Tag: scifi

Resident Evil: Extinction (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0432021/
Post-apo/zombie, peukalo ylös

Kevyesti sarjan paras. Kunnon post-apokalypsploitaatiota ja herkullista ripaskapuukkoa kahdella kukriveitsellä. Ihquja gore-efektejä, kuten “mutanttilonkeroilla silmät ja kieli päästä”, ja napakoita headshotteja. Comic reliefkin kuolee. Hupaisasti leffassa kierrätetään ahkerasti kieli poskessa post-apokliseiden lisäksi kauhu- ja westernkliseitä. Toimintakin on tymäkkää, ainoana kauneuspilkkuna lopetus tosin on täysin epälooginen: miten ylikuormattu kevyt helikopteri muka voisi lentää Vegasista Alaskaan ilman välitankkauksia?

Tästä on hyvä jatkaa neloseen, etenkin kun vihonviimeisen kohtauksen perusteella nelonen sijoittuu Japaniin, jossa siis toivottavasti on vielä eloonjääneitä koulupuk—

Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0486576/
Sarjisleffa, ihmepeukalo ihmeen alas

Jestas mitä paskaa. Tai no, olihan siinä pari pluspuoltakin…

+ Albatäti…
– …josta on yritetty tehdä kamalalla kilo-maalia-naamaan-ja-tonni-peroksidia-päähän menetelmällä blondi all-american hanipuppeli. WTF, Albatädissähän pliihottaa juuri ei-eurooppalaisuus (harrastelija-evoluutiobiologi luennoisi taas jotain zettiä geenien erilaisuuden vaikutuksesta jälkeläisten elinkelpoisuuteen)
+ Hopeasurffari on tarpeeksi hönö idea…
– ja sitten Galactus, Maailmojen Syöjä, mennään ryssimään tekemällä siitä ihme savutötterö
+ Tuho…
– …joka raiskataan tekemällä tästä alikäytetty sivuhahmo
————– Ja kaikki pluspuolet kumoaa jo yksistään se, että “tälläisinä aikoina” Amöriikka haluaa katsoa vain jälkeenjääneille viisivuotiaille suunnattua romanttista komediaa. Jota stana pitää kärsiä suurin osa elokuvan puolitoistatuntisesta kestosta, ja jumalation ensimmäisen tunnin aikana ei suunnilleen ole mitään muuta sisältöä koko leffassa.

Babylon 5: The Lost Tales (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0871427/
Scifi, peukalo alas

Pitäisi katsoa tuo ehkä uudelleen ajan kanssa. Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, että “liian vähän, liian myöhään”. Yksittäinen jakso 10 vuotta sarjan loppumisen jälkeen on vähän möh. Muutenkin, nostalgia- ja sisäpiirihytinöitä lukuunottamatta, tunnelma tuntui vähän väljähtyneeltä ja vaivautuneelta. Babylon 5 oli merkkitapaus ja uranuurtaja, tärkeä tekijä scifin aikuistumisessa pois Trekin sukkahousuidealismista, mutta se oli 10 vuotta sitten. Niin siinä vain on käynyt, että uusi Galactica on nostanut rimaa sen verran paljon, että tuomaristo kääntää kohteliaasti katseensa pois hyppypaikalta.

Jotenkin tuntuu, että jos Galactica olisi jatkanut (25 vuoden tauon jälkeen, hah) siitä mihin vanha sarja jäi, niin tunnelma olisi ollut vähän samanlainen. Samoin, vain fani on tämmöisessä tapauksessa enää kärryillä, tavisyleisö on täysin ulalla. Eipähän sitä ole heille tarkoitettukaan, toisaalta.

Transformers (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0418279/
Scifi/toiminta/jättirobottirymistely, robottipeukalo ylös

Mennessäni katsomaan tätä elokuvaa en ainakaan ollut etukäteen valmistautunut kehumaan sitä. Käsikirjoitus vuosi jo toista vuotta sitten nettiin, ja sen lukeminen sai aikaan äkillisen vastareaktion sekä halun kirjoittaa miljoona viestiä “Michael Bay ja Steven Spielberg raiskasivat lapsuusmuistoni”. Ihmetys oli suuri, kun useimmat elokuvan nähneet kehuivatkin sitä, mutten uskonut kunnes omin silmin näin. Kerrankin oli iloinen yllätys, että sanat paperilla eivät riitä aina kuvaamaan omakotitalon kokoista liikkuvaa kuvaa edes läheksikään

Aluksi varoituksen sana. Jos potentiaalinen katsoja on
a) militaria- tai erityisesti ilmailuharrastaja,
b) fanittanut pienenä Transformersia,
c) muuten vaan mechafriikki, tai peräti
d) Michael Bayn ohjaustyylin ystävä,
niin elokuva on mielenterveydelle vaarallista tajuntaa laajentavaa kamaa. Miksikö?

a) Koska USA:n asevoimat tykkäävät silkkaa propagandaa ohjaavasta Michael Baysta, hän on päässyt kuvaamaan asejärjestelmiä niin paljon, että CGI:hin tai pienoismalleihin tarvitsee turvautua vasta kun peltiä alkaa vääntymään. F-22 Raptor ja MV-22 Osprey pääsevät esittäytymään ensi kertaa aitoina asioina valkokankaalla arvolleen sopivasti, ja A-10 on aina yhtä söpö lentsikka. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta militariaharrastajalle varsinkin elokuvan alkupuoli on silkkaa pornoa.
b) No kun siinä on Transformersit ihka elävinä, Optimus Prime vieläpä alkuperäisellä ääninäyttelijällä. (Tosin 80-luvulla lapsuuttaan viettäneitä sapettaa se, että juonielementiksi on pitänyt ammentaa näitä uudempien aikojen kerettiläisiä ideoita. No, onneksi ei ole mitään samperin Beast Warsin mönkijöitä vielä tässä osassa.)
c) On äärimmäisen häiriinnyttävää kuvitella, miltä näyttäisi samantasoisilla efekteillä toteutettu Battletech-elokuva tai live-action versio Neon Genesis Evangelionista näyttäisi.
d) Kaikki Bayn tyyli- ja tehokeinot on ylikäytetty nupit kaakkoon -menetelmällä. Suuri osa elokuvasta on siis totaalisen paatoksellisen överiksi vedettyä laskelmointia, propagandaa ja pullistelua. Joka joko toimii tai sitten ei.

Pienen pieni pikkupiru tosin alkaa sitten nitkuttaa niistä ongelmista.

1) Produced by Steven Spielberg. Tästä on seurannut elokuvan alkupuolelle tarpeettoman paljon pikkulapsille suunnattua huumoria, joka sekin tuntuu olevan noin neljännesvuosisadan verran ajastaan jäljessä, kuten päähenkilöteinin jälkeenjääneet vanhemmat, Transformereitten piileskely heiltä puutarhassa, pienen soluttautujarobon slapstick-komiikka jne. Elokuvasta voisi huoletta leikata tätä tuskaannuttavan vaivaannuttavaa osuutta parikymmentä minuuttia, mikä myös parantaisi rytmitystä sekä tekisi leffasta paremmin kohderyhmälle soveltuvan – pikkulapset eivät leffaan kuitenkaan pääse, sen verran reipasta meno jo on, eli tämä on joka tapauksessa tarkoitettu nostalgisoijille teini-iästä ylöspäin. Sitäpaitsi, pikkulapsilta menee noin 90% elokuvasta joka tapauksessa täysin ohi.
Oletan kyllä, että DVD-version julkaisun jälkeen tästä ilmaantuu BitTorrent-verkkoihin useampikin “varttuneen väen” fanieditti, jossa nämä virheet on korjattu siinä määrin kuin materiaali antaa myöten.

2) “Origins movie”. Koska tämä on tarkoitettu sarjan aluksi (kahdelle jatko-osalle näytettiin vihreää valoa jo ennen maailmanensi-iltaa), niin toimintaan päästään kunnolla vasta leffan loppupuolella. Samaten, liikaa aikaa käytetään hahmojen esittelyyn. Yhdessä vaivaannuttavimmista kohtauksista Optimus Prime esittelee joukkonsa nimi ja tehtävä kerrallaan. Kyllä tämmöiset asiat pitäisi käydä ilmi toiminnan tai dialogin kautta. Paljon parempi olisi ollut aloittaa in medias res, keskeltä toimintaa, ja vain tarvittaessa dialogin tai lyhyitten takaumien avulla selostaa taustoja. Samaten, Transformereita on surkean vähän, muutama per puoli, kun niitä loppuja säästellään jatko-osiin. Kyllä niitä olisi pitänyt olla vaikka parikymmentä per puoli, olisi lopun taisteluihinkin tullut ihan eri lailla eeppistä mättömeininkiä.

3) Kiintiöafroamerikkalainen (tässä leffassa vieläpä monikossa) joka on aina joka hassu, lihava, tai molempia ja selviää aina hengissä. Miten minusta silti tuntuu, että tämä on “positiivisesta” kuvauksesta huolimatta ihan yhtä rasistista ja ihan yhtä jälkeenjäänyttä kuin sadan vuoden takainen “blackface”-huumori?

Muutama detalji pitää kuitenkin mainita sitten taas plussana:
I) 9/11-traumasta on viimein päästy eroon. Megatron ja Optimus Prime nimittäin lennähtävät kovin tutun oloisesti toimistopilvenpiirtäjän läpi.
II) Yksi Decepticoneista on naamioitunut xXx2:sta tutuksi äärimmilleen lisäaseistetuksi ja -varustelluksi M1 Abrams-tankiksi.
III) Sähkösahalla robojen kimppuun.
IV) Tuotesijoittelu on lyöty niin överiksi että se on jo itseironista. “But Nokia is from Finland!”
V) Loppupuolella yksi kohtaus rippaa niin suoraan Aliensia että pois alta.

Huomatkaa, minä en nitkuttanut realismista. Leikitään oletuksella, että ulkoavaruudesta tulleet tietoisuuden omaavat kerrostalon kokoiset lähes tuhoutumattomat loppumattomilla ammuksilla varustetut taistelurobotit jotka naamioituvat mm. henkilöautoksi on jo lähtökohtaisesti niin hönö idea että mitään yhteyttä realismiin ei edes kaipaa.

Summa summarum: puhtaana elokuvana tässä on parannettavaa, mutta kokemuksena se on silti uskomaton. Leffa kuuluu niihin, jotka kyllä kannattaa käydä katsomassa isolta kankaalta, isossakin plasmatelkassa tämä kyllä menettää osan tenhostaan. Tosin, mikäli varoituksen kohdat a)-d) tökkivät pahasti vastaan, niin sitten kannattaa jättää väliin.

Dune (1984) / Dune (2000)

http://www.imdb.com/title/tt0087182/ (elokuva)
http://www.imdb.com/title/tt0142032/ (minisarja)
Scifi, hourupeukalo ylös, mutta (molemmille inkarnaatioille, eri syistä tosin)

“Ensin madellaan ja sitten pistetään turbot päälle”, totesi nettituttava. Näinhän se leffa menee. Ekat 1½ tuntia menee lähes kirjan mukaan ja on silkkaa rautaa (poislukien hassut laatikon näköiset ornitoprterit kun budjetti loppui kesken, sekä tietysti sardaukarien vihreillä sisävaloilla varustetut biohazard-puvut), sitten keksitään omia ja kustaan juosten homma puolessa tunnissa loppuun. Siitäkin tosin hukataan useita kallisarvoisia minuutteja siihen, että ammuskellaan madon selästä minigunilla. Studio halusi “action cutin”?

Workprint (tai ainakin näkemäni ADM Reconstructed -versio) parantaa toki asiaa, mutta on silti vähän torso. Minkäs teet, sitä suunniteltua kuusituntista versiota kun ei koskaan ehditty filmata, vaan tuo noin kolmetuntinen versio on oikeastaan pisin mitä on kursittavissa kokoon olemassaolevasta materiaalista (vrt. “Alan Smitheen” nimiin pistetty TV-versio, jossa on pahimmillaan käytetty toisaalta konseptitaidetta ja voice-overia, ja toisaalta “stock footagen” toistoa tilkitsemään aukkoja).

Minisarja on sikäli parempi tarinankerronnan kannalta, että siinä kohtaa kun leffaa oli puoli tuntia jäljellä, oli minisarjaa kolme tuntia jäljellä… jotenkin hahmonkehitykselle ja juonelle jää aikaa “vähän” enemmän ja lopputuloksesta se näkyy. Toki minisarjan oma ongelma on se, että se on ennemminkin “filmattu näytelmä”, kuin varsinainen elokuva, mutta silti kokonaisuus toimii paremmin. Tosin lavastuksen suhteen originaali on yliveto: ei CGI:llä voi korvata täysmittaisen De Laurentiis -spektaakkelituotannon houruisia kulisseja.

Sunshine (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0448134/
Scifi, irtopeukalo alas

Aluksikin: on tavattoman vaikeaa tehdä arvostelu, jos perustelut käytännössä vaativat ns. yllätyskäänteen spoilaamista. Leikitään kuitenkin ajatuksella, että se spoileri ei välttämättä nyt pilaakaan tätä arvostelua.

Alkupuolellaan elokuva vaikuttaa vielä samantapaiselta katastrofinpelastuselokuvalta kuin The Core ja Armageddon, mitä nyt perusidea on n+1 kertaa typerämpi ja realismista ei ole näihinkään verrattuna tietoakaan. Aurinko on siis sammumassa ja jo toinen retkikunta yrittää sen sytyttämistä iiiisolla fissiopommilla, ensimmäisen epäonnistuttua. Miehistö koostuu umpikliseisistä stereotyypeistä, huonosti näyteltynä ja kömpelöllä dialogilla. Tottakai porukkaan kuuluu nörtti kynäniska josta kasvaa jämeräleukainen ihmiskunnan pelastaja, jäyhä & rehti & miehistönsä puolesta uhrautuva aasialainen kapteeni, lammiolainen päällepäsmäri jolta ensimmäisenä valahtaa jännäkakka punttiin, jne. Minkäänlaista samaistumista tai sympatiaa ei pääse syntymään, koska elokuva alkaa aivan liian myöhään – koko porukka on jo valmiiksi raiteiltaan, vieläpä ärsyttävän näytellyllä tavalla.

Elokuva on jo puoliväliinsä mennessä muutenkin osoittautunut fantasiaelokuvaksi, mitä realismiin tai johdonmukaisuuteen tulee, joten realismia ei enää lainkaan vähennä, että se muuttuukin tästä eteenpäin Ö-luokan Event Horizon-klooniksi, jota vihjataan hieman ennen muutosta äärimmäisen tökerösti. Jos se osoittaa äärimmäistä nerokkuutta, että yliluonnollisen slasherin siirtää avaruuteen, niin miksei Jason X saanut Oscaria? Miksi tuhlata alkupuolisko näennäistieteelliseen diipadaapaan, jos palkintona on vain kliseekauhuilu? Esmes Event Horizon ja Pitch Black eivät edes yrittäneet olla muuta kuin kauhuelokuvia sf-ympäristössä, ja siksi toimivatkin miljoona kertaa paremmin. Se paha setä olisi saanut olla Freddy Krueger tai edes Pinhead (johon nimellä kömpelösti viitattiinkin), se olisi ollut edes uskottavaa.

Kyllä, elokuvan jälkeen luin intter wepistä kuinka siinä olisi pitänyt havaita niin ja niin paljon uskonnollista symboliikkaa ja kuinka on sisältä kuollut jos eivät henkilöhahmot herätä tunteita jne. Sigmund Freudin sanoin, joskus sikari on vain sikari. Ehkä elokuvassa itsessään on vikaa jos sen sanoma ei välity, tai jos sanoman ymmärtääkseen pitää olla ammattikriitikko? Kaikesta tulee se vaikutelma, että käsikirjoitus oli ostettu vain siksi, että Alex Garlandilla oli kovan kynäilijän maine, ja sitten esituotantovaiheessa joku tajusi lukeakin sen. Sitten Danny Boyle palkattiin äkkiä ohjaajaksi yrittämään pelastaa mitä pelastettavissa vielä oli, eli ei paljoakaan.

Jos halutaan hyvä esimerkki uskonnolis-filosofista pohdintaa sisältävästä tieteiselokuvasta, niin 40 vuotta vanha Avaruusseikkailu 2001 on edelleen klassikko (sekä koskettavampi, ajatuksia herättävämpi, ja yllättävää kyllä, realistisempi ja efekteiltään parempi!). Tästä tekeleestä taas ei voi oikein edes puhua samassa yhteyd… hemmetti. Alun perin lähdettiin kaverin kanssa katsomaan tätä tarkoituksena naureskella tälle, ja silti onnistui jopa alittamaan odotukset. Joo-o, tämä oli jo Battlefield Earth -tason paskaa.

Cyborg (1989)

http://www.imdb.com/title/tt0097138/
Kalkkuna, peukalo ristiinnaulittu ylöspäin

Leffan ylinäyttely on niin campia ja pääpahis niin korni, että tämän on pakko olla uudelleenkirjoitettu Masters of the Universe II, mitä se itse asiassa onkin. Muscles from Brussels on vaan turhan pikkuinen He-Maniksi, mutta hänet castattiinkin vasta lisenssin karattua Golan-Globus -yhtiöltä. Puljuhan rahoitti elokuvansa ns. junk bondeilla, mutta Musta Maanantai syyskuussa 1987 sattuneesta syystä vei firman nurin, ja samaa kyytiä meni sekä He-Man että myös plakkarissa ollut Spider-Man lisenssi. Konkurssipesä sitten viimeisteli tämän tekeleen kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen, propseja kun oli jo tehtailu parilla miljoonalla taalalla. Sikäli hassua, että varsinaisessa lopputuloksessahan on lopulta kyseessä selkeä rip-off Italiassa tuolloin suuressa suosiossa olleista Mad Max -ripoffeista. Eli postapokalyptista menoa lähitulevaisuuden maailmassa. Mutta onko tämä aito postapo-pläjäys? Katsotaanpa.

  • Halvat lavasteet. Check.
  • Ö-luokan näyttelijätyö. Check.
  • NiinQ Tosi Hyvät tiäzä vastaan Ältsin vittu Pahat. Check.
  • Yliluonnolliset voimat omaava maanisesti käkättävä pääpahis. Check.
  • Nahkaa ja kettinkiä enemmän kuin Tom of Finlandilla. Check.
  • Gorea ja splätteriä. Check.
  • Epätodennäköisiä taistelukohtauksia ja tappotapoja. Check.
  • Paljasta pintaa. Check.
  • Ihmiskunnan viimeinen toivo (ase, keksintö, tms.). Check.
  • Kukistettuaan pääpahiksen Sankari jatkaa erämaavaellustaan, jakaen lakia laittomille. Check.

Jepjep. Ehtaa tavaraa, kuten Bät ja Ryyd sanoisivat.

Apropoo, näin pääsiäisen aikaan tuli mieleen, että kun tämä on jo toinen näkemäni äksön-pläjäys, jossa päähenkilö ristiinnaulitaan, mutta tämä kampeaa itsensä ristiltä ja kostaa ve-ri-ses-ti (toinenhan on iki-ihQ Konan Parpaari), niin sain idean eksploitaatioelokuvasta The Passion of the Christ II: Resurrection, jossa Jeesus palaa onelinereiden kera kostamaan fariseuksille ja Pilatukselle, alkuperäinenhän kun päättyi sopivasti slashereista tuttuun yllätykseen Jeesuksen noustessa haudasta. Alun fariseuksen kuristuksesta käärinliinalla voitaisiin edetä House of the Blue Leaves -tyyppiseen konfrontaatioon legioonalaisten kanssa matkalla Pilatuksen luo. Aivan rainan loppuun voitaisiin vielä iskeä cliffhangeri: on rauhallinen päivä Manalan porteilla. Yhtäkkiä Kerberos ryntää uikuttaen karkuun. Kuvakulma porttien sisäpuolelta – ulospäin aukeavat portit lennähtävät sisään ja Kerberoksen raato leijailee kuvan halki.
SATAN: Jesus Christ!
JESUS: That’s right. And I’m here to redeem some sinners.
Lopputekstit.

Loogisesti tätä seuraisi tietysti The Passion of the Christ III: Jesus Goes To Hell, jonka lopussa Saatana pääsisi pakoon, jotta saataisiin aikaan vielä The Passion of the Christ IV: Jesus vs. Satan. Josta vielä maistiainen:
SATAN: God never told you what happened to your father, did he?
JESUS: He told me enough! He told me that he is my father!
SATAN: No. I am your father.

The Matrix (1999)

http://www.imdb.com/title/tt0133093/
Toiminta, peukalo bullet timessä ylös

Katson säännöllisesti ykkösen aulakohtausta, jonka äärellä tunnen lapsenomaista iloa. Joskus katson jopa koko elokuvan. Jos joku mainitsee, että sille on tehty jatkoa, peitän korvani ja huudan LALALALAALAAAMINÄENKUULE! Väitän edelleen, että tämä toimii itsenäisenä elokuvana.

Tosin ykkönen toimii juuri siksi, että siinä filosofisia juttuja on vain mausteena. Siinä vaiheessa, kun jatko-osat alkavat vääntää rautalangasta viiden pennin keittiöfilosofiaa piiiiiitkän jaarituksen kera, putoaa niiltä pohja pois sekä toimintaelokuvina että älyllisenä viihteenä. Plus se, että Neo on niissä jo liikaa Teräsmies, että äksönissä olisi enää mitään “wow”-efektiä joka ykkösessä vielä oli. Oli myös jotenkin pettymys, että esim. MTV Movie Awards ei koskaan parodioinut Trinityn Hollywood-standardeillakin naurettavan ylipitkää ja pateettista kuolinkohtausta.