Tag: silmänruokaa

Max Payne (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0467197/
Toiminta, peukalo alas

20th Century Foxin ihmeelliset seikkailut PG-13 -reitattujen “toiminta”elokuvien maailmassa jatkuvat yhdistettynä kiroukseksi muodostuneeseen pelifilmatisointigenreen, ja jälki on sen mukaista. Vaikka Matrixin jälkeen bullet time onkin ollut lähinnä kirosana, niin heroic bloodshed -genre on muutakin, kuten melutraamaa, verisuihkuja ja traagisia kohtaloita. Niin, ja pateettisuudessaan koominen kertojanääni olisi sopinut tähän kuin onttokärkiluodit Desert Eagleen. Odotuksissa sis oli äärimmäinen Woo-pastissi rankalla Sin City -kuorrutuksella

Ja paskat. Eihän tässä ole bullet timeäkään kuin parissa kohtaa (ja monologikin vain alussa). Paitsi että leffan eka tunti, jonka aikana ei tapahdu yhtään mitään, kyllä tuntuu etenevän kuin bullet timessa. Mark Wahlberg tavoittaa kyllä hyvin Ison Pipin ummetusirvistyksen, ikävää vain että se ei riitä kannattelemaan ns. juonta edistäviä kohtauksia. Mila Kunis taas osaa lähinnä töröttää huuliaan Monana, minkä ilmeisesti ohjaajakin on huomannut ja leikkauttanut tytön osuudet minimiin, jopa siinä määrin että juoni on lopputuloksena täysin käsittämätön. Olga olisi kyllä ollut parempi Mona, ja varastaa show’n käväistessään valkokankaalla. Ja mikä aivopieru oli laittaa jatko-osaa petaava loppukohtaus lopputekstien jälkeen?

Toimintakohtaukset ovat pääsääntöisesti (p)onnettomia, ja ovat silmänräpäyksessä ohi. Kansaa jakanut (ja itse diggailemani) Shoot’Em Up hoiti nämä mallikkaasti, siitä olisi sopinut ottaa oppia. Parissa kohtaa tosin on tavoitettu jotain pelin upeasta visuaalisesta tyylistä ja hengestä. Ja vaikkei se verellä läträäminen olekaan itse tarkoitus, niin jotenkin on uskottavampaa ja dramaattisempaa että sankari raahautuu eteen verissä päin (vrt. Die Hard) kuin että sankari ontuu, mutta luodit ovat nähtävästi tehneet vain reikiä vaatteisiin. Välillä tulee outo déjà vu, aivan kuin seuraisi vanhan videolain aikaista leikeltyä versiota. Toisaalta, ei edes DVD-versioon lisätty veri tätä katastrofia enää korjaa.

Sentään Valkyr-huumeen aikaansaamat hallusinaatiot ovat komeita, mieleen tulee melkein se kun Pyynö-jänis otti HUUMEHIA! Toki silloin näkee DEMOONEJA ja kuulee korvissaan HEVIROKKIA!

Ei tämä silti edes pelifilmatisointien paskimmasta päästä ole, mikä kertoo enemmän genren tasosta kuin tämän eepoksen laadusta. Mene ja tiedä – kertaakaan en ole Uwe Boll -elokuvaa katsoessani haukotellut, toisin kuin tätä.

Terminator: The Sarah Connor Chronicles (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0851851/
Scifi, konepeukalo alas

Summer Glaun ja Lena Headeyn ansioista tätä oli neljä syytä katsoa. Eivät riittänyt pitämään sarjaa pystyssä. Juoni oli jo aika kamala. Se “seuraavassa jaksossa” jossa Cromarty-T-800:n pää heräsi eloon oli lähes yhtä typerää kuin se, että nyt ajassa pääseekin loikkimaan ees taas, joten Summer-termis oli 60-luvulla komentanut insinörtit rakentamaan itselleen koottavan plasmakiväärin, ja aikaparadokseista nyt ei ees viitsi alkaa. Enkä teinix-Johnista. Jotenkin haiskahti Smallvillelle (joka pelkästään ärsyttää) ainakin tuo koulualoitus.

Ehkä pitäisi lopettaa Terminator-leffojen ja sarjojen looginen analysointi ja olla vaatimatta niiltä minkäänlaista jatkuvuutta tai edes loogisuutta, ja keskittyä ihastelemaan ti…eteistoimintaa.

En allekirjoita Pyhän Nnirvin väitettä että tämä olisi parasta genreviihdettä sitten Galactican. Ellei Summer rupea käyttämään koulupukua tulevissa jaksoissa… Sitä paitsi, turha muiden on esittää pahisterminaattoreita koska Iso-Arska teki sen jo.

National Lampoon’s Pledge This! (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0417056/
Komedia, peukalo alas

IT HAS BEGUN. Paris Hilton -retrospektiivini nimittäin. Jos valtavan paskasuihkun kera räjähtävä vessanpönttö tai puusta tippuvat käytetyt kondomit edustavat mielestäsi komiikan suurinta neroutta, niin tässä sinulle elokuva. Paris “esittää” käytännössä itseään narttumaisena pizzizten oman osakunnan puheenjohtajana, joka höykyttää sinne pyrkiviä friikkikokelaita, koska tarvitsee näitä jotta osakunta (käytännössä hän itse) voittaisi maanlaajuisen kilpailun ja pääsisi FHM:n kansikuvaan. Onneksi Paris on tasoisessaan seurassa: kukaan muukaan ei osaa näytellä, ja käsikirjoittajaa ei ole tainnut edes olla. Ai niin, oli siinä parissa kohtaa tissit ja ihan hottis tsiksejä. Plussaa siitä, että Paris on ilmeisesti ollut mukana sekuntiveloituksella – kuvaruudulla häntä näkyy vähemmän, sen sijaan toimii muka-vitsikkäänä kertojanäänenä.

The Devil Wears Prada (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0458352/
Draama/satiiri, peukalo alas

En ihan 100% ymmärrä, miksi tätä mainostettiin (käytännössä) pelkkänä naistenelokuvana. Onhan tässä jo alkutekstijatkossa nähtävää mieskatsojilekin. Öh, vakavasti, kyseessä on pikemminkin muotilehden toimitukseen sijoitettu satiiri sairaasta työyhteisöstä, jossa sosiaalisesti vammainen johtaja pompottaa nöyristeleviä mutta toisiaan selkäänpuukottavia alaisiaan, ja sellaisenaan elokuvan luulisi koskettavan kaikkia konttorirottia. Herkulliset henkilöhahmot ovat humoristisuudestaan huolimatta riipaisevan aidon oloisia, enkä nyt sanoisi, että “paholaismainen” päätoimittajakaan on suoranaisesti ilkeä (nälvii kaikille tasapuolisesti, eikä kiusaa ketään tiettyä), vaan ympäristönsä tuote – miesjohtajalla moisessa käytöksessä kun ei välttämättä nähtäisi edes mitään outoa (joskaan ei silti päästäisi hyväksi esimieheksi haukkumaan).

Tässä vaiheessa elokuvalla olisi vielä ollut ainesta perinteisellä tähtiasteikolla neljään tähteen tai ylikin. Mutta sitten elokuva kaatuu kuin korkokenkänsä catwalkilla katkaiseva anorektikko, sillä ylisentimentaalinen loppuratkaisu (ja sen pohjustaminen noin elokuvan puolivälistä alkaen) on kuin ummehtunut tuulahdus 50 vuoden takaisesta Hollywoodista. Sanomana tuntuu olevan, että nainen ei kuulu uraa luomaan vaan nyrkin ja hellan väliin – perheonni on taattu vasta kun nainen valitsee korkeintaan miehensä työtä vähäarvoisemman työn, jos sitäkään, ja on 24/7 passaamassa. Samaten annetaan ymmärtää, että sosiaalinen kiipiminen on jo määritelmällisesti väärin ja voi johtaa vain turmioon, eli olkoot vähäväkiset vain hiljaa ja tyytykööt asemaansa älkäänkö edes kuvitelko nostavansa päitään mullasta kun bättre folk ajaa Rollsilla yli/ohi.

The Machine Girl / Kataude mashin gâru (2008)

http://www.imdb.com/title/tt1050160/
Eksploitaatio, irtopeukalo syömäpuikkojen varassa ylös

Tähän elokuvaan on tiivistetty jokseenkin se kaikki parhaus. Koulupukuinen japanilaistyttö? Lisää japanilaiskaunottaria? Ultraväkivaltaa? Minigun? Ninjoja? Ultraväkivaltaa? Yakuza? Kajahtunutta huumoria? Vielä kajahtaneempi soundtrack? Ultraväkivaltaa? Kaikki löytyy. Nivottuna perinteisen kostotarinan muottiin, joka tarantinomaisesti vieläpä alkaa lopusta. Pakkokatsottavaa.

Walk All Over Me (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0907680/
Musta komedia, peukalo alas

Hoh-hoijaa. Leffa ei tiedä, haluaisiko se olla pikkutuhma crazykomedia, vakava trilleri, vaiko musta komedia, joten se yrittää olla kaikkia yhtä aikaa. Ei toimi. Leelee Sobieski onnistuu olemaan lähinnä ärsyttävä, eikä se yhden ns. vitsin toisto ainakin 9000 kertaa leffan aikana toimi. Hetkittäin oli tosin hauskaa ja Tricia Helferiä katsoisi vaikka lukemassa sitä kuuluisaa Nnirvin puhelinluetteloa, mutta siihen se sitten jääkin.

Meille fanipojille tiedoksi: ns. human interest-materiaalia leffassa on yhteensä alle minuutin verran kun parissa eri kohtauksessa Triciaa näytetään hetken ajan eri domina-asuissa.

Naked Weapon / Chek law dak gung (2002)

http://www.imdb.com/title/tt0341495/
Hong Kong-toiminta, peukalo(kin) ylös

Minun kuuluisi olla täpinöissäni. Tässä on silmitöntä väkivaltaa, paljaat rinnat jo 3 minuutin kohdalla, silmitöntä väkivaltaa, totaalista WTF-meininkiä, silmitöntä väkivaltaa, vaijerikungfua, silmitöntä väkivaltaa, kääpiö, silmitöntä väkivaltaa, toisiaan halailevia aasialaistyttöjä märissä T-paidoissa, silmitöntä väkivaltaa, melodraamaa, silm… ok, ymmärrätte yskän. Kaikesta huolimatta “se jokin” jää kuitenkin puuttumaan, ja enemmän olisi kaivannut omaperäisyyttä. Samaten iiiiiiso loppumättö ei olisi ollut pahitteeksi. Erikoisbonus kuitenkin jääkiekkomailan muotoisista teräastaloista sekä suorista varas…. lainauksista (The Killeriä ja Leonia kupataan aikas 1:1).

Mutta kuitenkin, leffa jossa kuin suoraan Captain Jackin musiikkivideoista revityt kohtaukset päättyvät niskojennaksautukseen tai katkaistulla hammasharjalla puukotukseen ei voi olla muuta kuin kurko.

PS. Neurasteeniset ja herkkäsieluiset saattavat sitten oikeasti järkyttyä leffan puolivälin jokseenkin varoittamatta pomppaavasta raiskauskohtauksesta, ettäs sitten tiedätte.

In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0460780/
Fantasia, peukalo alas
Eksploitaatio, peukalo ylös

Okei. Myönnetään heti alkuun. Tämä on Uwe “pelielokuva” Bollin B-luokan LOTR-ripoffi, jossa noin 50% kohtauksista soundtrackia, lavasteita ja örkkejä/nazguleita myöten on varastettu esikuvasta. Tämä alkaa kaikkien aikojen noloimmalla tahattoman kaksimielisellä dialogilla. Tässä Ray Liotta suorittaa hämmästyttävän aidon “Jeremy Irons Dungeons & Dragonsissa ja Eragonissa” -silmienpyöritys & hohotusimitaation. Tässä Matthew Lillard vetää saman roolin kuin aina ennenkin, eikä se ärsytä yhtään vähempää kuin ennenkään.

Siltikin, kunhan Boll vain malttaa olla kopioimatta jotain muuta lähdettä, ja antaa oman dadaisminsa juosta valloillaan, elokuvassa on ihan potkua. Fantasiamättö piristyy huomattavasti martial arts -meiningistä (hakusta lähitaisteluaseena automaattisesti bonusta), ja sitäpaitsi kuninkaan ninjakaarti tuo kilometrin lisää katu-uskottavuutta. Niinikään metsähaltija-domina-amatsooneissa (arvatkaa huviksenne kuka heidän johtajatartaan esittää) on potkua.

On tämä valovuosia juurikin mainittuja D&D:tä (sekä sen suoraan videolle dumpattua jatko-osaa) ja Eragonia parempi, vaikkei katsoja olisikaan Böllmanian vallassa. Perusfantasiamättö, jollaisia tarvitaan, että ne klassikot erottuisivat joukosta ja että niitäkin tehtäisiin.

Hitman (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0465494/
Toiminta, peukalo varovasti ylös

20th Century Fox kunnostautuu taas: olipa kerran valmis elokuva, mutta studio antoi kenkää ohjaajalle, joka piti kiinni työstään, ja leikkasi lopputuloksen uusiksi. Kun oli nääs tullut liian vakava ja “oikean” elokuvan tuntuinen teos videopelistä, joten juonta piti poistaa että saatiin paketti puolentoista tunnin mittaiseksi. Lopputuloksena juoni on sekava eikä katsoja ihan käsitä missä mennään. Miksi Organisaatio toimii niin kuin toimii? Mikä on Organisaation kytkös Venäjän sisäpolitiikkaan? Miksi 47:lle vaivaudutaan maksamaan “palkkiota” tapoista, kun ei tämä kuitenkaan pysty/ehdi/osaa sitä mihinkään käyttämään? Miten 47 oikein luulee pääsevänsä irti Organisaatiosta (pl. tappamalla kaikki, elokuvassahan jo kyllä hyvään alkuun päästäänkin)?

Hypertyylitelty elokuva kyllä on, ja huumori pikimustaa, mistä pointsit kotiin. Tosin lisääkin olisi voinut tyylitellä: kylmät väreet kulkevat aina kun kirkkokuoro säestää soundtrackilla veribalettia, mutta nimenomaan enemmän olisi voinut lisätä tätä. Ooppera ja kirkkomusiikki kun sopivat tämmöiseen tunnelmaan kuin sementtikengät satama-altaan pohjaan. Hengettömien massatuotantojen aikakaudella toimintaelokuva, jossa on persoonallisuutta, on aina tervetullut.

Fanboi-kaarti on itkenyt ensiksi sitä, kun pääosassa ei olekaan ilmeettä tappava Karski Jätkä™ tyyliin Diesel tai Statham, vaan Timothy Olyphant, joka oikeasti näyttelee sosiaalisesti vammaista, tasapainotonta aivopesun uhria, joka pyristelee puolisotilaallis-uskonnollisen Järjestön ja normaalimaailman välillä. Toinen itku on syntynyt siitä, että filmi ei ole pelisarjan minkään osan suora filmatisointi. Sitten joskus ehkä nämä nillittäjät oppivat tavaamaan sanan “dramaturgia”. Tällaisenaan 47:n kasvukertomus edes osittain “normaaliksi” palkkatappajaksi toimii paljon paremmin kuin puolentoista tunnin kyttäyskeikka. Viittauksia pelisarjaan on sitä paitsi nykyisellään aivan tarpeeksi – esmes pari otosta, joissa kamera seuraa katonrajasta 47:n selän takaa tämän kulkua käytävillä, tai neljättä seinää rikkovana 47 tupsahtaa hotellihuoneeseen jossa Pleikkarissa pyörii sarjan peli – ettei niitä kaipaa tämän enempää. Pianonkieli ja kumiankka kuitenkin tekevät entreen myös, että niiltä osin on homma hanskassa. Kolmas valitusvirsi taas on koskenut sitä, että 47 ei ole klooni niin kuin peleissä, vaan että Organisaatio on soturikouluttanut ja aivopessyt operaattoreikseen orpoja, katulapsia ja lastenkotilapsia. Minusta taas tässä vältetään tarpeeton scifi-klisee ja saadaan tarinaan lisää traagisuutta.

Vaikka Olgan ansiosta onkin seitsemänsataaviisitoistatuhattaviisisataaseitsemäntoista syytä kehua leffa maasta taivaisiin, niin pitää pitää järki(kin) kädessä ja olla rehellinen. Ei tämä studion runtelun jäljiltäkään tosin vielä huono ole, vaan “ihan kiva” tai jopa “hyvä”. Mikä on sääli, koska tällä olisi ollut potentiaalia olla jopa “loistava”, jos siitä juonesta siis saisi selvää.

Hostel: Part II (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0498353/
Gorno, verinen peukalo vapisten ylös

Siinä vaiheessa, kun leffaohjaaja tekee leffalleen kakkososan, joka on ihan kuin ykkönenkin mut siinä on enemmän gorea ja useammat 715517 on turha tulla selittämään kuinka ykkönen oli oikeasti kulutusyhteiskunnan kritiikkiä. Ihan kivaa splättäystä, enemmän kuin vähän tulee mieleen kaikki hiljattain tapitetut nazisploitaatiot. Vanhan mantereen splattergurujakin vilahtelee cameoissa. Kyllä tämän katsoo, jos genre miellyttää, mutta ei mitään mieleenpainuvaa (paitsi toiseksi viimeinen todella ilkeä tappo).