http://www.imdb.com/title/tt1219289/
Scifi/draama, peukalo alas
Minulla on ikävä Twilight Zonea ja The Outer Limitsiä. Kas kun 45 minuutin kesto sopi parahultaisesti yhden idean ympärille perustuvaan moraliteettiin tai ajatusleikkiin, joka saattoi hieroa katsojan aivonystyröitäkin, mutta jolla ei kuitenkaan ollut aineksia täyspitkäksi leffaksi. Ja tämä nimenomainen tuotoskin toimisi paremmin juurikin edellä mainittujen sarjojen yksittäisenä jaksona.
Limitless on mainiosta perusideastaan huolimatta yksinkertaisesti ylipitkä, itseään toistava ja venytetyn oloinen, ja koko leffan loppupuolen juonen muodostava tapahtumaketjukin on mahdollista vain hillittömän keinotekoisen aasinsillan avulla. Lisäksi loppuratkaisu lässähtää temaattisesti: leffan alkupuoli on kuin perskoulun valistusvideoista ja sinällään menisi Turmiolan Tommi -tyylisenä allegoriana HUUMEHISTA, mutta sitten siihen liimataankin kaavastandardi deusexmachinaa seuraava öglön onnellinen Hollywood-siirappilopetus. Menisihän tuo feelgood-egotrippinäkin, mutta jälleen kerran – lyhyempänä.
Pääosassa heiluva Bradley Cooper – joka oli livahtanut allekirjoittaneen tutkan alta ennen kuin päätyi Facemaniksi A-Teamin reboottiin – suoriutuu varsin mallikkaasti kahdesta täysin erilaisesta roolistaan kirjailijanrenttuna ilman ihmepillereitä ja niiden kanssa. Johtaako tämä siihen, että häntä aletaan typecastaamaan vain muuttumiskykyä edellyttäviin rooleihin? No, ainakin on virkistävää nähdä edes yksi näyttelijä jolla on muitakin kykyjä kuin vain aina saman roolin esittämiseen nippa nappa riittävät maneerit.