Rare Exports (2010)

http://www.imdb.com/title/tt1401143/
Kasariparodia, lapanen ylös

 

Normaalisti kotimainen komedia herättää lähinnä pelkoa ja inhoa, etenkin jos keskushahmona on pikkulapsi. Onneksi Jalmari Helanderin täyspitkä prequel miehen aiemmille lyhytelokuville (linkit yllä) yllättää (tai pikemminkin ei yllätä vaan pitää minkä lyhärit lupaa) positiivisesti.

Elokuvan sekä vahvuus että heikkous on se pikkutarkkuus, jolla se parodioi 80-luvun “koko perheen kauhuelokuvia” (Gremlins, The Goonies, jne.) samassa hengessä kuin originaalit parodioivat luontodokumentteja (aina häkellyttävän aidonoloista sirdavidattenboroughmaista kertojanääntä myöten) ja opetusvideoita. Toisaalta 110% vakavalla naamalla näytelty mutta käsikirjoituksen puolella täysin överiksi vedetty pastissi on äärimmäisen herkullista katsottavaa, toisaalta se taas rajoittaa toimintavapautta, mutta tässä tapauksessa ei kuitenkaan liiaksi. Plussapalloja plopsahtelee siitä, että kerrankin on osattu tehdä ei-ärsyttävä lapsihahmo, tosin osasyynä lienee se, että napero osaa tarpeen tullen lohkoa kasariäksön-henkisiä onelinereitä.

Totaalisen vinksahtanut huumorintaju, absurdit tapahtumat ja leimallinen suomalainen raskassoutuinen melankolia nivoutuvat jotenkin luonnollisesti yhteen hollywoodmaisen melodramaattisuuden kanssa, muodostaen ainutlaatuisen kokonaisuuden. Paketin täydentää komea kuvaus sekä hieno musiikki. Jos tämä ei ole käyntikortti Hollywoodiin, niin ei sitten mikään.

Mutta jottei lipsahdeta ylisanojen puolelle, niin täytyy muistaa että Rare Exports on erittäin hyvä, muttei kuitenkaan täydellinen. Elokuva alkaa vähän hämmentävästi “keskeltä”, ilman että hahmoja tai tapahtumia sen kummemmin pohjustettaisiin. Joulupukin todellinen historia käydään myös läpi vähän turhan hätäisesti ja pintapuolisesti; hämmentävää kyllä, tässä vertailussa Santa’s Slay vetää pidemmän korren. Samaten, välillä olisi kaivannut vieläkin ilkeämpää otetta, edes siihen originaaleja versioivaan epilogiin. Makuasia tietysti on, olisiko Pukin näkeminen (sarviparia lukuun ottamatta) ollut parempi kuin nykyinen ratkaisu.

Elokuvallisilta ansioiltaan tämä on toki paras jouluelokuva koskaan, mutta en silti osaa sanoa, oliko tätä hauskempi katsoa kuin Santa’s Slayta, ovat kuitenkin niin erilaisia. Mutta siitä huolimatta tämä on kuitenkin pakkokatsottavaa kaikille, siinä missä viimeksi mainittu vaatii jo kovin sofistikoituneita tottumuksia.

PS. Nyt kun helvetti jäätyy, ja franchisen ympärille aletaan taas kerran toivottavasti puuhaamaan pitkään jäissä ollutta filmatisointia, niin mitenkäs olisi…?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *