Machete (2010)

http://www.imdb.com/title/tt0985694/
Toiminta, veitsi ylös
Eksploitaatio, veitsi alas

Usein käy niin, että traileri on paljon parempi kuin itse elokuva. Tämän kohtalon uhriksi joutuu nyt myös parilla vuodella viivästynyt Machete, joka sai alkunsa kun Robert Rodriquez innostui venyttämään Grindhouseen tekemänsä feikkitrailerin elokuvan mittaiseksi.

Siinä missä Rodriguezin edellinen eksploitaatiopastissi Planet Terror oli harvinaisen estoton läträys, niin Machetella tuntuu olevan vaikeuksia valita leiriään. Uskomattoman härski aloitus kun nokittaa sen verran, että koko muun leffan olisi pakko mennä mukaan all-in, mutta tyytyykin sen sijaan vain katsomaan. Ei oikein uskalleta kiroilla, parit rinnat näytetään mutta muuten ei naisvartaloilla juuri mässäillä, väkivaltaakin annostellaan vain roiskauksina. Eihän siinä mitään, kyllä leffa etenee tavallisena toimintaleffana huimasti paremmin kuin poliittisesti korrektit täysin sanitoidut nykytekeleet, mutta siinä vaiheessa eksytään pahasti harhapoluille kun aletaan otsa rypyssä ja kyynel simmussa analysoida laittoman maahanmuuton kipupisteitä. Onhan eksploitaatio aina ollut sanomaltaan poliittista(kin), mutta en kyllä muista, että blaxploitaatio tai Russ Meyer-elokuvat noin niin kuin esimerkkinä olisivat oikeasti yrittäneet olla vakavia draamoja. Vielä enemmän hutilaukaus on ajoittainen pyrkimys vaihtaa mustan komedian (jollaiseksi elokuvan voinee myös luokitella) pikimusta huumori heh-heh tason huumoriin (varsinkin kohtaus jossa pahiksen turvamies kuittailee Machetelle unkariksi menee täysin ohi, ellei tiedä että kyseessä on Rodriguezin unkarilaista sukua oleva ohjaajakaveri Nimród Antal jonka näyttelijänlahjat eivät ole edes Tarantinon luokkaa). Modernin eksploitaatioelokuvan mittatikku Bitch Slap vie tätä kyllä genressään kuin litran mittaa.

Uskomattoman kova casting tosin pelastaa paljon. Danny Trejon järkälemäinen olemus alfauroksia aamiaismuroihinsa sotkevana äijjänä, jolle ei vittuilla, on elokuvan kantavia voimia, ja jatkuvaa repeilyä aiheuttaa muodottomaksi turvonneen Steven Seagalin itseparodinen pahisrooli (vain käsien vääntely sijoiltaan puuttuu) sekä Don Johnsonin maaninen virnuilu sadistisena rajavartijana. (Tätäkös Crockett tarkoitti Miami Vicen lopussa replalla “Have you ever considered a career in the Southern law enforcement?” Joojoo, tiedän että viittasi ykkösjaksoon, durp.) Lindsay Lohankin yllättää positiivisesti sangen itseironisessa roolissaan, eikä henkilökohtaisen pohjakosketuksensa jälkeen arkaile edes riisuutua, toisin kuin vielä pari vuotta sitten (vaikka toisessa kohtauksessa kyseessä onkin täysin eri näköinen sijaisnäyttelijä, koska feikkitrailerin uima-allaskohtaushan oli jo filmattu). Michelle Rodriguez ruumillistaa jälleen kerran ainoaa roolihahmoaan, mutta tilanteeseen harvinaisen sopivasti. Robert De Niro kierona senaattorina ja Jeff Fahey tämän likaiset työt hoitavana kampanjapäällikkönä irroittelevat minkä kerkiävät, mutta sitten pitää jakaa pyyhkeitä. Nimittäin kyvyiltään sangen rajoittunut Jessica Alba tuntuu kokonaan käsittäneen elokuvan tarkoituksen väärin ja yrittää esiintyä kuin olisi vakavassa elokuvassa, epäonnistuen eeppisesti koska on vieläpä kohtuuttoman keskeisessä osassa.

Jessicaan liittyy myös elokuvan noloin hetki, CGI-alastomuus. Kyllä, imagoaan millintarkasti vaaliva, mutta silti eksploitatiivisiin elokuvarooleihin änkeävä Jessicahan tunnetusti kieltäytyy esiintymästä alasti, vaikka (kuten tässä) kuvattaisiin sivusta ja strategisesti sijoitettu käsivarsi estäisikin näkemästä onko pitkät päällä vai ei, ja eteen työnnetty reisi blokkaisi arvostelemasta bikinirajan vahausta, joten netin kuvamanipulaatioiden hengessä kuvauksissa päällä pidetyt alusvaatteet on sitten poistettu jälkituotantovaiheessa. Eh.

Vaikka eksploitaatioelokuvan perinteessä trailerilla ei välttämättä ole ollut mitään tekemistä itse elokuvan kanssa, niin Machete taipuu turhan monelle mutkalle yrittäessään väkisin ahtaa kaikki sitä feikkitraileria varten filmatut kohtaukset itse elokuvaan. Lisäksi turhanpäiväiset ja liialliset sivujuonet vain hajottavat elokuvaa, ja lopputuloksena moni hyväkin (trailerin jälkeen saatu) idea, kuten nunnakaavussa ase kädessään heiluva Lohan, tai niukahkosti pukeutuva sairaanhoitajakaksikko, jää pahasti alikäytetyksi, samalla kun selluloidia tuhlataan aiemmin mainittuun vakavistelevaan tyhjäkäyntiin. Päräyttäviä ideoita sinällään kyllä riittää, mutta silti kaikesta jää jotenkin pidätelty ja hätäinen vaikutelma, mikä on ohjaaja huomioon ottaen kyllä aikamoinen ihme. Onneksi kieroutunut musiikkiraita täynnä rautalankaa, surffirokkia ja pahaa funkkia pelastaa paljon.

Kyllähän Machetea kuitenkin ihan mielellään katsoo, ja tarjoaahan se taas paljon hupaisaa yksityiskohtien spottailua (Robert De Niron hahmo varastaa taksin tutun näköiseen pusakkaan pukeutuneelta kuskilta, Michelle Rodriguezin hahmolla on lopun taistelussa silmälappu ja katkaistu haulikko Thriller – en grym filmin tyyliin, nämä lienevät lainoista näkyvimmät) mutta samalla tuskastelee koko ajan hukattua potentiaalia koska leffa olisi voinut olla niiiiiiiin paljon enemmän. Mutta koska Robert-poika on itse myös leikannutkin elokuvan, niin Director’s Cutia tuskin tulee edes levylle – tai no, ehkä kuitenkin Extended Edition, jonka on sitten parempi olla nimeltään “Machete Cut”, tai muuten pisteet tippuvat.

Niin, ja olisi nyt odottanut sentään että lopputeksteissä luvatuista jatko-osista (jotka toivottavasti oikeasti tehdään ja korjaavat edeltäjänsä puutteet) Machete Kills ja Machete Kills Again olisi ollut edes feikkitraileri.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *