9. rota (2005)

http://www.imdb.com/title/tt0417397/
Sota, peukalo alas

Osin suomalaisten tuottama, Ukrainassa ja Uzbekistanissa filmattu venäläinen sotaelokuva kuulostaa ainakin ajatustasolla virkistävältä tuulahdukselta pahasti amerikkalaispainotteisessa genressä. Toiveet olivat siis korkealla lätyn mennessä DVD-soittimeen.

Mutta niin vain käy, että Hollywood on lyönyt leimansa rajantakaiseen psyykeenkin, muuten ei nimittäin voi selittää sitä, miksi pakettiin on pitänyt änkeä vino pino sotaelokuvien kuluneimpia kliseitä kera aivan liian monta kertaa nähtyjen stereotyyppipahvikuvien. Erityisen paljon kupataan Kubrick-vainaan klassista Full Metal Jacketia, mutta ei kovin mairittelevin lopputuloksin. Kyllä, muutama omaperäinen dramaattinen ratkaisukin on mukana, mutta siitä huolimatta juonenkäänteet arvaa reilusti ennen niiden lipumista valkokankaalle, koska niitä alleviivataan niin laittamattomasti. “Älä vaan riisu tätä amulettia niin kauan kuin olet Afganistanissa”, jaa mitäs itse menit juuri tekemään, eivät kai vaan saippuaoopperan lainalaisuudet saavuta sinua seuraavassa kohtauksessa? Henkilökehitystä ei pahemmin tapahdu, ja näyttelijätyökin on kauniisti sanottuna “vaihtelevaa”.

Koska elokuva koettaa kopioida epätoivoisesti amerikkalaisia esikuvia, niin (pikagoogletuksen perusteella) ohessa moni Puna-armeijan kansallinen erityispiirre on tylysti sivuutettu, vaikka niistä olisikin saanut tunteisiin vetoavia kohtauksia. Hämmentävänä yksityiskohtana elokuvan pitäisi kertoa laskuvarjojääkäreistä, mutta missään vaiheessa koulutusta ei laskuvarjo edes vilahda. Elokuva ei tunteellisuudessaan tosin edes pyri olemaan realistinen kuvaus, mutta tästä huolimatta katsoja kuin katsoja ihmettelee monia WTF?-luokan tapahtumia (koko joukkue polttelee parakissa ruohoa ja käy polkaisemassa porukalla lääkintäupseerin tytärtä, mjoo, on se varmaan “viimeinen ilta” kasarmilla mutta ei tuo silti ole enää ihan uskottava). Militäärifriikki puolestaan ihmettelee paikoin erheellistä kalustoa, ja puistelee päätään taistelukohtauksille joissa puolestaan kierrätetään toimintaelokuvien kliseitä. Varsinkin rajan takana nousi suuri hässäkkä siitä, että elokuvalla on loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä Kukkula 3234:n todellisen taistelun kanssa, aina siitä alkaen että lopputuloskin on symboliikan nimissä käännetty päinvastaiseksi. OK, ei siinä mitään, onhan vaikkapa ikiklassikko Apocalypse. Now. myös pikemminkin absurdi kuin realistinen, mutta juuri henkilöhahmot, näyttelijätyö ja juonenkäänteet ovat niitä erottavia seikkoja, joiden varassa toinen kuva seisoo ja toinen kaatuu.

Netin pikkulinnut myös laulavat, että tekstityksessäkin on suoranaisia käännösvirheitä, tosin kuulemma venäjän eri murteet ovat vastaavasti hyvin edustettuina.

Elokuvalla on kyllä potentiaalinsa – kuvaus on onnistunutta, maisemat komeita, musiikki myötäilee tapahtumia, CGI ei tunge naamalle, muutama mieleenpainuva kohtauskin on, ja perusidea on hyvä – mutta tällaisenaan kokonaisuus ei vain toimi. Mitä olikaan “remake” venäjäksi?