Tag: kasarinostalgia

Cyborg (1989)

http://www.imdb.com/title/tt0097138/
Kalkkuna, peukalo ristiinnaulittu ylöspäin

Leffan ylinäyttely on niin campia ja pääpahis niin korni, että tämän on pakko olla uudelleenkirjoitettu Masters of the Universe II, mitä se itse asiassa onkin. Muscles from Brussels on vaan turhan pikkuinen He-Maniksi, mutta hänet castattiinkin vasta lisenssin karattua Golan-Globus -yhtiöltä. Puljuhan rahoitti elokuvansa ns. junk bondeilla, mutta Musta Maanantai syyskuussa 1987 sattuneesta syystä vei firman nurin, ja samaa kyytiä meni sekä He-Man että myös plakkarissa ollut Spider-Man lisenssi. Konkurssipesä sitten viimeisteli tämän tekeleen kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen, propseja kun oli jo tehtailu parilla miljoonalla taalalla. Sikäli hassua, että varsinaisessa lopputuloksessahan on lopulta kyseessä selkeä rip-off Italiassa tuolloin suuressa suosiossa olleista Mad Max -ripoffeista. Eli postapokalyptista menoa lähitulevaisuuden maailmassa. Mutta onko tämä aito postapo-pläjäys? Katsotaanpa.

  • Halvat lavasteet. Check.
  • Ö-luokan näyttelijätyö. Check.
  • NiinQ Tosi Hyvät tiäzä vastaan Ältsin vittu Pahat. Check.
  • Yliluonnolliset voimat omaava maanisesti käkättävä pääpahis. Check.
  • Nahkaa ja kettinkiä enemmän kuin Tom of Finlandilla. Check.
  • Gorea ja splätteriä. Check.
  • Epätodennäköisiä taistelukohtauksia ja tappotapoja. Check.
  • Paljasta pintaa. Check.
  • Ihmiskunnan viimeinen toivo (ase, keksintö, tms.). Check.
  • Kukistettuaan pääpahiksen Sankari jatkaa erämaavaellustaan, jakaen lakia laittomille. Check.

Jepjep. Ehtaa tavaraa, kuten Bät ja Ryyd sanoisivat.

Apropoo, näin pääsiäisen aikaan tuli mieleen, että kun tämä on jo toinen näkemäni äksön-pläjäys, jossa päähenkilö ristiinnaulitaan, mutta tämä kampeaa itsensä ristiltä ja kostaa ve-ri-ses-ti (toinenhan on iki-ihQ Konan Parpaari), niin sain idean eksploitaatioelokuvasta The Passion of the Christ II: Resurrection, jossa Jeesus palaa onelinereiden kera kostamaan fariseuksille ja Pilatukselle, alkuperäinenhän kun päättyi sopivasti slashereista tuttuun yllätykseen Jeesuksen noustessa haudasta. Alun fariseuksen kuristuksesta käärinliinalla voitaisiin edetä House of the Blue Leaves -tyyppiseen konfrontaatioon legioonalaisten kanssa matkalla Pilatuksen luo. Aivan rainan loppuun voitaisiin vielä iskeä cliffhangeri: on rauhallinen päivä Manalan porteilla. Yhtäkkiä Kerberos ryntää uikuttaen karkuun. Kuvakulma porttien sisäpuolelta – ulospäin aukeavat portit lennähtävät sisään ja Kerberoksen raato leijailee kuvan halki.
SATAN: Jesus Christ!
JESUS: That’s right. And I’m here to redeem some sinners.
Lopputekstit.

Loogisesti tätä seuraisi tietysti The Passion of the Christ III: Jesus Goes To Hell, jonka lopussa Saatana pääsisi pakoon, jotta saataisiin aikaan vielä The Passion of the Christ IV: Jesus vs. Satan. Josta vielä maistiainen:
SATAN: God never told you what happened to your father, did he?
JESUS: He told me enough! He told me that he is my father!
SATAN: No. I am your father.

The Running Man (1987)

http://www.imdb.com/title/tt0093894/
Kasariäksön, peukalo onelinerin saatteleman ylös

Kuten tunnettua, leffahan perustuu löyhästi Stephen Kingin salanimellä Richard Bachman kirjoitettuun kirjaan. Löyhästi siksi, että onhan siinä samaa jopa nimi ja idea tulevaisuuden TV-show’sta. Tarinahan (todenperäisyydestä en tiedä) kertoo, että King oli ystäviensä kanssa katsomassa elokuvaa ensi-illassa. Tutut sitten kysymään kirjailijalta joka välissä, mitä seuraavaksi tapahtuu. King siihen, jotta “mistä minä tiedän”.

Sen lisäksi, että leffa on silkkaa loistokkuutta alusta loppuun, se on äärimmäisen nerokas satirisoidessaan tosi-TV:tä vuosia ennen tosi-TV:n paisumista pandemiaksi. Vaikka leffa löytyy DVD:näkin, se on silti pakko katsoa myös töllöstä aina kun se tulee (kiitettävän usein), sen verran klassisia onelinereitä se on täynnä.
-Killian! Here’s your Sub-Zero. Now… plain zero!
-Jesus Christ! -Guess again!
-I’ll be back! -Only in a rerun!

Niin, sen verran vielä, että elokuvasta pitäminen on suoraan verrannollinen siihen, mitä pitää klassisesta kasariäksönistä.

Ghostbusters (1984)

http://www.imdb.com/title/tt0087332/
Komedia, peukalo ylös

Nostalgianväristenkin lasien läpi Ghostbustersin tehosteet näyttävät nykyään aika karmeilta. Se yksi tyyppi väkijoukossakin näyttää aivan Ron Jeremyltä. Eikun…

Itse asiassa, tekoajankohta huomioiden leffan tehosteet ovat oikeasti ihan OK. Enkä kyllä osaa sanoa, paljonko CGI tilannetta edes parantaisi.

Tai no, protonipyssyköitten säteistä lähtisi lens flaret, ja Marsipaanimies pistäisi Manhattanin oikein kunnolla remonttiin niin että tasavärisillä tekstuureilla pinnoitetut vektorikappaleet lentelisivät. Eli ei siis mitenkään.

Commando (1985)

http://www.imdb.com/title/tt0088944/
Toiminta, peukalo ylös

Commando on klassikko. Piste. Ei se mikään parodia ole, vaan toimintakomedia. Ja ehdoton klassikko.

“Do you remember, Sully, when I said I would kill you last?”
“That’s right, Matrix, you did!”
“I lied.”

Elokuvahan on täynnä totaalisen epäloogisia yksityiskohtia, mutta hauskinta siinä on rytmitys. Alkupuoli menee ihan normaalilla toimintaelokuvatahdilla, mutta finaalihan, alkaen siitä, kun Ah-nuld ottaa puutarhatyökalut parempaan käyttöön, on yksi elokuvaväkivallan ennätyksiä, kun vajaassa viidessä minuutissa tulee yli 100 ruumista jotka nähdään valkokankaalla.

Il était une fois… l’espace / Olipa kerran avaruus (1982)

http://www.imdb.com/title/tt0282303/
(Lasten) scifi-animaatio, peukalo ylös

Olipa kerran avaruus on käsittämättömän vahvaa kamaa, ottaen huomioon että se on lasten piirretty. Ensinnäkin avaruusalusdesign on huippuhienoa, samaten arkkitehtoninen design. Univormuissakaan ei ole valittamista. Etenkään muka-pahojen jeditempialaisten, joiden kovin tutunmalliseen univormuun kuuluu punainen käsivarsinauha, jossa on valkoisen ympyrän sisällä musta väkänen… (Indoktrinaatio jatkuu sillä, että hyviksillä on huonosti naamioitu EU:n, tai silloisen EEC:n, lippu.) Loogisesti lastenpiirretyssä Planeettaliiton käsiaseet vain tainnuttavat, mutta loppupuolen avaruustaisteluissa on jo sellaista skaalaa, että jää warssitkin toiseksi eeppisyydessä. Tarinatkin toimivat, ns. opetuksellinen materiaali on naamioitu hyvin muun annin sekaan, ja yllättävän vakaviinkin eettisiin kysymyksiin pureudutaan.

Avausjaksossa on muuten huvittava kämmi: nähtävästi Liiton poliisivoimat ovat melkoisella Ned & Jimbo -linjalla, sillä hyperavaruudessa (ylivalonnopeudessa) pakenevalle alukselle lähetetään radiolla pysähtymiskäsky. Kun jostain syystä (mistäköhän?) käskyä ei totella, on pakko alkaa ampumaan varoituslaukauksia. “IT’S COMING RIGHT AT US!”

Wall Street (1987)

http://www.imdb.com/title/tt0094291/
Kulttimenojen palvontaesine, peukalo ylöspäin

Leffa olisi täydellinen, jos se älyttäisiin lopettaa Gordon Gekkon “Greed is good” -puheeseen. Ohjaajana Oliver Stone ja pääosissa isä ja poika Sheen, olisiko mahdollisesti elokuvaan liimattu rautalangasta väännetty riistokapitalismin vastainen itkuparkusaarnausloppu? Tosin nykyiselläänkin se on Pyhä Taideteos 80-luvusta. Ennalta-arvattavalla seurakunnalla olemme tahallaan ymmärtäneet väärin elokuvan sanoman ja katsomme sitä 80-luvun nousukautta kunnioittaaksemme.

Invasion USA (1985)

http://www.imdb.com/title/tt0089348/
Toiminta, peukalo suuntautuu kierrepotkun tavoin ylöspäin

Miami Vice -traumoja purkaakseni katsoin tämän pätkän tunnetusti avarakatseiselta ja vapaamieliseltä Golan-Globus -tuotantoyhtiöltä. Omistaa uusio-Vicen mennen tullen (ja sijoittuu muuten Miamiin, jummi!).

Juoni on aitoa kasariäksön-asiaa, pahat NEUKUT palkkaavat TERRORISTEJA hyökkäämään Ameerikan sydänmaille, riveissään KOMMAREITA, VINOSILMIÄ, RÄTTIPÄITÄ ja LATINOITA. Onneksi Chuck kierrepotkii kaikki terot halki, poikki ja pinoon, ellei sitten yksinkertaisesti ammu heitä tupla-Ingrameilla. Erityismaininta lopputaistelun huipennuskesta jossa Chuck ja paha neukku väijyvät toisiaan tyhjässä konttorirakennuksessa, tunnetusti lähitaisteluun sisätiloissa sopivat kertasingot aseinaan. Kai muistin mainita, että elokuva on sikäli realistinen, että pääpahis näkee painajaisia Chuck Norrisista (tai siis hänen “rooli”hahmostaan?

Chuck Norris has two modes. “Walk” and “Kill”.

Miami Vice (2006)

http://www.imdb.com/title/tt0430357/
Jännitys, peukalo alas

Tennarissa pyöri Back to School -ennakkonäytäntö, joten pitihän tämä tarkistaa välittömästi. Ehkei kuitenkaan olisi pitänyt. Hälytyskellojen olisi pitänyt pärähtää soimaan siinä vaiheessa, kun luki netistä, että alkuperäisessä Miami Vicessa komisario Castilloa esittänyt Edward James Olmos oli kieltäytynyt uusimasta rooliaan. Jälkiviisaana voi todeta, että oikeassa mies oli.

Kuvausten jälkeen katkaisuhoitoon päätynyt Colin Farrell haahuilee “Sonny” Crockettina selkeästi pilleripöhnässä silmät päässä seisoen ja naamallaan ilme, joka vaikuttaa itkua tuhertavalta pikkupojalta. Mielenkiintoista muuten, elokuvan piti olla “nykyaikaistettu”, mutta Farrellin viiksillä ja takatukalla kyllä solutttautuisi korkeintaan saksalaiseen heavybändiin. Jamie Foxx Tubbsina taas on opetellut noin yhden tuiman ilmeen ja pitää sen läpi elokuvan, kohtauksesta riippumatta Ei se auta, että otetaan reploja vanhasta versiosta, jos ne luetaan paperista tillin tallin taivasalla tillin tallin pom pom. John Ortiz keskitason huumepomo José Yerona vaikuttaa kumman tutulta, kunnes tajuaa miehen kopioineen James Callisin esittämän tohtori Baltarin uudesta Galacticasta – epäonnistuneesti, höystettynä C-luokan pahiskliseemaneereilla. Li Gong taas esittää kohtalokasta Isabellaa lasittunut tyhjään suunnattu katse kasvoilla, jotka näyttävät koko ajan olevan purskahtamaisillaan itkuun. Jotenkin Gong on vielä onnistuttu meikkaamaan rumentavasti ja täysin eri näköiseksi kuin muissa elokuvissaan. (Apropos, kiintiöcasting on mennyt liian pitkälle, jos ennestään ylipitkästä elokuvasta joudutaan käyttämään useita minuutteja siihen, että selitetään, miksi latinojen keskellä on espanjaa puhuva kiinalainen jonka suku on Kuubasta, mikä myös tekee tunnelmasta vähän keinotekoisen.) Ainoina positiivisina suorituksina nousee esiin osaston muu poliisitiimi, erityisesti Elizabeth Rodriguez Ginana ja Barry Shabaka Henley Castillona.

Se juoni. Totta kai on rasistista selittää, että Latinalaisesta Amerikasta tuotaisiin huumeita USA:han paikallisin voimin. Niinpä pahiskaartiin pitää saada ehdottomasti – tadaa – natsit. (Kaikkihan muistavat, kuinka uusnatsit piti vääntää väen väkisin myös Peloista pahimpaan, onhan se nyt täysin rasistista väittää että arabiterroristit iskisivät USA:han.) Sonnyn ja Isabellan äkillinen romanssi on syntyään myöten täysin epäuskottava, eikä pääparin tokkurainen näyttely suinkaan auta eläytymään. Elokuvan piti mennä nimenomaan hahmojen pään sisään, mutta kuvaus jää pinnalliseksi. Hahmot ovat yksiulotteisia pahvikuvia, jotka eivät elokuvan aikana kehity lainkaan. Ennalta-arvattava loppuratkaisukin jätetään selittämättä täysin – miksi Crockett toimi niin kuin toimi? Kaiken lisäksi elokuva on tylsä – Sonnyn ja Isabellan romanssin alkaessa elokuva jämähtää liki tunniksi kuin täi tervaan, ja katsoja vilkuilee kelloaan odottaen että jotain oikeasti tapahtuisi. Takaa-ajoja? Toimintaa? Jännitystä? Kuka niitä kaipaa? 130+ minuuttia on aivan liikaa tapahtumiin nähden. Lopussa sentään ne pari pakollista ammuskelukohtausta on kohtalaisen hyvin tehty, mistä plussaa.

Elokuvaa tehdessä on selkeästi myös unohdettu, mikä teki Vicesta Vicen. Koko sarjan konsepti myytiin aikanaan sanaparilla “MTV Cops”. Tämä versio tuntuu – tavalliselta tusinatoimintaelokuvalta. Tai no, puvustus saa sentään kehuja. Mutta lavastus? Huumeparonien ökyisät lukaalit olivat kuin suoraan sisustusdesign-julkaisusta, tässä näytetään vain vilauksia peruskulisseista. Korskeat automobiilit olivat sinällään suoranaisia päähenkilöitä – tässä autoja vilahtaa silloin tällöin. Product placement tosin saavuttaa uuden ennätyksen. Onks Vaio hyvin, näkyyx iBookin (digitaalisesti kirkkaammaksi värjätty) omppulamppu? Muistanhan mä nyt mainita Bacardin tarpeeksi monta kertaa? TV-sarjassa (tai missä tahansa satunnaisessa elokuvassa) tämä on yleensä sentään vähän huomaamattomampaa. Itse Miamin kaupunki, arkkitehtonisine kummallisuuksineen, katukuvineen ja ihmisvilinöineen oli alunperin jo roolihenkilö sinänsä, tässä paria yksittäistä kuvaa lukuunottamatta voisi elokuvan nimi olla vaikka Perähikiä Vice. Asiaa ei helpota poukkoilu Miamin, Port-au-Princen, Havannan, Brasilian ja Kolumbian välillä. Mihin se kaikki raha hävisi? 135 miljoonalla taalalla on saatu aikaan jotain, joka näyttää tunnistamattoman TV-sarjan jaksolta? Ilmeisesti näyttelijöiden järjettömiin palkkioihin, ja diiva-Foxxin oikutteluun. Tyyppi kun vaati studiolta oman lentokoneen käyttöönsä, ei suostunut filmaamaan veneessä, ja lopulta säikähti kuvauspaikalla sattunutta välikohtausta ja kieltäytyi poistumasta ulkomaille, jonka takia jopa loppuratkaisua piti muuttaa (kun ei viitsitty/ehditty/voitu rakentaa vastaavaa lavastetta studiolle).

Sitten se musiikki. Alkuperäinen Vice käytti aina tuoreinta mahdollista poppia, pienellä paikallishöysteellä. Tähän on lapioitu tyyliltään sekalainen kokoelma musiikkia koko 90-luvun (?!) mitalta. Parissa biisissä selkeästi yritetään tavoitella alkuperäisen äänimaisemaa – mutta miksei Jan Hammerin klassisia teemoja ole käytetty edes päivitettyinä versioina? Vaarallisen tehtävän tunnari kelpasi kyllä elokuvaankin, Bond-tunnari on päivityksistä huolimatta sama, miksei Vice? Miamihan on lisäksi ainoita kaupunkeja Jenkkilässä jossa “electronica” (jenkkitermi kaikelle konemusalle eurodancesta trancen kautta happy hardcoreen) ei ole ihan pelkkä underground-juttu. Niinpä soundtrackilla kuuluu ehkä jopa parinkymmenen sekunnin katkelma nopeampaa biittiä. Paikallisväriä, eh? Sitä tuskin kannattanee edes mainita, että hei kaikki nyt me koetetaan olla niinQ katu-uskottavia että avataan leffa tiäzä Linkin Parkilla!!11one!1

Niin ja kuvaus. Tarkat kuvasommitelmat, värivalot, yllättävät kuvakulmat, laajat kuvakulmat, kamera-ajot, ne on hylätty. Tilalla on käsivarakamerasekamelskaa ja pliisun perinteistä kuvailmaisua. Ainoa bonus heltiää siitä, että digillä filmattuna pimeäotoksista saa paremmin selvää.

Koko ajan on lisäksi piinallisen selvää mistä tämän uusioversion käsikirjoitus on alkanut: remakena alkuperäisen sarjan “Calderone-saagasta”, jaksot 1, 2 (pilottijakso Brother’s Keeper), 5 ja 6 (kaksiosainen Calderone’s Return/Calderone’s Demise). Vertailu on siksikin vielä piinallisempaa, koska se originaalitarina (eikä vain tarina) on parempi. Jos ei viitsi koko ykköskauteen investoida, niin Anttilan alelaarista löytyy juuri sopivasti Miami Vice Collection -tuplalevy, jolle onkin juuri sopivasti lapioitu nämä jaksot. Vaikka kasari kuinka tökkisi vastaan, niin nuo neljä jaksoa peräperään katsottunakin on parempi “Miami Vice the Movie” kuin tämä räpellys.

Unohtaen kaikki vertailu alkuperäiseen, minusta ala-arvoinen näyttelijätyö, yleinen tylsyys ja itseensä kompastuva juoni upottivat elokuvan. Käsivarakamerakaan ei ole mikään uusi oivallus, ja sitäkin oli käytetty Jyrki-tyyliin. Perinteinen jalustakuvaus taas oli valjua ja mielikuvituksetonta. Ei sikäli, on maailmassa vielä huonompiakin elokuvia, tätä katsoessaan vain koko ajan miettii, miten paljon parempi se olisi voinut olla. Ottaen huomioon, että SubTV:llä näkee säännöllisesti uusintoina sitä parempaa versiota ihan ilmaiseksi, on tämä täysin turha luomus.
—

 

Ei pitäisi vertailla omaa mielipidettään muihin, mutta Miami Vice tuntuu saavan joko 2 tähteä tai alle, tai sitten neljä tähteä tai yli. Välimuotoja ei tueta. Inttter wepin ihmeellisillä viestialueilla “keskustelu” elokuvasta on mennyt jo aikaa sitten liekinheitinpeikkojen mutapainiksi, jossa itse elokuva on tekosyy selittää, kuinka vastapuoli on joko
1.) asuntovaunussa asuva lobotomisoitu punaniskajuntti joka ei ymmärrä mitään Oikeista Elokuvista(tm) ja/tai 80-luvulle jämähtänyt fanipoika
2.) pikkusormi pystyssä kulkeva snobihinaaja joka pitää vain tekotaiteellisesta paskasta ja/tai 80-luvulle jämähtänyt fanipoika

Mielenkiintoisinta on, että vanhan koulun Vice-fanienkin mielipiteet tuntuvat jakaantuvan aika tarkkaan kahtia. Minä niin halusin pitää siitä – siis tietäen, ettei Crocketilla ole pinkkiä napapaitaa eikä soundtrackilla soi Bon Jovi – mutta jotenkin se vain tökki. Michael Mann on minulle nimi muiden joukossa, niin en osaa ottaa tätä “Mann-elokuvana” niinkuin monet kriitikot tuntuvat tekevän.

Cocktail (1988)

http://www.imdb.com/title/tt0094889/
Kasarimonumentti, peukalo ylös että henkilökunta huomaisi

Miami Vicen uusintaversion ensi-iltaan valmistautuessa piti katsoa aito kasaridraama, pääosassa silloin vielä operoimaton thetan. Mut mitä ihmettä, yritetäänkö tässä muka kritisoida kapitalismia, mitä häh? Baaritkin ovat aika vaisuja mihin tahansa nykyiseen tusinaleffaan verrattuna, vaikka tämän leffan pitäisi nimenomaan keskittyä baareihin. Mut se on kuitenkin ihQkasaria.