Scott Pilgrim vs. the World (2010)

http://www.imdb.com/title/tt0446029/
Komedia, nintendiitistä kärsivä peukalo ylös

Ei pitäisi näköjään lyödä kantojaan lukkoon liian aikaisin. Menin jo julistamaan The Other Guysin vuoden hauskimmaksi komediaksi, ennen kuin olin nähnyt tämän. Virheliike, mutta onneksi oli vielä elämiä jäljellä.

Jo elokuvan alussa, kun pikselöity Universalin logo pyörähtää ruudulle kuusnelospulputuksen säestämänä, tietää, että edessä ei voi olla muuta kuin silkkaa Voittoa, Oikeutta ja Parhautta. Elokuva on kuin tehty meille kasibittiaikakauden lapsille, varsinainen nörttikulttuurin korkea veisu. Leffa vilisee niin paljon viittauksia sinne tänne, että katsoja suorastaan tikahtuu. Tietysti retrosetä suhtautuu moniin juttuihin vielä isommalla nostalgialla kuin nuoriso, jolta saattaa sitä paitsi mennä osa jutuista kokonaan ohi; itse repesin totaalisesti modeemin kättelyäänen käyttöön kirosanoja piippaamassa. Niin, ja se musiikki. Kun kasibittipörinä tavoittaa korvat, siirtyy tietoisuus jonnekin toiselle tasolle. Ihan sama mitä rokkia ne on siinä välillä soittavinaan (tai siis soittavat oikeasti, kerrankin näyttelijät tekevät töitä palkkansa eteen).

Vaikkei hengittäisikään chiptuneja ja harrastaisi emulaattoreita, on leffa siitä huolimatta järjettömän hauska, kiitos hypernopean dialogin ja äkkiväärän asenteen. Vatsalihakset kasvavat tehokkaammin kuin Ostoskanavan ihmelaitteilla konsanaan, koska vitsejä tulee siihen tahtiin ettei edelliselle ehdi lakkaa nauramasta ennen seuraavaa. Itseironisessti leffa tekee pilaa romanttisista komedioista ollen itse tyylipuhdas sellainen, mutta myös muualle suuntautuvia piikkejä on runsaanlaisesti, etenkin musiikkibisnekseen. Häkellyttävästi päähenkilön taistelukohtauksissa seitsemää pahaa exää vastaan näkee hetkittäin jopa parempaa mättöä kuin monissa nykyisissä muka-taistelulajipätkissä, mutta mikään muu ei luonnollisesti kelpaisikaan meille jotka kasvoimme ninjaleffojen keskellä.

Sääli vain että elokuva oli ilmeisesti liian vaikea bulkkirahvaan ymmärrettäväksi ja floppasi teatterikierroksella. Mutta tällä jos millä on vielä potentiaalia nousta kulttileffaksi kotikatsomoissa.

Prepare to die, obviously!