http://www.imdb.com/title/tt0393685/
Kauhu/komedia, lapanen ylös
Rare Exports on edelleen näkemättä, mutta jälleen kerran läpen uupuneena täpötäyden, tukahduttavan kuuman ostoskeskuksen, jonka ilmasta on happi loppunut, kaiuttimista raikaavaan pikkuoravien äänellä laulettuun Petteri Punakuonoon, postiluukkuuni ilmeisesti asennetun paperikoneen sylkemään mainostulvaan ja niin poispäin, ja niistä johtuvaa jouluaggressiota potiessani piti joka tapauksessa jollain tavalla päästä oikeaan Joulun Tunnelmaan. Suuren Cthulhun sijasta manasin avukseni Internetin, mitähän sieltä löytyisi?
“Yes, Virginia, there IS a Santa Claus!”
Nokkelasti nimetyllä Santa’s Slaylla on paha ongelma: sen alkukohtaus, jossa puujalkavitsionelinereitä laukova demonijoulupukki tupsahtaa savupiipusta riitaisen perheen ruokapöytään ja lahtaa nämä jouluisilla tavoilla (mm. hukuttamalla Fran Drescherin roolihahmon munatotiin) ja potkaiseepa vielä sen söpön hauvelinkin kattotuulettimen lapoihin, on niin repskops ja ylittämätön, että koko loppuleffa on yhtä antikliimaksia. OK, kyllä leffa toisenkin kerran herää henkiin, nimittäin pukin iskussa strippibaariin, jossa on asennetta, mutta noin yleensä kaipaisi vielä nykyistäkin enemmän novelty killingejä, mustaa huumoria ja puhdasta ilkeyttä. Niin, ja verta.
“Where do you think you’re going, fat boy?”
“I thought I’d stuff some stockings!”
Tyylilajina on kai jonkin sortin teinikauhuparodia, tosin Pukin uhrilista on vähäpukeisten kirkujien sijaan valitettavasti aika satunnainen, kunnes Pukki käy jahtaamaan elokuvan kuluessa selviävistä syistä päähenkilöksi päätyvää jolppia ja tämän hottistyttöystävää. Ja tässä vaiheessa elokuva alkaa siis vähän junnaamaan paikallaan. No, parodiaahan tämä on enemmän kuin “oikeaa” kauhua, mutta saisi sitä jännitystä nyt silti vähän enemmän kehittää sekä ylläpitää jos halutaan tyylipuhdas pastissi tehdä. Nimiroolissa häärivä ex-wrestlingtähti Bill Goldberg ei edes yritä näytellä, mikä on siksi hyvä asia koska Pukki on tarkoituksella kirjoitettu korniksi ja lakoniseksi lihaskörmyksi, ja juuri siksi homma toimii, toisin kuin ammattitoveriensa John Cenan, Triple-H:n, Kanen tai Stone Coldin temmellykset valkokankaalla (ainoastaan The Rock saa kööristä puhtaat paperit, ja KASARIA EI LASKETA), mutta tämähän ei Kokoojan kiitos olekaan WWE Filmsin tuotantoa.
“Christmas is over when I say it’s over!”
Pukin salaista tarinaahan tässäkin selvitellään muinaisista opuksista, tosin olisi kaivannut enemmän pakanamytologiaa eikä pakollista juutalais-kristillistä vääntöä (Santa = Satan, hohhoijaa), tosin absurdi tapa karkoittaa pukinperkele nostattaa silti hymyn huulille (ja jota en poikkeuksellisesti spoilaa tässä, vaikka mieli tekisi). Lopetuskin on vähän töksähtävä hätiköidyn oloinen, mutta toisaalta väistämätön että saadaan kauhuelokuville tyypillinen jatko-osakoukkulopetus.
“Naughty!”
Vaikkei “Joulupukin veriretki” olekaan siis täydellinen, on se kuitenkin niin riemastuttava, että se on kaikille jouluhössötykseen kyllästyneille pakkokatsottavaa. Ja tässä on joka tapauksessa tavoitettu se hakemani oikea Joulun Henki, eli siis samanlainen kuin iki-ihanassa The Lobo Paramilitary Christmas Specialissa.
“Who’s next?”