epäonnistunut omilla mittareillaankin). Jossa nimenomaan lentokohtaukset ovat lähinnä fantasiaa. Budjetti ei ole riittänyt enää suihkukoneisiin tai edes ostamaan oikeuksia vanhojen otosten kierrättämiseen, joten nyt lennelläänkin museokoneilla. Joista niistäkin osa esittää vallan muuta kuin on, eikä niitäkään ole ollut varaa lennättää kovin paljoa, vaan iso osa ajasta tetsataan maan pinnalla. Normaalimeininki, eli kukaan ei osaa näytellä, dialogi on hirveää, toiminta lähinnä hellyttävää ja kliseita on yli oman tarpeen. Huippuoriginaalina pääpahisvalintana nähdään – tadaa! – natsi.

Rautakotka 4 on kyllä pakko tilata tämän jälkeen, koska se on kuulemma vielä huonompi.

Garfield (2004)

http://www.imdb.com/title/tt0356634/
Koko perheen komedia, peukalo alas

Karvis-elokuvassa oli (sen lisäksi tietysti että se yleensä tehtiin) se typerä vika, että kissanretaleesta tehtiin tyhmä CGI-animoitu öhkömönkiäinen kaikkien muiden hahmojen (jopa Oskun) ollessa oikeita. Oikea kissa, jonka ilmeitä olisi ehkä vähän retusoitu (a la Cats & Dogs) olisi toiminut piljoona kertaa paremmin. Ei sekään tietenkään auttaisi siihen, että elokuva saisi yli viisivuotiaan katsojan repimään muutenkin silmät korvat päästään.

Hostel (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0450278/
Gorno, irtiporattu peukalo tippuu lattialle

Juonireferaatin saa luntata vaikka IMDB:stä, tai jotain. Joo, tuota, öö, noin. Ainakin tämä oli (positiivisessa mielessä!) sairain näkemäni leffa. Jos nimittäin jaksaa tylsän, pehmopornon ja teinikomedian välillä tasapainoilevan alun läpi, 45 ekaa minuuttia kun ainoa attraktio ovat nimenomaan tissit ja känniörvellys. Aika äkillisen tyylilajin vaihdoksen jälkeen törkätäänkin sitten porakone vielä elävään lihaan, ja tahti vain paranee loppua kohden. Vähemmän yllättäen tämän genren kummisetä Takashi Miike piipahtaakin cameoroolissa.

Jotenkin tähän ei oikein osaa suhtautua. Väkivalta on oikeasti kuvottavaa, mutta näyttelijätyö jättää toivomisen varaa ja lipsuu pikkaisen campin puolelle (totta kai hullu tohtori on vapiseva ja silmät lautasina pyörivä, totta kai teurastamon jätteenkäsittelijä on kaksimetrinen köyryselkä, jne.) Toisaalta, tahaton komiikka ei jotenkin tähän sovi – Ichi the Killerin tyylinen totaalivinksahtanut huumori sen sijaan olisi mennyt. Niin, ja loppuratkaisuun johtava tapahtumaketju on äärimmäisen epäuskottava ja epätodennäköinen, mutta ainakin oli maskeeraajalla töitä.

Jos olisin vielä alakoulussa, niin tällä voisi ainakin kerskua kavereille, että näin raakaa pätkää ei teidän vanhemmat annakaan katsoa. Elokuvan muut arvot ovatkin sitten vähän niin ja näin. Jopa BloodRayne oli viihdyttävämpi kokemus.

Apropoo, voisi kyllä kuvitella, että Karpela/Räsänen-akseli riemastuisi tästä (kuhan ne selkäydinnestettä mädättävät ja karvoja kämmeniin kasvattavat seksikohtaukset leikataan pois), elokuvahan opettaa kuinka moraalittomat haureuden harjoittajat joutuvat nahkurin orsille jo tässä elämässä.

Alone in the Dark (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0369226/
Kauhu, peukalo alas

Kaupunkitarina kertoo, että kun mestari Boll oli vastaanottanut (ilmeisesti alkuperäisteoksille edes hieman uskollisen) Alone in the Darkin kässärin sen alkuperäisessä, lopputulokseen verrattuna tyystin toisenlaisessa muodossaan, niin luettuaan sen hän sai raivarin, sekä haukkui ja erotti kirjoittajat käyttäen niin sofistikoitunutta kieltä kuin “I want this film to be SUPER EXCITING!” tjsp. mikä nähtävästi siis psykologisen kauhun sijasta tarkoittaa Ö-luokan CGI-mömmöjen räiskintää ja Tara Reidin tissejä. Nightwishkin ollut yllättävän hiljaa siitä, mikä oli se “suuren luokan Hollywood-elokuva”, jonka lopputekstien taustalle Wish I Had An Angel oli valittu soimaan.

Alone in the Dark ei ole kyllä edes ”niin huono että se on jo hauska”-tasoa. Siinä kun ei ole mitään hauskaa edes umpihumalassa. Toisin kuin vaikkapa House of the Deadissa

BloodRayne (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0383222/
Pelisekoilu, freudilainen peukalo ylös

Uwe Bollin paras elokuva tähän mennessä. (Ainakin siinä on eniten paljasta pintaa tähänastisista.)

Hupaisasti elokuvan juoni tuntuu ihan kuin videopeliltä, Raynen pitää kerätä taikaesineitä nitistääkseen päpahiksen ja siinä sivussa niitata muutama tasonloppuhirviö. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että juoni on viimeinkin sisäisesti koherentti tai edes jotensakin järkeenkäypä, mikä on Boll-elokuvalta jo lähes käsittämättömän paljon (ilkeämielisempi huomauttaisi, että alkuperäiskäsikirjoitus oli sentään Guinevere Turnerin, eikä Bollin omia kynäilyjä).

Suurin osa näyttelijöistä tosin esiintyy B-elokuvatyyliin (joko tietoisesti tai silkkaa vaivaantuneisuuttaan), ja Meat Loafin vierailu irstaana vampyyriruhtinaana on jo silkkaa Batman-tason campiä. Ei sikäli, että (lähes) suoraan videolle päätyneissä äksöntuotannoissa muutenkaan Oscar-tason näyttelyä edes odottaisi, vaikka Oscar-palkittuja näyttelijöitä (mitä lienee Ben Kingsley sitten roolityöstään ajatellutkaan) käytettäisiinkin. Uskottavimmasta päästä on Michelle Rodriguezin “näyttelemä” (kaikista muista elokuvistaankin tuttu) kovismimmin rooli, ja kumma kyllä, ilmiselvästi elokuvan vakavasti ottanut Kristanna Loken saa puristettua tunnetta irti roolistaan. Näyttelijöistä jokainen muuten puhuu omalla aksentillaan – en minä nyt romaniaa sentään odottanut kuulevani, mutta olisi nyt edes koetettu puhua mahdollisimman neutraalia englantia kun murteet eivät rooliin kuitenkaan kuulu.

Efektipuolella gorea riittää ilahduttavan paljon, sen sijaan Ritari Ässä -tyyliset filminnopeutukset vähän häiritsivät. Ajankuvaa nyt on turha vaatia, nähtävästi 1700-luvun Romaniassa oli napapaita ja lantiohousut sangen yleinen vaate. Mikä tietysti takaa kivat näkymät – etenkin kun merkittävä osa elokuvasta kuluu siihen, että zoomataan päähenkilön nahka-asun avoimeen kaula-aukkoon, jossa roikkuu provosoivasti muotoiltu krusifiksi.

Hauskaa mätkintäviihdettä mallasjuomien kera äijäporukalla seurattuna., edellä mainituin varauksin.

V for Vendetta (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0434409/
Sarjisleffa, peukalo ylös

Elokuvassa yllätti iloisesti, että se oli oikeasti hyvä. “Tällaisina aikoina” se oli myös sangen uskalias, ja on dialogia myöten kohtalaisen uskollinen alkutekstille, vaikkakin sanomaa ja tulkintaa yliyksinkertaistettiin ja vietiin vähän omaan suuntaan. Audiovisuaalisena kokemuksenakin se oli vaikuttava, ja itse V oli mieleenpainuva hahmo.

Siispä voinkin hehkuttaa/nitkuttaa detaljeista.

  • V:n esiintymismusiikki. Itse olisin odottanut vaikkapa Händelin Music for the Royal Fireworksia, Tsaikovskin 1812-alkusoitto Tsaarin tykit kun ei sinällään liity temaattisesti kokonaisuuteen.
  • Uuden Englannin poliiseja ja armeijaa ei ole näköjään ollut varaa kouluttaa – kukaan ei osaa tähdätä terroristia (tai sellaiseksi epäiltyä) päähän, vaan ainoastaan vartaloon.
  • Onko maailmantilanne itse asiassa edes niin karmea, kuin kansalle kerrotaan? Jos Englanti on kerran Pohjois-Korean tavoin eristetty, netti on korvattu omalla virityksellä ja telkusta näkyy vain Virallinen Kanava, niin kuka tietää, onko USA sisällissodan kourissa, onko maailman vesipula, epidemiat, jne. niin pahoja kuin väitetään, jne. Oliko alussa mainittu Ameriikoista laivattu ruokalähetys todella lääketarvikkeiden ostoyritys, vaiko Britannian ruokapulaa lievittämään tarkoitettu avustuskuljetus?
  • Moniselitteinen tulkinta. Elokuvanhan voi nähdä satirisoivan Euroopassa yleisiä asenteita, kuinka kaiken pahan nähdään tulevan Atlantin takaa, ja kuinka eristäytymällä pahalta globalisaatiolta ja Euroopan yhdentymiseltä ollaan turvassa luonnonvoimiltakin.
  • Asennetta. Viimeinkin, melkein viisi vuotta 9/11:n jälkeen, uskalletaan taas räjäyttää julkisia paikkoja valtavirtaelokuvassa (tosin amerikkalaistettu versio, jossa olisi kosautettu Capitolium ja Valkoinen talo tuskin olisi mennyt läpi…)
  • Bioaseiden koekaniinina toiminut V saa supervoimat ja näkee tyhjillä silmäkuopilla, joo, öö tota noin. Jos nyt olisi vain pitäydytty siinä, että V kyllä oli kokeiden seurauksena rujon näköinen, muttei sentään liikkunut bullet timessä.

BattleTech (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0138224/
Mecha-animaatio, peukalon asennosta täytynee käydä useampikin Trial of Grievance

Keshikiäkin kiinnostaa, quiaff?

Kaltaiseni vapaasyntyisen rasalhaagilaisen sunnuntai-mechsoturin partikkelikanuuna kohosi laukaisuvalmiuteen, kun sensoreihin kantautui tieto, että kymmeniä kirjoja ja lähdekirjoja sekä parikymmentä tietokone- ja videopeliä poikinut scifi-strategialautapeli BattleTech oli päätynyt jo vuonna 1995 myös lyhytikäiseksi, CGI:tä ja perinteistä piirtotyyliä sotkevaksi animaatiosarjaksi. Edes netistä löytynyt pitkä lista kaanoninvastaisista yksityiskohdista ei pelottanut, vaan lapasesta karanneen aerotechin vauhdilla kiiruhdin imuttamaan sarjan VHS-laatuiset DivX-taltioinnit tältä saitilta.

Jotenkin ristiriitaiset ovat tunteet. Päin honkiahan tuo on tehty, etenkin mechisodankäynti on paikallaan seisoskelua kiivaan kieppumisen sijaan (ja ne muutkin em. virheet), ja kohderyhmä taitaa olla semmoista etteivät ymmärrä kaikkia hienouksia. Mutta kuitenkin joku outo viehätys siinä on silti (ZOMG Trellwanin taistelu!!111oneonone!!1). Parempi tämä kuin ei mitään. Sitten vain tulee tosin mieleen, että lähes mikä tahansa versiointi samasta aiheesta voisi olla parempi.

Valitettavasti vain live-näyteltyä elokuvaa BattleTechistä puuhaava Dean “Emmerichin kaveri” Devlin hourailee oman versionsa sijoittuvan WizKidsin Dark Age/Age of Destruction -aikaan 100 vuotta Classic BattleTechin jälkeen, joten tämä jäänee ainoaksi yritykseksi visualisoida Klaanisodan tapahtumia pelien välianimaatioiden ulkopuolella.