Tag: pelielokuva

Hitman (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0465494/
Toiminta, peukalo varovasti ylös

20th Century Fox kunnostautuu taas: olipa kerran valmis elokuva, mutta studio antoi kenkää ohjaajalle, joka piti kiinni työstään, ja leikkasi lopputuloksen uusiksi. Kun oli nääs tullut liian vakava ja “oikean” elokuvan tuntuinen teos videopelistä, joten juonta piti poistaa että saatiin paketti puolentoista tunnin mittaiseksi. Lopputuloksena juoni on sekava eikä katsoja ihan käsitä missä mennään. Miksi Organisaatio toimii niin kuin toimii? Mikä on Organisaation kytkös Venäjän sisäpolitiikkaan? Miksi 47:lle vaivaudutaan maksamaan “palkkiota” tapoista, kun ei tämä kuitenkaan pysty/ehdi/osaa sitä mihinkään käyttämään? Miten 47 oikein luulee pääsevänsä irti Organisaatiosta (pl. tappamalla kaikki, elokuvassahan jo kyllä hyvään alkuun päästäänkin)?

Hypertyylitelty elokuva kyllä on, ja huumori pikimustaa, mistä pointsit kotiin. Tosin lisääkin olisi voinut tyylitellä: kylmät väreet kulkevat aina kun kirkkokuoro säestää soundtrackilla veribalettia, mutta nimenomaan enemmän olisi voinut lisätä tätä. Ooppera ja kirkkomusiikki kun sopivat tämmöiseen tunnelmaan kuin sementtikengät satama-altaan pohjaan. Hengettömien massatuotantojen aikakaudella toimintaelokuva, jossa on persoonallisuutta, on aina tervetullut.

Fanboi-kaarti on itkenyt ensiksi sitä, kun pääosassa ei olekaan ilmeettä tappava Karski Jätkä™ tyyliin Diesel tai Statham, vaan Timothy Olyphant, joka oikeasti näyttelee sosiaalisesti vammaista, tasapainotonta aivopesun uhria, joka pyristelee puolisotilaallis-uskonnollisen Järjestön ja normaalimaailman välillä. Toinen itku on syntynyt siitä, että filmi ei ole pelisarjan minkään osan suora filmatisointi. Sitten joskus ehkä nämä nillittäjät oppivat tavaamaan sanan “dramaturgia”. Tällaisenaan 47:n kasvukertomus edes osittain “normaaliksi” palkkatappajaksi toimii paljon paremmin kuin puolentoista tunnin kyttäyskeikka. Viittauksia pelisarjaan on sitä paitsi nykyisellään aivan tarpeeksi – esmes pari otosta, joissa kamera seuraa katonrajasta 47:n selän takaa tämän kulkua käytävillä, tai neljättä seinää rikkovana 47 tupsahtaa hotellihuoneeseen jossa Pleikkarissa pyörii sarjan peli – ettei niitä kaipaa tämän enempää. Pianonkieli ja kumiankka kuitenkin tekevät entreen myös, että niiltä osin on homma hanskassa. Kolmas valitusvirsi taas on koskenut sitä, että 47 ei ole klooni niin kuin peleissä, vaan että Organisaatio on soturikouluttanut ja aivopessyt operaattoreikseen orpoja, katulapsia ja lastenkotilapsia. Minusta taas tässä vältetään tarpeeton scifi-klisee ja saadaan tarinaan lisää traagisuutta.

Vaikka Olgan ansiosta onkin seitsemänsataaviisitoistatuhattaviisisataaseitsemäntoista syytä kehua leffa maasta taivaisiin, niin pitää pitää järki(kin) kädessä ja olla rehellinen. Ei tämä studion runtelun jäljiltäkään tosin vielä huono ole, vaan “ihan kiva” tai jopa “hyvä”. Mikä on sääli, koska tällä olisi ollut potentiaalia olla jopa “loistava”, jos siitä juonesta siis saisi selvää.

Resident Evil: Extinction (2007)

http://www.imdb.com/title/tt0432021/
Post-apo/zombie, peukalo ylös

Kevyesti sarjan paras. Kunnon post-apokalypsploitaatiota ja herkullista ripaskapuukkoa kahdella kukriveitsellä. Ihquja gore-efektejä, kuten “mutanttilonkeroilla silmät ja kieli päästä”, ja napakoita headshotteja. Comic reliefkin kuolee. Hupaisasti leffassa kierrätetään ahkerasti kieli poskessa post-apokliseiden lisäksi kauhu- ja westernkliseitä. Toimintakin on tymäkkää, ainoana kauneuspilkkuna lopetus tosin on täysin epälooginen: miten ylikuormattu kevyt helikopteri muka voisi lentää Vegasista Alaskaan ilman välitankkauksia?

Tästä on hyvä jatkaa neloseen, etenkin kun vihonviimeisen kohtauksen perusteella nelonen sijoittuu Japaniin, jossa siis toivottavasti on vielä eloonjääneitä koulupuk—

Dungeons & Dragons (2000)

http://www.imdb.com/title/tt0190374/
Fantasiasekoilu, taikapeukalo alas

Näin sitä muisti pettää. Ei tämä ollutkaan yhtään niin paska kuin muistin.

Se olikin jotain vielä äärettömän paljon paskempaa. Jos viiden minuutin kuluttua elokuvan alusta alkaa kaivata Böllverseen, niin se ei voi olla hyvä merkki. Ei voi käsittää, mitä aineita tekijätiimi ja näyttelijät ovat vetäneet, ja samaten ne tuotantoyhtiön jehut jotka tämän ikinä päästivät teatterilevitykseen asti, oletettavasti samaa ”taikapölyä” jota elokuvassa kovasti heitellään. Näyttelijätyö, käsikirjoitus, efektit, lavastus, musiikki (jota on noin viiden sekunnin luuppi, jota kelataan koko ajan), ihan kaikki laskettelee alleen. Jeremy Ironsin väännellessä naamaansa hassusti noin sadannen kerran aloin miettiä, että katsoja ei enää kuulu elokuvan kohderyhmään, jos osaa lukea tekstitystä. Ja siihen hassuun mustaan mieheen verrattuna Jar Jar Binks on hillitty ja hienovarainen.

Kokonaan oma lukunsa on totaalisen WTF? loppu. No ilmankos oli WTF, kun alkuperäinen lopetus oli leikattu pois. Nythän päähenkilöt vain muuttuvat elokuvan lopussa ihmeellisiksi valopalloiksi jotka zingahtavat pois ruudusta. Alkuperäisessä lopussa olisikin ollut tämän jälkeen fade-in pelipöytään, jonka ääressä olisivat istuneet päähenkilöiden näköiset pelaajat, eli siis viiden pennin shölömölö-imitaatio “ZOMFG SE EI OLLUTKAAN TOTTA!!1122”. Jostain syystä tämä pudotettiin pois, ja tilalle ehdittiin jo filmatakin Warssia rippaava palkintojenjakoseremonia. Kun tajuttiin, että se olisi ollut liian laadukas tähän tekeleeseen, niin sekin leikattiin pois ja jätettiin vain poistettujen kohtausten joukkoon.

Niin, ja mitäköhän tällä tursakkeella oikein edes on tekemistä Dungeons & Dragonsin kanssa? Hahmoluokkien namedroppailua ja yhtä (fluffin vastaisesti käytettyä) beholderia lukuunottamatta mikään ei muistuttanut siitä, ellei läjää geneerisiä fantasiakliseitä lasketa (haltiasamoojattaren G-kuppista tissihaarniskaa unohtamatta), ja magiakin toimii kovin eri lailla kuin Forgotten Realmsissa/Krynnissä/Greyhawkissa/jne.

No, Nnirvi tiivistikin elokuvan silloin joskus kaikenkattavasti (pyydän anteeksi jos sitaattini on epätarkka): “kuin autokolari, hirveää katsottavaa, mutta poispäinkään ei malta katsoa, koska silloin saattaisi jäädä näkemättä jotain”.

DOA: Dead or Alive (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0398913/
Toimintakomedia, p… pe… peukalo ylös

Normaalisti roskatoimintaelokuvia fanittava Elitisti haukkui elokuvan lyttyyn. Taas on menty Almodovar-vaihde silmässä viihdekuviin, tai sitten toivottu turhaan että Hollywoodissa tehtäisiin isolla rahalla kunnon eksploitaatiota. Tämä kun on nykyisellään jokseenkin täydellinen viihteellinen toimintakomedia. Tosin siitä olen samaa mieltä, että bikinintäytettä (kun ne nyt päällä kuitenkin pysyvät) oli tietysti turhan vähän peleihin verrattuna. (Sitä taajaan viljeltyä väitettä, en kuitenkaan allekirjoita, että pornotähdillä filmattu versio olisi lainkaan parempi, koska heidän eläytymis- ja näyttelijänkyvyillään – taistelukoreografioista suoriutumisesta puhumattakaan – leffa aiheuttaisi lähinnä syvää myötähäpeää.) Ja saisi sitä vertakin olla. Mutta sitten oltaisiin ehkä jo enemmän eksploitaation kuin Charlien enkelit -henkisen toimintakomedian puolella. Ja sitten puhuttaisiinkin jo täydellisestä elokuvasta, ei enää pelkästään tietyn genren sisällä.

Malttamattomana kämäisiä piraattiversioita katseltuani (koska suomalainen levittäjä kusi hommat ja pisti tämän suoraan videolle aiemmista lupauksistaan huolimatta: terveisiä vaan, näin sitä rahoja menetetään) totesin, että vasta DVD:n myötä ymmärsin täysin elokuvan taiteelliset aspektit. Vesipisarat ihoon liimautuvan, läpikuultavan topin pinnalla näkyvät paaaaljon paremmin kuin XviDissä. (Ja valkokankaalla olisivat näkyneet vielä paremmin.)

Jaa, niin, ja tämähän oli samalla myös toistaiseksi paras pelielokuva. Voisin taas tietysti nillittää siitä, kuinka pelien universumi hahmojen taustaa myöten on väännetty uuteen uskoon, mutta en viitsi, koska senkin ajan voi käyttää katsomalle leffaa pysäytyskuvana yhä uudestaan ja uudestaan…

Silent Hill (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0384537/
Kauhu, hirviöpeukalo alas

Ei se nyt ihan niin mälsä ollut kuin etukäteen pelkäsin, mut en vaan tyksinyt. Liian paljon tuntui siltä kuin olisi seurannut peliä jonkun olan takaa – ei ihme että fanboikaarti on ollut aivan täpinöissään. Olihan siinä omanlaisensa tunnelma, mutta tiukemmalla leikkauksella ja tiivistämällä tästä olisi ehkä saanut paremman. Ehkä. Pidemmällä elokuvassa käännetään sentään reilu splättäysvaihe päälle, mutta sitten leffa lässähtää suoraan M. Night Shölömölöltä varastettuun lopetukseen. Ei näin.

Wing Commander Academy (1996)

http://www.imdb.com/title/tt0115421/
Scifipiirretty, peukalo alas

Jos jälleen yksi laaduton pelistä animaatiosarjaksi -raiskaus kiinnostaa, niin Wing Commander Academy on varoittava esimerkki. Odotettavissa huonoa animaatiota (pahimillaan jopa filmattua pysäytyskuvaa), kökkö juoni ja kökkö käsikirjoitus, sekavia taistelujaksoja, sekä ristiriitoja kaanonin kanssa. Ääninäyttely (pelien osista 3 ja 4 tutut Hamill, Wilson, McDowell) tosin on hyvää.

BloodRayne (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0383222/
Pelisekoilu, freudilainen peukalo ylös

Uwe Bollin paras elokuva tähän mennessä. (Ainakin siinä on eniten paljasta pintaa tähänastisista.)

Hupaisasti elokuvan juoni tuntuu ihan kuin videopeliltä, Raynen pitää kerätä taikaesineitä nitistääkseen päpahiksen ja siinä sivussa niitata muutama tasonloppuhirviö. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että juoni on viimeinkin sisäisesti koherentti tai edes jotensakin järkeenkäypä, mikä on Boll-elokuvalta jo lähes käsittämättömän paljon (ilkeämielisempi huomauttaisi, että alkuperäiskäsikirjoitus oli sentään Guinevere Turnerin, eikä Bollin omia kynäilyjä).

Suurin osa näyttelijöistä tosin esiintyy B-elokuvatyyliin (joko tietoisesti tai silkkaa vaivaantuneisuuttaan), ja Meat Loafin vierailu irstaana vampyyriruhtinaana on jo silkkaa Batman-tason campiä. Ei sikäli, että (lähes) suoraan videolle päätyneissä äksöntuotannoissa muutenkaan Oscar-tason näyttelyä edes odottaisi, vaikka Oscar-palkittuja näyttelijöitä (mitä lienee Ben Kingsley sitten roolityöstään ajatellutkaan) käytettäisiinkin. Uskottavimmasta päästä on Michelle Rodriguezin “näyttelemä” (kaikista muista elokuvistaankin tuttu) kovismimmin rooli, ja kumma kyllä, ilmiselvästi elokuvan vakavasti ottanut Kristanna Loken saa puristettua tunnetta irti roolistaan. Näyttelijöistä jokainen muuten puhuu omalla aksentillaan – en minä nyt romaniaa sentään odottanut kuulevani, mutta olisi nyt edes koetettu puhua mahdollisimman neutraalia englantia kun murteet eivät rooliin kuitenkaan kuulu.

Efektipuolella gorea riittää ilahduttavan paljon, sen sijaan Ritari Ässä -tyyliset filminnopeutukset vähän häiritsivät. Ajankuvaa nyt on turha vaatia, nähtävästi 1700-luvun Romaniassa oli napapaita ja lantiohousut sangen yleinen vaate. Mikä tietysti takaa kivat näkymät – etenkin kun merkittävä osa elokuvasta kuluu siihen, että zoomataan päähenkilön nahka-asun avoimeen kaula-aukkoon, jossa roikkuu provosoivasti muotoiltu krusifiksi.

Hauskaa mätkintäviihdettä mallasjuomien kera äijäporukalla seurattuna., edellä mainituin varauksin.

BattleTech (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0138224/
Mecha-animaatio, peukalon asennosta täytynee käydä useampikin Trial of Grievance

Keshikiäkin kiinnostaa, quiaff?

Kaltaiseni vapaasyntyisen rasalhaagilaisen sunnuntai-mechsoturin partikkelikanuuna kohosi laukaisuvalmiuteen, kun sensoreihin kantautui tieto, että kymmeniä kirjoja ja lähdekirjoja sekä parikymmentä tietokone- ja videopeliä poikinut scifi-strategialautapeli BattleTech oli päätynyt jo vuonna 1995 myös lyhytikäiseksi, CGI:tä ja perinteistä piirtotyyliä sotkevaksi animaatiosarjaksi. Edes netistä löytynyt pitkä lista kaanoninvastaisista yksityiskohdista ei pelottanut, vaan lapasesta karanneen aerotechin vauhdilla kiiruhdin imuttamaan sarjan VHS-laatuiset DivX-taltioinnit tältä saitilta.

Jotenkin ristiriitaiset ovat tunteet. Päin honkiahan tuo on tehty, etenkin mechisodankäynti on paikallaan seisoskelua kiivaan kieppumisen sijaan (ja ne muutkin em. virheet), ja kohderyhmä taitaa olla semmoista etteivät ymmärrä kaikkia hienouksia. Mutta kuitenkin joku outo viehätys siinä on silti (ZOMG Trellwanin taistelu!!111oneonone!!1). Parempi tämä kuin ei mitään. Sitten vain tulee tosin mieleen, että lähes mikä tahansa versiointi samasta aiheesta voisi olla parempi.

Valitettavasti vain live-näyteltyä elokuvaa BattleTechistä puuhaava Dean “Emmerichin kaveri” Devlin hourailee oman versionsa sijoittuvan WizKidsin Dark Age/Age of Destruction -aikaan 100 vuotta Classic BattleTechin jälkeen, joten tämä jäänee ainoaksi yritykseksi visualisoida Klaanisodan tapahtumia pelien välianimaatioiden ulkopuolella.