Thor (2011)

http://www.imdb.com/title/tt0800369/
Sarjisleffa, peukalo karkoitetaan Heliin

Supersankarielokuvista vaikeimpia ovat “origins moviet”, joissa sankari pitää esitellä myös muille kuin ykkösnumerosta lähtien tarinaa seuraaville nörteille. Lisäksi ainakin itselleni supersankarielokuvista kolahtavat parhaiten ne, joissa trikooheeroksella ei ole lainkaan superkykyjä (teknologian tai koulutuksen lisäksi), tai jos onkin, niin korkeintaan maltillisia: Batman, Punisher, Iron Man, jne. Miten siis onnistuu pätkä, jossa pitäisi päästää viikinkijumala mesoamaan nykypäivän Midgårdiin?

No huonosti, totta kai. Thor kärsii kaikista “origins movien” ongelmista potenssiin kymmenen. Leffassa ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään, siinä vain patsastellaan paikallaan, droppaillaan nimiä ja esitellään hahmot jotta he olisivat katsojille tuttuja tuloillaan olevassa The Avengers-leffassa. Tässäkin mennään paikoitellen metsään: 95% katsojista ei taatusti tajua Hawkeye-cameota (ennen The Avengersia, siis) ellei Marvel-kyky ole vähintään tasolla 8 ja omaa +2 Kiinnostusta Alaan. Ja (kuulemma) Kapteeni Amerikan oman leffan sekä The Avengersin juonen kannalta tärkeä Cosmic Cube esitellään vasta lopputekstien jälkeisessä otoksessa – tässä sen sijaan keskitytään Casket of Ancient Wintersin pöllimisyrityksiin Asgårdista. Apropoo, ja vaikka amöriikkäläiset eivät ymmärräkään skandien päälle, niin ei se ole syy jättää niitä tekstityksestä pois: Asgård, Bifröst ja muut vastaavat kun nimenomaan kaipaavat sitä metal umlautia tuekseen.

Lisäkiusana aikamme yliarvostetuin näyttelijätär Natalie Portman esittää (sikäli kuin tätä verbiä voi enää edes käyttää) miljoonannen kerran saman (ainoan) ärsyttävän vakioroolinsa, ja siinä vaiheessa kun aasat ja einherjar-posse (tai no, ei Warriors Threestä taida kuin yksi olla ascendannut kuolevainen, muut ovat aitoja aasoja) alkavat mättää jotuneita pataan piirroselokuvalta näyttävässä CGI-animaatiossa, nimihenkilön lennellessä viitta hulmuten kärpäsen kokoisena prötönä screenillä, tarina alkaa kiinnostaa inhimillisellä tasolla ihan yhtä vähän kuin eräänkin kryptonilaisen moniosaajan xenofiliaan liittyvä problematiikka. Eikä pelkkä supersankarille sopivassa asennossa posettaminen mahtipontisen musiikin soidessa ei myöskään riitä sisällöksi, vaikka sitä olisikin puolet leffan kestosta.

Niin, ja tämähän katsottiin tietysti 2D:nä koska kaikilla blogin lukijoilla lienee tiedossa mitä mieltä olen 3D:stä. Kiitos paskan konversion, tekstitys on välillä punavihermössön sotkemaa ja kuva sumea, vaikka tämäkin on alun perin filmattu 2D:nä ja konvertoitu vasta jälkituotannossa 3D:ksi – mutta siitä huolimatta 2D-versio on tekstityksineen takaisinkonvertoitu 3D:stä? WTFIGO? Ja edelleen se että Heimdall, “jumalista valkoisin”, on yönmusta, tuntuu yhtä luonnolliselta kuin Onni-klovni hautajaisissa. Affirmative action saavuttaa tältä osin jo kyseenalaisen ennätyksensä.

Ei viikinkijumalilla (jotka raamattuvyöhykkeen lepyttämiseksi on blandattu Stargåte-alieneiksi) voi kokonaan hävitä, mutta ei se JMS:n ja Stan Leen cameo riitä elokuvaa pelastamaan. Aika pirun kallis introsekvenssi Avengersille.