http://www.imdb.com/title/tt0473075/
Seikkailu, peukalo ylös
Tästä tuli positiivisella tavalla mieleen Stardust. Toisaalta, elokuva on tyylipuhdas seikkailuelokuva, genre jonka huippukausi ajoittuu kauas elokuvien liitukaudelle ja jonka luulin kuolleen viimeistään kultaiselle kasarille. Eikä tuotos lainkaan häpeä vertailussa edes genren klassikoihin, vaikka niitä ei ihan täysin pystykään haastamaan. Tässä on oikeastaan kuitenkin se kaikki: toimintaa, romantiikkaa ja huumoria. Potentiaalia treffikinoksi iänikuisten romkomien sijaan? Lavastuskin on komiaa, vaikkakin on peräisin noin tuhat vuotta myöhäisemmältä ajalta kuin itse tarina, mutta vanhan sadun tapaan kerrotun tarinan kohdalla historiallinen paikkansapitävyys ei muutenkaan liene kovin tarpeellista. Dialogi on erittäin nasevaa, eräskin Marin Countyn flanellipaitainen asukki taisi noin 30 vuotta sitten unohtaa miten tämmöistä sanailua kirjoitetaan.
Jos jostain pitää rutkuttaa oikeasti, niin vaikka pelielokuva onkin, niin olisi sitä tasohyppelyä voinut vähän karsia, ja hassasiinit alkavat olla jo ninjojakin enemmän överiksi vedettyjä (tosin näihinkin pätee “Inverse Ninja Law”: yksinäinen hassasiini on lähes voittamaton, joukkoina esiintyessään ne ovat kasoihin lahdattavia peruspahiksia). Eivät ne kuitenkaan estä nauttimasta elokuvasta. Ja tämä siis ilman mitään fanilaseja – en ole pelannut kuin ensimmäistä Persian Prinssiä lyhyesti, ja siitäkin on kohta 20 vuotta aikaa.
Mutta voi! Kriitkoilla näyttää olevan hälytin joka termin “pelielokuva” kohdalla käynnistää automaattisen teilausgeneraattorin, ja juuri kun tarjolla olisi ollut ensimmäinen oikeasti hyvä pelielokuva (nimim. maailman ainoa Resident Evileistä pitävä). Ei kannata uskoa. Jerry Bruckheimer ei petä, tälläkään kertaa.