Leijat Helsingin yllä / Drakarna över Helsingfors (2001)

http://www.imdb.com/title/tt0248770/
Sukupolvikertomus/draama, peukalo alaspäin

Oi voi. Loistava potentiaali on hukattu täysin.

Se nyt on tietenkin vakio-olettama, että 90% tapahtumista ja hahmoista on karsittu ja jäljellä olevastakin suurin osa kerrotaan toisin kuin kirjassa. Suomeksi: 90 minuuttia miinus alku- ja lopputekstit on AIVAN liian lyhyt mitta tarinalle, henkilöt jäävät ontoiksi ja tapahtumat selittämättömiksi. (Aikakaudella, jolla jokainen Van Damme -potkintakin on 150 minuuttia, ei voi käsittää…)

Toinen ongelma on taas se, mikä tekee kirjasta viehättävän: se on kuin muistelua, kuin henkilöt itse kertoisivat tarinaa lukijoille. Se rönsyilee, polveilee, ja sahailee ajassa sikin sokin edestakaisin. Siinä ei varsinaisesti tapahdu mitään, mutta kirjan lopussa hahmot tuntuvat tutuilta kuin todelliset ihmiset. (Lisää tarttumapintaa löytyy, jos Helsinki on tuttu paikka, ja vielä enemmän jos tuttavapiiristä löytyy yksilöitä joista löytyy joidenkin hahmojen piirteitä, ja kaikkein eniten jos suhtautuu palvovalla asenteella 1980-lukuun, mukaanlukien permanentit, olkatoppaukset ja italobarbaarileffat.) Yhden yhtenäisen tarinan sijasta kirja on pikemminkin yhteisön kuvausta, eräänlainen mielentila, ja lukijan tehtäväksi jää muodostaa mielessään tarina vastaantulevista sirpaleista.

Lopputuloksena leffa on sarja irrallisia kohtauksia, joka ei aukene ilman kirjaa, ja kirjan lukenut puolestaan kiroilee, miksi tämäkin on toteutettu eri lailla (ja yleensä huonommin) kuin kirjassa. Kirjassa aikatasojen välillä pomppiminen onnistuu paljon helpommin, mutta leffassa keitos on sellainen että Tarantinoltakin se palaisi pohjaan. Varsinkin ohjaajan/käsikirjoittajan tapa niputtaa yhden päivän aikana tapahtuviksi tapahtumia joilla kirjassa on vuosienkin väli alkaa tuntua kömpelöltä aasinsillalta, johon on jouduttu turvautumaan kun ilmeisesti Spede poltti kaiken raakaselluloidinkin.

Hieno kirja olisi ansainnut paremman sovituksen, esmes tv-sarjana, jossa hahmoilla ja tapahtumilla olisi tilaa kasvaa ja hengittää – vai kuvitteliko tuotantoportaassa joku tosiaan, että suomenruotsalainen (fiktiivinen) sukutarina valloittaisi maailman leffamarkkinat?

Babylon A.D. (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0364970/
Scifi/toiminta, peukalo alaspäin

Plussaa:

  • Ihan kuin Cyborg…
  • …mutta ei sisällä Van Dammen ristiinnaulitsemista

Miinusta:

  • Ihan kuin Cyborg…
  • …mutta ei sisällä Van Dammen ristiinnaulitsemista

Apropoo, tästäkin saadaan kivaa versionhallintaa aikaiseksi. Alkuperäinen leikkaus oli 160 minuuttia (!) mutta kaikkien toiminnanjanoisten sankari, aikamme legenda, 20th Century Fox leikkasi tästä 100-minuuttisen euroversion ja 90-minuuttisen jenkkiversion. Vähemmän yllättäen ohjaaja on irtisanoutunut molemmista, tosin 160 minuuttia toimintaelokuvan pituudeksi on yksinkertaisesti liikaa. Ja sikäli ideat alkavat jo tuon sataminuuttisen loppupuolella mennä sen verran hönöiksi, ettei lisää samaa ainakaan leffaa pelastaisi…

007: Quantum of Solace (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0830515/
Bond, peukalo ylös

Mmmjooo. Hyvä oli, mutta—

Toimintakohtaukset ihan vitun sekavia, sekä aiheutti jo epilepsiaa sekunnin sadasosan välein vaihtuvilla kuvakulmilla. Tosca-ammuskelukin oli lähinnä sekava WTF, ei sellainen kuin oopperassa präiskinnän pitää olla. Toiminta lipsuu muutenkin jo epäuskottavan puolelle Casino Royalen virkistävän maanläheisyyden sijaan (etenkin se The Incredible Machinen kenttä siinä alussa, ja joojoo, lasimurskasta ei jää jälkiä, liekit ja paineaallot ei satuta ketään, yksi laskuvarjo metriä ennen maata avattuna auttaa muka kahta). Samaten Amalric totaalisesti ylinäyttelee Mr. Green(e)n, josta tulee lähinnä vanhat Bond-pahikset mieleen eikä millään positiivisella tavalla.

Mut sentään Craig on äijjjjjjä Bondina, M:ksi M:n paikalle ei voisi kuvitellakaan enää muita kuin dame Denchin, ja sitten on tietysti Olga. Samaten Jesper Christensen Mr. Whitena sen sijaan on mitat täyttävä Blofeld (lisenssisyistä eri nimellä, samoin kuin S.P.E.C.T.R.E. kirjoitetaan nykyään Q.U.A.N.T.U.M.), vain valkoinen persialaiskissa puuttuu. Superbonus myös ihastuttavasta kenraali Medranosta. Leffan kyyninen asenne oli myöskin virkistävä

Tosin kuka iski kenet? Näkihän sen selvästi, ettei Strawberry Fieldsillä ollut mitään sen itsensäpaljastajamallisen poplarin alla…

Tavallaan noloa. Puutteineenkin tämä on parhaita Bondeja, mikä vain paljastaa, miten nostalgisten lasien läpi niitä vanhoja vieläkin katsoo.

Neon Genesis Evangelion / Shin sheiki evangerion (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0112159/
Scifi, hourupeukalo suuntaan jonka kuvittelee olevan ylös

Aloin katsomaan viimein ostamaani Neon Genesis Evangelion -pakettia. Muistikuvat taannoiselta TV-esityskiertueelta olivat oikeita: jo alkujaksoista lähtien tuli selväksi, että suunnitteilla oleva ikuisuusprojektina pyörivä Hollywood-elokuvatrilogiaremake ei tule ikinä toimimaan.

Ei, en nitkuta siitä, että (useimmat) henkilöt eivät enää olisi japanilaisia, lapsia vanhennettaisiin 18-vuotiaiksi (itsestäänselvyys, muuten kukkahattutätien raivotautinen lauma polttaisi leffateatterit –tai sitten sisältöön pitäisi kajota vielä oletettuakin raskaammalla kädellä), tai Toinen Osuma tapahtuisi muutamaa vuotta ensi-iltapäivän jälkeen vuoden 2000 sijaan, tai että Renault Alpinen sijaan näkyisi eniten maksaneen sponsorin uutuussporttikaara. Nämä kaikki kun ovat melko lailla sivuseikkoja (joskin tietyt jutut johtuvat juuri japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta, mutta antaa olla).

Sen sijaan jo alkujaksoissa päälle hyökkää sellainen määrä uskonnollisia, filosofisia, psykologisia, mytologisia, poliittisia, salaliittoteoreettisia ja populaarikulttuuriviittauksia että heikompaa hirvittää. Jatkuvasti on WTF? hetkiä, joita ei edes yritetä selittää (enkä nyt puhu edes houruisesta finaalijaksosta tai sen “järjellisemmästä” versiosta End of Evangelion). Kuvakulmat ovat välillä sitä sorttia, että Sam Raimiltakin putoaa purkka suusta, ja muutenkin visuaalinen ilme pyrkii monestikin taiteellisini sommitelmiin joita valkokankaalle jaksaisi pykätä vain nyt jo koiranputkea puskeva Kubrick. Konstailematon suhtautuminen seksuaalisuuteen. Ja kaiken tämän keskellä itsetietoisen itseironinen ote: “seuraavassa jaksossa fan serviceä”.

Saa siitä live-adaptaatiosta ehkä kivan mechamätön Transformersien kanssa kilpailemaan, mutta NGE:n kanssa sillä tulee olemaan yhteistä lähinnä nimi, ja yleisellä tasolla tutuhkon oloinen juoni ja henkilöt. (Mikäli taas trilogian asemesta tuleekin yksi ainokainen 2,5 tunnin pätkä… no joo, antaa olla.) 150 megataalan budjetilla kun ei kukaan rupea tekemään (saatika rahoittamaan) tarkoituksellisen outoa, vaikeaselkoista ja provosoivaa efektielokuvaa…

Death Race (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0452608/
Kaahaus/toiminta, peukalo ylös

Ei pärjää originaalille paitsi tietysti teknisesti, mutta viihdyttää ja tarjoaa kliseistä hupia kuitenkin ainakin yhden, potentiaalisesti useammankin katsomiskerran verran.

Siis haloo. Viekkaudella ja vääryydellä vankilaan joutunut pääpari oli aiheena lypsetty kuiviin jo The Running Manin aikaan. Eikö post-9/11 maailmassa todellakaan voida edes pistää päähenkilöiksi rehellisen härskejä paskiaisia? Entä eikö post-9/11 maailmassa saa antaa pisteitä jalankulkijoiden splättäämisestä vaan pitää eristää ralli sisäradalle ja antaa vain rikollisten ja fasistivartijoiden kuolla? Entä eikö kiintiöafroamerikkalaiselle riitä olla se loppuun asti selviävä comic relief, vaan nyt saman hahmon pitää edustaa myös seksuaalivähemmistöjä? Ja miksi kiinalainen ajaa Porschella, kyllähän se nyt olisi paremmin sopinut Arjalaisveljeskunnan tyyliin? Kyllä, freudilainen symboliikka (jossa autot syöksyvät tunneliin ja voihkivat naiskartturit joutuvat seipäiden, kaiteiden tms. lävistämiksi) on ilmiselvää, samaten elokuva myöntää tahattomasti itsekin oman agendansa: “katsojaluvut nousuun, tarvitaan autoja, räjähdyksiä ja beibejä, mitä väliä, onko järkeä”. Ikävää vain, että originaalin absurdi huumori ja ilkeä asenne tehosivat paremmin kuin miljoona CGI-tehostetta. Statham on kyllä äijjä kahdella, ellei peräti kolmella jiillä mutta originaalissakin oli äijjät David Carradine ja Syltty.

Mutta aseistettujen autojen romurallia on mahdotonta kokonaan ryssiä. Samaten puseron etumuksen hölskymistä kun kulissiautoa keikutetaan. Ja se tykkirekka on kewl. (Päähenkilön vaimoa esittävä Janaya Stephens on muuten niin hot että kiilasi omalle top-100-listalleni samantien.)

PS. Ei muuten ihme että Foortti on menossa konkurssiin, kun Ritari Ässän rebootin lisäksi on raha puhunut tämänkin leffan päätähdeksi uuden Mussen, vieläpä kera teknisten tietojen esittelypuheen.

Max Payne (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0467197/
Toiminta, peukalo alas

20th Century Foxin ihmeelliset seikkailut PG-13 -reitattujen “toiminta”elokuvien maailmassa jatkuvat yhdistettynä kiroukseksi muodostuneeseen pelifilmatisointigenreen, ja jälki on sen mukaista. Vaikka Matrixin jälkeen bullet time onkin ollut lähinnä kirosana, niin heroic bloodshed -genre on muutakin, kuten melutraamaa, verisuihkuja ja traagisia kohtaloita. Niin, ja pateettisuudessaan koominen kertojanääni olisi sopinut tähän kuin onttokärkiluodit Desert Eagleen. Odotuksissa sis oli äärimmäinen Woo-pastissi rankalla Sin City -kuorrutuksella

Ja paskat. Eihän tässä ole bullet timeäkään kuin parissa kohtaa (ja monologikin vain alussa). Paitsi että leffan eka tunti, jonka aikana ei tapahdu yhtään mitään, kyllä tuntuu etenevän kuin bullet timessa. Mark Wahlberg tavoittaa kyllä hyvin Ison Pipin ummetusirvistyksen, ikävää vain että se ei riitä kannattelemaan ns. juonta edistäviä kohtauksia. Mila Kunis taas osaa lähinnä töröttää huuliaan Monana, minkä ilmeisesti ohjaajakin on huomannut ja leikkauttanut tytön osuudet minimiin, jopa siinä määrin että juoni on lopputuloksena täysin käsittämätön. Olga olisi kyllä ollut parempi Mona, ja varastaa show’n käväistessään valkokankaalla. Ja mikä aivopieru oli laittaa jatko-osaa petaava loppukohtaus lopputekstien jälkeen?

Toimintakohtaukset ovat pääsääntöisesti (p)onnettomia, ja ovat silmänräpäyksessä ohi. Kansaa jakanut (ja itse diggailemani) Shoot’Em Up hoiti nämä mallikkaasti, siitä olisi sopinut ottaa oppia. Parissa kohtaa tosin on tavoitettu jotain pelin upeasta visuaalisesta tyylistä ja hengestä. Ja vaikkei se verellä läträäminen olekaan itse tarkoitus, niin jotenkin on uskottavampaa ja dramaattisempaa että sankari raahautuu eteen verissä päin (vrt. Die Hard) kuin että sankari ontuu, mutta luodit ovat nähtävästi tehneet vain reikiä vaatteisiin. Välillä tulee outo déjà vu, aivan kuin seuraisi vanhan videolain aikaista leikeltyä versiota. Toisaalta, ei edes DVD-versioon lisätty veri tätä katastrofia enää korjaa.

Sentään Valkyr-huumeen aikaansaamat hallusinaatiot ovat komeita, mieleen tulee melkein se kun Pyynö-jänis otti HUUMEHIA! Toki silloin näkee DEMOONEJA ja kuulee korvissaan HEVIROKKIA!

Ei tämä silti edes pelifilmatisointien paskimmasta päästä ole, mikä kertoo enemmän genren tasosta kuin tämän eepoksen laadusta. Mene ja tiedä – kertaakaan en ole Uwe Boll -elokuvaa katsoessani haukotellut, toisin kuin tätä.

Terminator: The Sarah Connor Chronicles (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0851851/
Scifi, konepeukalo alas

Summer Glaun ja Lena Headeyn ansioista tätä oli neljä syytä katsoa. Eivät riittänyt pitämään sarjaa pystyssä. Juoni oli jo aika kamala. Se “seuraavassa jaksossa” jossa Cromarty-T-800:n pää heräsi eloon oli lähes yhtä typerää kuin se, että nyt ajassa pääseekin loikkimaan ees taas, joten Summer-termis oli 60-luvulla komentanut insinörtit rakentamaan itselleen koottavan plasmakiväärin, ja aikaparadokseista nyt ei ees viitsi alkaa. Enkä teinix-Johnista. Jotenkin haiskahti Smallvillelle (joka pelkästään ärsyttää) ainakin tuo koulualoitus.

Ehkä pitäisi lopettaa Terminator-leffojen ja sarjojen looginen analysointi ja olla vaatimatta niiltä minkäänlaista jatkuvuutta tai edes loogisuutta, ja keskittyä ihastelemaan ti…eteistoimintaa.

En allekirjoita Pyhän Nnirvin väitettä että tämä olisi parasta genreviihdettä sitten Galactican. Ellei Summer rupea käyttämään koulupukua tulevissa jaksoissa… Sitä paitsi, turha muiden on esittää pahisterminaattoreita koska Iso-Arska teki sen jo.

Battle for Haditha (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0870211/
Sota, irtileikattu peukalo viemäristä alas

Hetken ajan luulin, että Uwe Boll on siirtynyt vastustamaan Irakin sotaa. Ei, kyseessä olikin jonkun muun työ. Mistään tätä ei tosin huomaa. Kerronta hyppii, pomppii ja nykii, useampi kuin yksi kohtaus (lue: kaikki) synnyttää lähinnä tahatonta naurua ja syvää myötähäpeää, ja valitettavasti sen huomaa, että käsikirjoitusta ei ollut vaan näyttelijät improvisoivat ohjaajan ohjeiden mukaan. Usein tosin tuntuu, onko niitä ohjeitakaan ollut, eikä näyttelijöiden kannattaisi kyllä jättää päivätyötään. Elokuvana homma ei toimi, ja poliittisena pamflettinakin tämä vastaa lähinnä kadunkulmassa huutamista. Koska hyviä sodanvastaisia sotaelokuvia on runsaasti, tämän olemassaoloa vaikea perustella edes dramaturgisena kokeiluna (yrittää näyttää paikan päällä filmatulta dokumentilta).

Ainoa plussa kyynisestä lopusta (joka tosin toimii osittain elokuvan muuta sanomaa vastaan): tienvarsipommillaan verilöylyn aikaansaaneet vastarintamiehet viis veisaavat sivullisten kuolemasta, mutta herkuttelevat kuvaamalla uhreja videolle korostaakseen amerikkalaisten pahuutta.

Starship Troopers 3: Marauder (2008)

http://www.imdb.com/title/tt0844760/
Scifi/toiminta, peukalo ylös

Mechafaneille tiedoksi: kelatkaa suoraan reilu tunti 20 minuuttia siihen, kun Marauder-puvut pistävät araknideille kitiinin kurkkuun. Te muut: haluatteko tietää lisää?

Alun johdantona toimiva taistelu on ihan OK, eikä näyttelijätyökään vielä raasta silmiä, mutta sitten mennään metsään ja rajusti. Ennalta-arvattava juoni on typerä, mutta senkin kestäisi. Sitä ei, että sekopää taivasmarsalkka rasittavine seuruineen putoaa ötökkäplaneetalle jossa sitten ärsyttävät tyypit talsivat aavikon halki puoli elokuvaa. Wanhan koulun efektinä muukalaisplaneetta on vieläpä kuvattu vihreän suotimen läpi. Budjetti on kuitenkin selvästi isompi kuin kakkosessa (puvustusta on muuten selvästi muokattu entistä enemmän Kolmannen valtakunnan suuntaan, mistä plussaa) ja jälki vaihtelee leffatasoisesta todella halpaan, mikä paljastaa elokuvan DTV-luonteen. Haluatko tietää lisää?

Luonnollisesti tällä ei edelleenkään ole paria viittausta lukuunottamatta mitään tekemistä kirjan kanssa, paitsi että Mobile Infantry saa viimein kirjalle edes jotenkin uskolliset powerarmorit – ja budjetti ei riitä kuin yhteen lyhyeen kahakkaan niillä, ja ne näyttävät vähän tyhmiltä ja liian animehenkisiltä, mutta parempi tämä kuin ei mitään. Ai niin, pakolliset tissitkin näkyy kun Marauder-tiimi “skannataan” pukujen neurolinkkejä varten. Lopetuksessa sentään uskalletaan, hämmentävää kyllä, satirisoida fundamentalismia (sekä muutenkin elokuvassa kovasti virnuillaan koko ajan tälle War on Terror -asenteelle, vaikkakin viittaukset ovat enemmän Vietnam- kuin Irak-aiheisia). Haluatko tietää lisää?

Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä paketti, jolla olisi ollut tiiviimmällä leikkauksella ja isommalla budjetilla potentiaalia enempäänkin. Tällaisenaan menee kertakäyttöviihteenä genren faneille. Nelonen ehkä jo parempi, koska kammottavasta kakkosesta oli petrattu huimasti. Saataisiinkohan siihen jo kirjoista sitten “laiheliinien” muukalaisrotukin? Haluatko ostaa lisää?

National Lampoon’s Pledge This! (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0417056/
Komedia, peukalo alas

IT HAS BEGUN. Paris Hilton -retrospektiivini nimittäin. Jos valtavan paskasuihkun kera räjähtävä vessanpönttö tai puusta tippuvat käytetyt kondomit edustavat mielestäsi komiikan suurinta neroutta, niin tässä sinulle elokuva. Paris “esittää” käytännössä itseään narttumaisena pizzizten oman osakunnan puheenjohtajana, joka höykyttää sinne pyrkiviä friikkikokelaita, koska tarvitsee näitä jotta osakunta (käytännössä hän itse) voittaisi maanlaajuisen kilpailun ja pääsisi FHM:n kansikuvaan. Onneksi Paris on tasoisessaan seurassa: kukaan muukaan ei osaa näytellä, ja käsikirjoittajaa ei ole tainnut edes olla. Ai niin, oli siinä parissa kohtaa tissit ja ihan hottis tsiksejä. Plussaa siitä, että Paris on ilmeisesti ollut mukana sekuntiveloituksella – kuvaruudulla häntä näkyy vähemmän, sen sijaan toimii muka-vitsikkäänä kertojanäänenä.