Asiattomuuksia elokuvista ja tv-sarjoista
http://www.imdb.com/title/tt0071695/
Samurai/ninjailu, peukalo ylös
Kun eeppinen kuusiosainen samuraisaaga päättyy osaan, jota on verisuihkujen ja melutraaman ohella höystetty hiihtävillä ninjoilla ja raketeilla varustetulla potkukelkalla, ei kyseessä voi olla muuta kuin itse parhautta.
http://www.imdb.com/title/tt0805663/
Post-apo, varokaa peukalolaskeumaa
Yritin katsoa Jerichoa. En jaksanut. Hellyttävää sinällään, että ajastaan 20-25 vuotta jäljessä oleva käsikirjoitus on päätetty viimien filmata tv-sarjaksi. No, ainakin tuli halvaksi, mitä käsikirjoituspalkkioihin tulee. Koska totaalinen ydinsota on aika epätodennäköinen nykyään, on post-apokalypsploitaation vaatima miljöö luotu silkkaa scifiä olevilla selityksillä. Sen mitä pilottia vilkuilin niin vakiokliseet olivat ahkerassa käytössä. Huvittavaa on myös tämä perusjenkkien käsitys yhteiskuntarakenteen romahtamisesta kriisin seurauksena. 80-luvulla siihen tarvittiin sentään täysimittainen ydinsota.
Kuulemma sarja lopetettiin vähäisten katsojalukujen takia ja ihan vain ohjelmistoon jääneen aukon tilkkeeksi ostettiin 7 jaksoa lisää tarinan päätökseen saattamiseksi. Oletan, että sarja on niitä, joita pakkomyydään lähetysyhtiöille hyvien sarjojen kylkiäisinä. Ja joita Nelonen ja MTV3 sitten mainostavat primetimessään ”menestyssarjoina joista kaikki puhuvat”.
http://www.imdb.com/title/tt0099426/
Toiminta/heroic bloodshed, peukalo hidastetusti ylös kyyhkysten lentäessä
Sen verran absurdi ylimelodramaattinen mustalla huumorilla maustettu väkivaltapläjäys, että ei oikein osaa sanoa mitään muuta kuin että kurkoa on. Jos miksaa Kauriinmetsästäjään Arpinaaman, Rambot ja Woon omasta tuotannosta vaikka Hard Targetin niin saattaa saada käsityksen leffan meiningistä (niin ja miksei Grand Theft Autotkin voisi miksata).
Välillä kyllä lipsutaan jo komiikan puolelle, Vietnam-elokuvassa näköjään lakisääteisessä vankileirijaksossa ei varmaan yksikään klisee jää käyttämättä sen parinkymmenen minuutin aikana kun siellä viivytään, ei ihme että näyttelijöitäkin alkaa naurattaa. Aina välillä kuolataan kuin Turkan Seitsemässä veljeksessä. Perinteinen lopun kaksitaistelu on jo Woon skaalallakin höpöä ja ylipitkää. Alku myös junnaa paikallaan turhan paljon, alkutekstijakson verinen jengitappelu leppoisankoomisen swing-musiikin tahtiin antoi odottaa ärhäkämpää otetta.
Mutta kun vauhtiin viimein päästään, niin Woon tavaramerkiksi muodostunut haudanvakava paatoksellisuus ja traagisuus yhdistettynä pidäkkeetömään action-dadaan voittaa kyllä puolelleen. Kun puoli Vietkongia lahdataan kerävolttia heitellen, juuri asetta pitelemään oppinut märkäkorva paukuttelee akimbona napakymppejä, dynamiittipötkö räjäyttää puoli baaria muttei hievautakaan päähenkilöä, tai kun olkimajat räjähtävät monikymmenmetrisiksi tulipalloiksi jo pelkän konekivääritulen voimasta ei voi kuin tuijottaa epäuskoinen virne naamallaan. Ei se ole Woo-elokuva jos kaikki ei ole elämää suurempaa.
Mistä tuleekin mieleeni, mitä aineita Woo on oikein Hollywoodiin päästyään popsinut? Jos nyt vähän onkin pitänyt hillitä kukkahattutätien takia, niin varhaiskauden tuotokset Face/Offiin asti ovat vielä kunnon kamaa (tosin kamala Broken Arrow enteili jo tulevaa), mutta siitä asti on tultu vain alamäkeä. Payback oli enää “ihan jees”, ja olisi voinut olla kenen tahansa tekemä – yhtä CGI-kyyhkystä lukuunottamatta siinä ei ollut jälkeäkään Woon tavaramerkeistä tai miehen alkuvoimaisesta luovasta hulluudesta, ja sen jälkeen onkin ollut aika hiljaista. Seuraavaksi vuorossa on IMDB:n mukaan manner-Kiinassa, tuossa taiteellisen ilmaisuvapauden luvatussa maassa, filmattu historiallinen eepos kiinalaisille rakkaasta Kolmen kuningaskunnan ajasta, vieläpä kohtalaisen merkittävästä taistelusta – en usko, että olen hirveän väärässä, jos arvelen että tästä tulee pystyyn kuollutta pönötystä. Ehkä huhutuista muista projekteista Spy-Hunterin tai Metroidin filmatisoinnit, tai sitten se “1500-luvun-ninja-nykyajan-Nykissä-mut-ei-me-hei-plagioida-Last Ninja II:ta”-sekoilu onkin Woon nykykunnon huomioonottaen ihan oikea viiteryhmä.
http://www.imdb.com/title/tt0223897/
Draama, peukalo hakataan alas
Tuli tässä mieleen, kun viikonloppuna kotosalla käydessä olin pakotettu välillä vilkuilemaan tätä ällösiirappia, että eikös se päälleliimatun oloinen lopputwisti tavallaan kääntänyt päinvastaiseksi elokuvan koko siihenastisen sanoman, jossa oli rau-ta-lan-gas-ta väännetty toisten auttamisen tärkeyttä? Että tee mitä teet, et sinä kuitenkaan hyödy siitä kuin korkeintaan hyvän mielen, pikemminkin voi olla haitaksi itsellesi jos rupeat liian hyväsydämiseksi?
En tosin muutenkaan ymmärrä tätä Hollywoodin tapaa, että siirappiset feelgood-elokuvat pitää muuttaa viimeistään lopussa traagisiksi nyyhkyfesteiksi, tai kepeät komediat muuttaa jo puolenvälin paikkeilla sentimentaaliseksi paatokseksi.
http://www.imdb.com/title/tt0346491/
Spektaakkeli, peukalo ylös
Sunnuntaikoomassa tuli katseltua Aleksanteri. Ihan kelpo spektaakkeli, en ymmärrä näitä yksi tähti -kommentteja. Itsekin aikanaan intouduin dissaamaan tuota, mutta turhaan, kyllähän tuota katseli. Vaikkei se nyt mikään Äärimmäinen Eepos ollutkaan.
Anysay, kun siitä tuntuu porukka nostaneen hirmuisen äläkän kun Angelina Jolie puhuu hassulla aksentilla, niin sehän on ideana, että hänen hahmonsa ei ollut “puhdasverinen” makedonialainen (minkä takia Aleksanterikin meinataan sivuuttaa kruununperimysjärjestyksessä ja pappa-Filippos hommaa uuden vosun etnisesti oikeanlaista perillistä tekemään). Helpoitenhan “vierasperäisyys” muihin alkupuolen henkilöihin nähden osoitetaan Hollywood-tyyliin juurikin aksentilla.
http://www.imdb.com/title/tt0213149/
Lentoelokuva, peukalo ylös
Katsoin taas kerran Pearl Harborin. Onhan se tyypillinen Hollywood-spektaakkeli (lue: hauska musta mies, hassu änkyttäjä, vanhat vitsit kierrätetty, ennalta-arvattava loppu), mutta minusta silti ihan viihdyttävä. Maailma on täynnä sitä paljon huonompia elokuvia.
—
Vaikka Pearl Harborista sen umpikliseidyyestään huolimatta pidänkin, on pakko yskäistä tässä vaiheessa, ja todeta, että elokuva on samalla lailla autenttisuuteen pyrkivää kuin Suomen ulkopolitiikka oli Neuvostoliiton aikaan puolueettomuuteen pyrkivää.. Autenttisuutta tai realismia Pearl Harborissa on (militariafriikin silmin) tuskin edes sen vertaa kuin iki-ihqussa Top Gunissa. Joka voittaa kaikilla muilla sektoreilla
http://www.imdb.com/title/tt0111161/
Draama, peukalo alas
Mitvit? IMDB:n toiseksi paras (kirjoitushetkellä: 2010 tilanne on vielä synkempi, t. aikamatkustaja)? Oma luonnehdintani olisi lähinnä “keskinkertainen”. Toisaalta, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä.
Ihan sama millaista Kingiä, leffa/minisarja/tms. on sitä parempi, mitä vähemmän sillä on tekemistä “Amerikan Päätalo” Kingin jorinoitten kanssa.
http://www.imdb.com/title/tt0094291/
Kulttimenojen palvontaesine, peukalo ylöspäin
Leffa olisi täydellinen, jos se älyttäisiin lopettaa Gordon Gekkon “Greed is good” -puheeseen. Ohjaajana Oliver Stone ja pääosissa isä ja poika Sheen, olisiko mahdollisesti elokuvaan liimattu rautalangasta väännetty riistokapitalismin vastainen itkuparkusaarnausloppu? Tosin nykyiselläänkin se on Pyhä Taideteos 80-luvusta. Ennalta-arvattavalla seurakunnalla olemme tahallaan ymmärtäneet väärin elokuvan sanoman ja katsomme sitä 80-luvun nousukautta kunnioittaaksemme.
http://www.imdb.com/title/tt0080491/
Eksploitaatiospektaakkeli, harkinnan jälkeen keisari kohottaaa peukalonsa ylös
Mörgh. Mitähän tästä sanoisi. Ison budjetin eksploitaatiota, aina takakannen tekstiä myöten. ”Vain yksi elokuva uskaltaa näyttää kaikki Rooman keisarikunnan perversiot” tjsp. Neurasteeninen ameriikkalainen on varmasti aivan kauhuissaan (iiirgh! rotujen välistä! homoseksuelleja!), kaiken nähnyt eurooppalainen tuijottaa eteensä. Kaksi seksikohtausta erottuu selkeästi päälle liimatuiksi, mutta muuten on vaikea havaita, mitä olisi lisätty jälkikäteen. Toki lihankappaleiden yhteensovittaminen hyökkää päälle joka suunnasta, niin että siihen suorastaan turtuu, mutta aika sekaisin saa olla (suomeksi: minuakin sekaisemmin) jos tätä pornon korvikkeena käyttää. Eksploitaatioperinteen mukaisesti verelläkin läträtään ihan kiitettävästi, joskin ei kovin usein.
Selkeästi otettu se perinteinen linja, että jos on tositarina ja legenda niin kerrotaan legenda – kuva Caligulasta (joka oli kieltämättä oikukas ja täysin epäpätevä keisari, jota hallitseminen ei itse asiassa edes kiinnostanut) täytenä vatipäänä on historiaa kirjoittaneiden vastustajien luoma, ja hänen setänsä ja seuraajansa Claudiuksen kuvaaminen Petelius/Kalliala-sketsistä karanneena muodottomaksi turvonneena vajaamielisenä vammaisena on taas paljon myöhäisemmän ajan legendaa (aikalaisista jopa Claudiuksen vastustajat kuvasivat hänet komeaksi ja älykkääksi, vaikka kärsikin polion seurauksena ontumisesta ja tapasi hermostuessaan änkyttää). Näyttelijätyö roolit huomioiden on sinällään kohdallaan, tosin tämän jälkeen ei ihmekään että nimiroolissa mulkoilleelle Malcom McDowellille alkoi enää olla tarjolla lähinnä psykoottisen pahiksen rooleja (Blue Thunder, Moon 44, Star Trek Generations, Tank Girl, Wing Commander 4:n välivideot, jne.). Peter O’Toolen käriseminen vanhana keisari Tiberiuksena jäi myös mieleen.
Ai niin, oliko leffalla joku pointtikin eksploitaation lisäksi? Kait siinä oli sitä kaksinaismoralismin kritiikkiä, että pikkupoikien hyväksikäyttäjien mielestä (maan tapa tuolloin) aikuista sisartaan himoitseva keisari oli hirrrrveä bärvå. Ja kuinka samaisten pedosetien mielestä tasavallan aikaan oltiin niiiiiin kunniallisia ja siveellisiä että pois alta, on se vaan hirveetä tämä nykyajan rappio (roomalaisella ylimystöllä oli tiettävästi jo puunilaissotien aikaan ns. hyvä pössis päällä). Tai se, että keisarin piti teeskennellä “huolestunutta kansalaista” diktaattorin valtuuksilla, jota “spontaanisti” palvottiin ilman virallista uskonnollista asemaa, mutta jos “ensimmäinen kansalainen” kyllästyi tähän pelleilyyn ja olisi halunnut virallistaa asemansa jumalkeisarina, niin brutusten tikarisormia alkoi syyhyttämään.
Ajankuva on muutoin, eli puvustuksen, lavastuksen jne. puolesta kuitenkin korkeintaan sinne päin – 70-luvun spektaakkelinäkökulmasta siis. Höystettyinä modernistisilla pillerihoureisilla luomuksilla.
Tuo nykyinen DVD-versiohan on 156/149 (NTSC/PAL) minuuttia, mutta isot pojat kertoo, että tästä olisi ollut joskus olemassa 210-minuuttinenkin (joka oli nimenomaan se versio joka suututti muutkin kuin jo esituotantovaiheessa hihansa polttaneen käsikirjoittaja Gore Vidalin). Tiedä sitten olisiko se sen parempi – nykyiselläänkin elokuva junnaa monin paikoin sen verran pahasti paikallaan. Enemmän sisältöä, vähemmän toistoa olisi ollut paikallaan.
Sen verran ainutlaatuinen luomus kuitenkin, että kokonaisuus kääntyy plussan puolelle. Tällaista houretta näkee liian harvoin.
—
Aikamatkustajalta sellaisia terveisiä, että arvostelun kirjoittamisen jälkeen juutuuttiin on upittu ammattilaisvoimin tehty feikkitraileri siitä, miltä moderni remake/re-imagining “Gore Vidal’s Caligula” saattaisi näyttää:
https://www.youtube.com/watch?v=SpUzCyLiMmM
http://www.imdb.com/title/tt0094889/
Kasarimonumentti, peukalo ylös että henkilökunta huomaisi
Miami Vicen uusintaversion ensi-iltaan valmistautuessa piti katsoa aito kasaridraama, pääosassa silloin vielä operoimaton thetan. Mut mitä ihmettä, yritetäänkö tässä muka kritisoida kapitalismia, mitä häh? Baaritkin ovat aika vaisuja mihin tahansa nykyiseen tusinaleffaan verrattuna, vaikka tämän leffan pitäisi nimenomaan keskittyä baareihin. Mut se on kuitenkin ihQkasaria.