Alone in the Dark (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0369226/
Kauhu, peukalo alas

Kaupunkitarina kertoo, että kun mestari Boll oli vastaanottanut (ilmeisesti alkuperäisteoksille edes hieman uskollisen) Alone in the Darkin kässärin sen alkuperäisessä, lopputulokseen verrattuna tyystin toisenlaisessa muodossaan, niin luettuaan sen hän sai raivarin, sekä haukkui ja erotti kirjoittajat käyttäen niin sofistikoitunutta kieltä kuin “I want this film to be SUPER EXCITING!” tjsp. mikä nähtävästi siis psykologisen kauhun sijasta tarkoittaa Ö-luokan CGI-mömmöjen räiskintää ja Tara Reidin tissejä. Nightwishkin ollut yllättävän hiljaa siitä, mikä oli se “suuren luokan Hollywood-elokuva”, jonka lopputekstien taustalle Wish I Had An Angel oli valittu soimaan.

Alone in the Dark ei ole kyllä edes ”niin huono että se on jo hauska”-tasoa. Siinä kun ei ole mitään hauskaa edes umpihumalassa. Toisin kuin vaikkapa House of the Deadissa

BloodRayne (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0383222/
Pelisekoilu, freudilainen peukalo ylös

Uwe Bollin paras elokuva tähän mennessä. (Ainakin siinä on eniten paljasta pintaa tähänastisista.)

Hupaisasti elokuvan juoni tuntuu ihan kuin videopeliltä, Raynen pitää kerätä taikaesineitä nitistääkseen päpahiksen ja siinä sivussa niitata muutama tasonloppuhirviö. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että juoni on viimeinkin sisäisesti koherentti tai edes jotensakin järkeenkäypä, mikä on Boll-elokuvalta jo lähes käsittämättömän paljon (ilkeämielisempi huomauttaisi, että alkuperäiskäsikirjoitus oli sentään Guinevere Turnerin, eikä Bollin omia kynäilyjä).

Suurin osa näyttelijöistä tosin esiintyy B-elokuvatyyliin (joko tietoisesti tai silkkaa vaivaantuneisuuttaan), ja Meat Loafin vierailu irstaana vampyyriruhtinaana on jo silkkaa Batman-tason campiä. Ei sikäli, että (lähes) suoraan videolle päätyneissä äksöntuotannoissa muutenkaan Oscar-tason näyttelyä edes odottaisi, vaikka Oscar-palkittuja näyttelijöitä (mitä lienee Ben Kingsley sitten roolityöstään ajatellutkaan) käytettäisiinkin. Uskottavimmasta päästä on Michelle Rodriguezin “näyttelemä” (kaikista muista elokuvistaankin tuttu) kovismimmin rooli, ja kumma kyllä, ilmiselvästi elokuvan vakavasti ottanut Kristanna Loken saa puristettua tunnetta irti roolistaan. Näyttelijöistä jokainen muuten puhuu omalla aksentillaan – en minä nyt romaniaa sentään odottanut kuulevani, mutta olisi nyt edes koetettu puhua mahdollisimman neutraalia englantia kun murteet eivät rooliin kuitenkaan kuulu.

Efektipuolella gorea riittää ilahduttavan paljon, sen sijaan Ritari Ässä -tyyliset filminnopeutukset vähän häiritsivät. Ajankuvaa nyt on turha vaatia, nähtävästi 1700-luvun Romaniassa oli napapaita ja lantiohousut sangen yleinen vaate. Mikä tietysti takaa kivat näkymät – etenkin kun merkittävä osa elokuvasta kuluu siihen, että zoomataan päähenkilön nahka-asun avoimeen kaula-aukkoon, jossa roikkuu provosoivasti muotoiltu krusifiksi.

Hauskaa mätkintäviihdettä mallasjuomien kera äijäporukalla seurattuna., edellä mainituin varauksin.

V for Vendetta (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0434409/
Sarjisleffa, peukalo ylös

Elokuvassa yllätti iloisesti, että se oli oikeasti hyvä. “Tällaisina aikoina” se oli myös sangen uskalias, ja on dialogia myöten kohtalaisen uskollinen alkutekstille, vaikkakin sanomaa ja tulkintaa yliyksinkertaistettiin ja vietiin vähän omaan suuntaan. Audiovisuaalisena kokemuksenakin se oli vaikuttava, ja itse V oli mieleenpainuva hahmo.

Siispä voinkin hehkuttaa/nitkuttaa detaljeista.

  • V:n esiintymismusiikki. Itse olisin odottanut vaikkapa Händelin Music for the Royal Fireworksia, Tsaikovskin 1812-alkusoitto Tsaarin tykit kun ei sinällään liity temaattisesti kokonaisuuteen.
  • Uuden Englannin poliiseja ja armeijaa ei ole näköjään ollut varaa kouluttaa – kukaan ei osaa tähdätä terroristia (tai sellaiseksi epäiltyä) päähän, vaan ainoastaan vartaloon.
  • Onko maailmantilanne itse asiassa edes niin karmea, kuin kansalle kerrotaan? Jos Englanti on kerran Pohjois-Korean tavoin eristetty, netti on korvattu omalla virityksellä ja telkusta näkyy vain Virallinen Kanava, niin kuka tietää, onko USA sisällissodan kourissa, onko maailman vesipula, epidemiat, jne. niin pahoja kuin väitetään, jne. Oliko alussa mainittu Ameriikoista laivattu ruokalähetys todella lääketarvikkeiden ostoyritys, vaiko Britannian ruokapulaa lievittämään tarkoitettu avustuskuljetus?
  • Moniselitteinen tulkinta. Elokuvanhan voi nähdä satirisoivan Euroopassa yleisiä asenteita, kuinka kaiken pahan nähdään tulevan Atlantin takaa, ja kuinka eristäytymällä pahalta globalisaatiolta ja Euroopan yhdentymiseltä ollaan turvassa luonnonvoimiltakin.
  • Asennetta. Viimeinkin, melkein viisi vuotta 9/11:n jälkeen, uskalletaan taas räjäyttää julkisia paikkoja valtavirtaelokuvassa (tosin amerikkalaistettu versio, jossa olisi kosautettu Capitolium ja Valkoinen talo tuskin olisi mennyt läpi…)
  • Bioaseiden koekaniinina toiminut V saa supervoimat ja näkee tyhjillä silmäkuopilla, joo, öö tota noin. Jos nyt olisi vain pitäydytty siinä, että V kyllä oli kokeiden seurauksena rujon näköinen, muttei sentään liikkunut bullet timessä.

BattleTech (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0138224/
Mecha-animaatio, peukalon asennosta täytynee käydä useampikin Trial of Grievance

Keshikiäkin kiinnostaa, quiaff?

Kaltaiseni vapaasyntyisen rasalhaagilaisen sunnuntai-mechsoturin partikkelikanuuna kohosi laukaisuvalmiuteen, kun sensoreihin kantautui tieto, että kymmeniä kirjoja ja lähdekirjoja sekä parikymmentä tietokone- ja videopeliä poikinut scifi-strategialautapeli BattleTech oli päätynyt jo vuonna 1995 myös lyhytikäiseksi, CGI:tä ja perinteistä piirtotyyliä sotkevaksi animaatiosarjaksi. Edes netistä löytynyt pitkä lista kaanoninvastaisista yksityiskohdista ei pelottanut, vaan lapasesta karanneen aerotechin vauhdilla kiiruhdin imuttamaan sarjan VHS-laatuiset DivX-taltioinnit tältä saitilta.

Jotenkin ristiriitaiset ovat tunteet. Päin honkiahan tuo on tehty, etenkin mechisodankäynti on paikallaan seisoskelua kiivaan kieppumisen sijaan (ja ne muutkin em. virheet), ja kohderyhmä taitaa olla semmoista etteivät ymmärrä kaikkia hienouksia. Mutta kuitenkin joku outo viehätys siinä on silti (ZOMG Trellwanin taistelu!!111oneonone!!1). Parempi tämä kuin ei mitään. Sitten vain tulee tosin mieleen, että lähes mikä tahansa versiointi samasta aiheesta voisi olla parempi.

Valitettavasti vain live-näyteltyä elokuvaa BattleTechistä puuhaava Dean “Emmerichin kaveri” Devlin hourailee oman versionsa sijoittuvan WizKidsin Dark Age/Age of Destruction -aikaan 100 vuotta Classic BattleTechin jälkeen, joten tämä jäänee ainoaksi yritykseksi visualisoida Klaanisodan tapahtumia pelien välianimaatioiden ulkopuolella.

Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (1964)

http://www.imdb.com/title/tt0057012/
Satiiri, tekokäden peukalo kohoaa väkisinkin ylös

Katsoinpa tämän ikuisessa top-kympissäni killuvan klassikkosatiirin taas vaihteeksi. Inspiraatio (niinkuin tämän katsomiseen mitään erityistä syytä edes tarvitsisi) tuli itse asiassa siitä, kun luin (en muista mistä), mikä koko leffan juju itse asiassa on. Useimmat nimet ja tapahtumat kun on tulkittavissa seksuaalisessa merkityksessä. Alkaen alkukohtauksesta, jossa tankkauspuomia sujutetaan pommikoneen ilmatankkaustöpseliin imelän rakkauslaulun säestyksellä. They’re getting ready to clobber us!

Ja prkl, ilmankos sen pommikoneen pommittajan ääni kuulosti tutulta. Ei ole tuotakaan huomannut aiemmin!

The Sweetest Thing (2002)

http://www.imdb.com/title/tt0253867/
Komedia, peukalo(kin) ylös

Jos tunnet itsesi masentuneeksi, niin älä koskaan yrittää piristää itseäsi komedialla. Muuten nimittäin sinulle saattaa käydä niin kuin minulle, sillä teatterikierroksella en yllä mainittujen parametrien vallitessa osannut arvostaa tätä lainkaan. En edes jaksanut nauraa älyvapaille vitseille tai golfmailoilla valomiekkailuille. Enkä osannut kiinnittää huomiota olennaiseen: Cameron + Christina samassa leffassa = <3

Hymypoika (2003)

http://www.imdb.com/title/tt0366596/
Terveysvalistusvideo, peukalo alas

Olin ottanut piruuttani nauhalle (niin, nauhalle, as in VHS) taannoin kun telkasta tuli tämä paljon puhuttu Hymypoika, ja katselin tuossa iltana muutamana.

Kumpikos kansamme edustajista tämän olikaan tilannut, Räsänen vaiko Karpela? Tuntui olevan suoraan 1800-luvulta murotohtori Kelloggilta kopioituine asenteineen, kuinka siveettömien kuvien katselu ja itsesaastutus johtaa vääjäämättä rikoksen poluille ja lopulta tuhoon. Muutenkin ihmetytti, että noin yhden katselukerran perusteella elokuvan hahmot toimivat “apina näkee, apina tekee” -mallilla. Puhumattakaan, että henkilöhahmot olivat kaikki “arkkityyppejä” ja näytteleminen kesäteatterista.

Reefer Madness on sentään camp-tavalla hauska, tämä ei.

Tank Girl (1995)

http://www.imdb.com/title/tt0114614/
Scifikomedia, peukalo ylös

Tankkis on kiva. Johtuen alkuperäisen sarjakuvan absurdiudesta yritykset suhtautua mutanttikommandokenguruihin järjellä johtavat universumin luhuistavaan aikaparadoksiin. Samasta syystä en nitkuta siitä, että Tankkiksen supertankki on rankasti tunattu 2. rähinän aikainen M4 Sherman, jonka sisätilat ovat kyllä väljät mutta tuskin siellä nyt ihan ripaskaa mahtuu tanssimaan.

Sitä paitsi, leffa jossa Malcolm McDowell käy vetämässä läpi standardin psykopaattipahisroolinsa ei voi olla läpeensä huono.

Catwoman (2004)

http://www.imdb.com/title/tt0327554/
Sarjisleffa, peukalo alas

Netissä porukka pohti, kumpi on huonompi, Elektra vai Catwoman. Mitä miettimistä tuossa edes on? Catwoman voittaa ilman mitään kilpailua (niinkuin voittaa lähes mitä tahansa elokuvaa vastaan). Itse asiassa, voisiko Oscar-palkintoihin saada lisäpyötäkirjan, että patsas voidaan ottaa pois takautuvasti, Catwoman kyllä on sitä tasoa että Halle Berryltä pysti pitäisi takavarikoida.

Joskus tulee epäiltyä, onko Pitof itse asiassa Uwe Bollin nimimerkki, mutta tuskinpa vain. Boll sentään yrittää (yleensä epäonnistuen tragikoomisesti). Pitof ei tunnu edes yrittäneen.

Tenebre (1982)

http://www.imdb.com/title/tt0084777/
Giallo, peukalo alas

Sanotaanko näin, että Argenton sedällä on minuakin vinksahtaneempi mielikuvitus, ja se on jo jotain. Aluksi edetään kuin kyseessä olisi taide-elokuva, jonka näyttelyn on ohjannut Uwe Boll. Mutta sitten alkaa partaveitsi (ja loppupuolella kirves) heilumaan, steadycam zoomaamaan ja tekoverta on seinät ja lattia täynnä. Yleensä ennen murhaa pitää uhrin rintavarustuskin näyttää. Ja sitten taas palataan camp-näyteltyyn taide-elokuvaan. Kunnes ruutu pimenee lopputeksteihin kirkunan yhä jatkuessa. Juoni? No on siinä yllätyskoukku, joka on yhtä pöhkö kuin koko siihenastinen juonikin. Örgh. En osaa tuosta nyt sanoa oikein mitään.