http://www.imdb.com/title/tt0089721/
Toiminta, peukalo upotetaan
Voi Internetin ihmemaata. Pelkästään kaverin epämääräisen kuvauksen perusteella (“neuvostoliittolainen kasariäksön jossa punalaivaston merijalkaväki estää kolmannen maailmansodan”) onnistuu hetkessä löytämään katsottavaksi seuraavaan videoiltaan melkein minkä tahansa koskaan julkaistun teoksen. Eri asia sitten, onko tämä hyvä vai paha juttu.
Perehdyttyäni saatavilla olevaan lähdemateriaaliin “Iskuryhmästä” – IMDB:n kommentit, Wikipedia-sivu (etenkin sen venäjänkielinen versio automaattikääntäjän läpi ajettuna) ja Elonetin ja FIx-gallerian sivut – olen saanut sen käsityksen, että neuvostomittapuulla tämä on ollut oikein ison budjetin elokuva jonka eteen on nähty poikkeuksellisen paljon vaivaa; englanninkielistä dubbaustakin on ollut tekemässä useampi ääninäyttelijä ja ulkokuvauksia on käyty tekemässä ihan Kuubassa asti. Kokemus oli kuitenkin näilläkin premisseillä sen verran karmaiseva, että ehkä en välitä nähdä niitä pienen budjetin teoksia…
Tai siis, ei se budjettikaan pahin ongelma ole. Aluksi voisi aloittaa siitä, että käsikirjoituksessa ei ole logiikan häivää: hyvänä esimerkkinä toimikoon se, että salaisen tukikohdan komentajaksi määrätty psykoottinen Vietnam-veteraani saa päähänsä “kaapata” tukikohdan itselleen (jonka komentaja jo on), ja “varastaa” siellä olevan ydinkärjen (joka jostain syystä pitää ottaa irti ohjuksesta että sen voi laittaa takaisin siihen… argh). Miksi CIA:n salaisessa tukikohdassa on joka paikassa valtavia “U.S. Air Force” -logoja, tai miksi komentajan pitäisi ammuttaa random-alaisiaan vaikka nämä muutenkin tottelevat häntä, tai miksi tämän oikea käsi on pukeutuneena suojapukuun ennen kaappausta muttei suinkaan ydinkärkivarastoon tunkeuduttaessa onkin sitten jo hankalampi selittää.
Elokuva on muutenkin täynnä klaffivirheitä ja epäjatkuvuuksia, välillä kuvaan eksyy kakkoskameran miehistö, ilmakuvauksissa näkyy vahingossa kuvaushelikopterin ikkunanpokat, ja sillai. Kliseitä viljellään enemmän kuin on sallittua, näyttelijätyö sopisi ehkä ammattinäyttelijöiden puutetta potevaan kesäteatteriin, ja siinä missä kasariäksön on puhdasta propagandaa tämä kuva nokittaa koko rahalla ja yrittää änkeä jokaiseen kohtaukseen jonkin moraalisen opetuksen, kuten että imperialistien asevoimat ovat kaikki juoppoja. Pisteenä i:n päälle musiikki ei oikein missään vaiheessa tunnu olevan synkassa itse elokuvan tapahtumiin. Salaliittoteorioihin uskova alkaisi tässä vaiheessa rakentaa hypoteesia, että ohjaajaksi listattu Mihail Tumanishvili on itse asiassa legendaarisen Visa Mäkisen taiteilijanimi. Jossain vaiheessa alkaa myös epäilyttää, onko tämä ollut ensimmäisiä sissimarkkinointikampanjoita rautaesiripun tuolla puolen, sillä länsimaisia olut- ja virvoitusjuomatölkkejä esitellään sen verran itsetarkoituksellisesti.
Ja lupaan olla tämän jälkeen enää ikinä valittamatta pienistä epätarkkuuksista lavastamisessa. Elokuvan “amerikkalaiset” kun heiluvat iloisesti 2. maailmancupista ylijääneiden Sturmgewehr 44:ien ja Bren-pikakiväärien kanssa. Runsaasta stock footagen käytöstä huolimatta amerikkalaista sukellusvenettä esittää venäläisen Foxtrot-luokan sukellusveneen pienoismalli, amerikkalaiset ohjusveneet (joita USA:n laivastolla ei edes ole) ovat niinikään venäläisiä Osa-luokan kippoja, jne. Lieneekö käännöstoimiston moka vaiko jo alkuteoksen ongelma, mutta jenkkiylikersantilla on vääpelin natsat ja peräkkäisissä dialogeissa sama laiva on vuoroin fregatti, hävittäjä, risteilijä tai taistelulaiva. Elokuvan efektiotokset puolestaan ovat lähinnä hellyttäviä, siis olettaen jopa mihin 80-luvun neuvostoelokuvassakin olisi pystytty. “Vaikuttavin” lienee valtava, selvästi paperinen “näyttötaulu” jonka takana vilkutellaan ledivaloja. Onneksi paperinäyttöön on jo valmiiksi merkatttu ledeillä harhaan menevän ohjuksen oikea ja väärä lentorata…
Iskuryhmä on kökköydestään huolimatta kuitenkin hypnoottista katsottavaa, mutta sitä katsoessa joka minuutin todella tuntee. Ei amatööreille, eikä selvin päin katsottavaksi.